vapaakielivalinta.fi

Suomessa suomi on niin selvä pääkieli, että olisi perusteltua vaatia kaikilta kielivähemmistöjen edustajilta vähintään tyydyttävää suomen kielen osaamista. Tämä helpottaisi ihmisten kohtaamista jokapäiväisissä tilanteissa lähiympäristössä, matkustettaessa maan sisällä, kaupassa, töissä.

Tyydyttävä suomen osaaminen on myös turvallisuustekijä. Kaikkien olisi osattava hädän tullen soittaa apua paikalla pystyen kertomaan suomeksi osoitteensa ja lyhyesti sen, mistä on kyse. Turvallisuusulottuvuus on erittäin tärkeä asia.

Tällaista vähintään tyydyttävää suomen osaamista voitaisiin vaatia niiltä, jotka ovat käyneet koulunsa Suomessa tai osallistuneet kotouttamiskursseille. Tämä olisi minimivaatimus, parempi suomen kielen osaaminen olisi tietysti aina suotavaa.

On paha vaatia, jollei ole tarjolla opetusta, tukea ja tutkimusta maahanmuuttajien suomenoppimisen vaikeuksista ja keinoista. Kansallinen kehittämiskohde tämä olisi kyllä - ja ihan maahanmuuttajien ja heidän lastensa oikeuskin.

Tässä on kysymys siitä, mihin resursseja suunnataan. On kysymys siitä, minkä kielen opetukseen resurssit käytetään.
Opettaja-lehdessä ollut mielipidekirjoitus maahanmuuttajien pakkoruotsista on tästä yksi esimerkki.

TK kirjoitti:Suomessa suomi on niin selvä pääkieli, että olisi perusteltua vaatia kaikilta kielivähemmistöjen edustajilta vähintään tyydyttävää suomen kielen osaamista. Tämä helpottaisi ihmisten kohtaamista jokapäiväisissä tilanteissa lähiympäristössä, matkustettaessa maan sisällä, kaupassa, töissä.

Tietyillä alueilla suomi ei ole pääkieli ja ruotsin osaamattomuudesta on haittaa. Harvoinpa kukaan oikeasti kommunikoi valtakunnan tasolla eli kaikkialla maassa, kyllä se kommunikointi käytännössä tapahtuu lähialueen piirissä.

TK kirjoitti: Tyydyttävä suomen osaaminen on myös turvallisuustekijä. Kaikkien olisi osattava hädän tullen soittaa apua paikalla pystyen kertomaan suomeksi osoitteensa ja lyhyesti sen, mistä on kyse. Turvallisuusulottuvuus on erittäin tärkeä asia.

Ruotsinkieliselle hätäkeskuspäivystäjälle ohjaaminen ei veisi kuin yhden napinpainalluksen verran aikaa.

TK kirjoitti: Tällaista vähintään tyydyttävää suomen osaamista voitaisiin vaatia niiltä, jotka ovat käyneet koulunsa Suomessa tai osallistuneet kotouttamiskursseille. Tämä olisi minimivaatimus, parempi suomen kielen osaaminen olisi tietysti aina suotavaa.

Mutta jos on käynyt koulunsa ruotsiksi tai englanniksi, ei ole oikeudenmukaista vaatia kielitaitoa suomen kielellä. Silloin on tehnyt valinnan keskittyä toimimaan suppeammalla alueella kuin koko maassa, ja minusta ihmisellä saa olla oikeus siihen. Ihan samoin kuin itäsuomalainen saa asua vaikka koko elämänsä savonkielisessä ympäristössä yhden kunnan alueella, jos haluaa.

Jaskan mukaan siis jätetään närpiöläiset, ja mitä muita pieniä "bantustaneja" niitä nyt onkaan, muhimaan pieniin ympyröihinsä, mitä ne nyt siellä suomen kielellä tekee! Eihän ne surumurteiset liiku sieltä ikinä mihinkään! Pöyristyttävää ajattelua!

Vielä joskus 1950- ja 1960-luvuilla ihmiset pysyivät omien savujensa lähellä lehmien ja muiden kotieläinten sitomina. Ne ajat ovat nyt kyllä jo takanapäin.

En oikeastaan tiedä, mitä sinulle voisi vastata. Ajattelusi on niin sulkeutunutta.

