HBL: Koulu Svenskan sattuman tulosta ja neuvotteluvoimaa

[NRR]

Koulu Svenskan sattuman tulosta ja neuvotteluvoimaa

http://hbl.fi/nyheter/2013-09-07/496786 ... h-kohandel

"Taloudelliset olosuhteet ja mahdollisuudet osaltaan SFP päivinä sai lihakset puristaa läpi pakollisen ruotsin opetusta peruskoulussa. Silloin, kuten nytkin oli kieli keskustelun kuuma, mutta nationalistinen värillinen argumentit ja aggressio on uudempi. --- Tutkija Janne Väistö Åbo Akademissa, joka kirjoittaa väitöskirjaansa miten ruotsin kielen tuli pakollista peruskoulussa ---
- Taustalla oli devalvaatio vuonna 1967, tulot ratkaisuun, ja hallituksen on valtuuslaki jäädyttää hintatason ja inflaation hillitseminen. Liberaalit ja konservatiivit eivät liittyä Mauno Koivisto (SDP) hallitus, ja koska valtakirja laki edellyttää määräenemmistöä eduskunnassa tuli SFP olla keskeinen rooli, sanoo Väistö.
---
Ja se oli tingassa kuin SFP onnistui kääntämään aluksen.
---
Jälkeen peruskoulun uudistus on ollut, se oli hiljaa asiasta kieltenopetuksen pari vuosikymmentä, mutta enää 1980-luvulla toi uusi keskustelu vauhtia, joka on nyt johtanut kansalaisaloite poistamaan pakollisen ruotsin oppitunteja.
- Keskustelu on hyvin aggressiivinen päivä ja suuri osa väitteet ovat kansallismielisiä värillinen.
---
Jopa valtakunnallinen Dragon Helsingin Sanomat käyttää termiä kuin se olisi tarkka ja neutraali ilmaisu.
- Se on hyvin outoa.
Väistö joka tutki väitteitä ympäröivän kieltenopetuksen ajan toteaa, että uusia tosiseikkoja, väitteitä ei tuonut. Kansalaisaloite todennäköisesti päätyvät täysistunnossa, mutta Väistö usko muutoksia tänä hallituskaudella.
- Mutta jos Perussuomalaiset istuvat seuraavan hallituksen tiedä miten se menee.

Kuinka joku tutkijaksi itseään nimittävä voi sanoa, että argumentit vapaamman kielivalinnan puolesta ovat suurimmalta osalta kansallismielisiä? Ovatko oppilaan etu, kansainvälinen kauppa- ja kulttuurivaihto sekä monikielistyminen mitään muuta kuin faktoja? Eikö pakkoruotsi nimenomaan nojaa natonalismille ja skandinaaviselle fonnordiskan yhdistämälle historialle?

Ehkä ymmärsin väärin tämän google-translatorin kautta luettavissa olevan tekstin.

[riippumatto]

Google-translatorilla tuntuu muuten tulevan parempia käännöksiä kielillä ruotsi->englanti, kuin kielillä ruotsi->suomi.

[Jaska]

Kuinka joku tutkijaksi itseään nimittävä voi sanoa, että argumentit vapaamman kielivalinnan puolesta ovat suurimmalta osalta kansallismielisiä?

Hyvin helposti: kun väännetään kahden kansallisuuden välisistä suhteista, kummankin osapuolen argumentit ovat automaattisesti kansallismielisiä.

Alkuperäisen tekstin voisi oheistaa aina mukaan, parhaan ymmärryksen saanee sen ja käännöksen yhteisluennalla. Ja tosiaan englanniksi kääntyy vähän sutjakammin kuin suomeksi - meillä on liikaa taivutusmuotoja arvottavaksi, ja ne ovat kääntökoneelle mahdottomia saada oikein.

[NRR]

Alkuperäisen tekstin voisi oheistaa aina mukaan, parhaan ymmärryksen saanee sen ja käännöksen yhteisluennalla.

HBL:n teksti on maksumuurin takana, sitä ei pääse lukemaan eikä kopioimaan ruotsiksi. Ainoastaan tämän käännöksen saa vapaasti

[Eero Nevalainen]

Hyvin helposti: kun väännetään kahden kansallisuuden välisistä suhteista, kummankin osapuolen argumentit ovat automaattisesti kansallismielisiä.

