Pakkoruotsi ei ole joko-tai-kysymys

[Jaska]

Pakkoruotsi ei ole joko-tai-kysymys
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1 ... ai-kysymys

"Keskustelun lisääntymisessä on ollut ainakin se hyvä puoli, että poteroihinsa jumittuneiden ääripäiden näkemysten (epäoikeudenmukaisen nykytilanteen ja yhtä epäoikeudenmukaisen virallisesti yksikielisen Suomen) väliin on syntynyt monenlaisia välimuotoja. Juuri näistä kompromissiratkaisuista tulee löytymään tulevaisuuden Suomen kielipoliittinen malli.

Basaarissa voi ehkä vaatia järjettömiä ja katsoa, onko toinen tarpeeksi ymmärtämätön maksaakseen, mutta demokratiassa sellainen ei toimi. Äärimmäisen näkemyksen vaatiminen johtaa vain siihen, että toinen osapuolikaan ei anna tuumaakaan periksi. Mitä oikeudenmukaisempi ja tasa-arvoisempi malli on, sitä laajempaa kannatusta se tulee saamaan."

[masa99]

Kyllähän pakkoruotsi nimenomaan on joko-tai -kysymys, joko on pakkoa tai sitten sitä ei ole. Jos pakkoruotsia vähennetään nykyisestä, niin se on silti edelleenkin pakkoruotsia. Jos pakkoruotsi alueellistetaan, niin se on silti edelleenkin pakkoruotsia niille, joiden on sitä pakko opiskella.

Ei ole mahdollista tehdä mitään kompromissia ilman, että pakkoruotsi on edelleenkin "pakkoruotsia". Pakkoruotsista poistuu pakko, kun pakkoruotsi poistetaan. Se on niin yksinkertainen asia.

Kompromissit ei vaan kerta kaikkiaan toimi, koska pakkoruotsi on konseptina niin älytön. Siitä on luovuttava kokonaan. Pakkoruotsista luopuminen ei myöskään saa tarkoittaa sitä, että annetaan ruotsinkielisille yhä enemmän jotain erityisoikeuksia. Se voidaan toki varmistaa, että ruotsinkieliset saavat lainmukaiset palvelut omalla kielellään, mutta sekään ei tarkoita, että ne palvelut pitää saada keneltä tahansa itä-suomalaiselta virkamieheltä.

[NRR]

Joku huomautti hesarin keskustelussa, että pakkoruotsin vastakohta ei ole kielivapaus vaan ruotsin opettamisen lopettaminen Suomessa.

Kielivapautta on monenlaista, mutta lähtökohtana on oltava oppilaiden etu, ei kielialueen rakentaminen. Niinpä missä tahansa Suomessa on voitava olla mahdollista, että perheen lapsi perustellusta syystä (esim. perheen oma kielitilanne, tuleva asuinpaikka, oppimisvaikeudet tms.) lukee koulussa opetettavan kielen sijaan kotona opetettavaa kieltä, mikäli tälle kielelle on olemassa kokeet, joilla seurata opintojen edistymistä.

Myös vapautus toisen vieraan kielen opetuksesta on oltava mahdollinen. Liian kauan on jouduttu elämään "pakko on oikeus" -liturgian alaisuudessa.

Kieltenopetuksessa tulisi pyrkiä tekemään aitoja innovaatioita, ei vain näitä vuodesta toiseen toistettuja unelmia, että ihan kohta ruotsin opetus on niin kivaa, ettei kukaan sano ei. Järkeviä kehityskohteita olisi mm.
- kotikielten tietokoneavusteinen etäopetus, jolla voidaan tarjota mahdollisimman monien kotikielten opetusta ympäri maata,
- Pohjoisen ulottuvuuden -hankkeeksi sopisi myös saamen kielten tietokoneavusteisen etäopetuksen laatimiseksi niin, että missä tahansa Pohjolassa voisi opiskella saamen kieliä,
- jos halutaan, myös ruotsista voidaan tehdä tällainen paketti, niin että ruotsiakin olisi jatkossa tarjolla kaikkialla Suomessa, vaikkei valintoja koululle tulisikaan riittävästi.

Nyt jaskan osoite antaa virheilmoituksen, joten se jää minulle vielä arvoitukseksi. Palaan asiaan myöhemmin.