Suomi on kokonaisuutena iso yhteisö, joka sulkee sisäänsä erilaisia maantieteellisiä ja väestöllisiä alueita. Maan selvä pääkieli on suomen kieli. Ei ole oikein jättää ketään maan pääkielen osaamisen ulkopuolelle. Ja, kuten jo edellä totesin, niin suomen vähintään tyydyttävä osaaminen on myös turvallisuuskysymys, apua voi tarvita nopeammin kuin odotellen hälytysajoneuvojen tuloa.

TK kirjoitti:Jaskan mukaan siis jätetään närpiöläiset, ja mitä muita pieniä "bantustaneja" niitä nyt onkaan, muhimaan pieniin ympyröihinsä, mitä ne nyt siellä suomen kielellä tekee! Eihän ne surumurteiset liiku sieltä ikinä mihinkään! Pöyristyttävää ajattelua!

Vielä joskus 1950- ja 1960-luvuilla ihmiset pysyivät omien savujensa lähellä lehmien ja muiden kotieläinten sitomina. Ne ajat ovat nyt kyllä jo takanapäin.

En oikeastaan tiedä, mitä sinulle voisi vastata. Ajattelusi on niin sulkeutunutta.

Ei suinkaan, vaan erittäin liberaalia: minä sallin ihmisten myös sulkeutuvan pieniin ympyröihin. Sinä taas olet pakon ja rajoittavuuden kannattaja eli meistä se sulkeutuneesti ajatteleva.

Jos joku on tyytyväinen siihen piiriin missä tulee toimeen ruotsiksi, mikset sallisi sitä hänelle? Miksi haluat pakottaa hänet puhumaan suomea vain koska historian oikusta ruotsinkielinen alue kuuluu nykyään Suomeen eikä Ruotsiin?

Kysyn taas kerran, kun en ole saanut vastausta:
Kuinka monta ihmistä tiedät, jotka ovat muuttaneet suomenkieliseltä alueelta ruotsinkieliselle alueelle? (kaksikielisiä ei lasketa.)

TK kirjoitti: Suomi on kokonaisuutena iso yhteisö, joka sulkee sisäänsä erilaisia maantieteellisiä ja väestöllisiä alueita. Maan selvä pääkieli on suomen kieli. Ei ole oikein jättää ketään maan pääkielen osaamisen ulkopuolelle. Ja, kuten jo edellä totesin, niin suomen vähintään tyydyttävä osaaminen on myös turvallisuuskysymys, apua voi tarvita nopeammin kuin odotellen hälytysajoneuvojen tuloa.

Ei ole oikein? Ihan samoinhan perustellaan valtakunnallista pakkoruotsia! Sorrut nyt pahaan kaksoisstandardiin kun kelpuutat argumentin jota et hyväksy toisen näkemyksen kannattajilta!

Ja kuten jo totesin, riittää että meillä on joka hetkellä YKSI ruotsinkielinen hätäpäivystäjä tavoitettavissa.

Hei, oikesti maahanmuuttajat ovat erittäin kiinnostuneita hankkimaan hyvän suomenkielentaidon. Varsinkin nuoret haluaisivat puhua hyvää suomea, siihen ei vain panosteta riittävästi. Ei myöskään ole kunnolla tutkimusta siitä, miten erilaisen taustan omaavat maahanmuuttajalapset omaksuvat suomen. Kouluilla on sekä sujuvasti suomea puhuvia että pysyvästi kohtuu heikolla taidolla sinnitteleviä.

Ruotsinkielisiä kuntia on mannermaalla niin vähän, ettei ehkä kannata miettiä tässä yhteydessä lainkaan niiden asukkaiden valintoja.

Suomen selvä pääkieli on suomi. Kysymys on kieliryhmien koosta toisiinsa verrattuna. Tämä on lähtökohta, josta asioita on mielekästä tarkastella.

Turha laskeskella, kuinka moni on muuttanut minnekin Suomen sisällä tai keitä muuttaneita itse tuntee. Ei se ole tärkeää.
Asiaa on kysyttävä suruilta: kuinka he ajattelevat pärjäävänsä Suomessa ilman suomen osaamista.

TK kirjoitti:Asiaa on kysyttävä suruilta: kuinka he ajattelevat pärjäävänsä Suomessa ilman suomen osaamista.

Niin periaatteessa voidaan toki sanoa, ettei ruotsinkielisten alueiden oppilaiden ja asukkaiden ole pakko oppia suomea - se on ok.

