Mietteitä

[NRR]

Tämä on tavoite.
"Minkään kouluasteen tutkinnoissa ei pidä vaatia ruotsin kielen osaamista."

Kaksikielisyyden romuttaminen on varasuunnitelma, jos tavoite
"Minkään kouluasteen tutkinnoissa ei pidä vaatia ruotsin kielen osaamista".
ei etene.

Tavallaan siis panokset tulevat kovenemaan, jos maltillinen aloite ei saa ymmärrystä.

Näin itsekin ajattelen.

[Jan-Erik Andelin]

Minä asun Tampereella, maailman suurimmassa suomenkielisessä kaupungissa. En aio lähteä ristiretkelle Raaseporiin.

No, hyvä sittenhän sinun ei tarvitsekaan puuttua muiden kuntien asioihin.

[Jan-Erik Andelin]

jatkan koko järjestelmän arvostelua

Mikä on näin aattellisesti "Järjestelmä" lyhyesti sanottuna?

[mpartel]

- rajata kunnallisen kaksikielisyyden tietyille alueille
- nostaa kaksikielisen kunnan vähemmistörajaa tuntuvasti
- rajata ruotsin kielellä tuotettavat palvelut aivan välttämättömimpään
- korvata kielitaitoisia ihmisiä julkisilla palvelualoilla tulkeilla ja etäpalveluilla

Välitavoitteina pakkoruotsin poistolle nämä minunkin nähdäkseni lähes aina esitetään. Monesti nämä ehdotukset ovat nimittäin vastauksia viesteihin, jotka perustelevat pakkoruotsia ruotsinkielisten palvelujen säilyttämisellä. Minusta oikeampi vastaus on, että pakkoruotsin poisto todennäköisemmin edistää kuin haittaa ruotsinkielisten palvelutasoa, koska opiskelumotivaatio.

Voin nähdä, miten ainakin osaa noista voi pitää järkevinä muutoksina pakkoruotsista riippumatta, jos halutaan esim. yhtenäistää kielivähemmistöjen asemaa ruotsinkielisten asemaa huonontavasti eikä muita parantavasti (ts. rahaa säästävästi eikä kuluttavasti). Tästä näkökulmasta näen, miten RKP:n maahanmuuttajamyönteinen imagonrakennus on myös eräs tapa edistää ruotsinkielisten asemaa. Enkä tarkoita että tämä olisi jonkinlainen "juoni", vaan eräs syy, miksi RKP kokonaisuutena on muotoutunut sellaiseksi kuin on tässä asiassa.

Suomessa, jossa kielten opiskelu on vapaata ja kielitaitovaatimukset todelliseen tarpeeseen mitoitettuja, on takuuvarmaa, ettei vastaavanlaista kansalaisaloitetta tehdä mainitsemistasi asioista. Harva jaksaisi siihen ryhtyä, ja harva allekirjoittaisi jo siksi, ettei asia koskettaisi omaa elämää samalla tavalla kuin pakkoruotsi nyt koskettaa melkein kaikkia. Lisäksi moinen ehdotus aidosti heikentäisi ruotsinkielisten asemaa, toisin kuin ruotsin vapaaehtoistaminen.

[NRR]

- rajata kunnallisen kaksikielisyyden tietyille alueille
- nostaa kaksikielisen kunnan vähemmistörajaa tuntuvasti
- rajata ruotsin kielellä tuotettavat palvelut aivan välttämättömimpään
- korvata kielitaitoisia ihmisiä julkisilla palvelualoilla tulkeilla ja etäpalveluilla

Välitavoitteina pakkoruotsin poistolle nämä minunkin nähdäkseni lähes aina esitetään. --- Voin nähdä, miten ainakin osaa noista voi pitää järkevinä muutoksina pakkoruotsista riippumatta, jos halutaan esim. yhtenäistää kielivähemmistöjen asemaa --- Suomessa, jossa kielten opiskelu [olisi] vapaata ja kielitaitovaatimukset todelliseen tarpeeseen mitoitettuja, on takuuvarmaa, ettei vastaavanlaista kansalaisaloitetta tehdä mainitsemistasi asioista.

Toisaalta ns. kompromissiehdotukset kuten Saukkosen maakuntamalli ja Häkkisen kuntamalli kuitenkin nimenomaan nostavat kaksikielisyyden rajaa ja pyrkivät määrittelemään ns. järkevästi kaksikielisiä alueita.

Esimerkiksi "Saukkosen mukaan suomalainen kielipolitiikka on eurooppalaisessa vertailussa jonkinlainen outolintu, sillä useimmissa kaksi- tai monikielisissä maissa toimitaan kielialueiden pohjalta. Suomessa kansalliskielet suomi ja ruotsi ovat virallisia kieliä koko maassa." Eikä Saukkonen Magman entisenä luottotutkijana nyt ole mikään "ruotsinsyöjä".

Eikö tosiasia ole se, että ruotsinkielisten olisi nyt ITSE ryhdyttävä suunnittelemaan tulevaisuuttaan ilman pakkoruotsia, mikäli haluavat muutakin kuin pelätä, miten muut toteuttaisivat muutokset, kun pakkoruotsi on kuitenkin purettava, koska se on muille niin kohtuuton?

