HBL:ssä identiteettipuhetta Lillrankilta
Lähetetty: 17.08.2013 11:01
Teknillisen korkeakoulun teollisuustalouden professori Paul Lillrank kirjoittaa HBL:ssa (lukon takana) Suomen kaksi- ja yksikielisyyden hinnasta sekä suomalaisuuden skandinaavisten juurten unohtamisesta. Ehkä hän puhuu suuremmankin pakkoruotsin kannattajajoukon puolesta, ehkä hän myös tulee näyttäneeksi jotain suomenruotsalaisten koulujen välittämästä "puolueettomasta" suomikuvasta.
http://hbl.fi/i-dag/2013-08-15/487141/p ... -ett-sprak
Hän aloittaa kertomalla, että ruotsin kieli on taas hyökkäyksen kohteena. Ne jotka haluavat poistaa pakkoruotsin vetoavat professorin mukaan kaksikielisyyden kustannuksiin. Hän mainitsee, että voi toki laskea tuplakatukylttien ja kääntäjien hintaa, mutta katsoo sitten, että tämä on yksipuolinen laskutapa, sillä myös edut olisi laskettava.
Det svenska språket i Finland är igen under attack.De som vill slopa den obligatoriska skolsvenskan pekar på tvåspråkighetens kostnader. Man kunde ju räkna vad gatuskyltarna kostar på tvåspråkiga orter och sedan dela med två. Eller kolla hur mycket tolkar och översättare får i lön. Argumentet är enfaldigt. För tvåfaldighet krävs att tvåspråkighetens nyttor också räknas.
Professorin mukaan yksilölle käytännölliset ja kognitiiviset edut ovat ilmeiset (niin ilmeiset, ettei hän vaivaudu kertomaan ainuttakaan). Yhteiskunnallisella tasolla kuulemma matematiikka on jo monimutkaisempaa, mutta pieni tutkijajoukko voisi saada jonkinlaisen arvion kasaan.
För individer är de praktiska och kognitiva fördelarna uppenbara. På samhällsnivå blir matematiken lite svårare, men ett litet forskarlag skulle säkert kunna ta fram en uppskattning.
Lillrank puhuu suomen kielen hinnasta ja vertaa sitä tilanteeseen, jossa meillä puhuttaisiin yleisesti ruotsia tai venäjää. Hän muistuttaa, että pieni kieli on kuin tynnyri, jossa on vain pieniä tirkistysreikiä. Mitä meille maksaakaan kääntää suomeksi kirjallisuutta, joka on jo ruotsiksi tai venäjäksi! Miten pitkälle viennin ongelmat selittyvät sillä, että suomalaisten tynnyrissään on vaikea ymmärtää, mitä ulkomailla halutaan ostaa? Kielieristyksessä (siis suomenkielisessä ympräistössä) jopa koulutus ja yhteiskunnallinen keskustelu degeneroituvat huomaamatta, sillä niihin ei vaikuta ulkomainen kilpailu ja kritiikki.
Ett litet språk blir som en tunna med några små titthål. Vad kostar det att översätta litteratur som redan finns på svenska eller ryska? Hur mycket av exportindustrins problem förklaras av att inifrån en språktunna är det svårt att greppa vad kunderna i utlandet vill köpa? I ett språkligt isolat kan bildningen och samhällsdebatten degenerera utan att det märks, eftersom de inte utsätts för utländsk konkurrens och kritik.
Ja sitten professori siirtyy käsittelemään suomalaista identiteettiä, joka syntyi hänen mielestään 1800-luvulla. Sitä ennen kieli oli vain kommunikointitapa (käsittääkseni historiantutkijat ovat todenneet, että pohjolassa kansalaisten käsitys omasta etnisyydestään ja finnareiden ja svenskareiden erilaisesta taustasta oli jo 1600-luvulla olemassa). Professori mukaan identiteetti ankkuroitiin uskontoon ja alueeseen.
Innan nationella identiteter konstruerades på 1800-talet var språket ett kommunikationsmedel. Identiteterna förankrades i religion och region.
Miten sitten kansallinen yhteenkuuluvuus määriteltäisiin jossei vain passilla, kysyy professori ja vastaa: Jos kieli olisi määräävä tekijä, Sveitsi ei olisi kansakunta (tosin sveitsiläisiä juuri kestinneenä voi todeta, että heillä on hiukan erilainen tunne omasta kansallisuudestaan, mutta siitä muualla). Jos asuinpaikka olisi määräävä tekijä, muuttajat menettäisivät heti osuutensa kansallisuudesta. Jos taas tarvittaisiin yhteinen geneeettinen profiili, Suomikaan ei olisi kansakunta, koska suomalaisten geneettisessä profiilissa on suurimmat erot eurooppalaisten kansojen sisällä, löytyy hänen mukaansa ugrilaista, keskieurooppalaista, balttilaista ja ruotsalaista perimää.