Andelin tässä kuitenkin vahvisti, että kyse ei ole hänen mielestään mistään todellisesta valinnanvapaudesta: suomea on opeteltava, jotta pystyisi toimimaan tässä maassa. En muista täsmällisiä sanoja, mutta tämä oli pointti. Ruotsinkielisten koulujen suomi on oma kehityskohteensa ja sillä on kehittäjänsä.

Ongelmallista on minusta se, että niille maahanmuuttajille, jotka hyvää suomen taitoa haluaisivat, emme osaa tarjota riittävää tukea.

Kommentoin tätä vaikken olekaan TK... tykkään näkemyksistäsi noin 90-prosenttisesti, mutta niissä on muutamia ongelmia jotka itse ratkaisisin kyllä lähinnä pragmatismilla enkä rajanvedolla "jonkin kielisiin alueisiin" vaikka väestöosuuksista toki seuraakin se, että alue näyttää tietynkieliseltä ja siellä sitten on sekä tarpeita joihinkin kieliin ja sitten myös resursseja tyydyttää niitä tarpeita. Ymmärrän kyllä tavallaan näkemystäsi siitä että "rajat pitää vetää johonkin" että homma ei ala itsestään siirtyä vaikkapa toista kieliryhmää vastaan ihan omalla painollaan.

Jaska kirjoitti: Jos joku on tyytyväinen siihen piiriin missä tulee toimeen ruotsiksi, mikset sallisi sitä hänelle?

Onhan se toki sallittua. Jos joku haluaa asua Närpiössä niin se lienee hänen juttunsa ja toisaalta jos joku menee Närpiöön niin ruotsia saattaa siellä tarvita hyvinkin. Mutta jos me ruvetaan luomaan "ruotsinkielisiä alueita" niin hyvin äkkiä päästään Suomessa sellaiseen tilanteeseen jossa tosiaan joutuu elämään Savossa jos ei puhu ruotsia, koska ruotsin/kaksikielisiksi alueiksi pitää rajata ns. "tärkeät alueet" vaikka niilläkin käytännössä suomenkieliset de facto pystyvät elämään hyvinkin suomenkielistä elämää -- kuten vaikkapa nyt minä Uudellamaalla. Tämähän se koko kuntauudistuksen jippo on että niitä virallisesti kaksikielisiä alueita pitää laajentaa mahdollisimman paljon.

Tietysti jos me "historian oikusta" (tai joidenkin mielestä "jos historia olisi mennyt oikein") olisimme vielä osa Ruotsia niin he varmaan katsoisivat että koko maa on "ruotsinkielistä aluetta" jossa saisimme perustella kielemme käyttöä, jos sitä olisi enää edes olemassa -- ja jotkuthan edelleen haluavat pakottaa meidän kontekstiksemme "Nordenin" jossa tosiaan enemmistökieli on sitten se "skandinaaviska" ja sen ehdoilla "pitää" mennä.

Kaipa sellaiset asetelmat joissa joillakin ihmisillä on enemmän tosiasiallisia edellytyksiä elää ilman toisten ihmisten kieltä ovat jotenkin epäoikeudenmukaisia, mutta silti todellisia... karkeasti ottaen minä voin elää ilman ruotsia ihan yhtä hyvin kuin ruotsalainen voi elää ilman suomea, mutta silti minua pitää velvoittaa olemaan siitä ruotsista huomattavasti enemmän riippuvainen kuin toisin päin. Ja tässä tullaan taas siihen minua kiusaavaan ajatukseen että kun yrittää järkeillä siitä, että mikä oikeasti on oikeudenmukaista, analogiat eivät jostain syystä toimi koska eri konteksteissa tuntuu olevan aina eri säännöt -- ja ne rajat vedetään aina näppärästi siten että ne toimivat yleensä suomenkielisiä vastaan (esimerkiksi Ahvenanmaan kohdalla paljastuu että suvaitsevaisuusretoriikka onkin hyvin suhteellista ja kontekstisensitiivistä). Ehkäpä sinun mallissasi ne silti voisi vetää "oikeudenmukaisesti"... en tiedä.

Sori, tämä on vähän tämmöistä ajatustenvirtaa mutta annanpa jotain pureskeltavaa jonka pohjalta voi jatkaa. Sinulla on oikeasti ihan kehityskelpoisia ajatuksia, ei siinä mitään.