[NRR]

Oleellista on nyt se, mitä ruotsinkieliset haluavat pakkoruotsilla. Onko kyse palvelusta vai onko kyse oman kansallisen identiteetin murenemisesta, mikäli ruotsi ei olisikaan missään pakollista? Ja onko ruotsin oltava pakollista nimenomaan pääkaupunkiseudulla ja Turun seudulla, jotta tunne ruotsin keskeisyydestä säilyisi?

En haluaisi ryhtyä pohtimaan "kompromisseja", jossen tiedä, mitä pakon puoltajat oikeasti haluavat.

Tom Packalen, joka on tunnettu perussuomalaisten ainoana pakkoruotsifanina, on nyt antanut vapautta myötäilevän lausunnon HBL:lle (luen sitä nykyään näin hurmaavasti käännettynä, kun lehti itse on lukon takana):

- Swede olisi paljon kilpailukykyisempi, jos se oli vapaaehtoista, sanoo Tom Packalén Perussuomalaisten kesänä Jyväskylässä tänään.
Hän korostaa, että hän etsii kokonaisvaltainen ratkaisu, joka tekisi tilanteen paremmin sekä Ruotsin ja Suomen. Oikeus Ruotsin palvelu voisi hänen mukaansa taattu osittain antamalla palkankorotuksia sille, joka voi palvella ruotsiksi.

Eikö varsinaiset kompromissit rakenneta kieltenopetuksen ulkopuolella nimenomaan palveluja pohdittaessa? Eikö näiden kompromissien ehdottaminen olisi nyt nimenomaan ruotsinkielisten tehtävä.

Packalen muuten ehdotti myös, että "jos puolustaa kaksikielisyyttä on myös avata ruotsinkielisten koulujen Suomen ja kaiuttimet", tarkoittaen, että ruotsinkieliset koulut tulisi avata suomenkielisille. Tässä olisin varovainen. Toisaalla kirjoitin jo luokista suomalaiskouluissa, joissa maahanmuuttajien osuus on niin suuri, ettei luokka pysty enää ylläpitämään oikeakielisyyttä edes suomenkielisten keskuudessa. Sama vaara on ruotsinkielisillä kouluilla, mikäli luokille tulvii suomenkielisiä lapsia. Aina hyvät ehdotukset eivät ole sittenkään niin hyviä.

[Jaska]

Kyllähän pakkoruotsi nimenomaan on joko-tai -kysymys, joko on pakkoa tai sitten sitä ei ole. Jos pakkoruotsia vähennetään nykyisestä, niin se on silti edelleenkin pakkoruotsia. Jos pakkoruotsi alueellistetaan, niin se on silti edelleenkin pakkoruotsia niille, joiden on sitä pakko opiskella.

Ei ole mahdollista tehdä mitään kompromissia ilman, että pakkoruotsi on edelleenkin "pakkoruotsia". Pakkoruotsista poistuu pakko, kun pakkoruotsi poistetaan. Se on niin yksinkertainen asia.

Kompromissit ei vaan kerta kaikkiaan toimi, koska pakkoruotsi on konseptina niin älytön. Siitä on luovuttava kokonaan. Pakkoruotsista luopuminen ei myöskään saa tarkoittaa sitä, että annetaan ruotsinkielisille yhä enemmän jotain erityisoikeuksia. Se voidaan toki varmistaa, että ruotsinkieliset saavat lainmukaiset palvelut omalla kielellään, mutta sekään ei tarkoita, että ne palvelut pitää saada keneltä tahansa itä-suomalaiselta virkamieheltä.

Masa hyvä, kyse on kielipolitiikasta, ei sanan määritelmästä.
Kuten olen moneen kertaan tuonut ilmi, ratkaisun on oltava symmetrinen ja oikeudenmukainen: pakkoruotsi ruotsinkielisellä alueella on aivan yhtä perusteltu kuin pakkosuomi suomenkielisellä alueella. Niinpä pakkoruotsista ei ole mahdollista päästä kokonaan eroon, ellei samalla luovuta suomenkielisen maan pakkosuomesta.

Eikö varsinaiset kompromissit rakenneta kieltenopetuksen ulkopuolella nimenomaan palveluja pohdittaessa? Eikö näiden kompromissien ehdottaminen olisi nyt nimenomaan ruotsinkielisten tehtävä.

