Lounalista vai à la carte?

[Jan-Erik Andelin]

Minua kiinnostaa miten vapaan kielivalinnan kannattajat näkevät VKV:n logistisesti ja resursseihin nähden toteutuvan ympäri Suomea. Muutoshan on verrattavissa siihen, että lounasravintoloita velvoitetaan tarjoamaan à la cartea koko päivän. Lounaslistan ideahan on pitää valikoima suppeana silloin kun resurssit keittiön puolella ovat vähissä.

Nykyinen pakollisen kielten mallihan on myös resurssiratkaisu. Kun pakollisen ruotsin ryhmässä tänään on esim. 20 oppilasta, niin valinnanvapauden toteutuminen vaatii uusia opetusryhmiä ja opettajia. Ryhmän toivomukset voivat jakautua esim. 10 ruotsi + 5 venäjä + 5 saksa. Jos ei tähän osataan vastata ei synny mitään valinnanvapautta. Suuremmissa kunnissa ja kouluissa päteviä opettajia ja innokaita oppilaita hyvin eksoottisissakin kielissä varmasti löytyy, mutta pienemmissä tästä tulee haaste ja uusi kustannus kun pieniäkin opetusryhmiä joudutaan pyörittämään, jotta valinnanvapaus olisi todellinen.

Minusta tämä helposti johtaa pirstoutuneisiin opettajaratkaisuihin ja katkonaiseen opiskeluun. Seuraava vuosikertahan voi taas toivoa tyyliin 5 ruotsi + 10 venäjä + 5 ranska. Minusta helposti syntyy lopputulema, jossa hajaseutu-Suomen nuoret osaavat vain englantia, kun kielten osaaminen ruuhka-Suomessa on sitten aivan toista luokkaa.

Vaistomainen VKV-vastaus tähän tietysti on, että onko sitten tulokseton pakkoruotsi parempi? Mutta siitä ei ole kyse, vaan siitä miten vapaa kielivalinta käytännössä toteutetaan kun ollaan tämä pakkoruotsieste raivattu sivuun? Eli mitä huomisen jälkeen?

[NRR]

Vastaan paremmin työpäivän jälkeen, mutta tätä palettia pyöritetään koko ajan valinnaisaineissa. Kaikkea ei toteuteta, mutta palettia pyöritetään niin kauan, että saadaan kaikkia kohtuudella tyydyttävä tulos.

[TK]

Koulut tulevat varmasti erikoistumaan kielitarjonnan suhteen. Näin ainakin suurimmissa kunnissa ja suurimmissa kouluissa. Eiväthän kaikki ravintolatkaan tarjoa kaikkia maailman ruokia, vaan erikoistuvat jonkin alueen tai jonkin maan ruokiin.

Lisäksi on muistettava, että kaikilla kieltenopettajilla on jo valmistuessaan pätevyys ainakin kahden kielen ja usein kolmen kielen opettamiseen, joten kaikkiin kieliin ei tarvita uusia opettajia.

Koulujen koko kasvaa jatkuvasti. Pieniä kouluja lakkautetaan ja syntyy isoja koulukeskuksia, joten kieltenopettajien työ keskittyy yhä harvempiin pisteisiin. Harvinaisten kielten opetusta on nykyistä helpompi järjestää.

Lisäksi nykyaikainen nettitekniikka antaa mahdollisuuden kauko-opetukseen. Opettajan ei tarvitse olla fyysisesti samassa paikassa oppilaiden kanssa.