Eero Nevalainen kirjoitti:--- jos me ruvetaan luomaan "ruotsinkielisiä alueita" niin hyvin äkkiä päästään Suomessa sellaiseen tilanteeseen jossa tosiaan joutuu elämään Savossa jos ei puhu ruotsia, koska ruotsin/kaksikielisiksi alueiksi pitää rajata ns. "tärkeät alueet" vaikka niilläkin käytännössä suomenkieliset de facto pystyvät elämään hyvinkin suomenkielistä elämää -- kuten vaikkapa nyt minä Uudellamaalla.

Näinhän se on, jos kaksikielisyyden raja on kovin alhainen (esim. absoluuttinen lukumäärä) ja jokin hämärä historiallinen Svenskfinland haamuilee taustalla.

Esimerkiksi 1812 Helsinki asetettiin pääkaupungiksi maalle, jonka asukkaista n. 90% oli suomenkielisiä. Kyse oli maasta, joka oli säilynyt noin suomenkielisenä siitä huolimatta, että siitä oli tehty Ruotsin maakunta. Nyt koko pääkaupunkiseutu on ns. kaksikielinen ja esimerkiksi Saukkosen mallissa pakkoruotsin alainen. Kuitenkin pääkaupunkiseutu on maan monikielisin ja monikulttuurisin alue ja kehittyy nimenomaan sellaisena.

Pari sataa vuotta sitten etelän rannikot olivat ruotsinkielisiä, rannikkokaupungilla oli kuitenkin erittäin hyvät edellytykset kaupan ja hallinnon pääpaikaksi. Siksi Helsinki oli luonteva valinta, ja sinne roudattiin ruotsinkielisiä hallintomiehiä ja sivistyneistöä perheineen, koska suomenkielistä hallintoa ja sivistyneistöä ei ollut, kiitos tuon ajan enemmistökieltä pelkkänä kyökkikielenä pitäneen ajattelutavan ja järjestelmällisen kielenvaihdon sosiaalisen nousun yhteydessä. Siksi pääkaupunki oli alkujaan ruotsinkielinen, mutta tilanteen pakosta.

Helsinkiä rakennettiin koko valtakunnan tarpeisiin ja rakentaminen maksettiin koko valtakunnan varoista. Rakentajiksi kutsuttiin väkeä kaikkialta suomenkielisiltä seuduilta. Väkeä tuli. Lukemattomat suomenkieliset tekivät elämäntyönsä pääkaupunkiseudulla. Edelleen keskustelupalstoilla jotkut kysyvät, mikseivät nuo hevoskyydin tai "junan tuomat" kunnioittaneet alueen kielellistä erityisyyttä ja opetelleet ruotsia. Mutta eiväthän he Ruotsiin tulleet vaan jonkun matkan päähän kotiseudultaan ja sankkaan suomenkieliseen joukkoon. Ei koskaan kukaan kuvitellut, että rankan työn tekijät istuisivat illat keskenään puhumassa ruotsia.

Entä jos pääkaupunki ei olisikaan Helsinki? Vaikka pääkaupunki olisi 1812 tehty minne tahansa maan sisällä, siellä olisi nyt n. 6% ruotsinkielisiä, koska pääkaupunkiin olisivat hakeutuneet ruotsinkielisen eliitin ydinjoukot. Jos siis tietty absoluuttinen määrä ruotsinkielisiä riittää tekemään alueesta kaksikielisen, maan pääkaupunkiseutu olisi absoluuttisen ruotsinpuhujien määrän vuoksi kaksikielistä joka tapauksessa sijainnista riippumatta.

Jaskan mallissa ainakin alkujaan ns. ruotsinkielisten alueiden prosenttiosuudet olivat kuitenkin realistisia, n. 30% ruotsinkielisiä riittäisi tekemään alueesta kaksikielisen. Jos kunta ei ole liian iso, tämä tarkoittaa, että päivittäin ollaan tekemisissä kielirajan yli ja silloin voidaan puhua jo todellisesta kaksikielisyydestä.

Olen tämän asian suhteen mielestäni täysin selkärangaton. Minulle käy se, että on olemassa näitä kaksikielisiä alueita. Minulle käy sekin, että hyväksytään itsenäisyyden ajan kaksikielisyysilluusioon liittyvien Norden-identiteetin syntyminen kielestä ja paikasta riippumatta. Tässä mielestäni toimisi ruotsin kielen poikkeuksellisen aseman hyväksyminen kaikkialla maassa nimenomaan subjektiivisen ruotsinopiskeluoikeuden kautta. Oppilailla olisi siis oikeus opiskella ruotsia peruskoulusta alkaen missä tahansa Suomessa.

