Huolenaiheet

[Jan-Erik Andelin]

Merkittävä osa suomenruotsalaista haluavat muutosta kaikenkattavaan pakolliseen kouluruotsiin, koska se aiheuttaa paljon badwill'iä ja vääriä signaaleja. Tästä huolimatta ministeri Carl Haglund tulkitsee myös näiden myötämielisten ihmisten tuntoja, kun hän pyytää kortteja pöydälle siitä mitä sen jälkeen tapahtuu kun pakollinen ruotsi on poistunut, joko ensi rajatusti, ehkä sittemmin kokonaan. Joidenkin mielestä tässä foorumissa ei silloin tapahdu enää yhtään mitään. Silloin taisto on käyty ja päämäärä saavutettu.

Olen roikkunut tällä foorumilla seitsemän kuukautta. Kuunneltuani, opittuani ja myös välitettyäni paljon suomenruotsalaiselle yleisölle, minua huolettaa edelleen jotkut asiat. Näin tulevan eduskuntakeskustelun alla on asioita, joita vkv-aatteen kannattajat joutuvat, niin kuin jenkit sanoisivat, adressoimaan. Moniin asioihin on jo kuukausien varrella vastattu tässä foorumissa, mutta listaanpa kuitenkin, vaikkapa muistilistaksi:

Miten käy virkamiesruotsin? Kansalaisaloitteen henki on, että koulu- ja yliopistoruotsin lisäksi vedetään myös matto virkamiesruotsin alta. Aika moni keskustelija kuten esim. Sampo Terho myöntääkin avoimesti, että nämä kaksi asiaa ovat ketjuissa toisiinsa. En ole vielä tässä vaiheessa varma, että edellytykset toimittaa edes keskeisimmät elintärkeät palvelut ruotsiksi Suomessa onnistuu jos ns. tyhjennetään vaadittu ruotsi pöydältä kokonaan. Olen mielelläni väärässä tässä, mutta haluaisin nähdä vapaamman kielipolitiikan tuloksia ensin.

Miten käy ruotsin virallisen aseman? Tärkein poliittinen puolue aloitteen takana on Perussuomalaiset. Simon Elo on haastattelussa sanonut, että PS:n ohjelmassa tämä onkin tavoite (lähde puuttuu minulta). Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Onko lopputavoite lakkaauttaa ruotsin kielen virallinen asema? Pitääkö tämä ymmärtää tavoitteena poistaa sen asema kansalliskielenä (joka on minulle pienempi juttu), vai onko PS:n tavoite poistaa ruotsin kielen julkisoikeudellinen asema kokonaan, ehkä jollekin EU:n määräämälle minimitasolle?

Onko tämä paluuta vanhaan bättre folk-keskusteluun? Eräänlaisena ihanteena näyttää nyt nousevan tilanne joka vallitsi 1960-luvulla, jolloin ruotsia luettiin laajasti kouluissa, mutta se ei kuitenkaan ollut pakollista kaikille. Sille ajalle tunnusomaista oli kuitenkin myös tämä bättre folk-retoriikka, joka on nyt 50 vuotta myöhemmin ehkä ruvennut kiitettävästi loistamaan poissaolollaan, kun moni on mieltänyt suomenruotsalaisia sosiologisesti aika samanlaisiksi kuin valtaväestö. Nyt kuiten on jo ilmassa sitä, että kun vapaa kielivalinta on toteutunut, niin ei sitten kuitenkaan osata olla nälvimättä heitä, jotka sitten sen ruotsin kielen kuitenkin valitsevat, vaan käytetään tätä ruotsia lyömäaseensa jossakin persuvetoisessa tai ei-persuvetoisessa luokkataistelussa "eliittiä" vastaan. Minusta reilu VKV aikanaan pitää sisällään sen, että ihmisten valintoja kunnioitetaan yksilöiden vapaina valintoina.

- - -

Jos vielä listanomaisesti mainitsisin välillisiä huolenaiheitani (joihin on vastattu moneen kertaan), niin ne ovat Miten käy suhteemme Pohjoismaihin? ja Millaista eriarvoisuutta syntyy (suomenkielisellä) maaseudulla, jos ei sitten myös satsata hyvään kielivalikoimaan? - eli kieltenopiskelu yleensä näivettyy kun uusien kielien valinnaisryhmiä ei synny, tai niitä etu säästötoimenpiteinä tueta.