Se on kaikkien tehtävä. Kun oikeudenmukainen ja järkevä malli löydetään, tuskin RKP:kään sitä pitkään jaksaa vastustaa; ihan sama, kuka sellaisen keksii.

[masa99]

Masa hyvä, kyse on kielipolitiikasta, ei sanan määritelmästä.
Kuten olen moneen kertaan tuonut ilmi, ratkaisun on oltava symmetrinen ja oikeudenmukainen: pakkoruotsi ruotsinkielisellä alueella on aivan yhtä perusteltu kuin pakkosuomi suomenkielisellä alueella. Niinpä pakkoruotsista ei ole mahdollista päästä kokonaan eroon, ellei samalla luovuta suomenkielisen maan pakkosuomesta.

No jos tarkkoja ollaan, niin pakkoruotsi ei todellakaan ole yhtä perusteltu kuin pakkosuomi missään päin suomea. Suomi on harvinaisen yksikielinen maa kansainvälisessäkin vertailussa, ja Suomessa ihmiset keskustelevat toistensa kanssa lähes yksinomaan suomeksi.

Tästä huolimatta, tottakai pakkosuomikin voidaan poistaa! Aivan sama mulle, ja varmasti aivan sama useimmille muillekin ihmisille. Mitä se mua liikuttaa, mitä kieliä ruotsinkieliset opiskelevat. Aivan sama, en ole joku sadisti joka luulee tietävänsä muita paremmin näiden kieltenopiskelutarpeet. Toisin kuin pakkoruotsittajat.

[TK]

Pakon vastakohta on vapaus. Eikä välimuotoja ole.

[Jaska]

No jos tarkkoja ollaan, niin pakkoruotsi ei todellakaan ole yhtä perusteltu kuin pakkosuomi missään päin suomea.

Millähän ihmeen perusteella? Millä oikeudella suomi olisi jotenkin tärkeämpi kieli kuin ruotsi, jos tilanne kuntatasolla olisi kahdessa tapauksessa täysin samanlainen? Miksi närpiöläiselle suomi olisi yhtään tärkeämpi kuin pihtiputaalaiselle ruotsi?

Perusteluja odotellessa...

Pakon vastakohta on vapaus. Eikä välimuotoja ole.

Tietysti määritelmätasolla pakon vastakohta on vapaus. Jos olisit lukenut itse kirjoituksen, tietäisit, että tässä kohdassa nykyisen tilanteen äärimmäinen vastakohta on aivan yhtä epäoikeudenmukainen kuin nykytilannekin. Oikeudenmukainen ja tasavertainen ratkaisu on jossain näiden ääripäiden välissä.

Jos todella olet täydellisen vapauden kannattaja, sinä ilmeisesti kannatat sitä, ettei missään päin Suomea mikään kieli ole pakollinen (paitsi äidinkieli)? Vain suomenkieliset lukisivat "pakolla" suomea, ruotsinkieliset ruotsia, arabiankieliset arabiaa, venäjänkieliset venäjää jne. Ensimmäisenä vieraana kielenä lähes kaikki lukisivat englantia, toisena ehkä jotain kotimaista kieltä.

Eikö tämä johtaisi siihen, että Suomen kansalaisten yhteinen kommunikointikieli olisi englanti? Eikö kuitenkin olisi järkevämpää pitää suomi pakkokielenä suomenkielisillä alueilla? Ja oikeudenmukaisuuden ja tasavertaisuuden nimissä samalla ruotsi pakkokielenä ruotsinkielisillä alueilla?

Mietipä sitä, arvoisa "äärimmäisen vapauden" kannattaja.

[NRR]

No jos tarkkoja ollaan, niin pakkoruotsi ei todellakaan ole yhtä perusteltu kuin pakkosuomi missään päin suomea.

Millähän ihmeen perusteella? Millä oikeudella suomi olisi jotenkin tärkeämpi kieli kuin ruotsi, jos tilanne kuntatasolla olisi kahdessa tapauksessa täysin samanlainen? Miksi närpiöläiselle suomi olisi yhtään tärkeämpi kuin pihtiputaalaiselle ruotsi?

Perusteluja odotellessa...