Se, mitä en voi hyväksyä on, että lapsi ja nuori, joka elää suomenkielisessä ympäristössä eikä todellisuudessa joudu ruotsin kanssa tekemisiin, olisi velvollinen opiskelemaan ruotsia. En myöskään hyväksy, ettei kaksikeilisessä kunnassa (prosenteista viis) saisi olla opiskelematta ruotsia, jos nuo opinnot oppimisvaikeuksien vuoksi ovat erittäin raskaat eivätkä onnistu. En myöskään voi hyväksyä, että monikielisyyden ongelmat ohitetaan kaksikielisyyttä hehkuttamalla. Meillä on täsmälleen samat ongelmat kuin esim. Ruotsissa. En voi hyväksyä, ettei kaikilla lapsilla ja nuorilla (ja mahdollisuuksien mukaan myös vanhemmilla) olisi oikeutta oppia erittäin hyvää suomea tässä maassa.

Mielestäni tässä ei jouduta tekemään kohtuuttomia kompromisseja - vai joudutaanko? Ruotsinkielisiä kuntia on mannermaalla muutama, ne ovat pieniä. Ne voidaan liittää vaikka Ahvenanmaahan, jos halutaan, että niissä toimii ruotsinkielinen autonomia.

Mistä me taas oikeastaan puhumme?

Toinen asia on minusta se, että luultavasti tulevaisuudessa eletään sen kanssa, että erilaisilla osaryhmillä on erilaisia historianäkemyksiä ja kulttuurikokemuksia sekä alueellisesti että koko maata koskien. Käsittääkseni monikielisten ja monikulttuuristen alueiden kohdalla näin on. Ei siis ole pakko pyrkiä yhteen ja samaan näkemykseen historiasta ja nykyisyydestä, ainoastaan tiettyyn kunnioitukseen toisinajattelevia kohtaan.

Eero Nevalainen kirjoitti:Onhan se toki sallittua. Jos joku haluaa asua Närpiössä niin se lienee hänen juttunsa ja toisaalta jos joku menee Närpiöön niin ruotsia saattaa siellä tarvita hyvinkin. Mutta jos me ruvetaan luomaan "ruotsinkielisiä alueita" niin hyvin äkkiä päästään Suomessa sellaiseen tilanteeseen jossa tosiaan joutuu elämään Savossa jos ei puhu ruotsia, koska ruotsin/kaksikielisiksi alueiksi pitää rajata ns. "tärkeät alueet" vaikka niilläkin käytännössä suomenkieliset de facto pystyvät elämään hyvinkin suomenkielistä elämää -- kuten vaikkapa nyt minä Uudellamaalla. Tämähän se koko kuntauudistuksen jippo on että niitä virallisesti kaksikielisiä alueita pitää laajentaa mahdollisimman paljon.

En hahmota tuota loikkaaa Närpiöstä Savoon...
Kuntauudistuksessa pitää pyrkiä mahdollisimman suureen kielialueidenmukaisuuteen; ei ole mielekästä tehdä kaksikielisiä niistä yhdistelmäkunnista, joissa ruotsinkielisten osuus jää mitättömäksi.

Toisaalta kaksikieliset kunnatkaan eivät ole käytännössä ongelma, koska laki on niin väljä, että se edellyttää ainoastaan viranomaispalveluja yleensä virallisilla kielillä. Kunnan sisällä voi siis olla kaksi yksikielistä rakennetta sen sijaan, että siellä on yksi kaksikielinen rakenne, jossa kaikilta viranomaisilta vaaditaan kahden kielen taitoa. Vrt. se omakielinen omalääkärisysteemi.

NRR kirjoitti:Se, mitä en voi hyväksyä on, että lapsi ja nuori, joka elää suomenkielisessä ympäristössä eikä todellisuudessa joudu ruotsin kanssa tekemisiin, olisi velvollinen opiskelemaan ruotsia.

