Pakkoenglanti ja pakkovenäjä
Lähetetty: 19.09.2013 20:32
Silloin tällöin kielikeskustelussa puhutaan termistä pakkoenglanti. Pakkoenglantia ja pakkoruotsia ei kuitenkaan voi rinnastaa.
http://www.kotus.fi/?5392_a=comments&5392_m=7851&s=3232
http://www.kotus.fi/?5392_a=comments&5392_m=7851&s=3232
Pakkovenäjä käsittääkseni on pakkoruotsin puolustajien käyttämä termi jolla yritetään pelotella ihmisiä että jos ruotsin pakollisuus poistetaan niin tilalle tulee pakkovenäjä. Tätä tuskin kovin moni on kannattanut. Itäsuomessa kokeiluluvan idea oli että ruotsi ja venäjä olisivat vaihtoehtoisia eikä pakkoruotsin tilalle tule pakkovenäjää. Jos ruotsin pakollisuus poistuu niin mielestäni ruotsia pitää aina tarjota ja opetus pitää järjestää vaikka ruotsin valitsisi vain yksi oppilas. Se on kuitenkin toinen kotimainen kieli ja kansalliskieli joten voidaan puhua myös oppilaiden oikeudesta lukea ruotsia.Jukka K. Korpela kirjoitti:Pakkodemagogiaa monenlaista
Sana ”pakkoruotsi” on tietysti jossain määrin demagoginen, mutta yritys torjua demagogiaa demagogialla onnistuu yleensä huonosti. Tuloksena on yleensä heikompaa ja ontompaa demagogiaa.
”Pakkoruotsin” ja ”pakkoenglannin” rinnastaminen ontuu jo siinä, että Suomesta saisi luultavasti kauan etsiä ennen kuin löytäisi koululaisen, joka ei lainkaan halua opiskella englantia. Niitäkin, jotka haluaisivat opiskella enemmän jotain muuta kieltä ja vähemmän englantia, on aika pieni vähemmistö – emmekä oikeastaan tiedä missä määrin kyse on vanhempien ja missä määrin oppilaiden itsensä halusta.
Ja sitten kun jonkun löytäisi, hän olisi luultavasti ihminen, jolle minkä tahansa kielen paitsi äidinkielen opiskelu tuottaa suuria vaikeuksia – tai hän ainakin itse uskoo niin, mikä huomattavassa määrin on itsensätoteuttava ennuste.
On siis melko pienen vähemmistön ongelma, että useinkaan ei voi valita ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi muuta kuin englannin. Ongelman osasyy on, että kiinnostus muihin kieliin hajautuu eri kielille. Toinen perussyy on yksinkertaisesti taloudellinen.
Vaihtoehtoisten kielten järjestäminen on iso järjestelykysymys ja ennen muuta kustannuskysymys. Mistä rahat? Koululaitoksen voimavaroja on kutistettu ja leikattu niin, että suurin piirtein kaikki ylimääräinen, ei-lakisääteinen on jätetty pois. Lopetetaanko maksuton kouluruokailu vai nostetaanko kunnallisveroa äyrillä?
En muista koskaan kuulleeni kenenkään valittavan siitä, että koulussa ”piti” oppia englantia. Ruotsista valittajia ei ole tarvinnut etsiä. ”Pakkoruotsin” ja ”pakkoenglannin” rinnastaminen on vähän kuin rinnastaisi ”pakkoverot” ja ”pakkoauringonnousun”.
Omana kouluaikanani oppikoulussa – siitä on siis jo aikaa – oli kyllä niitä, jotka valittivat, että eivät saa opiskella englantia. Järjestettiin nimittäin kaksi rinnakkaisluokkaa, joista toinen luki englantia, toinen saksaa, eikä saksaan ollut tunkua, mutta luokista piti tehdä samankokoiset.
Ne, jotka vaativat pitkän kielen ”valinnanvaraa”, eivät ehkä tule ajatelleeksi, mihin vaatimusten toteuttaminen voisi johtaa. Tottahan tehokkuutta tavoitteleva koululaitos pyrkisi tekemään eri kielten opetusryhmistä ainakin suunnilleen samankokoiset, vaikka vähän väkisin, tai hyvinkin väkisin. Ja jos ei pyrkisi, tasa-arvon ajajilla olisi selittämistä siinä, miksi esimerkiksi kuuden oppilaan ranskanopetukseen käytetään saman verran rahaa kuin kolmenkymmenen oppilaan englanninopetukseen.