Mitä jos, 1945 ja 1968?

[Jan-Erik Andelin]

Itämerensuomalainen identiteetti on kaikille suomalaisille merkittävä voimavara. Kaikilla suomalaisilla pitää olla oikeus viron kielen oppimiseen, ja tämän oikeuden varmistamiseksi Suomeen tarvitaan pakkoviro

Tämä kiertää täällä, jotenkin hauskana satiirina pakkoruotsi-tilanteesta. En tiedä itse; en itse pidä sitä niin karmivana tilanteena. Jos historia olisi 1945 päättynyt toisin ja Baltian maan eivät olisi jääneet suljetuiksi maiksi, joita mainittiin Suomessa lähes vain sääraporteissa, niin tuo olisi mielenkiintoinen tilanne, ja varmaan viroa oltaisiinkin opiskeltu täällä enemmän. Silloin meillä olisi ollut Pohjoismaat lännessä ja Itämeren maat omana ryhmänä idässä. (Olen aina halunnut osata viroa, mutta itseopiskelut jäävät täällä aina kesken ja kirjat häviää...)

Jos [pakkoenglanti]olisi toteutettu 1968 pakkoruotsin sijaan, tätä englannin pakkoa vastaan ei olisi noussut kansanliikettä.

Tämäkin on toinen mielenkiintoinen mitä-jos-tilanne. Aika monenkin mielestä Suomi olisi silloin kansainvälisempi ja mannermaisempi kuin nyt. Olisivatko siteet Pohjoismaihin höllentyneet, ja koko esim. Pohjoismaiden neuvosto purkautunut kokonaan, ja Suomi eurooppalaisempi?

Ia miten olisi käynyt sen sukupolven, joista moni nyt muutti Ruotsiin 1970- ja 1980-luvuilla, ja joiden vähintäänkin lapset osasivat jo jonkin verran ruotsia yleisen kouluruotsin ansiosta. Tänään voidaan varmaan kommunikoida Ruotsissa englanniksi, mutta silloin tuskin olisi voitu. Ehkä oltaisiin pikemminkin muutettu Saksaan gastarbeiteriksi turkkilaisten ja jugoslaavien seuraksi, tai siiten Amerikkaan. Mitä vaikutusta sillä olisi tämän päivän Suomeen? Niin, ja miten suomenruotsalaisten olisi käynyt?

[NRR]

miten olisi käynyt sen sukupolven, joista moni nyt muutti Ruotsiin 1970- ja 1980-luvuilla, ja joiden vähintäänkin lapset osasivat jo jonkin verran ruotsia yleisen kouluruotsin ansiosta. Tänään voidaan varmaan kommunikoida Ruotsissa englanniksi, mutta silloin tuskin olisi voitu. Ehkä oltaisiin pikemminkin muutettu Saksaan gastarbeiteriksi turkkilaisten ja jugoslaavien seuraksi, tai siiten Amerikkaan. Mitä vaikutusta sillä olisi tämän päivän Suomeen? Niin, ja miten suomenruotsalaisten olisi käynyt?

Epäilen, etteivät lapset tuolloin olleet sen ruotsinkielentaitoisempia kuin nytkään ja Ruotsiin lähdettiin jo ennen peruskoulua ja ihan umpisuomenkielisiltä seuduilta. Tärkeintä olivat ne ensin menneet, se verkosto, johon liittyä.

Vuosisadan alussa oli lähdetty paljon Amerikkaan, vaikkei kieltä osattukaan. Siellä oli paikka mihin mennä ja omankielinen verkosto.

1970-luvulla saksankielinen alue oli vaihtoehto nimenomaan tuolloin keskikoulun tai lukion käyneille, jotka olivat vielä opiskelleet pitkää saksaa. Esimerkiksi naisia lähti kotiapulaisiksi ja jäi sille tielle.

Ruotsi oli tärkeä myös kouluttautumispaikkana, siis muillekin kuin liukuhihnalle pyrkiville. Ei muutto Ruotsiin mikään huono vaihtoehto ollut, sen paremmin lähtijöille kuin koko Suomenkaan kannalta. Monet uudet virtaukset ovat tulleet maahan Ruotsin kautta.

Voisi tietysti jossitella, miten suomalaisuuteen olisi nivoutunut venäläisyyttä, jossei Venäjästä olisi tullut Neuvostoliittoa...
Ja minkälainen olisi Suomi, joka ei olisi käynyt ensin sisällissotaa ja sitten maailmansotaa ... olisiko täältä tarvinnut lähteä niin sankoin joukoin?

[NRR]

---Silloin meillä olisi ollut Pohjoismaat lännessä ja Itämeren maat omana ryhmänä idässä.

Täällä on aiemmin keskusteltu siitä, että Viro on kenties kiinnostunut profiloitumaan "pohjoismaisena" valtiona ja siellä pidetään Itämeren (Läänemeren) ympärille muotoutuvaa yhteistyötä tulevaisuudessa tärkeimpänä. On kysytty, voiko pohjoismaisuudesta kehkeytyä pohjoisten meriteiden yhdistämien valtioiden Pohjois-Eurooppa, jossa yhdistävänä tekijänä nationalistinen skandinaavisuus saisi rinnalleen neutraalimman pohjoiseurooppalaisuuden?