Tätä minä muuten yritän saada menemään läpi esim. JEA:lle. Pakkoruotsi on pohjimmiltaan kansallismielinen juttu, ongelmana on vaan se että jotkut ihmiset eivät koe kansallisuuttaan pakkoruotsin kautta, jolloin ilmeisesti se on sitten huonompi kansallismielinen argumentti...

Saisikohan tuohon tutkijaan jotain yhteyttä...

[NRR]

Hyvin helposti: kun väännetään kahden kansallisuuden välisistä suhteista, kummankin osapuolen argumentit ovat automaattisesti kansallismielisiä.

Tätä minä muuten yritän saada menemään läpi esim. JEA:lle. Pakkoruotsi on pohjimmiltaan kansallismielinen juttu, ongelmana on vaan se että jotkut ihmiset eivät koe kansallisuuttaan pakkoruotsin kautta, jolloin ilmeisesti se on sitten huonompi kansallismielinen argumentti...

Saisikohan tuohon tutkijaan jotain yhteyttä...

On luotu illuusio siitä, että "kaksikielinen maa" olisi jotain ei-nationalistista, äärimmäistä hyvää, muille esimerkiksi kelpaavaa...

Tämän illuusion voimin ilmeisesti monet periaatteessa hienot ruotsinkieliset ajattelijatkin voivat laukoa aivan pöyristyttäviä pakkoruotsivaatimuksia, joissa ajatuksena on, että suomenkieliset "kohoaisivat" pahasta nationalismista avaraan "kaksikielisyyteen". Mikään muu kieli ei avaa tätä korkeampaa astetta. Tavoitteena ei ole aito kaksikielisyys suomenkielisille vaan ainoastaan se, että kaksikielisyyttä yhdistelmällä suomi-ruotsi pidettäisiin aidoimpana ja avarimpana suomalaisuuden ilmauksena. Vahvaa ruotsinkielisyyttä tulee suojella, jotta kaksikielisyyden vaatima elävä ruotsinkielisyys säilyisi, joten se on jo itsessään jotain hyvää. Pelkkä suomenkielisyys taas on kamalaa nurkkakuntaisuutta vaikka siihen yhdistyisi kuinka monen muun kielen osaaminen tai muuta sivistystä.

[JV Lehtonen]

Alkuperäisen tekstin voisi oheistaa aina mukaan, parhaan ymmärryksen saanee sen ja käännöksen yhteisluennalla.

HBL:n teksti on maksumuurin takana, sitä ei pääse lukemaan eikä kopioimaan ruotsiksi. Ainoastaan tämän käännöksen saa vapaasti