Nämä ovat aitoja tuntojani, joita uskon että myös vkv:lle myötämielisillä suomenruotsalaisilla tällä hetkellä on. Itse en välttämättä tarvitse niitä vastauksia, koska olen jo kuullut ne, mutta tuolla ulkona...

[NRR]

Vapaaehtoisen ruotsin puolesta on varovaisesti arvioituna n. 3,5 miljoonaa suomalaista: 3,5 mijoonaa miestä ja naista erilaisilla taustoilla, erilaisilla uskonnollisilla näkemyksillä, kaikista puolueista, kaikista yhteiskuntaryhmistä, eri ammattialoilta...

Kysyt, mitä nämä haluavat. Vain Luoja tietää. Ymmärräthän.

Minä en määritä sitä, miten kielipolitiikka muuttuu. Mutta muutosta ei voi lykätä sen vuoksi, että pienellä vähemmistöllä on pelkoja.

Jos vaakaan asetetaan toiselle puolelle ruotsinkielisten palveluongelmat (joita he eivät ole selvästikään olleet kiinnostuneita ratkomaan millään muulla tavalla kuin pakkoruotsilla, joka ei kumminkaan takaa mitään) ja toiselle puolelle pakkoruotsin haitat, niin vaaka näyttää, että pakkoruotsi on poistettava.

Miksi meidän pitäisi pitkittää lasten pakkoruotsiongelmia?

[NRR]

Miten käy suhteemme Pohjoismaihin?

Jos sinulla olisi edes jonkinlainen käsitys siitä, miten paljon itkua, riitaa ja turhautumista pakkoruotsi tuottaa ei-ruotsinkielisissä perheissä, niin ymmärtäisit, miten hullunkurinen tässä yhteydessä on kysymys "Miten käy suhteemme Pohjoismaihin?".

Kumpaa pohjoismaisuus on: skandinaavisiin kieliin sidottua nationalismia vai yksilöitä, erilaisuutta ja tasa-arvoa kunnioittavaa elämäntapaa?

Suomenkieliset ja uussuomalaiset liikkuvat jo nyt Pohjoismaissa englanniksi - minkä arvelet itse muuttuvan vapaaehtoisen ruotsin myötä?

[NRR]

Millaista eriarvoisuutta syntyy (suomenkielisellä) maaseudulla, jos ei sitten myös satsata hyvään kielivalikoimaan?

Myös muualla syrjäseutujen valikoima on kapeampi kuin suurissa kaupungeissa, näin on jo nyt esim. musiikkiluokkien, matematiikkaluokkien ja urheiluluokkien suhteen. Emme kuitenkaan pyri rajoittamaan valintoja siellä, missä ne ovat mahdollisia. Suomen syrjäseutujen lukioissa kielivalintoja on yritetty laventaa tietokoneavusteisen etäopetuksen avulla, joka sopii vielä yläasteikäisille muttei ehkä pienille. Uusia innovaatioita tehdään sitä mukaan, kun ongelmat täsmentyvät. Näinhän tehdään kaikissa kehityshankkeissa.

Miksei kielivapaus, joka onnistuu muualla, onnistuisi myös meillä - kohtuullisen hyvin?

[NRR]

Miten käy virkamiesruotsin?[/b] Kansalaisaloitteen henki on, että koulu- ja yliopistoruotsin lisäksi vedetään myös matto virkamiesruotsin alta. Aika moni keskustelija kuten esim. Sampo Terho myöntääkin avoimesti, että nämä kaksi asiaa ovat ketjuissa toisiinsa. En ole vielä tässä vaiheessa varma, että edellytykset toimittaa edes keskeisimmät elintärkeät palvelut ruotsiksi Suomessa onnistuu jos ns. tyhjennetään vaadittu ruotsi pöydältä kokonaan. Olen mielelläni väärässä tässä, mutta haluaisin nähdä vapaamman kielipolitiikan tuloksia ensin.

