Se on siinä: PÄÄKIELIMALLI SUUNNITTELUPÖYDÄLLE!

[JV Lehtonen]

Erittäin hyvä puheenvuoro vasemmistolta:

Viimeinen sana
Pakkoruotsi ylläpitää ennakkoluuloja

Pontus Purokuru

Suomenruotsalaisten asemaa on syytä parantaa. Nopeiten se onnistuu poistamalla pakkoruotsi.

Pakkoruotsi on kone, joka tuottaa katkeruutta ja ennakkoluuloja ruotsia, ruotsinkielisiä ja koko koulujärjestelmää kohtaan. Se saa muuten järkevät ihmiset raivoamaan kielivähemmistön oikeuksista, kuten ruotsin mukaan jyvitetyistä korkeakoulupaikoista.

Kun istuu seitsemättä vuotta pakollisella kurssilla opettelemassa kieltä, jota ei koskaan käytä ja josta ei muutenkaan koe hyötyvänsä, sitä helposti ajattelee ymmärtävänsä konservatiiveja, jotka kokevat ruotsin tuputuksen muinaisen kolonialismin tai yläluokan rakenteellisena jäänteenä.

Ennakkoluulot suomenruotsalaisia kohtaan laantuisivat, jos ruotsin opiskelusta tehtäisiin vapaaehtoista. Kommunikointikaan ei siitä heikentyisi: useimmat suomenkieliset puhuvat pakkoruotsista huolimatta suomenruotsalaisten kanssa suomea ja ruotsalaisten kanssa englantia.

Koulussa opetettu pakkoruotsi on murtunut vyyhti kielellistä piikkilankaa, joka ajanhukan lisäksi tulehduttaa kieliryhmien välejä. Asiaa ei auta, että kovaäänisimmät pakkoruotsin vastustajat tulevat oikeistosta ja kytkevät kielipolitiikan nationalismiin ja enemmistöidentiteettiin.

Pakkoruotsista puhutaan tavallisesti kokemuksen ulkopuolisesta näkökulmasta. Puhutaan perustuslaista, oikeuksista, kaksikielisyydestä ja muista abstraktioista. Vähemmän puhutaan siitä, millainen pakkoruotsi on kokemuksena.
>>Pakkoruotsissa tiivistyy kaikki, mikä koulujärjestelmässä on pielessä.

Ruotsin opetus tarkoittaa pään hakkaamista pulpettiin yläasteella 228 tunnin ajan. Se tarkoittaa kyynistä asemasotaa lukiossa 190 tunnin ajan, ammattikoulussa 40 tunnin ajan. Se tarkoittaa yliopisto-opiskelijoiden taantumista yläastetraumojen tasolle virkamiesruotsin 80 tunnin ajaksi.

Eivätkä suomenkieliset silti opi ruotsia kunnolla. Vuoden 2008 kansallisen oppimistulosselvityksen mukaan 42 prosenttia B1-ruotsin oppilaista jäi tekstin ja puheen ymmärtämisessä tavoitetasosta. Taso oli vielä huonompi puhumisessa ja kirjoittamisessa: tavoitteen alle jäi 50–65 prosenttia oppilaista.

Itselleni ruotsinopettaja suositteli aikoinaan terapiaan menemistä, koska en oppinut kieltä ja näytin nyrpeältä tunneilla.

Seitsemän vuoden kielellisen köydenvedon jälkeen puhe pakkoruotsin opettavaisesta vaikutuksesta tuntuu teennäiseltä. Tekee mieli ilmoittaa, että kaksikielisyys köyhdyttää, avataan koulu aidolle monikielisyydelle ja tehdään toisesta kielestä valinnainen.

Suomi kun ei koskaan ole ollut kaksikielinen maa muuten kuin lain kuolleessa kirjaimessa. Toinen kotimainen on teatteria, jota sivistyneistö on tavannut esittää. Joskus teatterin syy oli luokkarakenne. Nykyään se voi olla esimerkiksi halu erottautua kiihkoilevista persujunteista.

