TK kirjoitti:Tuntuu siltä, että surujen todellisuudentaju on kadonnut. He eivät enää ymmärrä, että 5% on todella vain 5% ja sillä on vain 5%:n painoarvo 100%:n todellisuudessa.
Tämä ei mielestäni ole identiteettikysymys, vaan ymmärryskysymys, älyllisen ajattelen kysymys. Terve maalaisjärkikin riittäisi hyvin.
Heidän koko ajattelunsa on kummallinen 0/100, on/off, musta/valkoinen
"Jos et halua lukea ruotsia, et halua käydä koulua"
"Jos ruotsin pakollisuus poistetaan, poistetaan koko sivistys"
"Jos haluat lukea ranskaa ruotsin sijasta, vihaat suomenruotsalaisia ja rakastat ranskanmaalaisia"
Tulee mieleen jokin infantiili, pienen lapsen mustasukkaisuus!
Tiivistetysti mustasukkaisuudesta
Mustasukkaisuuden osoittamisen tapaan ja voimakkuuteen vaikuttavat mm. lapsen ikä, kehitysvaihe, temperamentti, perheen elämäntilanne, vanhempien tapa toimia ja uuden vauvan temperamentti.
Mustasukkaisuus ilmenee eri tavoin: lapsi on yleisesti itkuisempi ja levoton, saa kiukkukohtauksia pienistäkin syistä, nukahtaminen on vaikeaa, lapselle tulee pissa- ja kakkavahinkoja, hän yrittää satuttaa vauvaa tai äitiä tai pyytää, että vauva vietäisiin pois tai hän tekee tihutöitä tai vetäytyy sivuun.
Lapsi saattaa taantua ja haluta hoivaa. Hyväksy se ja hoivaa välillä isompaakin kuin pientä vauvaa. Vanhempaa lasta voi huomaamattaan pitää vauvan synnyttyä isompana kuin hän onkaan.
Isomman lapsen tunteet ovat ristiriitaisia; ylpeys, ilo, pelko ja harmi vuorottelevat.
Isomman laspen pitää saada kokea olevansa edelleen hyvä ja rakastettu ja tärkeä osa perhettä.
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukiv ... erheeseen/
Älä pelästy tai tuomitse mustasukkaisuutta. Hyväksy lapsi ja vaikeat tunteet, vaikka et voi hyväksyä pahoja tekoja: ”Sinä olet nyt vihainen. On varmaan vaikeaa odottaa vuoroa. Vauvaa ei saa satuttaa. Kerro isille, kun olet vihainen, niin tehdään aina silloin oikein ekstra-hali yhdessä.”