Ja meidän lapsemme jatkaisivat turhan kielen kanssa kipuilemista, kun sinä odottaisit tuloksia rajoitetusta vapaudesta? Ja kauanko tämä seurantavaihe kestäisi, lastenlapsilleni?

Älä unta näe!

[mpartel]

En ole vielä tässä vaiheessa varma, että edellytykset toimittaa edes keskeisimmät elintärkeät palvelut ruotsiksi Suomessa onnistuu jos ns. tyhjennetään vaadittu ruotsi pöydältä kokonaan.

Eikö voida yksinkertaisesti määrätä, että kunnissa, joissa ruotsinkielisiä on vähintään X%, on näiden-ja-näiden palvelujen toimittava ruotsiksi? Sitä voidaan sitten vaikka pistokokeilla valvoa.

Miten käy ruotsin virallisen aseman?

Käytännössä VKV:n toteutuminen veisi yksikielisyyttä ajavilta momentumin pitkäksi aikaa, ellei pakkoruotsin puolustus onnistu tekemään yksikielisyydestä ehtoa VKV:lle. Se, mitä tapahtuu pitkällä aikavälillä, riippunee kylmästi ruotsinkielisten määrästä verrattuna suomenkielisiin ja toisiin kielivähemmistöihin.

Onko tämä paluuta vanhaan bättre folk-keskusteluun? ..... Nyt kuiten on jo ilmassa sitä, että kun vapaa kielivalinta on toteutunut, niin ei sitten kuitenkaan osata olla nälvimättä heitä, jotka sitten sen ruotsin kielen kuitenkin valitsevat, vaan käytetään tätä ruotsia lyömäaseensa jossakin persuvetoisessa tai ei-persuvetoisessa luokkataistelussa "eliittiä" vastaan.

Jokaisella pakkoruotsin kohtuuttomuuden hahmottavalla on varmasti joskus käynyt mielessä kuva jonkinlaisesta alistavasta ruotsinkielisestä eliitistä. Pakkoruotsihan on aika kova "todistusaineisto" bättre folkahtavien ajatusten tueksi, joten luulisi sen poistumisen auttavan.

Voi kyllä olla, että vaikutukset asenteisiin muuttuvat jonkinlaisella viiveellä. VKV:n voimaantulo vie aikansa, ja pakkoruotsin aloittamaan ehtineet tuskin sitä enää vaihtavat. Kuitenkin jonkin ajan jälkeen koko pakkoruotsi, ja sen aikaansaamat asenteet, käytännössä unohdetaan. Kansalla on lyhyt muisti jne :)

[Eero Nevalainen]

Miten käy suhteemme Pohjoismaihin?

Lupaan vastata tähän koko ketjuun syvällisemmin sitten kun on aikaa, mutta juuri tämä vaati minulta hyvin henkilökohtaisen vastauksen.

Omalta osaltani suhde suhde Pohjoismaihin sanoo että "evvk". Olen niiden kanssa tekemissisä siten kuin olen. Jo se ei kelpaa niin ei sitten. Minulla oikeasti on suhteita sinne ihan henkilökohtaisella tasolla ja sillä ei ole mitään tekemistä ruotsin kanssa, eikä minun suomenkielisyyteni ole mikään ongelma.

[masa99]

Miten käy virkamiesruotsin?[/b] Kansalaisaloitteen henki on, että koulu- ja yliopistoruotsin lisäksi vedetään myös matto virkamiesruotsin alta. Aika moni keskustelija kuten esim. Sampo Terho myöntääkin avoimesti, että nämä kaksi asiaa ovat ketjuissa toisiinsa. En ole vielä tässä vaiheessa varma, että edellytykset toimittaa edes keskeisimmät elintärkeät palvelut ruotsiksi Suomessa onnistuu jos ns. tyhjennetään vaadittu ruotsi pöydältä kokonaan. Olen mielelläni väärässä tässä, mutta haluaisin nähdä vapaamman kielipolitiikan tuloksia ensin.

Virkamiesten kielitaitovaatimukset voivat perustua tulevaisuudessa todelliseen tarpeeseen, eli tapauskohtaisesti edellytetään milloin minkäkin kielen osaamista tai ollaan edellyttämättä.