Vastaukseni:

Kysymys olisi helposti järjellä ratkaistavissa, mutta pakon kannattajathan nimenomaan siirtävät argumentaationsa ylä-tasolle, pohjoismaiseen identiteettiin, ruotsin kieleen osana suomalaista identiteettiä, ruotsinkieliseen identiteettiin jne. "Suomenkielinen identiteetti ei ole minkään arvoinen, sitä ei edes ole".

Järkikysymyksestä siis väännetään väkisin tunnekysymys.
Tämä puheenvuoro oli löytänyt kultaisen keskitien.
Tehdään ajatuskoe: Jos Suomessa nyt ei olisi virallista kieltä lainsäädännössä, millaisen kielilainsäädännön tekisimme ?
Ruotsissa päädyttiin yhden pääkielen malliin 2009.
Siellä ei siihen mennessä ollut kielilakia.
Ruotsin malli on hyvä pohja ratkaista koko kielipolitiikan perusta, yhden pääkielen malli ja ruotsille erityisasema suhteessa muihin vähemmistökielii, pohjoismainen malli.

[JV Lehtonen]

Kyllä julkinen keskustelu jo ennen eduskuntakeskustelua alkaa vakaasti näyttää trendin.
Nykymuotoinen kaksikielisyys on aikansa elänyt.
Mutta ei ole JEAlla ja muilla suomenruotsalaisilla mitään pelättävää,
elämänne jatkuu aivan samalla tavalla kuin tähänkin asti. vain rehellisemmässä ilmapiirissä.
Vain Helsingin eliitti menettää hieman prestiisiään, mutta ei siihen kuole!

Tässä "manifestini" vielä kerran:
En jaksa jänkätä lillukanvarsista, vaan tulen ajamaan järkeä koko järjestelmään.
Identiteettiväittely vie vain aikaa, nyt keskitytään järkiargumentteihin-
Järkiargumenteilla YHDEN PÄÄKIELEN SUOMI!

Tehdään ajatuskoe:
Jos Suomessa nyt ei olisi virallista kieltä (kansalliskieli) lainsäädännössä,
millaisen kielilainsäädännön tekisimme ?
Ruotsissa päädyttiin yhden pääkielen malliin 2009.
Siellä ei siihen mennessä ollut kielilakia.
Ruotsin malli on hyvä pohja ratkaista koko kielipolitiikan perusta,
yhden pääkielen malli ja ruotsille erityisasema suhteessa muihin vähemmistökieliin, pohjoismainen malli.

[Jan-Erik Andelin]

Minulle kelpaisi alkuun joku alueellinen malli aina Saukkosen mallia myöten. Poliittisena kompromissina antaisin ruotsin olla toistaiseksi kansallinen kieli, vaikka sillä ei "ei-kaksikieliseksi" jäävällä alueella luvattaisi palveluita ruotsinkielellä sen enempää kuin mitä EU:ssa tai kansainvälisesti luvataan palveluita toiskielisille. Sillä kansallisuuskieliasialla nyt on joillekin kovin tärkeä statusarvo. Pitkällä aikavälillä Ruotsin pääkielimalli kelpaisi minulle, kunhan aktiivisesti luodaan sinä aikana hyvä ja oikeudenmukainen ja oma suomalainen vähemmistökielijärjestelmä. Pitkällä aikavälillä pitäisi myös olla seurannassa miten uusi järjestelmä vaikuttaa ruotsinkielisiin palveluihin ja olla valmis tukemaan kehitystä siellä esim. kielikylvyillä, varhaistetulla valinnaisella ruotsin kielen opetuksella tai viranomasten aikuiskoulutuksilla.

