Askeleet kielivapauteen, Suomen hiljakseen rakentuva malli?

[NRR]

Jaska kirjoitti blogissaan pakkoruotsin jälkeisen Suomen kieltenopetuksen mallista näin:

"Mielestäni näihin asioihin ei tarvitse ollakaan valmista kantaa; riittää että uudessa kielipoliittisessa mallissa huomioidaan erilaiset mahdollisuudet. Toisin sanoen ei lyödä lukkoon mitään samalla tavalla muita kielivalintoja supistavaa kuin pakkoruotsi-mallissa, koska muuten asia pitäisi taas avata vähän ajan kuluttua levälleen. Kaikki valintaa supistavat mallit eli yhteen vaihtoehtoon panostavat mallit pitäisi nähdä potentiaalisesti vaarallisina, koska ne voivat johtaa samanlaiseen tyytymättömyyteen kuin valtakunnallinen pakkoruotsi. Ei siis kannata puuhata pakkoenglantia, pakkovenäjää eikä mitään sellaista, vaan kannattaa keskittyä siihen, miten pienten kuntien syrjäisissä kouluissakin saataisiin tarjolle sopiva valikoima vieraita kieliä. Koulujen yhteistyö, etäopetus tms. tulisi huomioida mahdollisuuksina."

Minusta tämä on hyvä lähtökohta.

Toki mielestäni Ruotsin malli olisi pääpiirteissään hyvä meillekin (englanti, toinen vapaasti valittava kieli saksa/ranska/espanja/(koulukoht. valinta), tai toisen kielen sijaan lisäopintoja kotikielessä, englannissa tai koulukielessä), tosin siihenkin suuntaan tulisi siirtyä pienin askelein. Mutta Ruotsinkin mallikin muuttuu kaiken aikaa. Kaikki mallit on tehtävä joustaviksi.

Kun vapaampi kielivalinta on toteutettu valtakunnissa ympärillämme, en ymmärrä, miksi juuri Suomessa se osoittautuisi äärimmäisen vaikeaksi ja edellyttäisi meiltä lukkoon lyötyä mallia. Riittää, että ruotsin opiskelu ei ole enää pakollista millään opintojen tasolla.

Askelmalliksi kävisi nykyinen mallimme, josta vain ruotsin pakollisuus on poistettu:
- ensimmäiseksi poistetaan pakollinen virkaruotsi yliopistoilta eikä tuoda mitään tilalle (ei Sveitsissäkään suoriteta yliopistolla virkakieliä), kielikeskusten tarjontaa tosin lavennetaan,
- peruskoulujen maahanmuuttaja- ja erityisoppilaille annetaan heti todellinen oikeus anoa toisen vieraan kielen sijaan opetusta kotikielessä tai erityisopetusta koulukielessä tai muissa kieliaineissa (nythän vapautuksia ei hyväksytä ainakaan pääkaupunkiseudulla) ja seurataan vapautusanomuksia tilanteen kartoittamiseksi,
- sitten poistaan ruotsin pakollisuus lukiosta sekä tuodaan alkava ruotsi lukioihin,
- peruskouluilla jatkaisi sama kielitarjonta kuin kullakin koululla on nytkin, mutta B1-kielen eli pakkoruotsin sijaan voi valita kielen, jota koululla jo tarjotaan joko A2- tai B2-kielenä (jossei toista kieltä ole, sellainen löytynee tietyn määräajan kuluessa) tai jos oppilas lukee jo A2-kieltä, B-kieliä ei tarvitse valita - ja taas seurataan oppilaiden valintoja tilanteen kartoittamiseksi,
- palautteen perusteella toteutuu kielitarjonnan mahdollinen laajeneminen tai yhtenäistäminen/erikoistuminen.

Mitä muuta tarvittaisiin? Juuri nyt niin peruskoulun kuin lukion opsit ovat katkolla. Tämä on erittäin hyvä hetki muovata kieliopintoja.