Se nyt lienee kaikille selvää, ettei ole tarkoituksenmukaista, että KAIKILTA suomalaisilta virkamiehiltä edellytetään ruotsin taitoa, itärajan tullimiehistä lähtien! Käytännössä kaksikielisiinkin kuntiin voidaan aivan hyvin palkata ruotsia osaamattomia virkamiehiä, kunhan rosterista löytyy joku, joka osaa tai asia saadaan muuten järjestettyä. Ei jokaisen virkamiehen tarvitse osata ruotsia. Eikä osaa tietysti nytkään, "virkamiesruotsista" huolimatta. Eli siinä mielessä paljoakaan ei muuttuisi.

Olenhan minäkin suorittanut "virkamiesruotsin", enkä todellakaan osaa ruotsia käytännössä yhtään.

[mpartel]

Miten käy suhteemme Pohjoismaihin?

Jos halumme pohjoismaiseen yhteiskuntarakenteeseen, arvopohjaan ja yhteistyöhön on merkittävästi kiinni jostain koulussa opittavasta kielestä, niin olemme minusta jo toivottoman heikoilla jäillä.

Voi olla, että joskus ennen vanhaan olivat asiat toisin, kun englanti ei vielä ollut universaali kommunikoinnin väline eivätkä länsimaiset arvot niin (suhteellisen) yleisesti hyväksyttyjä kuin nyt.

[masa99]

Voi olla, että joskus ennen vanhaan olivat asiat toisin, kun englanti ei vielä ollut universaali kommunikoinnin väline eivätkä länsimaiset arvot niin (suhteellisen) yleisesti hyväksyttyjä kuin nyt.

Ajatuksen tasolla kyllä, mutta käytännössä ei suomalaiset ole ennen osanneet ruotsia yhtään sen paremmin kuin nytkään, joten Suomi on aina ollut osa Pohjolaa ihan ruotsin osaamisista riippumatta.

Pakkoruotsi on siis teoriassa ajatuksen tasolla voinut yhdistää Suomea Pohjoismaihin, mutta käytännössä ei. Se mikä Suomea on yhdistänyt Pohjoismaihin on yhteiset arvot ja maantiede. Ei kieli.

[Jaska]

Miten käy virkamiesruotsin?[/b] Kansalaisaloitteen henki on, että koulu- ja yliopistoruotsin lisäksi vedetään myös matto virkamiesruotsin alta. Aika moni keskustelija kuten esim. Sampo Terho myöntääkin avoimesti, että nämä kaksi asiaa ovat ketjuissa toisiinsa. En ole vielä tässä vaiheessa varma, että edellytykset toimittaa edes keskeisimmät elintärkeät palvelut ruotsiksi Suomessa onnistuu jos ns. tyhjennetään vaadittu ruotsi pöydältä kokonaan. Olen mielelläni väärässä tässä, mutta haluaisin nähdä vapaamman kielipolitiikan tuloksia ensin.

Erinomainen alustus!

Kielivapauden ytimessä on pelkästään ruotsin valtakunnallisen pakollisuuden poistaminen, ja minulle riittää se. Uskon, että se riittäisi myös monelle muulle, kunhan seuraava pointti saataisiin laajempaan tietoisuuteen:

Perustuslakia ja kielilakeja ei tarvitse muuttaa, koska sen paremmin ruotsin asema toisena kansalliskielenä kuin ruotsinkielisten palvelujen turvaaminenkaan EIVÄT liity ruotsin pakollisuuteen: http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1 ... nteestamme

Pakkoruotsi kehitettiin ratkaisuksi ruotsinkielisten palvelujen turvaamisen ongelmaan, mutta se on tehoton ja täydellisesti epäonnistunut kokeilu. Kaikkein taloudellisin ja tehokkain ratkaisu ruotsinkielisten palvelujen turvaamiseksi on asianomaisten (= kielilain tarkoittamien) viranomaisten kielikoulutus: palkallinen, vain olennaiseen hallinnolliseen sanastoon ja fraseologiaan pelkistetty, intensiivinen ruotsinkurssitus, sekä vuosittaiset "täydennyskoulutuspäivät" (kielelliset kertausharjoitukset), esim, risteily Tukholmaan.

On todellista resurssien haaskausta pakko-opettaa ruotsia jokaiselle, kun vain pieneltä murto-osalta ihmisiä sitä työnsä puolesta edellytetään.