Mutta ei ole JEAlla ja muilla suomenruotsalaisilla mitään pelättävää

En nyt täysin voi olla pelästymättä näitä eliittikeskusteluja, jotka nyt pulpahtaa jostakin pinnalle. Vapaan kielivalinnan toteutuessa muodossa tai toisessa tuntuu että jotkut ovatkin sitä mieltä, että se sitä joka valitseekin ruotsin onkin eliitin hännystelijä tai elostelija, ja että kielikylpy olisikin vanhempien valitsema aivopesu lapsilleen ynnä muuta sellaista. Se ei todellakaan nyt auta hyvään keskusteluun. Vapaa kielivalinta on vapaa kielivalinta, niin sille joka valitsee ruotsin pois tai sille joka sen valitsee. Ei siitä sitten enää tarvitse viisastella, että tekeekö vierustoveri vääriä kielivalintoja. Tätä nyt enää suurentelematta olen tätä mieltä.

[NRR]

Minulle kelpaisi alkuun joku alueellinen malli aina Saukkosen mallia myöten.

Etkö arvele, että syntyisi melkoinen kapina, kun ihmisille väkirikkaalla etelärannikolla selviäisi, että heidän lapsensa joutuvat lukeamaan ruotsia, kun serkut sisämaassa saavat valita saksan, ranskan tai espanjan?

Poliittisena kompromissina antaisin ruotsin olla toistaiseksi kansallinen kieli, vaikka sillä ei "ei-kaksikieliseksi" jäävällä alueella luvattaisi palveluita ruotsinkielellä sen enempää kuin mitä EU:ssa tai kansainvälisesti luvataan palveluita toiskielisille. Sillä kansallisuuskieliasialla nyt on joillekin kovin tärkeä statusarvo. Pitkällä aikavälillä Ruotsin pääkielimalli kelpaisi minulle, kunhan aktiivisesti luodaan sinä aikana hyvä ja oikeudenmukainen ja oma suomalainen vähemmistökielijärjestelmä.

Millainen aikajana sinulla on mielessä?

Pitkällä aikavälillä pitäisi myös olla seurannassa miten uusi järjestelmä vaikuttaa ruotsinkielisiin palveluihin ja olla valmis tukemaan kehitystä siellä esim. kielikylvyillä, varhaistetulla valinnaisella ruotsin kielen opetuksella tai viranomasten aikuiskoulutuksilla.

Vapaaehtoisuuteen perustuvat keinot ovat ok.

En nyt täysin voi olla pelästymättä näitä eliittikeskusteluja, jotka nyt pulpahtaa jostakin pinnalle.

?

[Jan-Erik Andelin]

Etkö arvele, että syntyisi melkoinen kapina, kun ihmisille väkirikkaalla etelärannikolla selviäisi, että heidän lapsensa joutuvat lukeamaan ruotsia, kun serkut sisämaassa saavat valita saksan, ranskan tai espanjan?

En. Onko sellaista nyt kunnasta toiseen, kun kielivalikoima vaihtelee? En ole edes törmännyt moiseen kun mannersuru-serkku tapaa ahvenanmaalaisen serkun; toinen opiskelee suomea vuosikaupalla ja käy armeijan, toinen ei tee kumpaakaan.

Poliittisena kompromissina antaisin ruotsin olla toistaiseksi kansallinen kieli, vaikka sillä ei "ei-kaksikieliseksi" jäävällä alueella luvattaisi palveluita ruotsinkielellä sen enempää kuin mitä EU:ssa tai kansainvälisesti luvataan palveluita toiskielisille. Sillä kansallisuuskieliasialla nyt on joillekin kovin tärkeä statusarvo. Pitkällä aikavälillä Ruotsin pääkielimalli kelpaisi minulle, kunhan aktiivisesti luodaan sinä aikana hyvä ja oikeudenmukainen ja oma suomalainen vähemmistökielijärjestelmä.

Millainen aikajana sinulla on mielessä?

Se riippuu siitä missä tahdissa Suomi on valmis takaamaan eri vähemmistöille uutta asemaa, johon sitten ruotsinkielisten asemaa voidaan suhteuttaa. Ehkä siihen menee 5 tai 10 vuotta.