[thmas]

Toki mielestäni Ruotsin malli olisi pääpiirteissään hyvä meillekin (englanti, toinen vapaasti valittava kieli saksa/ranska/espanja/(koulukoht. valinta), tai toisen kielen sijaan lisäopintoja kotikielessä, englannissa tai koulukielessä), tosin siihenkin suuntaan tulisi siirtyä pienin askelein. Mutta Ruotsinkin mallikin muuttuu kaiken aikaa. Kaikki mallit on tehtävä joustaviksi.

Mielestäni pakollisia kieliä olisi syytä olla kaksi, englanti ja toinen vapaasti valittava kieli. Erityisryhmille voisi olla tarjolla toisen kielen sijaan lisäopintoja englannissa tms mutta pääsääntöisesti olisi syytä olla kaksi pakollista kieltä. Muuten oppilaat menisivät siitä mistä aita on matalin ja suuri osa osaisi pelkkää englantia. Vaikka englanti kieltämättä on tärkein vieras kieli niin muitakin kieliä tarvitaan.

Jotkut ovat kysyneet mistä löytyy resursseja kielten tarjoamiseen ja nykymalli on edullinen kun kaikille opetetaan ruotsia ja kustannukset lisääntyisivät jos ruotsin ryhmän lisäksi pitäisi järjestää saksan, ranskan jne ryhmiä. Tämä ehkä voitaisiin ratkaista niin että kaikkien koulujen, myös pienten olisi tarjottava toiseksi kieleksi vähintään toista kotimaista ja yhtä muuta kieltä. Saksa on perinteisesti ollut suosituin joten useimmat koulut tarjoaisivat sitä. Tohmajärvellä koulu varmaankin tarjoaisi ruotsin lisäksi ainakin venäjää. Suurissa kaupungeissa toiseksi kieleksi voisi olla enemmänkin vaihtoehtoja, esim. portugali ja kiina. Ainakin ennen tietyn asukasluvun ylittävien kuntien on ollut pakko tarjota A2-kieliä.

- sitten poistaan ruotsin pakollisuus lukiosta sekä tuodaan alkava ruotsi lukioihin,
- peruskouluilla jatkaisi sama kielitarjonta kuin kullakin koululla on nytkin, mutta B1-kielen eli pakkoruotsin sijaan voi valita kielen, jota koululla jo tarjotaan joko A2- tai B2-kielenä (jossei toista kieltä ole, sellainen löytynee tietyn määräajan kuluessa) tai jos oppilas lukee jo A2-kieltä, B-kieliä ei tarvitse valita - ja taas seurataan oppilaiden valintoja tilanteen kartoittamiseksi,
- palautteen perusteella toteutuu kielitarjonnan mahdollinen laajeneminen tai yhtenäistäminen/erikoistuminen.

Toinen kotimainen voisi edelleen olla B1-kieli (ja A2-kieli) ja muut kielet A2- tai B2-kieliä. Näin oppimateriaaleja ei tarvitsisi uusia eikä ruotsi joutuisi kilpailemaan muiden kielten kanssa. Nykyään monet aloittavat ylimääräisen kielen A2- tai B2-kielenä. Jos ruotsi olisi vapaaehtoinen niin kielistä kiinnostuneet valitsisivat edelleen sekä ruotsin että esim. saksan. Siksi on tärkeää että toinen kotimainen ja B2-kieli eivät ala samaan aikaan.

Ehdotan että kuudennella (tai viidennellä) luokalla valittaisiin että ottaako B1-ruotsin ja vaihtoehdot olisivat kyllä ja ei. Jos sitä ei valitse eikä opiskele A2-kieltä niin B2-kieli olisi pakko valita 8-luokalta lähtien.

[NRR]

Mielestäni pakollisia kieliä olisi syytä olla kaksi, englanti ja toinen vapaasti valittava kieli. Erityisryhmille voisi olla tarjolla toisen kielen sijaan lisäopintoja englannissa tms mutta pääsääntöisesti olisi syytä olla kaksi pakollista kieltä.

Näin itsekin ajattelen.