Miten käy ruotsin virallisen aseman? Tärkein poliittinen puolue aloitteen takana on Perussuomalaiset. Simon Elo on haastattelussa sanonut, että PS:n ohjelmassa tämä onkin tavoite (lähde puuttuu minulta). Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Onko lopputavoite lakkaauttaa ruotsin kielen virallinen asema? Pitääkö tämä ymmärtää tavoitteena poistaa sen asema kansalliskielenä (joka on minulle pienempi juttu), vai onko PS:n tavoite poistaa ruotsin kielen julkisoikeudellinen asema kokonaan, ehkä jollekin EU:n määräämälle minimitasolle?

Perussuomalaisten viimeisin eduskuntavaaliohjelma, sivulta 27:
"Resursseja taide- ja käsityöaineisiin sekä liikuntaan voisi vapauttaa tekemällä pakkoruotsi vapaaehtoiseksi aineeksi niin toisella asteella kuin peruskouluissakin. Tasaarvon nimissä äidinkielenään ruotsia puhuvien ei tietenkään olisi pakko valita suomea, koska Suomessa on kaksi virallista kieltä."
http://www.perussuomalaiset.fi//wp-cont ... a_2011.pdf

Ilokseni perussuomalaiset eivät siis olisi puuttumassa kansalliskielen statukseen - heillekin näyttää riittävän pakkokielten tekeminen vapaaehtoisiksi. Myös suomi olisi vapaaehtoinen ruotsinkielisille!

Onko tämä paluuta vanhaan bättre folk-keskusteluun? Eräänlaisena ihanteena näyttää nyt nousevan tilanne joka vallitsi 1960-luvulla, jolloin ruotsia luettiin laajasti kouluissa, mutta se ei kuitenkaan ollut pakollista kaikille. Sille ajalle tunnusomaista oli kuitenkin myös tämä bättre folk-retoriikka, joka on nyt 50 vuotta myöhemmin ehkä ruvennut kiitettävästi loistamaan poissaolollaan, kun moni on mieltänyt suomenruotsalaisia sosiologisesti aika samanlaisiksi kuin valtaväestö. Nyt kuiten on jo ilmassa sitä, että kun vapaa kielivalinta on toteutunut, niin ei sitten kuitenkaan osata olla nälvimättä heitä, jotka sitten sen ruotsin kielen kuitenkin valitsevat, vaan käytetään tätä ruotsia lyömäaseensa jossakin persuvetoisessa tai ei-persuvetoisessa luokkataistelussa "eliittiä" vastaan. Minusta reilu VKV aikanaan pitää sisällään sen, että ihmisten valintoja kunnioitetaan yksilöiden vapaina valintoina.

Uskoisin, ettei vapaaehtoisesti ruotsin valinneita tulla kiusaamaan. Jos jollekulle kuitataan"bättre folk" -kortilla, hän luultavasti useimmissa tapauksissa on itse esiintynyt leuhkasti ja ylimielisesti tai osoittanut kasvaneensa jossain norsunluutornissa. Minä ainakaan en ole nähnyt tai kuullut tämänkaltaisesta kiusaamisesta.

Jos vielä listanomaisesti mainitsisin välillisiä huolenaiheitani (joihin on vastattu moneen kertaan), niin ne ovat 1. Miten käy suhteemme Pohjoismaihin? ja 2. Millaista eriarvoisuutta syntyy (suomenkielisellä) maaseudulla, jos ei sitten myös satsata hyvään kielivalikoimaan? - eli kieltenopiskelu yleensä näivettyy kun uusien kielien valinnaisryhmiä ei synny, tai niitä etu säästötoimenpiteinä tueta.

1. Ei minulla ainakaan ole minkäänlaista suhdetta pohjoismaihin. Ruotsi ja Norja ovat vain naapurimaita niin kuin Venäjäkin. Olen joskus kauan sitten käynyt Tukholmassa ja kulkenut autolla Norjan Lapissa, englannilla pärjää hyvin. Ihmisellä on tietysti vapaus valita itse suhdemaansa ja identiteettimaansa - miksi pohjoismaiden pitäisi olla etusijalla? Ei valtio voi määrätä/määrittää, että kansalaisilla tulisi olla jonkinlainen "suhde" johonkin ulkomaahan.