[TK]

Kielilaki pitää kirjoittaa uusiksi ja siihen voisi sopia pohjaksi pääkielimalli. Kielilain kirjoittaminen pääkielimallin mukaan ei käsittääkseni kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö edelleen voisi perustuslaissa olla maininta kahdesta kansalliskielestä. Kielilaissa on kysymys käytännön toimintatavoista, jotka tällä hetkellä ovat aika hukassa.

Tärkeintä on nyt ruotsin muuttaminen valinnaiskieleksi suomenkielisissä kouluissa kautta maan. Virkamiespakkoruotsi nykyisessä muodossaan tulee lakkauttaa ja virkamiesten ruotsin kielen vaatimukset tulee mitoittaa todellisten tarpeiden mukaiseksi.

[NRR]

Etkö arvele, että syntyisi melkoinen kapina, kun ihmisille väkirikkaalla etelärannikolla selviäisi, että heidän lapsensa joutuvat lukeamaan ruotsia, kun serkut sisämaassa saavat valita saksan, ranskan tai espanjan?

En. Onko sellaista nyt kunnasta toiseen, kun kielivalikoima vaihtelee? En ole edes törmännyt moiseen kun mannersuru-serkku tapaa ahvenanmaalaisen serkun; toinen opiskelee suomea vuosikaupalla ja käy armeijan, toinen ei tee kumpaakaan.

Tilannehan on tyystin toisenlainen tuossa antamassasi kuviossa: mannerserkku tarvitsee suomensa ja armeijasta saa tarvittaessa vapautuksen hyvinkin pienellä vaivannäöllä.

Kun tosiasia on se, että pakkoruotsia ei tarvita eikä vapautuksia heru, niin kapina olisi kylvetty. Juuri siksi esim. meidän maahanmuuttajamme eivät enää saa vapautusta pakkoruotsista pääkaupunkiseudulla (näin olen päätellyt), että tilanne tulisi kestämättömäksi, kun valtaväestö näkisi, että vain heidän lapsillaan on pakkoruotsi ja muut keskittyvät muihin asioihin.

[NRR]

Kielilaki pitää kirjoittaa uusiksi ja siihen voisi sopia pohjaksi pääkielimalli. Kielilain kirjoittaminen pääkielimallin mukaan ei käsittääkseni kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö edelleen voisi perustuslaissa olla maininta kahdesta kansalliskielestä.

Tai kolmesta kansalliskielestä. Mielestäni Saukkosen ehdotus saamen kielten aseman nostamisesta ansaitsisi tässä enemmän huomiota.

[JV Lehtonen]

Minulle kelpaisi alkuun joku alueellinen malli aina Saukkosen mallia myöten. Poliittisena kompromissina antaisin ruotsin olla toistaiseksi kansallinen kieli, vaikka sillä ei "ei-kaksikieliseksi" jäävällä alueella luvattaisi palveluita ruotsinkielellä sen enempää kuin mitä EU:ssa tai kansainvälisesti luvataan palveluita toiskielisille. Sillä kansallisuuskieliasialla nyt on joillekin kovin tärkeä statusarvo. Pitkällä aikavälillä Ruotsin pääkielimalli kelpaisi minulle, kunhan aktiivisesti luodaan sinä aikana hyvä ja oikeudenmukainen ja oma suomalainen vähemmistökielijärjestelmä. Pitkällä aikavälillä pitäisi myös olla seurannassa miten uusi järjestelmä vaikuttaa ruotsinkielisiin palveluihin ja olla valmis tukemaan kehitystä siellä esim. kielikylvyillä, varhaistetulla valinnaisella ruotsin kielen opetuksella tai viranomasten aikuiskoulutuksilla.

Mutta ei ole JEAlla ja muilla suomenruotsalaisilla mitään pelättävää

En nyt täysin voi olla pelästymättä näitä eliittikeskusteluja, jotka nyt pulpahtaa jostakin pinnalle. Vapaan kielivalinnan toteutuessa muodossa tai toisessa tuntuu että jotkut ovatkin sitä mieltä, että se sitä joka valitseekin ruotsin onkin eliitin hännystelijä tai elostelija, ja että kielikylpy olisikin vanhempien valitsema aivopesu lapsilleen ynnä muuta sellaista. Se ei todellakaan nyt auta hyvään keskusteluun. Vapaa kielivalinta on vapaa kielivalinta, niin sille joka valitsee ruotsin pois tai sille joka sen valitsee. Ei siitä sitten enää tarvitse viisastella, että tekeekö vierustoveri vääriä kielivalintoja. Tätä nyt enää suurentelematta olen tätä mieltä.