Hannu Koho 05.01.2011

Kun tuolla hurriksi.fi -sivustolla ehdotin pohjoismaisen yhteistyön laajentamista eteläisiin veljesmaihimme näin sanoen: ".. Pohjoismainen yhteistyö taitaa elää jonkinlaista murrosta, eikä se meille niin merkittävää kylmän sodan jälkeen ole ollut muutenkaan? Baltian maat pitäisi saada mukaan, jolloin voitaisiin puhua käytännön yhteistyöstä koko Itämeren alueella, lopultakin satojen vuosien jälkeen. Mutta en tiedä miten Pohjoismaiden Neuvosto näkee roolinsa? Se ei taida pitää edes suomea Pohjoimaisena kielenä, jos oiken muistan?"

..niin sain tällaisen vastauksen:

"...Hannu, pohjoismainen yhteistyo on yhteistyota, joka rakentuu monisatavuotisen jaetun historian varaan. Baltian mailla ei ole osaa eika arpaa tuossa yhteisossa -- toisin kuin pohjoismaat, joiden yhteiskuntarakenne perustuu itsenaiselle talonpoikaistolle, Baltian maat olivat tyysten erilaisen, feodaalisen jarjestelman alaisia aina 1900-luvun alkuun saakka. Meidan yhteiskunnallamme ja historiallamme ei ole mitaan yhteista balttien menneisyyden kanssa. Suomea ei voi liittaa meille tyysten vieraisiin Baltian maihin. Me olemme pohjoismaa, halusimmepa sita tai emme, eika meita Viroon liita kuin akkusatiivi, eika Latviaan ja Liettuaan edes se..."

Onko tällaiselle keskustelulle lainkaan tilausta?

[Eero Nevalainen]

(Olen aina halunnut osata viroa, mutta itseopiskelut jäävät täällä aina kesken ja kirjat häviää...)

Minäkin itseopiskelen itse asiassa nykyään kiinaa mutta kun minulla on myös normielämä ja ei jaksa aina, niin sitten... siltikään se ei ole pakollista ja määritä väkisin minun osaamistani "kaikessa". Eli voin vaan antaa Rosetta Stonen kiina-paketin olla jos haluan

Aika monenkin mielestä Suomi olisi silloin kansainvälisempi ja mannermaisempi kuin nyt. Olisivatko siteet Pohjoismaihin höllentyneet, ja koko esim. Pohjoismaiden neuvosto purkautunut kokonaan, ja Suomi eurooppalaisempi?

"Kansainvälisyys ja mannermaisuus" ovat omalla tavallaan mystisiä arvoja joita meidän jostain syystä pitää tavoitella. Mitä enemmän asiaa pohdin, sitä vähemmän ymmärrän, miksi näin on -- ja ennen kaikkea miksi se "pohjoismaalaisuus" on väkipakolla ennakkoehto tälle tavoiteltavalle mannermaalaisuudelle ja kansainvälisyydelle. Ehkä tässä on taas kyse siitä pahamaineisesta suomalaisesta huonosta itsetunnosta jota myös hyödynnetään tässä poliittisessa keskustelussa loputtomasti.

Ia miten olisi käynyt sen sukupolven, joista moni nyt muutti Ruotsiin 1970- ja 1980-luvuilla, ja joiden vähintäänkin lapset osasivat jo jonkin verran ruotsia yleisen kouluruotsin ansiosta. Tänään voidaan varmaan kommunikoida Ruotsissa englanniksi, mutta silloin tuskin olisi voitu. Ehkä oltaisiin pikemminkin muutettu Saksaan gastarbeiteriksi turkkilaisten ja jugoslaavien seuraksi, tai siiten Amerikkaan. Mitä vaikutusta sillä olisi tämän päivän Suomeen?

Suomen valtion tehtävä ei ole kouluttaa uusruotsalaisia duunareita.

Niin, ja miten suomenruotsalaisten olisi käynyt?

Edellämainittu dynamiikka ei voi olla olemassa suomenruotsalaisuuden pönkittämiseksi.

[Jaska]

---Silloin meillä olisi ollut Pohjoismaat lännessä ja Itämeren maat omana ryhmänä idässä.

Täällä on aiemmin keskusteltu siitä, että Viro on kenties kiinnostunut profiloitumaan "pohjoismaisena" valtiona ja siellä pidetään Itämeren (Läänemeren) ympärille muotoutuvaa yhteistyötä tulevaisuudessa tärkeimpänä. On kysytty, voiko pohjoismaisuudesta kehkeytyä pohjoisten meriteiden yhdistämien valtioiden Pohjois-Eurooppa, jossa yhdistävänä tekijänä nationalistinen skandinaavisuus saisi rinnalleen neutraalimman pohjoiseurooppalaisuuden?