Riittää hyvin, että tuon toisen kielen kohdalla peruskoulun rehtori voi myöntää vapautuksen, jos lapsen vanhemmat sitä hakevat ja tähän hakuun on liitetty esim. erityisopettajan tai muun ammattilaisten lausunto kielen oppimisen ongelmista. Lapsi, joka on koko alakoulun ollut erityisopetuksessa nimenomaan kielen oppimiseen liittyvän ongelman vuoksi, saisi jo koulun tutulta erityisopettajalta tarvittavan lausunnon hakemukseen. Yleisesti voitaisiin sopia siitä, mitkä kielelliset ongelmat ja/tai monikielinen tausta oikeuttavat vapautukseen. Mielestäni aina kun lapsen kotikieli on jokin muu kuin koulukieli, lapsella olisi oikeus vaihtaa toinen vieras kieli tähän kotikieleen.

Aika haastavaksi tekee tilanteen se, että nykyisin on todella paljon eri kielialueilta Suomeen muuttaneiden maahanmuuttajien liittoja, joissa lapsilla on kaksi hyvin erilaista kotikieltä, jotka eivät ole suomi tai ruotsi. Tämän asetelman tuottamiin ongelmiin tulisi pian saada myös asiantuntevaa tukea koulun taholta: miten valitaan lapsen pääkieli tai pääkielet ja miten pääkielen ja koulukielen kehitystä tuetaan.

Lukiossa pääsääntöisesti jatketaan niitä kieliä, joita on luettu jo peruskoulussa. Mikäli toinen vieras kieli on kutakuinkin jäänyt oppimatta (ei osallistumista tai arvosana 5 tai 6), voi aloittaa kielen alusta tai aloittaa uuden kielen. Kielissä heikko oppilas voisi kuitenkin korvata toisen vieraan kielen kursseja esim. pitkän matematiikan tai laajan fysiikan kursseilla - näinhän voi jo nyt tehdä erityislukioissa. Periaate on se, että korvaavat kurssit ovat syventäviä eli vaativampia kuin ne korvatut kurssit.

[NRR]

ehkä --- kaikkien koulujen, myös pienten olisi tarjottava toiseksi kieleksi vähintään toista kotimaista ja yhtä muuta kieltä. Saksa on perinteisesti ollut suosituin joten useimmat koulut tarjoaisivat sitä. Tohmajärvellä koulu varmaankin tarjoaisi ruotsin lisäksi ainakin venäjää. Suurissa kaupungeissa toiseksi kieleksi voisi olla enemmänkin vaihtoehtoja, esim. portugali ja kiina.

Kaupungeissa usein lähikoulut ovat jakaneet kielet niin, että oppilaalla on lähellään kouluja, joissa on eri kielitarjonta. Tällöin todellinen valinnanvara laajenee.

Portugali tai kiina vaativat koululta pitkää jatkumoa ja vaativat sitä, että oppilaan vanhemmat tietävät, että heidän on asuttava hyvien kulkuyhteyksien päässä juuri siitä koulusta, jossa lapsi aloittaa kieliopintonsa, jotta opinnot voivat jatkua läpi koulun.

Pienten koulujen kohdalla vaatimukset eivät saa olla kohtuuttomat. Usein pieni koulu on itsessään valinta, silloin kielipaletti ei ole se oleellisin. Jossain koulukyydin päässä kun on myös se seuraava koulu, jossa olisi vaihtoehtoja, mutta sinne ei haluta lähteä vain kielten takia. Tämäkin täytyy minusta hyväksyä.

[Jan-Erik Andelin]

Mielestäni pakollisia kieliä olisi syytä olla kaksi, englanti ja toinen vapaasti valittava kieli.

Näin itsekin ajattelen.

Hetkinen!? Miksi "vapaa kielivalinta" tarkoittaakin kahta pakollista kieltä, nykyisen yhden tilalle? Kun arvellaan ruotsin suosion olevan 20 % (Lehtonen) tai 30-50 % (Häkkinen) niin tämä toinen, kunnan lapsille valitsema pakollinen kieli olisi todennäköisesti, varsinkin resurssiköyhemmissä kunnissa, yleisimmin ruotsi. Miten tämä uusi pakkoruotsi silloin poikkeaa vanhasta? No, tietysti siinä, että kunta on sitten valinnut sen itse, eikä valtio ole päässyt sitä sanelemaan. Mutta kuitenkin?