Ekonomiska omständigheter och slumpen medverkade till att SFP när det begav sig fick muskler att pressa igenom obligatorisk svenskundervisning i grundskolan. Då som nu gick språkdebatten het, men de nationalistiskt färgade argumenten och aggressiviteten är av senare datum.
"En radikal politisk operation", kallade dåvarande SFP-ordföranden Jan-Magnus Jansson inför sin riksdagsgrupp beslutet att medverka i regeringen 1968 – mot att svenskan blev obligatorisk i grundskolan. Affären har setts som resultatet av en kohandel mellan blivande undervisningsministern Johannes Virolainen (C) och SFP, som hade fått en vågmästarroll i regeringsbildningen. Forskaren Janne Väistö vid Åbo Akademi, som skriver sin avhandling om hur svenskan blev obligatorisk i grundskolan, vill nyansera bilden.
– I bakgrunden låg devalveringen 1967, inkomstuppgörelsen och regeringens behov av en fullmaktslag för att frysa prisnivåerna och stävja inflationen. Liberalerna och Samlingspartiet ville inte vara med i Mauno Koivistos (SDP) regering, och eftersom fullmaktslagen krävde kvalificerad majoritet i riksdagen kom SFP att befinna sig i en nyckelroll, säger Väistö.
Var det frågan om kohandel skedde den i så fall mellan SFP och hela regeringen, inte specifikt Virolainen, anser Väistö som bland annat läst gamla riksdagsprotokoll från tiden då det begav sig.
"Alla barn kan inte lära sig språk"
SFP:s högerflygel var inte förtjust över utsikten att sitta i samma regering som kommunisterna, och riksdagsgruppen röstade om regeringsmedverkan redan samma dag som regeringen bildades. Att språkundervisningen skulle avgöras som SFP ville fick ändå majoriteten att bita i det sura äpplet.
– Det råkade alltså uppstå ett gyllene tillfälle att påverka hur språkundervisningen i grundskolan utformades, som egentligen ingenting hade med språkundervisningen i sig att göra.
Och det var i grevens tid som SFP lyckades vända skutan. Kulturutskottet och dåvarande socialdemokratiske undervisningsministern Reino Oittinen hade nämligen redan beslutat sig för att ett främmande språk skapade nog med huvudbry i grundskolan, och engelskan hade i allt högre grad utvecklats till det oumbärliga språket. Men Oittinen var, liksom många under det kalla krigets dagar, uttalad nordist och inte på något sätt fientligt stämd mot svenskan. Nej, huvudargumenten - som också förfäktades av pedagoger och annat skolfolk - var att man inte kunde förvänta sig att alla finländska barn skulle klara av mer än ett främmande språk. Andra argument var praktiska eller ekonomiska, till exempel att man inte i landsorten skulle ha tillgång till svensklärare i alla skolor.
– Det var ett mycket allmänt antagande att alla inte kan läsa språk, eller i varje fall inte två språk.
Aggressiv nationalism
Efter att grundskolreformen hade genomförts var det tyst kring frågan om språkundervisningen i ett par decennier, men i slutat av 1980-talet tog en ny diskussion fart som nu resulterat i medborgarinitiativet om att avskaffa av den obligatoriska svenskundervisningen.
– Diskussionen är mycket aggressivare i dag och en stor del av argumenten är nationalistiskt färgade. Den ökade nationalismen är en tendens som inte bara gäller Finland utan hela världen. Begreppet "tvångssvenska" ("pakkoruotsi") har för sin del eldat på de negativa attityderna till svenskundervisningen.
Till och med riksdraken Helsingin Sanomat använder begreppet som om det vore en korrekt och neutral benämning.
– Det är mycket märkligt.
Väistö som studerat argumenteringen kring språkundervisningen över tid konstaterar att några nya sakargument inte har kommit till. Medborgarinitiativet kommer med all sannolikhet att landa i riksdagens plenum, men Väistö tror inte på några förändringar under den här regeringsperioden.
– Men om Sannfinländarna sitter i nästa regering vet man inte hur det går.

[NRR]

On luotu illuusio siitä, että "kaksikielinen maa" olisi jotain ei-nationalistista, äärimmäistä hyvää, muille esimerkiksi kelpaavaa...

Tämän illuusion voimin ilmeisesti monet periaatteessa hienot ruotsinkieliset ajattelijatkin voivat laukoa aivan pöyristyttäviä pakkoruotsivaatimuksia, joissa ajatuksena on, että suomenkieliset "kohoaisivat" pahasta nationalismista avaraan "kaksikielisyyteen". Mikään muu kieli ei avaa tätä korkeampaa astetta. Tavoitteena ei ole aito kaksikielisyys suomenkielisille vaan ainoastaan se, että kaksikielisyyttä yhdistelmällä suomi-ruotsi pidettäisiin aidoimpana ja avarimpana suomalaisuuden ilmauksena. Vahvaa ruotsinkielisyyttä tulee suojella, jotta kaksikielisyyden vaatima elävä ruotsinkielisyys säilyisi, joten se on jo itsessään jotain hyvää. Pelkkä suomenkielisyys taas on kamalaa nurkkakuntaisuutta vaikka siihen yhdistyisi kuinka monen muun kielen osaaminen tai muuta sivistystä.

Sen verran jatkan omaa tekstiäni, että kaksikielisyysilluusiossa on kyllä kysymys nationalismista, siitä on vain saatu muovattua muoto, jossa voi kuvitella, että on kohonnut nationalismin yläpuolelle ja että kysymys on vain siitä, että "Suomi on ruotsalainen", aikuisten oikeasti.