Ihmisen etnistä laajemmalle identiteetille on todella iso merkitys sillä, että lähellä olevissa maissa puhutaan lähisukukieliä - se antaa "me emme olekaan yksin" -oivalluksen. Äänekkäimmät ruotsinkielisemme ja -mielisemme ovat nauttineet jo pitkään Skandinavia-identiteetistään, mutta jostain syystä he eivät salli samaa suomenkielisille vaan vähättelevät tätä aivan samaa tekijää suomenkielisten ja vironkielisten välillä.

Baltian maat olisi hyvä saada Pohjoismaiden neuvostoon, koska alueellisesti ja kulttuurisesti ne kuitenkin kuuluvat samaan piiriin - siinä missä Tanskakin, joka on jo pikemminkin manner-eurooppalainen maa, kieltä lukuun ottamatta. Syy miksi Baltian liittymistä vastustetaan, on tietysti se, että silloin yhteiseksi kieleksi tulisi virallisestikin englanti! Ruotsinkieliset eivät mielellään luovu saavuttamastaan asemasta.

Minulle on ihan sama vaikka Pohjoismaiden neuvosto pysyisi ennallaan, kunhan Fennobaltian neuvosto kehitettäisiin siihen rinnalle - ja sinne ei skandinaaveilla olisi sitten asiaa. Siinä sopii ruotsinmielisten sitten miettiä, kannattaako, vai olisiko sittenkin parempi ottaa Baltian maat Pohjoismaiden neuvostoon.

Kun tuolla hurriksi.fi -sivustolla ehdotin pohjoismaisen yhteistyön laajentamista eteläisiin veljesmaihimme näin sanoen: ".. Pohjoismainen yhteistyö taitaa elää jonkinlaista murrosta, eikä se meille niin merkittävää kylmän sodan jälkeen ole ollut muutenkaan? Baltian maat pitäisi saada mukaan, jolloin voitaisiin puhua käytännön yhteistyöstä koko Itämeren alueella, lopultakin satojen vuosien jälkeen. Mutta en tiedä miten Pohjoismaiden Neuvosto näkee roolinsa? Se ei taida pitää edes suomea Pohjoimaisena kielenä, jos oiken muistan?"

..niin sain tällaisen vastauksen:

"...Hannu, pohjoismainen yhteistyo on yhteistyota, joka rakentuu monisatavuotisen jaetun historian varaan. Baltian mailla ei ole osaa eika arpaa tuossa yhteisossa -- toisin kuin pohjoismaat, joiden yhteiskuntarakenne perustuu itsenaiselle talonpoikaistolle, Baltian maat olivat tyysten erilaisen, feodaalisen jarjestelman alaisia aina 1900-luvun alkuun saakka. Meidan yhteiskunnallamme ja historiallamme ei ole mitaan yhteista balttien menneisyyden kanssa. Suomea ei voi liittaa meille tyysten vieraisiin Baltian maihin. Me olemme pohjoismaa, halusimmepa sita tai emme, eika meita Viroon liita kuin akkusatiivi, eika Latviaan ja Liettuaan edes se..."

Onko tällaiselle keskustelulle lainkaan tilausta?

Olipas noilta outo kommentti! Ei siitä vielä ole montaa sataa vuotta, kun Virokin kuului Ruotsin valtakuntaan. Edelleen kansankulttuurissa virolaisten kanssa jaamme hyvin paljon, ja seprakauppaa on käyty vuosisatojen ajan aina 1900-luvulle saakka - vastaavaa rahvaan yhteyttä suomalaisten ja ruotsalaisten välillä tuskin on ollut.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Seprakauppa

On todella omituista vedota johonkin feodaaliseen hallintojärjestelmään, ikään kuin se tekisi jotenkin suuren kuilun kansojen välille! Hallinto ei ole koskaan ollut mitään muuta kuin ylhäältä päin ympättyjä käytänteitä, jotka ovat alituisessa muutoksessa. Kansan kulttuurin ja kielen kannalta se on täysin olematon tekijä.

[Jan-Erik Andelin]

On todella omituista vedota johonkin feodaaliseen hallintojärjestelmään

Samaa mieltä. Tuo Hannu Koholle vastannut henkilö ei kyllä ollut koskaan käynyt täällä vanhalla Itä-Uudenmaan ja Kymenlaakson 1700-luvun rajaseudulla, jossa ei muuta aikoinaan juuri ollutkaan kuin feodaalijärjestelmän kartanoita. Nehän tietysti olivat olemassa armeijan ylläpitämiseksi itärajan tuntumassa.

(Samalla tavalla argumentoiden, tiedoksi, voisi myös sanoa, ettei Svenskfinland voi olla olemassa, koska läänitysruotsalaisuus etelässä oli vahvaa ja ruotsinkielinen väestö oli kartanoitten leivissä, kun se taas Pohjanmaalla perustui itsenäisiin ruotsia puhuviin talonpoikiin, eli vahvasti erilaisiin yhteiskuntarakenteisiin.)