[NRR]

Mielestäni pakollisia kieliä olisi syytä olla kaksi, englanti ja toinen vapaasti valittava kieli.

Näin itsekin ajattelen.

Hetkinen!? Miksi "vapaa kielivalinta" tarkoittaakin kahta pakollista kieltä, nykyisen yhden tilalle? Kun arvellaan ruotsin suosion olevan 20 % (Lehtonen) tai 30-50 % (Häkkinen) niin tämä toinen, kunnan lapsille valitsema pakollinen kieli olisi todennäköisesti, varsinkin resurssiköyhemmissä kunnissa, yleisimmin ruotsi. Miten tämä uusi pakkoruotsi silloin poikkeaa vanhasta? No, tietysti siinä, että kunta on sitten valinnut sen itse, eikä valtio ole päässyt sitä sanelemaan. Mutta kuitenkin?

Onhan meillä nytkin kaksi pakollista vierasta kieltä, toinen valittavissa (yleensä englanti) ja toinen aina ruotsi (ruotsinkielisille suomi).

Vapaa kielivalinta on tietenkin todellisuudessa vapaampi kielivalinta.

Se, että kuntaan valitaan tietyt kielet ei tee kielistä pakkokieliä, sillä oppilas voisi
a) saada tarvittaessa vapautuksen,
b) valita niistä mitä tarjolla on,
c) siirtyä tarvittaessa koulukyydin päähän kouluun, jossa on muita valintoja,
d) anoa oikeutta suorittaa kieliopintoja itsenäisesti (esim. vanhempien avulla) ja tenttiä kyseinen kieli.

Ongelma on nyt se, että pakkoruotsi on totaalinen pakko
a) siitä ei saa vapautuksia,
b) sitä ei voi vaihtaa yhtään mihinkään,
c) ei auta edes koulun vaihto tai toiselle puolelle maata muuttaminen,
d) eikä sitä voi korvata millään kielellä missään tilanteessa,
e) ja se jatkuu tasolta toiselle aina yliopistoa myöten.

Etkö koe, että tässä olisi todella suuri ero?

[Jan-Erik Andelin]

Ymmärrän.

[Jaska]

Thmas tuossa kuitenkin kannatti pakkoenglantia, ja NRR komppasi - oliko kuitenkin tarkoitus olla komppaamatta nimenomaan tuota kohtaa?

Termejä tulisi käyttää yksiselitteisesti:
- pakollinen kieli on ennalta määrätty.
- pakollinen vapaavalintainen kieli on sellainen, että kielten lukumäärä on ennalta määrätty, mutta itse kielet saa valita vapaasti.

[NRR]

Thmas tuossa kuitenkin kannatti pakkoenglantia, ja NRR komppasi - oliko kuitenkin tarkoitus olla komppaamatta nimenomaan tuota kohtaa?

Englanti on käytännössä vanhempien tällä hetkellä valitsema A1-kieli lähes poikkeuksetta. Yhteinen (~ pakollinen) englanti helpottaa lukujärjestyksiä ja siksi useimmilla kouluilla se on A1-kieli jatkossakin. Jos joillakin kouluilla on tarjolla muita kieliä A1-kielenä, A2-kielenä on kutakuinkin aina englanti ellei lapsi satu olemaan jo englanninkielinen. Käytännössä nyt siis on se ja sama, onko englanti valinnainen vai pakollinen.

Tämä ei ole nyt ongelma.

[NRR]

Termejä tulisi käyttää yksiselitteisesti:
- pakollinen kieli on ennalta määrätty.
- pakollinen vapaavalintainen kieli on sellainen, että kielten lukumäärä on ennalta määrätty, mutta itse kielet saa valita vapaasti.