[Uolevi]

Etäopetusta mm mamu-kieliin käytetään ympäri Suomea. Kaarinassa opetetaan ruotsin kieltä etänä Niemenkulman ja Havuluodon kouluissa. Kaarinahan tuli tunnetuksi siitä, että RKP kielsi koulun rakentamisen ruotsinkielisille suomenkielisten koulun yhteyteen vaikka välitunnit olisivat olleet eri aikaan.
Eräs uranuurtaja on Kilpisjärven koulu Enontekiöllä. Siellä yläkoulu on toiminut 14 vuotta etäopetuksen varassa eli viiden oppilaspolven ajan. Tässä linkki:

http://www.enontekio.fi/fi/palvelut/kou ... u.html[url][/url]

Etäopetus on jo vanha asia. Esim 60-luvulla oli kattava juttu siitä silloin toimittamassani opiskelijalehdessä (Contactor). Monipuolinen kielipaletti ei todellakaan ole enää ongelma pienissäkään kouluissa.

[rationalisti]

Eihän tuo nyt ole mikään argumentti pakollisen ruotsin puolesta: "Koska valinnanvapaus toteutuisi toisaalla paremmin kuin muualla, säilyttäkäämme kaikkialla järjetön pakkoruotsi!" Tämähän on jo tilanne esimerkiksi B2-kielten kohdalla. Kun kielivapaus saavutetaan, se tulee varmasti toimimaan paremmin Tampereella kuin Savukoskella, mutta ei muutenkaan tasan käy elämässä nallekarkit.

Omalla yläasteellani eräässä pienessä kaupungissa tarjottiin aikanaan B2 kielinä espanjaa, italiaa, venäjää, latinaa, japania, saksaa, ranskaa ja nämä kaikki siis ennen valtavaa kansainvälistymisbuumia, joka on ollut valloillaan viimeiset 20 vuotta. Meidän yläaste sai kasaan saksan ja ranskan ryhmän, kaupungin toinen yläaste vielä siihen päälle espanjan. Tilannehan olisi varmasti ollut paljon parempi ilman seitsämännellä luokalla alkanutta riippakiveä. Uskon kielitarjonnan olevan hyvän jopa syrjäseuduilla, mutta toteutuneet ryhmät tulevat olemaan huomattavasti suppeampia.

[Hannu Koho]

Minua kiinnostaa miten vapaan kielivalinnan kannattajat näkevät VKV:n logistisesti ja resursseihin nähden toteutuvan ympäri Suomea.
....
Mutta siitä ei ole kyse, vaan siitä miten vapaa kielivalinta käytännössä toteutetaan kun ollaan tämä pakkoruotsieste raivattu sivuun? Eli mitä huomisen jälkeen?

Kysymys on ihan aiheellinen, ja onhan siihen ratkaisukin: periaatteena on sama käytäntö kuin nytkin verrattaessa erikokoisien kaupunkien kieli- tai vaikkapa harrastetarjontaa. Suurissa kaupungeissa syntyy tietysti helpommin kiinan ja portugalin ryhmiä peruskouluihin. Ihmiset ymmärtävät tämän samalla tavalla kuin sen, ettei jäähallia ole joka kunnassa.
Mutta perusasetelma on tämä: useimmissa kunnissa kysytään perheiltä, mihin kieliin riittää mielnkiintoa, ja sen perusteella tarjotaan opetusta. Näin toimittiin Imatralla pari vuotta sitten, että olisi saatu aikaan kolmannen vieraan kielen ryhmiä. Tulokset olivat tosin laihoja, kun oppilaat eivät jaksaneet innostua enää siitä kolmannesta kielestä.
Useimmissa kunnissa ja kaupungeissa yläasteen ikäluokat ovat sen kokoisia, että kahden tai kolmen eri kielen ryhmät saadaan kasaan, jos hajonta on sopivan tasaista. Päätökset tästä tekee tietenkin paikallinen opetuslautakunta.

Itse uskon, että nuo kolme suosituinta kieltä ovat ruotsi, saksa ja venäjä. Mahdollisesti juuri tässä järjestyksessä?

[NRR]

Nykyinen pakollisen kielten mallihan on myös resurssiratkaisu. Kun pakollisen ruotsin ryhmässä tänään on esim. 20 oppilasta, niin valinnanvapauden toteutuminen vaatii uusia opetusryhmiä ja opettajia. --- Vaistomainen VKV-vastaus tähän tietysti on, että onko sitten tulokseton pakkoruotsi parempi? Mutta siitä ei ole kyse, vaan siitä miten vapaa kielivalinta käytännössä toteutetaan kun ollaan tämä pakkoruotsieste raivattu sivuun? Eli mitä huomisen jälkeen?