PÄÄASIA on, että vihdoinkin tajuttaisiin yliresurssoitu kaksikielisyysJÄRJESTELMÄ rakenteelliseksi ongelmaksi!

Yhden pääkielen Suomessa ruotsi ei enää ole eliitin kieli.
"Aivopesu" on relevantti vain siinä kontekstissä, että ruotsi on virallinen,
siis virallisuuden kautta eliitin kieli.

Valveutuneet kansalaiset kyllä pitävät huolen siitä, että aivopesu assimilaation hyväksi ei myöskään tule toteutumaan.


JEA, vaikka joidenkin mielestä olen hullu, voin kertoa, että olen tutustunut kieliteemaan Bulgariaa myöten.

Siellä mentiin äärimmäisyyteen identiteetin muokkamisessa:
turkkilaiset nimet PAKKOmuutettiin bulgarialaisiksi hallituksen määräyksestä
eli identiteetin pakkomuokkaus assimilaation aikaansaamiseksi.
Suuret joukot bulgarianturkkilaisia pakeni Turkkiin 1980-luvulla.

Jokin aika sitten Bulgarian turkkilaisen kansanpuolueen edustaja yritettiin tappaa..Katso video:
https://www.youtube.com/watch?v=r_r_XlQfJyE
http://www.turkishweekly.net/article/221/

Olen siis valmis vastustamaan myös kiihkeimpiä nationalisteja, jos he alkavat osoittaa liiallisia assimilaatiopyrkimyksiä.

Mielestäni pääkielimalli on paras lähtökohta siltä varalta, että aloite 131 kaatuu.


Olen sen verran herkkä kadunihmisen tunnoille, että en usko kenenkään jäävän itkemään,
kun valtiollinen kaksikielisyysjärjestelmä päätetään lopettaa.

Tämä on minun vastaukseni lehtien pääkirjoituksille, jotka lähes poikkeuksetta teilaavat
pragmaattisen aloitteen meta-tason argumentaatiolla.

Koko kaksikielisyysjärjestelmä tulee asettaa uudelleenarvioitavaksi, jos ja kun se ei kykene minkäänlaisiin joustoihin.

Siinä lyhyesti "kielipolitiikan pentti linkolan" viesti täältä "kalastajamökistä"

[Eero Nevalainen]

En nyt täysin voi olla pelästymättä näitä eliittikeskusteluja, jotka nyt pulpahtaa jostakin pinnalle. Vapaan kielivalinnan toteutuessa muodossa tai toisessa tuntuu että jotkut ovatkin sitä mieltä, että se sitä joka valitseekin ruotsin onkin eliitin hännystelijä tai elostelija, ja että kielikylpy olisikin vanhempien valitsema aivopesu lapsilleen ynnä muuta sellaista.

Toisaalta kaikki tuo puhe lähtee kyllä ihan siitä että on tullut kuunneltua suomenruotsalaisten ajatuksia siitä, miksi niitä suomenkielisiä lapsia pitää "värvätä" jotta "ruotsinkielisyys säilyy". Minusta moinen toisten välineellistäminen on kovin tekopyhää; omasta skandinaavisesta kielellisestä identiteettikokemuksesta puhutaan kyllä ääni väristen kyynelet silmissä mutta sitten vedetään välittömästi johtopäätös että ne kaikki muut ihmiset uhkaavat sen olemassaoloa ja heitä pitää sitten ruveta säätämään olemaan sellaisia kuin itsestä hyvältä tuntuu... jos on noin täysin kyvytön kunnioittamaan toisten olemassaoloa, ei minulta saa paljoakaan sympatioita osakseen.