Periaatteessa valinnainen kieli on aina kaikille yhteinen pituudeltaan muttei kieleltään, vapaaehtoinen kieli voidaan ottaa tai jättää.
Voitaisiinko sanoa lyhyemmin, että
A1 - valinnainen,
A2 - vapaaehtoinen,
B1 - valinnainen, vapautukset mahdollisia,
B2 - vapaaehtoinen
?

thmasilla oli ajatus, että B1 olisikin vapaaehtoinen ota tai jätä ruotsi ja B2 olisi silloin joko ruotsin rinnalla vapaaehtoinen tai ilman ruotsia valinnainen.

[Jaska]

Termejä tulisi käyttää yksiselitteisesti:
- pakollinen kieli on ennalta määrätty.
- pakollinen vapaavalintainen kieli on sellainen, että kielten lukumäärä on ennalta määrätty, mutta itse kielet saa valita vapaasti.

Periaatteessa valinnainen kieli on aina kaikille yhteinen pituudeltaan muttei kieleltään, vapaaehtoinen kieli voidaan ottaa tai jättää.
Voitaisiinko sanoa lyhyemmin, että
A1 - valinnainen,
A2 - vapaaehtoinen,
B1 - valinnainen, vapautukset mahdollisia,
B2 - vapaaehtoinen

Joo, noin se menisi kunhan pakkokielistä luovuttaisiin. Sikäli taloudellista, että valinnainen sisältäisi jo sen "pakollisuuden", eli kaikki lukisivat itse valitsemiaan 1-kieliä, kun taas 2-kielten tilalle voi valita muita oppiaineita.

Englanti on käytännössä vanhempien tällä hetkellä valitsema A1-kieli lähes poikkeuksetta. Yhteinen (~ pakollinen) englanti helpottaa lukujärjestyksiä ja siksi useimmilla kouluilla se on A1-kieli jatkossakin. Jos joillakin kouluilla on tarjolla muita kieliä A1-kielenä, A2-kielenä on kutakuinkin aina englanti ellei lapsi satu olemaan jo englanninkielinen. Käytännössä nyt siis on se ja sama, onko englanti valinnainen vai pakollinen.

Tämä ei ole nyt ongelma.

On se ongelma.

Englanti on toki vähän perustellumpi pakkokieli kuin ruotsi, mutta silti pakkoenglanti herättäisi tyytymättömyyttä - sehän on täysin vastoin kielivapautta! On tekopyhää väittää olevansa kielivapauden kannalla ja samalla kannattaa pakkoenglantia. Miksi sen edes pitäisi olla pakollinen, kun jokainen kuitenkin opiskelee englantia jossain laajuudessa?

Pakkoruotsista luopuminen tullee vaikuttamaan siten, että ihmiset uskaltavat valita muitakin A1-kieliä kuin englannin; nythän lähes kukaan ei halua muita A1-kieliä (venäjä, saksa jne.), koska ruotsi on kuitenkin pakollinen, joten englannin vuoksi pitäisi ottaa sitten jo kolmas vieras kieli. Kun pakkoruotsi jää pois, ihmisille riittää kaksi kieltä: useimmat valitsevat englannin, ja lisäksi ihan jokin muu kieli kuin ruotsi. Silloin monesta voi tuntua houkuttelevalta aloittaakin englanti vasta pari vuotta A1-kieltä myöhemmin.

Lisäksi pakkoenglanti antaa mielestäni väärän signaalin ihmisille. Suomalaiset ovat nyt jo omaksuneet angloamerikkalaisen kokiskulttuurin ja hylänneet suuressa määrin suomalaisen kulttuurin. Seuraava askel on kielenvaihto, ja pakkoenglanti todennäköisesti nopeuttaisi sitä: perheet alkaisivat opettaa lapsilleen enää pelkkää englantia, koska mihin sitä suomea enää tarvitsee?

Tiedän kyllä, että sinusta kielellinen diversiteetti ja kielen säilyminen eivät ole itseisarvoja, mutta minun lisäkseni onneksi myös YK ja EU ovat toista mieltä.