Tässä on jotain, mitä en ymmärrä.

Pakkoruotsin kannattajat kuitenkin väittävät, että vain laiskuus estää monipuoliset kieliopinnot, joten oppilaat olisi tavalla tai toisella kuitenkin saatava lukemaan myös saksaa, ranskaa, venäjää, espanjaa ja vähän eksoottisempiakin kieliä.

Millä ihmeellä tuo projekti sitten on edullisempi ja helpompi toteuttaa silloin, kun kaikilla on lisäksi pakollinen ruotsi?

Läheisen alakoulun tarjonnassa on englanti, saksa ja ranska. Alue on sellainen, että kaikista näistä kielistä syntyy A-kielen ryhmät ja riittävä määrä jatkaa näissä myös yläasteella. Vanhemmat ovat valmiita panostamaan lastensa kielitaitoon ja heillä on siihen varaa. Kesäisin lähdetään kielikurssille ja moni lähtee lukiossa vaihtoon. Ruotsi on kuitenkin ongelmallinen jopa tässä ympäristössä, ruotsinkylpijät ovat muissa kouluissa.

Monissa tavallisemmissa kouluissa tässä kunnassa kaikilla on A1-englanti, vanhempien vakaasta valinnasta. Noin neljäsosa oppilaista näyttää valitsevan lisäksi A2-saksan tai -ranskan (koulut ovat sopineet jaosta keskenään ja oppilaita ohjataan koulusta toiseen kielivalintojen perässä). Seiskan alussa ryhmästä ropisee noin neljännes pois, kodin ja koulun yhteisellä päätöksellä. Moni lapsi ei opi toista kieltä alakoulussa, vaikka on sen kodin tuella ja korkein toivein valinnut. Joku lopettajista saattaa aloittaa kielen uudelleen valinnaisena B2-kielenä, mutta moni jättää sikseen.

B2-kieltä valitsee sitten se joukko, jonka englanti ja ruotsi sujuu hyvin. Tästä opettajat itse pitävät huolta. Jos kielten arvosanat eivät ole hyvät, B2-kieltä ei suositella ja se sanotaan suoraan niin nuorelle kuin perheelle.

Jos oppilas vaihtaa kouluun, jossa ei ole hänen valintojaan vastaavia kieliä, valinnat raukeavat. Osa haluaa silti vaihtaa jonkin muun painotuksen vuoksi. Kielethän eivät ole ainoa oppiaine, jolla koulut profiloituvat. Myös urheilu-, musiikki-, kuvataide-, matematiikka- tai luonnontiedeluokat vetävät.

Vaativat vanhemmat arvostavat erityisesti sitä, että lasten keskiarvo saadaan hilattua ylös lukiovalintoihin ja lukion kannalta keskeiset aineet ovat hyvällä pohjalla. Siksi valinnaisten kielten kohdalla joustetaan, sillä ne vievät voimia ja näin saattavat laskea keskiarvoa. Olisi eri asia, jos hyvään lukioon pääsisi ilman kovaa kilpailua.

Pitkiä kieliä vaihdetaan myös lukiossa lyhyempiin. Koko koulupolku on tällä hetkellä kova, jopa hyville oppilaille. Vaikka meillä on tapana puhua vähättelevästi nuortemme tekemästä työstä koulussa, koulutyö on minusta nykyisin vaativaa. Moni ahkera, kiltti tyttökin luopuu esim. A-ruotsista, vaihtaa sen B-ruotsiin ja jättää kirjoittamatta, jotta jaksaa vetää esim. raskaammat luonnontieteelliset opinnot.