Tähän liittyy ilmiö, jota voidaan nimittää lukumääräsokeudeksi. Eli jos nyt sanon, että oikeudenmukaisuuden nimissä ruotsinkielinen, joka ei joudu tekemisiin suomen kielen kanssa, ei olisi velvollinen opiskelemaan suomea, niin jotkut teistä kiljahtavat heti: "Ei sellaisia ole! Kaikki joutuvat tekemisiin suomen kielen kanssa!"

Millä perusteella? Silläkö, että TV-kanavilla surffatessaan osuu suomenkielisiin kanaviin? Että lehtihyllyllä on enemmän suomenkielisiä lehtiä? Jos ihminen on ruotsinkielisessä koulussa tai työyhteisössä, hän ei joudu OIKEASTI tekemisiin suomen kielen kanssa yhtään sen useammin kuin pihtiputaalainen joutuu tekemisiin ruotsin kielen kanssa: hänenkin televisiossaan on ruotsinkielinen kanava ja ruotsalaisia ohjelmia ja elokuvia.

Lukumääräsokeus johtaa siihen, että kun te näette kartalta, että ylivoimaisesti suurin osa suomesta on suomenkielistä ja että mediassa ylivoimaisesti suurin osa TV-kanavista ja lehdistä on suomenkielisiä, niin te kuvittelette ettei ruotsinkielinen voi elää joutumatta päivittäin ja jatkuvasti tekemisiin suomen kielen kanssa. Ei se tarjonta ratkaise tekemisiin joutumista, vaan ainoastaan se, käyttääkö tarjontaa.

NRR kirjoitti:Mielestäni tässä ei jouduta tekemään kohtuuttomia kompromisseja - vai joudutaanko? Ruotsinkielisiä kuntia on mannermaalla muutama, ne ovat pieniä. Ne voidaan liittää vaikka Ahvenanmaahan, jos halutaan, että niissä toimii ruotsinkielinen autonomia.

Tämä on mielenkiintoinen ajatus, mutta Ahvenanmaa on parasta pitää Ahvenanmaana sen erikoisstatuksen ja geopoliittisen aseman vuoksi. Ruotsinkielisenemmistöiset alueet (15 kuntaa joissa yhteensä 156 000 asukasta) voisivat kuitenkin muodostaa oman "virtuaalimaakunnan", mallina ruotsinkielinen Porvoon hiippakunta. Näin viranomaispalvelujen rakenteita voitaisiin taloudellistaa.

TK kirjoitti:Suomen selvä pääkieli on suomi. Kysymys on kieliryhmien koosta toisiinsa verrattuna. Tämä on lähtökohta, josta asioita on mielekästä tarkastella.

Et ole osannut perustella, mitä merkitystä on maan pääkielellä. Se, että väität suomen kielen olevan elintärkeä närpiöläiselle, on sama kuin väittäisit venäjän kielen olleen elintärkeä suomalaisille sata vuotta sitten! Eihän valtion taso merkitse mitään! Pelkästään arkipäivän taso merkitsee, ja se on kunnallinen tai vieläkin pienempi taso.

TK kirjoitti:Turha laskeskella, kuinka moni on muuttanut minnekin Suomen sisällä tai keitä muuttaneita itse tuntee. Ei se ole tärkeää.

On se. Eivät ihmiset oikeasti taida paljonkaan muuttaa kielialueelta toiselle, joten mihin he tarvitsisivat toisen kieliryhmän kieltä? Ja jos joku sitten muuttaa toisenkieliselle alueelle, niin jokapäiväisessä kielikylvyssä hän oppii sen kielen paljon nopeammin ja tehokkaammin kuin koulun parilla hassulla viikkotunnilla.

TK kirjoitti: Asiaa on kysyttävä suruilta: kuinka he ajattelevat pärjäävänsä Suomessa ilman suomen osaamista.

Hienoa, jos myönnyt siihen! Helsingissä he varmasti kokevat tarvitsevansa suomea ja opiskelevat sitä, Närpiössä harvempi kokee tarvitsevansa sitä.

Jaska kirjoitti:Ruotsinkielisenemmistöiset alueet (15 kuntaa joissa yhteensä 156 000 asukasta) voisivat kuitenkin muodostaa oman "virtuaalimaakunnan", mallina ruotsinkielinen Porvoon hiippakunta. Näin viranomaispalvelujen rakenteita voitaisiin taloudellistaa.

Missä se kuntalista taas olikaan?

Onko tuota virtuaalimaakuntamallia nimenomaan näiden kuntien kohdalla esitelty tarkemmin?