Voi olla, että näissä täysin ruotsinkielisissä kunnissa
Brändö Ahvenanmaalla
Eckerö Ahvenanmaalla
Finström Ahvenanmaalla
Föglö Ahvenanmaalla
Geta Ahvenanmaalla
Hammarland Ahvenanmaalla
Jomala Ahvenanmaalla
Korsnäs
Kumlinge Ahvenanmaalla
Kökar Ahvenanmaalla
Lemland Ahvenanmaalla
Lumparland Ahvenanmaalla
Larsmo – Luoto
Mariehamn – Maarianhamina Ahvenanmaalla
Närpes – Närpiö
Saltvik Ahvenanmaalla
Sottunga Ahvenanmaalla
Sund Ahvenanmaalla
Vårdö Ahvenanmaalla
eletään ikään kuin Skandinavian helmassa, katsotaan Ruotsin televisiota ja muutetaan useammin Ruotsiin kuin polkupyörämatkan päähän suomenkieliselle seudulle, esimerksiksi ruotsinkielisen Larsmon naapurikunta on Kokkola, jossa suomenkielisiä on jo 84%.

PS. Itselleni oli yllätys, että Ahvenanmaan ulkopuolella ruotsinkielisiä kuntia on tasan kaksi: Närpiö ja Luoto.
PS.PS. Siis Ahvenanmaahan on jo vailla pakkosuomea. Keskustellaanko nyt vain Närpiöstä ja Luodosta?

PS.PS.PS. Ihan vain symmetrian vuoksi vielä tämä

Närpiö:
– suomenkielisiä 5,8 %
– ruotsinkielisiä 85,5 %
– muut 8,7 %

Helsinki:
– suomenkielisiä 81,9 %
– ruotsinkielisiä 5,9 %
– muut 12,2 %

[masa99]

No jos tarkkoja ollaan, niin pakkoruotsi ei todellakaan ole yhtä perusteltu kuin pakkosuomi missään päin suomea.

Millähän ihmeen perusteella? Millä oikeudella suomi olisi jotenkin tärkeämpi kieli kuin ruotsi, jos tilanne kuntatasolla olisi kahdessa tapauksessa täysin samanlainen? Miksi närpiöläiselle suomi olisi yhtään tärkeämpi kuin pihtiputaalaiselle ruotsi?

Perusteluja odotellessa...

Periaatteellisella tasolla ei olekaan, mutta käytännön kannalta Suomi on huomattavan suomenkielinen maa, ja jos joskus jalkautuu sieltä Närpiöstä muuallekin, niin pelkällä ruotsilla ei tee yhtään mitään. Suomessa ei pärjää ruotsilla. Suomessa sen sijaan pärjää erinomaisesti suomella. Tämä on totuus. Se, että "Suomi on kaksikielinen maa" tarkoittaa vain sitä, että Suomessa byrokratia hoituu kahdella eri kielellä, mutta se ei todellakaan tarkoita, että suomalaiset olisi todellisuudessa kovinkaan kaksikielinen kansa. Suomalaiset on huomattavan yksikielinen kansa.

Mutta joka tapauksessa kannatan valinnaista suomea enkä pakkosuomea. Aivan sama mulle, mitä närpiöläiset opiskelee. Ei liikauta mun elämää mihinkään suuntaan.

[Jaska]

NRR, olen hyvin tietoinen ruotsinkielisen alueen pienuudesta. Kaksikieliset kunnat kuitenkin kuuluvat sekä ruotsin- että suomenkieliseen alueeseen. Edelleen kysyn, millä perusteella suomi olisi symmetrisessä tilanteessa tärkeämpi kuin ruotsi? Et vastannut kysymykseeni.

Ja kyllä, ruotsinkieliset kuulemma katsovat Ruotsin TV:tä missä se näkyy. Virolaisetkin katsovat Suomen TV:tä, koska ymmärtävät jotain kielestä.

Periaatteellisella tasolla ei olekaan, mutta käytännön kannalta Suomi on huomattavan suomenkielinen maa, ja jos joskus jalkautuu sieltä Närpiöstä muuallekin, niin pelkällä ruotsilla ei tee yhtään mitään.