Koulujen kamppailu hyvien kotien hyvistä oppilaista ja vanhempien kamppailu lapsensa pääsystä valikoituneeseen oppilasjoukkoon on kova. Lukiot taistelevat lisäksi paikasta ranking-listoilla.

Näen niin paljon ongelmia ja haasteita koulujen kehittämisessä, että tämä kielipaletti on kuitenkin aika triviaali juttu.

[Eero Nevalainen]

Pakkoruotsin kannattajat kuitenkin väittävät, että vain laiskuus estää monipuoliset kieliopinnot, joten oppilaat olisi tavalla tai toisella kuitenkin saatava lukemaan myös saksaa, ranskaa, venäjää, espanjaa ja vähän eksoottisempiakin kieliä.

Millä ihmeellä tuo projekti sitten on edullisempi ja helpompi toteuttaa silloin, kun kaikilla on lisäksi pakollinen ruotsi?

Tämä. Olet ehdottomia lemppareitani tässä scenessä NRR, pystyt hyvin analyyttisesti sanomaan juuri ne asiat jotka itse haluaisin saada sanottua kun pitää kuitenkin pystyä ajattelemaan selvästi pakkoruotsin hijaisten olettamien keskellä...

Sinänsä lisännen itse vielä, että en käytä säästöargumenttia sen takia, että ihan tosissani uskon, että niitä eri kielten opettajia mahdollisesti pienemmille ryhmille sitten myös tarvitaan. Olisi aika traagista jos olisimme jollain käsittämättömällä logiikalla ikuisesti jumissa kielellisesti ruotsiin samalla kun Ruotsissa asioita voi hoitaa ihan eri tavalla...

[Jan-Erik Andelin]

Kiitos monesta informatiivisesta vastauksesta ja esimerkistä. Hannu Kohon ja NRR:n kuvaukset nykytilanteesta heidän paikkakuntansa kouluissa erosivat aika lailla toisistaan. Mahtaa eduskunnassa olla muutkin asiat ilmassa tämän vapaan kielivalinnan yhteydessä kuin pelkästään kouluruotsin kohtalo.

[Jaska]

Minua kiinnostaa miten vapaan kielivalinnan kannattajat näkevät VKV:n logistisesti ja resursseihin nähden toteutuvan ympäri Suomea. Muutoshan on verrattavissa siihen, että lounasravintoloita velvoitetaan tarjoamaan à la cartea koko päivän. Lounaslistan ideahan on pitää valikoima suppeana silloin kun resurssit keittiön puolella ovat vähissä.

Vertauskuva on ihan hyvä.

Nykyinen pakollisen kielten mallihan on myös resurssiratkaisu. Kun pakollisen ruotsin ryhmässä tänään on esim. 20 oppilasta, niin valinnanvapauden toteutuminen vaatii uusia opetusryhmiä ja opettajia. Ryhmän toivomukset voivat jakautua esim. 10 ruotsi + 5 venäjä + 5 saksa. Jos ei tähän osataan vastata ei synny mitään valinnanvapautta. Suuremmissa kunnissa ja kouluissa päteviä opettajia ja innokaita oppilaita hyvin eksoottisissakin kielissä varmasti löytyy, mutta pienemmissä tästä tulee haaste ja uusi kustannus kun pieniäkin opetusryhmiä joudutaan pyörittämään, jotta valinnanvapaus olisi todellinen.

Nykyinen malli on itsessään totaalista resurssien tuhlausta. Katsotaanpa:

Vaatimus
- Kielilaki: valtiollisia viranomaispalveluja on tarjottava ruotsinkielisille koko maassa, muita viranomaispalveluja kotiseutualueella.

Ratkaisu
- Valtion ratkaisu: valtakunnallinen pakkoruotsi!
- Järkevä, tehokas ja taloudellinen ratkaisu: viranomaisille kielikursseja.