Suomenruotsalaisilla voi olla erityinen suhde Ruotsiin kielisukulaisuuden vuoksi, mutta suomenkielisillä on vastaavasti erityinen suhde Karjalaan.

2. Syrjäseuduilla pieniä kouluja on lopetettu niin paljon, että kaikki jäljelle jääneet koulut lienevät riittävän suuria tarjoamaan useita vieraita kieliä ja saamaan riittävän suuret ryhmät moneen kieleen. Tietenkään joka koulussa ei voi opiskella kiinaa, saamea tai kreikkaa, mutta ihmiset ovat tottuneet näihin syrjäseutujen rajoituksiin jo pakkoruotsin kaudella - ei tilanne siitä huonone.

Päinvastoin, jos jossain koulussa on ollut vaikeuksia saada riittävästi opiskelijoita muihin kieliin kuin englantiin ja ruotsiin, niin nyt ne opetusryhmät saadaan todennäköisesti kasaan, koska pakkoruotsin lukijoita vapautuu muihin kieliin.

[NRR]

Hengästyttää tämä perusasetelma.

Entäpä jos Suomi olisi historian melskeissä päätynyt osaksi vaikkapa Saksaa, jolloin suomalaiset muodostaisivat n. 6% Suomi-Saksan asukkaista. Jos vielä jokaiselle saksalaiselle olisi tästä hyvästä määrätty pakkosuomi, jota nihkeästi olisi opiskeltu ja surkeasti opittu, ja saksalaiset olisivat nyt monikielistymisen ja kansainvälistymisen aikana alkaneet vaatia vapaaehtoista suomea, niin voisiko kukaan kuvitella, että keskustelun oleellisin argumentti pakon jatkamiselle olisi "mites suomenkieliset muuten saavat palvelua"?

Suomenkielisten palvelut järjestettäisiin tietysti muuten - järkevästi - eikä pitkittämällä saksankielisten tai uussaksalaisten pakkosuomea. Ne palvelut eivät ensinkään kuuluisi keskusteluun, jota käydään saksankielisten ja uussaksalaisten kielitarpeista ja kielikoulutuksesta.

[Jan-Erik Andelin]

Kiitos vastauksista. Huolenaiheita joku on tässä hieman kiihtyneessä keskusteluilmapiirissä automaattisesti ymmärtänyt propakko-argumentteina. Tämä ei ollut tarkoitus. Tarkoitus oli listata mihin kysymyksiin vkv-läisten pitäisi vastata seikkäperäisemmin ja uskottavammin, jos halutaan myös suomenruotsalaisten enemmistö mukaan tähän rintamaan. Siinä mielessä jotkut vastaukset olivat turha huoli, turpa kiinni-luokkaa, toiset taas ehkä hyvälläkin tavalla rauhoittavia kuten

VKV:n toteutuminen veisi yksikielisyyttä ajavilta momentumin pitkäksi aikaa

Ruotsinkielisistä palveluista ja virkamiesruotsista käydään usein liian suppeata keskustelua. Ulkopuolisten mielestä on kyse siitä, että jollakin julkisen sektorin tiskillä olisi saatava palvelua ruotsiksi. Käytännössä on kyse siitä että myös yöhoitaja, joka hoitaa dementoitunutta sukulaistani, sotilaskouluttaja joka opastaa närpiöläistä alokasta poikani vieressä ja kunnallinen psykiatri, joka jonakin päivänä hoitaa minun väsynyttä ajatustani - ovat virkamiehiä, ja että on turvallisempaa että he osaavat näissä tilanteissa ruotsia. Tästä on sanottu, että suomenruotsalaisten on hoidettava nämä palvelut itselleen itse. Olen samaa mieltä. Haluan kuitenkin nähdä, että tämä on toteutettavissa.

Ja meidän lapsemme jatkaisivat turhan kielen kanssa kipuilemista, kun sinä odottaisit tuloksia rajoitetusta vapaudesta?