Hur definieras nationell tillhörighet förutom med passet? Ett språk kan det inte vara. Då skulle ju det fyrspråkiga Schweiz inte vara en nation. USA och Storbritannien skulle inte vara separata nationer. En avgränsad boplats? Då skulle alla som flyttar in omedelbart få, och de som flyttar ut förlora, sin tillhörighet. En gemensam genetisk profil? Då skulle Finland inte vara en nation, eftersom landet har det mest splittrade genetiska upplägget i Europa: ugriskt, centraleuropeiskt, baltiskt, och svenskt.
Kansallinen identiteetti syntyy professorin mukaan myyttien ja tarkoitushakuisen historiankirjoituksen avulla. Kuulemma rakennellaan kunniakasta menneisyyttä ja kohtalonyhteyttä, jota naapurit uhkaavat.
Nationella identiteter skapades genom att med hjälp av myter och tendentiös historieskrivning fabulera ihop ett ärorikt förflutet och en ödesgemenskap hotad av grannländer och ”orena” inslag.
Professori arvelee, että EU:n rakoillessa ja talouden takutessa ollaan rakentamassa uutta nationalismia.
När det övernationella EU-projektet står och stampar, och de regionala ekonomierna inte är handlingskraftiga, flyr många till en ny nationalism.
Svenskfinlandin ongelma on professorin mukaan se, ettei sillä ole myyttiä, joka voisi kilpailla suomalais-ugrilaisen myytin kanssa. Näin pääsevät toiset tekemään historiallisia valheita Ruotsista vieraana valloittajana. Näin hänen mukaansa jätetään huomiotta, että merkittävällä osalla kansaa on juuret lännessä ja että yhteiskunnalliset instituutiomme tulevat Ruotsista tai ainakin Ruotsin kautta.
Svenskfinlands problem är att inte rå över en tillräckligt stark myt som kunde konkurrera med den finsk-ugriska. Det ger spelrum för historiska falsarier om Sverige som en främmande ockupationsmakt och förbiser att en betydande del av befolkningen har sina rötter i väst och att de flesta av samhällets institutioner kommer från eller via Sverige.
Professorin mukaan suomenruotsalaiset eivät ole onnistuneet riittävästi identifioimaan itseään ja tätä maata osaksi skandinaavista kulttuuripiiriä. Tämän vuoksi hänestä ruotsin kieli Suomessa on menettämässä merkitystään ja pelkistymässä vain kommunikaatiovälineeksi, jolle monet luulevat voitavan yksinkertaisesti laskea hintaa.
Finlandssvenskarna har inte tillräckligt starkt identifierat sig själva och landet som en del av den skandinaviska kulturkretsen. Därför reduceras det svenska språket i Finland till ett kommunikationsmedel vars kostnader många tror kan simpelt kalkyleras.
http://hbl.fi/i-dag/2013-08-15/487141/p ... -ett-sprak
Hän aloittaa kertomalla, että ruotsin kieli on taas hyökkäyksen kohteena. Ne jotka haluavat poistaa pakkoruotsin vetoavat professorin mukaan kaksikielisyyden kustannuksiin. Hän mainitsee, että voi toki laskea tuplakatukylttien ja kääntäjien hintaa, mutta katsoo sitten, että tämä on yksipuolinen laskutapa, sillä myös edut olisi laskettava.
Det svenska språket i Finland är igen under attack.De som vill slopa den obligatoriska skolsvenskan pekar på tvåspråkighetens kostnader. Man kunde ju räkna vad gatuskyltarna kostar på tvåspråkiga orter och sedan dela med två. Eller kolla hur mycket tolkar och översättare får i lön. Argumentet är enfaldigt. För tvåfaldighet krävs att tvåspråkighetens nyttor också räknas.
Professorin mukaan yksilölle käytännölliset ja kognitiiviset edut ovat ilmeiset (niin ilmeiset, ettei hän vaivaudu kertomaan ainuttakaan). Yhteiskunnallisella tasolla kuulemma matematiikka on jo monimutkaisempaa, mutta pieni tutkijajoukko voisi saada jonkinlaisen arvion kasaan.
För individer är de praktiska och kognitiva fördelarna uppenbara. På samhällsnivå blir matematiken lite svårare, men ett litet forskarlag skulle säkert kunna ta fram en uppskattning.
Lillrank puhuu suomen kielen hinnasta ja vertaa sitä tilanteeseen, jossa meillä puhuttaisiin yleisesti ruotsia tai venäjää. Hän muistuttaa, että pieni kieli on kuin tynnyri, jossa on vain pieniä tirkistysreikiä. Mitä meille maksaakaan kääntää suomeksi kirjallisuutta, joka on jo ruotsiksi tai venäjäksi! Miten pitkälle viennin ongelmat selittyvät sillä, että suomalaisten tynnyrissään on vaikea ymmärtää, mitä ulkomailla halutaan ostaa? Kielieristyksessä (siis suomenkielisessä ympräistössä) jopa koulutus ja yhteiskunnallinen keskustelu degeneroituvat huomaamatta, sillä niihin ei vaikuta ulkomainen kilpailu ja kritiikki.