Tämä myös NRR:lle:
Noiden kahden (äsken vielä kolmen: Korsnäs oli itsenäinen) ruotsinkielisen kunnan ympärillä on isompi joukko kaksikielisiä kuntia, joissa ruotsinkieliset ovat joko enemmistönä tai vähemmistönä. Miksi kuvittelet, ettei niissä pärjäisi ruotsilla, ihan ilman suomea? Listaa täällä lopussa: http://www.elisanet.fi/alkupera/Kielipoliittinen.pdf

Ja kielialuekartta löytyy Wikipediasta:
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/c ... 9).svg.png

Ja kuinka monen henkilökohtaisesti tiedätte muuttaneen suomenkieliseltä alueelta ruotsinkieliselle alueelle tai päinvastoin? Ihmisillä on taipumus ihan käytännön mukavuussyistä pysytellä omalla kielialueellaan.

Ihan turha tulla selittämään, ettei ruotsilla muka pärjäisi ruotsinkielisellä alueella.

[NRR]

NRR, olen hyvin tietoinen ruotsinkielisen alueen pienuudesta. Kaksikieliset kunnat kuitenkin kuuluvat sekä ruotsin- että suomenkieliseen alueeseen. Edelleen kysyn, millä perusteella suomi olisi symmetrisessä tilanteessa tärkeämpi kuin ruotsi? Et vastannut kysymykseeni.

Tarkoitatko tilannetta, jossa ihminen ei koskaan lähde kotiseudultaan?

Tiedän, että ruotsinkieliset itse sanovat, että heidän on kuitenkin opiskeltava Suomessa suomea, mikäli haluavat menestyä ja liikkua alueilla ja aloilla. Ovatko he väärässä?

[Jan-Erik Andelin]

Toinen nippelitieto on että kolme Ahvenanmaan kuntaa olisivat mantereen kielilain mukaan kaksikielisiä; Brändö, Kökar ja Föglö.

[Eero Nevalainen]

Sinänsä ihan mielenkiintoista tietää että manteren kielilailla ei olisi Ahvenanmaalla kuntien kielisyyksien mielessä siis hirveästi väliä; ne suomenkieliset palvelutkin kun epäilemättä voitaisiin hoitaa jotenkin Turun kanssa yhteistyössä...

[Jaska]

NRR, olen hyvin tietoinen ruotsinkielisen alueen pienuudesta. Kaksikieliset kunnat kuitenkin kuuluvat sekä ruotsin- että suomenkieliseen alueeseen. Edelleen kysyn, millä perusteella suomi olisi symmetrisessä tilanteessa tärkeämpi kuin ruotsi? Et vastannut kysymykseeni.

Tarkoitatko tilannetta, jossa ihminen ei koskaan lähde kotiseudultaan?

Tiedän, että ruotsinkieliset itse sanovat, että heidän on kuitenkin opiskeltava Suomessa suomea, mikäli haluavat menestyä ja liikkua alueilla ja aloilla. Ovatko he väärässä?

Joillain aloilla voi pitää paikkansa, ihan samoin kuin joillain aloilla voi olla suomenkielisen oman edun mukaista osata ruotsia. Ihminen voi kuitenkin ruotsinkielisellä alueella elää, saada viranomaispalvelut sekä asiakaspalvelut ja olla työelämässä puhtaasti ruotsin kielen varassa.

Suomi ei edelleenkään ole sen tärkeämpi kieli yksilön kannalta kuin ruotsi. Ilmeisesti propaganda on toiminut nyt päinvastaiseen suuntaan, eli ruotsinkielisille on pakkosuomen kaudella onnistuttu uskottelemaan, että heiltä jää monia ovia suljetuiksi ilman suomen taitoa. Ihan samaa argumenttiahan pakkoruotsin kannattajat käyttävät käänteisesti.

Kielitaidossa asia menee nähdäkseni psykologisesti niin, että niin kauan kuin ei osaa itselleen vierasta kieltä, on ihan tyytyväinen. Sitten kun oppii vieraan kielen - oli se mikä tahansa - niin uusia ovia aukeaa, vähintään internetissä. Kielitaidon omaksumisen jälkeen siis tuntuu siltä, että ilman kielitaitoa jää jostain paitsi. Ihan sama, minkä kielen taito on kyseessä.

Ovien avautuminen on siis täysin subjektiivinen kokemus, jolla ei voi perustella pakkosuomea, pakkoruotsia eikä mitään muutakaan pakkokieltä.