Tällä hetkellä 1-6. luokkien kielivalinnat (väh. 1 vieras kieli):
englanti 67,1 %
ruotsi 4,5 %
suomi 4,4 % (ei-suomenkielisiä)
saksa 3,5 %
ranska 1,9 %
venäjä 0,5 %
saame 0,1 %

7-9. luokkien kielivalinnat (väh. 2 vierasta kieltä):
englanti 99,3 %
ruotsi 92,0 %
saksa 10,5 %
suomi 6,1 %
ranska 5,9 %
venäjä 1,4 %
saame 0,0 %
http://www.oph.fi/download/138074_Kielt ... stelma.pdf

Jos voitaisiin päätellä jotain valinnaisen ruotsin suosiosta A-kielen eli ala-asteen perusteella, niin yläasteella ruotsia lukisi karkeasti arvioiden korkeintaan 20 % oppilaista (A+B-kieli). Vapautuvat noin 70 % jakautuisivat epäilemättä pääosin suosituimpiin kieliin: saksa, ranska, venäjä. Ehkä jopa jokin näistä olisi loppujen lopuksi ruotsia suositumpikin. Tätä taustaa vasten en usko, että kielitarjonnan kanssa tulisi mitään käytännön ongelmia ainakaan suurten kielten kohdalla.

Raja tulee kuitenkin vastaan kielivalikoimassa jossain kohdassa: yksikään koulu tuskin voi tarjota kymmenien eri kielten opetusta. Valtion olisikin hyvä velvoittaa koulut erikoistumaan kielipalettinsa suhteen, jolloin oppilaat saisivat valita lähialueen (syrjäseuduilla tämä on suhteellista) kouluista sen, joka parhaiten vastaa heidän kielisuunnitelmaansa.

Suurimmassa osassa kouluja olisi siis à la carte -valikoima, mutta erikoistunut: yksi on pizzeria, toinen hampurilaispaikka, kolmas tarjoaa texmexiä ja neljäs kiinalaista.

[NRR]

Hannu Kohon ja NRR:n kuvaukset nykytilanteesta heidän paikkakuntansa kouluissa erosivat aika lailla toisistaan. Mahtaa eduskunnassa olla muutkin asiat ilmassa tämän vapaan kielivalinnan yhteydessä kuin pelkästään kouluruotsin kohtalo.

En ole kuullut, että muissa maissa haikailtaisiin kaikille pakollisten kahden saman kielen perään, jotta vältettäisiin valintojen erilaisuus ja ryhmittelyn vaatima työ.

Tarve kielivarannon yksilöllistämiseen ja laajentamiseen on kuitenkin selkeä meilläkin. Tietysti alueet ovat erilaisia, sehän on juuri vapaamman kielivalinnan perusteita. Eri alueilla painottuu eri kielten tarve. Alueilla, missä vanhemmat voivat auttaa lapsiaan kieliopinnoissa, on enemmän kieliä. Siksi kielet eivät saakaan olla keskeinen kriteeri, kun ihmisten jatko-opintokelpoisuutta kontrolloidaan.

Täällä muuten jo mainittiin etäopetuksen mahdollisuudet. Nykyiset syrjäseutujen lukiot käyttävät samanaikaista, tietokoneavusteista etäopetusta varsin tehokkaasti. Siis opettaja ja oppilaat kerääntyvät tietokoneilleen yhtä aikaa ja ohjelmallisesti heille luodaan yhteinen luokkatila, jossa oppilaat kuulevat opettajan ja näkevät hänen "taulunsa", näkevät toistensa kuvat ja kuulevat toistensa vastaukset, voivat tehdä parityötä hetkittäin ja taas palata isona ryhmänä kuuntelemaan opettajaa, ... Tällä periaatteella saadaan tarjontaa vietyä yläkouluihin myös pienemmille paikkakunnille. Erityisesti kotikielten opetuksessa tämän työtavan kehittäminen olisi tärkeää, koska näin saadaan hyvinkin pienet ja pirstaleisest kieliryhmät koottua yhteen. Tietysti opettaja- ja laitekustannusten tasaaminen on sovittava.