Ett litet språk blir som en tunna med några små titthål. Vad kostar det att översätta litteratur som redan finns på svenska eller ryska? Hur mycket av exportindustrins problem förklaras av att inifrån en språktunna är det svårt att greppa vad kunderna i utlandet vill köpa? I ett språkligt isolat kan bildningen och samhällsdebatten degenerera utan att det märks, eftersom de inte utsätts för utländsk konkurrens och kritik.
Ja sitten professori siirtyy käsittelemään suomalaista identiteettiä, joka syntyi hänen mielestään 1800-luvulla. Sitä ennen kieli oli vain kommunikointitapa (käsittääkseni historiantutkijat ovat todenneet, että pohjolassa kansalaisten käsitys omasta etnisyydestään ja finnareiden ja svenskareiden erilaisesta taustasta oli jo 1600-luvulla olemassa). Professori mukaan identiteetti ankkuroitiin uskontoon ja alueeseen.
Innan nationella identiteter konstruerades på 1800-talet var språket ett kommunikationsmedel. Identiteterna förankrades i religion och region.
Miten sitten kansallinen yhteenkuuluvuus määriteltäisiin jossei vain passilla, kysyy professori ja vastaa: Jos kieli olisi määräävä tekijä, Sveitsi ei olisi kansakunta (tosin sveitsiläisiä juuri kestinneenä voi todeta, että heillä on hiukan erilainen tunne omasta kansallisuudestaan, mutta siitä muualla). Jos asuinpaikka olisi määräävä tekijä, muuttajat menettäisivät heti osuutensa kansallisuudesta. Jos taas tarvittaisiin yhteinen geneeettinen profiili, Suomikaan ei olisi kansakunta, koska suomalaisten geneettisessä profiilissa on suurimmat erot eurooppalaisten kansojen sisällä, löytyy hänen mukaansa ugrilaista, keskieurooppalaista, balttilaista ja ruotsalaista perimää.
Hur definieras nationell tillhörighet förutom med passet? Ett språk kan det inte vara. Då skulle ju det fyrspråkiga Schweiz inte vara en nation. USA och Storbritannien skulle inte vara separata nationer. En avgränsad boplats? Då skulle alla som flyttar in omedelbart få, och de som flyttar ut förlora, sin tillhörighet. En gemensam genetisk profil? Då skulle Finland inte vara en nation, eftersom landet har det mest splittrade genetiska upplägget i Europa: ugriskt, centraleuropeiskt, baltiskt, och svenskt.
Kansallinen identiteetti syntyy professorin mukaan myyttien ja tarkoitushakuisen historiankirjoituksen avulla. Kuulemma rakennellaan kunniakasta menneisyyttä ja kohtalonyhteyttä, jota naapurit uhkaavat.
Nationella identiteter skapades genom att med hjälp av myter och tendentiös historieskrivning fabulera ihop ett ärorikt förflutet och en ödesgemenskap hotad av grannländer och ”orena” inslag.
Professori arvelee, että EU:n rakoillessa ja talouden takutessa ollaan rakentamassa uutta nationalismia.
När det övernationella EU-projektet står och stampar, och de regionala ekonomierna inte är handlingskraftiga, flyr många till en ny nationalism.
Svenskfinlandin ongelma on professorin mukaan se, ettei sillä ole myyttiä, joka voisi kilpailla suomalais-ugrilaisen myytin kanssa. Näin pääsevät toiset tekemään historiallisia valheita Ruotsista vieraana valloittajana. Näin hänen mukaansa jätetään huomiotta, että merkittävällä osalla kansaa on juuret lännessä ja että yhteiskunnalliset instituutiomme tulevat Ruotsista tai ainakin Ruotsin kautta.
Svenskfinlands problem är att inte rå över en tillräckligt stark myt som kunde konkurrera med den finsk-ugriska. Det ger spelrum för historiska falsarier om Sverige som en främmande ockupationsmakt och förbiser att en betydande del av befolkningen har sina rötter i väst och att de flesta av samhällets institutioner kommer från eller via Sverige.
Professorin mukaan suomenruotsalaiset eivät ole onnistuneet riittävästi identifioimaan itseään ja tätä maata osaksi skandinaavista kulttuuripiiriä. Tämän vuoksi hänestä ruotsin kieli Suomessa on menettämässä merkitystään ja pelkistymässä vain kommunikaatiovälineeksi, jolle monet luulevat voitavan yksinkertaisesti laskea hintaa.
Finlandssvenskarna har inte tillräckligt starkt identifierat sig själva och landet som en del av den skandinaviska kulturkretsen. Därför reduceras det svenska språket i Finland till ett kommunikationsmedel vars kostnader många tror kan simpelt kalkyleras.