[NRR]

Termejä tulisi käyttää yksiselitteisesti:
- pakollinen kieli on ennalta määrätty.
- pakollinen vapaavalintainen kieli on sellainen, että kielten lukumäärä on ennalta määrätty, mutta itse kielet saa valita vapaasti.

Periaatteessa valinnainen kieli on aina kaikille yhteinen pituudeltaan muttei kieleltään, vapaaehtoinen kieli voidaan ottaa tai jättää.
Voitaisiinko sanoa lyhyemmin, että
A1 - valinnainen,
A2 - vapaaehtoinen,
B1 - valinnainen, vapautukset mahdollisia,
B2 - vapaaehtoinen

Joo, noin se menisi kunhan pakkokielistä luovuttaisiin. Sikäli taloudellista, että valinnainen sisältäisi jo sen "pakollisuuden", eli kaikki lukisivat itse valitsemiaan 1-kieliä, kun taas 2-kielten tilalle voi valita muita oppiaineita.

Englanti on käytännössä vanhempien tällä hetkellä valitsema A1-kieli lähes poikkeuksetta. Yhteinen (~ pakollinen) englanti helpottaa lukujärjestyksiä ja siksi useimmilla kouluilla se on A1-kieli jatkossakin. Jos joillakin kouluilla on tarjolla muita kieliä A1-kielenä, A2-kielenä on kutakuinkin aina englanti ellei lapsi satu olemaan jo englanninkielinen. Käytännössä nyt siis on se ja sama, onko englanti valinnainen vai pakollinen.

Tämä ei ole nyt ongelma.

On se ongelma.

Englanti on toki vähän perustellumpi pakkokieli kuin ruotsi, mutta silti pakkoenglanti herättäisi tyytymättömyyttä - sehän on täysin vastoin kielivapautta! On tekopyhää väittää olevansa kielivapauden kannalla ja samalla kannattaa pakkoenglantia. Miksi sen edes pitäisi olla pakollinen, kun jokainen kuitenkin opiskelee englantia jossain laajuudessa?---
Lisäksi pakkoenglanti antaa mielestäni väärän signaalin ihmisille. Suomalaiset ovat nyt jo omaksuneet angloamerikkalaisen kokiskulttuurin ja hylänneet suuressa määrin suomalaisen kulttuurin. Seuraava askel on kielenvaihto
---
Tiedän kyllä, että sinusta kielellinen diversiteetti ja kielen säilyminen eivät ole itseisarvoja, mutta minun lisäkseni onneksi myös YK ja EU ovat toista mieltä.

Kirjoitin toisaalla: "Se, että Suomessa pakkoruotsia vastustaa vähintään kaksi kolmasosaa kun englannin pakollisuutta ei Ruotsissa näytä vastustavan kukaan, kertoo siitä, ettei pakkoja voida sanella vastoin yksilöiden todellisia tarpeita mutta on mahdollista tarjota jopa pakollista kielikoulutusta, jonka ihmiset kokevat järkeväksi ja heitä itseään palvelevaksi."

Kielivapaus voi siis olla myös sitä, ettei ole pakkokieliä, jotka ihmiset kokisivat järjettömiksi. Tällä hetkellä englanti on ainoa kieli, joka kävisi pakkokieleksi - mikäli vapautukset ovat mahdollisia. Tällä periaatteellahan olen jopa sietänyt (pitkin hampain) kielialuemalliisi liittyvää pakkoruotsia. Jos valtaosa kuntalaisista hyväksyy kunnassaan pakkoruotsin ja ne, joille se ei käy, voivat saada vapautuksen (ja opiskella esim. kotona ranskaa), ollaan kuitenkin ihan erilaisessa tilanteessa kuin nyt.

Kyse on siis yksilön tunteesta, ovatko hänen tai hänen lastensa kieliopinnot järkeviä heidän omista lähtökohdistaan ja onko niissä tarvittavaa joustoa.

Englannin pakollisuutta puoltaa se, että kielivapauden toteutuessa yläkoulussa kaikilla olisi A-englanti. Näin saadaan lukujärjestykseen koko luokan tunteja (vapautukset tekisivä vain joillekin oppilaille hyppyjä).

