Ville: --- onko Suomessa tai maailmassa vastaavaa ryhmää kuin suomenruotsalaiset, joiden hyvinvoinnin eteen miljoonat ja taas miljoonat tekevät vuosikausien ajan henkilökohtaisia uhrauksia ---
Janne: Tämä epäsuora väite on sinun, joten varmaan sinun pitäisi tehdä jotakin sen toteen näyttämiseksi itse. Minun panokseni yhteisen kommunikointimme onnistumiseksi on neljä kouluvuotta pidempi kuin sinun ja lähes kolminkertainen tuntimäärältään kuin näiden miljoonien. --- Mutta tämä minun suomeni ei tietenkään ole uhrausta eikä toisen palvelemista, vaan jotakin muuta, eikö totta?
Matti: Kyllä. Se on työtä, joka edesauttaa menestymistäsi pääosin suomenkielisessä maassa. "Korvaukseksi" sinulla on lisäksi hyvä ruotsin taito. Monesti kuulee sen olevan rikkaus
Vähemmistökielisen tilanne ei ole juuri koskaan symmetrinen enemmistökielisen kanssa, vaan vähemmistökieliset joutuvat olosuhteiden pakosta opiskelemaan hieman kielipainotteisemmin ja kapeimmin valinnoin. Jos tästä pakotetusta kaksikielisyydestä aiheutuu enemmän haittaa kuin hyötyä, niin on toki oikeutettua tukea vähemmistöä jollain asiaan kuuluvalla tavalla, mutta ei ole järkevää asettaa enemmistölle jotain keinotekoista lisärasitetta symmetrian vuoksi, oli se sitten pakkoruotsi tai jokin kompromissi.
Olen muuten itsekin kaksikielinen, ja olen ihan iloinen, että sain jo pienenä käyttää sekä viroa että suomea. Ei ole rehellisesti sanoen tullut ikinä mieleen vaatia yksikielisiltä suomalaisilta jotain vastineeksi.
Janne: Hyvä näin. Mutta otapa kokeeksi sellaiset kengät jalkaasi, että sinulle jatkuvasti sanotaan, että puolivirolaisena (en tunne tätä statustasi tarkemmin) edustat meille vierasta baltialaista, saksalaisperäistä feodalismia ja katolista laajennuspolitiikkaa ja kysytään miksi ylipäätään olet täällä. Nythän ei ole niin, vaan virolaiset ovat tällä hetkellä arvostettu vähemmistö. Sekin tosin selittyy lähinnä sillä, että kymmenettuhannet virolaiset viikkopendelöijät mm. mukisematta hoitavat sellaisia töitä, joita suomalaiset eivät enää pidä niin kovin hohdokkaina.
---
Eikö tässä Jannen ajattelu perustu oletuksille, että
a) pakkoruotsi ei voi olla mikään rasite muille kieliryhmille saati sitten uhraus, joten muiden kieliryhmien kokemusta pakosta ei tarvitse kuunnella eikä mitään vertailukohtia pakolle tarvitse hakea muualta maailmasta,
b) todellinen rasite ja uhrautuva panostus yhteiseen kommunikointiin onkin ruotsinkielisiltä vaadittava sujuva suomenkielisyys,
c) pakkoruotsi perustuu sille, että ilman pakkoa ja kaksikielisyysilluusiota suomalaisten vieraus ruotsinkielisyyttä kohtaan ryöpsähtäisi vielä avoimemmaksi?