Mielestäni niitä on nyt jo saatavissa. Ruotsi on vuodesta 2004 ollut poissa pakollisena aineena ylioppilaskirjoituksissa, mikä on myös vaikuttanut ruotsinkielen yleisen osaamisen laskuun. Omasta mielestäni tämä ei ole kuitenkaan heijastunut avoimen kielteisesti ruotsiksi saataviin palveluihin, koska ruotsia on osattu valita siellä missä sitä tarvitaan. Samaan aikaan myös kaksikielisten talouksien määrä on ollut kovassa kasvussa, mikä johtaa nimenomaan ruotsinkielisten palvelujen vähenevään kysyntään. Tämä on kuitenkin näppituntumaa, en tiedä miten nämä syy-yhteydet olisi tutkittu.

Omalta osaltani suhde suhde Pohjoismaihin sanoo että "evvk".

Useampi täällä todistelee, ettei heillä ole minkäänlaista erityisssuhdetta Pohjoismaihin. Olkoon sitten niin. Minulla on, ja aioin sen mukaan myös äänestää kun niistä suhteistä päätetään. Minun suvussani on senioreita, jotka pääsivät 70 000 sotalapsen joukossa turvaan ja suhteelliseen hyvinvointiin Ruotsiin sodan ja sodan jälkeisenä aikana. Sitten osaan Suomen historiaa sen verran, että tiedän 300 000:n suomalaisen hakeneen vielä 1960- ja 1970-luvulla sitten leipää ja toimeentuloa sieltä kun tämä soinen maa ei enää suuria vuosikertoja kantanut. Mutta ehkä Ruotsin aika Suomen hätätilojen paisunta-astiana on ohi. Kai sitä voisi Venäjällekin lähteä kokeilemaan onneaan jos huono tuuri käy.

[Tapsa]

Pitää palauttaa mieliin, että 45 vuotta sitten, kun ruotsin pakollisuus KEKSITTIIN uuden peruskoulujärjestelmän osaksi, niin sen (rkp:n varsinainen) tarkoitus oli jarruttaa laajojen suomenkielisten kansalaisryhmien nousua yhteiskunnan ja talouselämän johtoon ruotsinkielisiksi rekisteröityneitten yhteisön yliedustusta uhaten, kun näet suomenkielisten koulutustaakkaan saataisiin lisäpainoa, mikä on nyt siis nähtykin. Mutta tämä taakka ja kielivarannon yksipuolistuminen on uhkaamassa koko kansakuntaa ja valtakuntaa, kuten korkeillakin tahoilla joudutaan toteamaan, kun "itketään" kielitaidon kaventumista.

Niin sanottu kaksikielisyys valtionuskontona, jolloin mitään ei saa muuttaa rkp-läisessä mielessä tarkoitettuna, merkitsee kahden valtion ylläpitämistä samassa maassa. Toinen on ruotsinkielisiksi ilmoittautuneille, ja sen kustantaa olennaisesti ei-ruotsinkielinen väestö, jolle jää tämä palvelijan tehtävä maksoi mitä maksoi. On tässä meillä demokratiaa ja "pohjoismaista" yhteenkuuluvuutta kerrakseen. Pakonomaisen "kaksikielisyys"doktriinin mukaan siis suomenkielinen ihminen on lähtökohtaisesti vajaa ja alempiarvoinen ja hänen tulee suorittaa ja saavuttaa kielitehtävä päästäkseen pois tuosta halveksittavasta alhaisuudesta, jos nyt kerrankin näin jyrkästi asia ilmaistaan.

Hahhaa, ja miljoonat suomenkieliset kaikkialla joutuvat keskenään opettelemaan tuota "toista kotimaista" mutta vierasta kieltä ja miljoonien suomenkielisten ihmisten keskuudessa kulkee ruotsinopettajia, jotka eivät hekään tapaa ruotsia puhuvia ihmisiä.

Minäkin viihdyn kyllä Tukholmassa ja vaikka Visbyssä, missä muuten kaikki puhuvat mielellään englantia ja opettajakollegatkin ihmettelevät minkä takia Suomessa pitää opetella ruotsia, kun se on ihan suomenkielinen maa.

[Jan-Erik Andelin]

Olikohan tämä Tapsan puheenvuoro ajateltu innostamaan minua liittymään täysin rinnoin vkv-rintamaan?