Koska tällä hetkellä englannin kuitenkin valitsevat kutakuinkin kaikki (valmiiksi englanninkielisiä ja erityiskouluja lukuunottamatta), saadaan tuo lukujärjestyshyöty joka tapauksessa. A1- ja A2-englanti voidaan yhdistää yläkoulussa. Näin ei tällä hetkellä ole todellisuudessa eroa sillä, onko englanti valinnainen vai pakollinen. Lopputulos on yläasteen alussa aivan sama. Tätä tarkoitin. (Joissain harvinaista kieltä painottavissa kouluissa voi toki olla toisin.)

Ei ole mielestäni odotettavissa, että englannin valinnat vähentyisivät. Kielenvaihtokaan ei ole minusta näkyvissä. Jos ammattikorkeiden ja yliopistojen englanninkieliset linjat ja tapa kirjoitaa tutkimukset englanniksi ovat uhka suomen kielen käytölle tieteen kielenä ja siten myös ylipäätään kielen säilymiselle, tämä kannattaa nostaa keskusteluun. Nykyisen globalisaation jatkuessa on mielestäni selvää, että maahan muodostuu keikkatyöläisten (ja jopa heidän perheittensä) joukko, joka ei ole maassa riittävän kauan oppiakseen suomea tai ruotsia, joten heidän kohdallaan luultavasti yhteiskunta tulee toimimaan englanniksi.

Englannin merkitys tieteen, harrastusten ja median kielenä on tällä hetkellä valtava. Näin jokainen nettiin pääsevä alakoululainenkin pystyy kommunikoimaan pelimaailmassa tai oman harrastuksensa piirissä ympäri maailmaa tulevien kavereiden kanssa ja tämä on oikeasti merkittävä asia inhimillisen vuorovaikutuksen kannalta. Käytännössä pojat ovat jo siirtyneet opiskelemaan englantiaan todellisissa käyttötilanteissa. Siksi pojat kirjoittavat englannin paremmin arvosanoin kuin tytöt. Kerrankin minusta voisi olla tyytyväinen siihen, että koulu ja elämä kulkevat käsi kädessä toisiaan tukien: winwin.

Voisiko ajatella, että pyrkisimme vahvistamaan suomalaista kulttuuria positiivisilla keinoilla (lasten ja nuorten kulttuurin tukeminen, koulujen kulttuurityö, harrastustoiminta, taide...) sen sijaan, että suomalaisen kulttuurin suojaaminen rakentuisi englannin osaamisen jarruttamiselle?

[Jaska]

Kielivapaus voi siis olla myös sitä, ettei ole pakkokieliä, jotka ihmiset kokisivat järjettömiksi. Tällä hetkellä englanti on ainoa kieli, joka kävisi pakkokieleksi - mikäli vapautukset ovat mahdollisia. Tällä periaatteellahan olen jopa sietänyt (pitkin hampain) kielialuemalliisi liittyvää pakkoruotsia. Jos valtaosa kuntalaisista hyväksyy kunnassaan pakkoruotsin ja ne, joille se ei käy, voivat saada vapautuksen (ja opiskella esim. kotona ranskaa), ollaan kuitenkin ihan erilaisessa tilanteessa kuin nyt.

Kyse on siis yksilön tunteesta, ovatko hänen tai hänen lastensa kieliopinnot järkeviä heidän omista lähtökohdistaan ja onko niissä tarvittavaa joustoa.

Ruotsinkielisten alueiden pakkoruotsi on kuitenkin perusteluiltaan aivan eri tasolla kuin englanti, koska meillähän ei Suomessa ole mitään englanninkielisten aluetta, ja englanti on Suomessa puhutuista äidinkielistä vasta kuudenneksi suurin. Mitään käytännön perusteluja pakkoenglannille Suomessa ei siis ole. http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomi#V.C3 ... len_mukaan

Kielivapauden vesittäminen sillä, että pakko sallitaan jos pakkokieli ei ole järjetön, on edelleen tekopyhää. Sitä paitsi miksi sinun kokemuksesi siitä, että pakkoenglanti ei olisi järjetön mutta pakkoruotsi olisi, olisi yhtään tärkeämpi tai oikeampi kuin jonkun toisen kokemus siitä, että pakkoruotsi ei olisi järjetön mutta pakkoenglanti olisi?

Jottemme uppoaisi subjektiivisten kokemusten ja mieltymysten suohon, meidän täytyy pysytellä määritelmällisesti selvissä ja objektiivisissa rajauksissa: kielivapauteen eivät kuulu pakkokielet, piste.

Nykyisen globalisaation jatkuessa on mielestäni selvää, että maahan muodostuu keikkatyöläisten (ja jopa heidän perheittensä) joukko, joka ei ole maassa riittävän kauan oppiakseen suomea tai ruotsia, joten heidän kohdallaan luultavasti yhteiskunta tulee toimimaan englanniksi.

Englanninkieliset ummikot saavat toki olla viranomaisten hyväntahtoisuuden kohteena, kun kerran suomalaiset niin laajalti osaavat englantia, mutta englannista ei pidä tehdä virallista kieltä Suomessa, ei edes alueellisesti eikä instituutiokohtaisesti – se johtaisi nimenomaan siihen, että suomalaiset vaihtaisivat kielensä. Jos englanniksi saisi viranomaispalvelutkin, miksi kukaan turhaan rasittaisi lapsiaan turhan suomen kielen oppimisella? Senkin kapasiteetin voisi käyttää muiden suurten maailmankielten opetteluun, jotta lapsesta tulisi menestyvä kansainvälinen suuryrityspamppu.

Sille tielle ei pidä lähteä. Vaara on tiedostettava nyt, kun se vielä voidaan estää.

Voisiko ajatella, että pyrkisimme vahvistamaan suomalaista kulttuuria positiivisilla keinoilla (lasten ja nuorten kulttuurin tukeminen, koulujen kulttuurityö, harrastustoiminta, taide...) sen sijaan, että suomalaisen kulttuurin suojaaminen rakentuisi englannin osaamisen jarruttamiselle?

Ei tässä osaamista ole kukaan jarruttamassa, ainoastaan englannin ylivaltaa.

[NRR]

Kielivapauden vesittäminen sillä, että pakko sallitaan jos pakkokieli ei ole järjetön, on edelleen tekopyhää. Sitä paitsi miksi sinun kokemuksesi siitä, että pakkoenglanti ei olisi järjetön mutta pakkoruotsi olisi, olisi yhtään tärkeämpi tai oikeampi kuin jonkun toisen kokemus siitä, että pakkoruotsi ei olisi järjetön mutta pakkoenglanti olisi?

Sellaiset asiat mitataankin sillä, syntyykö pakkoa vastaan laaja kansanliike, kuten meillä on syntynyt pakkoruotsia vastaan vaan ei Ruotsissa englantia vastaan.

[Jaska]

Kielivapauden vesittäminen sillä, että pakko sallitaan jos pakkokieli ei ole järjetön, on edelleen tekopyhää. Sitä paitsi miksi sinun kokemuksesi siitä, että pakkoenglanti ei olisi järjetön mutta pakkoruotsi olisi, olisi yhtään tärkeämpi tai oikeampi kuin jonkun toisen kokemus siitä, että pakkoruotsi ei olisi järjetön mutta pakkoenglanti olisi?

Sellaiset asiat mitataankin sillä, syntyykö pakkoa vastaan laaja kansanliike, kuten meillä on syntynyt pakkoruotsia vastaan vaan ei Ruotsissa englantia vastaan.

Ei tunnu järkevältä säätää pakkoa vain joutuakseen sitten purkamaan sen, jos ihmiset vastustavat.
Englannin pakollisuudelle Suomessa ei ole perusteita.
Englannin pakollisuudelle Suomessa ei ole myöskään tarvetta, koska jokainen jo nyt opiskelee sitä.