[JV Lehtonen]

Järjestelmä= kaikenkattava virallinen, mutta perusolemukseltaan keinotekoinen ylhäältä alas pakotettu kaksikielisyys

[Jan-Erik Andelin]

Toisaalta ns. kompromissiehdotukset kuten Saukkosen maakuntamalli ja Häkkisen kuntamalli kuitenkin nimenomaan nostavat kaksikielisyyden rajaa ja pyrkivät määrittelemään ns. järkevästi kaksikielisiä alueita.

Esimerkiksi "Saukkosen mukaan suomalainen kielipolitiikka on eurooppalaisessa vertailussa jonkinlainen outolintu, sillä useimmissa kaksi- tai monikielisissä maissa toimitaan kielialueiden pohjalta. Suomessa kansalliskielet suomi ja ruotsi ovat virallisia kieliä koko maassa." Eikä Saukkonen Magman entisenä luottotutkijana nyt ole mikään "ruotsinsyöjä".

Eikö tosiasia ole se, että ruotsinkielisten olisi nyt ITSE ryhdyttävä suunnittelemaan tulevaisuuttaan ilman pakkoruotsia, mikäli haluavat muutakin kuin pelätä, miten muut toteuttaisivat muutokset, kun pakkoruotsi on kuitenkin purettava, koska se on muille niin kohtuuton?

Tämä on totta, ettei näissä väitetyissä ruotsinkielisten salakabineteissakaan ole mitään suunnitelmaa B, että mitä sen jälkeen kun 20-kertaisesti suurempi kielienemmistö ennemmin tai myöhemmin osoittaa kaapin paikan. Samoin RKP on ainakin tähän saakka ollut lukkiutunut tälläiseen ei-yhdenkään-tuuman-politiikkaan, ehkä parhaiten kiteytettynä edustaja Nylanderin ajatukseen, että "jos tämä menee läpi, niin kaikki on ohi". Kuitenkin ruotsinkielisillä on aika paljon kokemusta siitä miten jo nyt saadaan vapaaehtoisratkaisuilla opetettua ruotsia niille jotka sitä haluavat. Tätä vain kovin usein sitten haukutaan vulgaariväittelyissä "ruotsitukseksi"; kielikylpyjä, kulttuuriprojekteja, mediasatsauksia, vaikka nämä jo perustuisikin vapaaehtoisuuteen.

Mielestäni Saukkosen malli tuntuu järkevältä, jos siinä vaikkapa yhdistettäisiin järjestelmällisesti kielikylpyjä ja vaikkapa tarjottua ruotsin kieltä 3. luokalta. Ehkäpä pakollisen ja vapaaehtoisen ruotsin rinnalle pitäisi nostaa välimuoto "tarjottu ruotsi", eli yksilölle vapaaehtoinen, mutta kunta velvoitettu tarjoamaan ko. opetusta. Jospa tämä takaisi yhtä hyvin vapaaehtoispohjalta vähintään samoja tuloksia mitä nyt odotetaan maanlaajuiselta pakolta.

Häkkisen malli on siinä mielessä kömpelö, että se tekisi esim. Espoosta (jossa asuu maan toiseksi suurin määrä ruotsinkielisiä yhden kunnan alueella) yksikieliseksi. Mutta kai siinä omat mielenkiintoiset puolensa oli.

[NRR]

Mielestäni Saukkosen malli tuntuu järkevältä, jos siinä vaikkapa yhdistettäisiin järjestelmällisesti kielikylpyjä ja vaikkapa tarjottua ruotsin kieltä 3. luokalta. Ehkäpä pakollisen ja vapaaehtoisen ruotsin rinnalle pitäisi nostaa välimuoto "tarjottu ruotsi", eli yksilölle vapaaehtoinen, mutta kunta velvoitettu tarjoamaan ko. opetusta. Jospa tämä takaisi yhtä hyvin vapaaehtoispohjalta vähintään samoja tuloksia mitä nyt odotetaan maanlaajuiselta pakolta.

Tästä kirjoitin aiemmin:

Saukkonen: "Uudellamaalla, Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa kaikki koululaiset opiskelevat nykyistä enemmän myös sitä maakunnassa virallista kieltä, joka ei ole heidän rekisteröity äidinkielensä."

Tätä kohtaa Saukkosen tekstissä muuttaisin, eli korvaisin sanan "opiskelevat" sanoilla "saavat halutessaan opiskella": Uudellamaalla, Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa kaikki koululaiset SAAVAT HALUTESSAAN OPISKELLA nykyistä enemmän myös sitä maakunnassa virallista kieltä, joka ei ole heidän rekisteröity äidinkielensä.

Tämä tarkoittaa, että subjektiivinen oikeus niin A-ruotsiin kuin A-ruotsia laajempaankin ruotsiin olisi noiden maakuntien suomenkielisissä kouluissa (ei jokaisessa, mutta kattavasti alueella). Ruotsinkielisissä kouluissa päätetään tästä itse.

Koska näillä Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa on myös vahvimmat maahanmuuttoalueet, alkuperäinen ehdotus ei onnistu vaikka siihen olisi liitetty mahdollisuus saada oppimisen ongelmien vuoksi vapautus laajennetusta pakkoruotsista. Ainoastaan valinnanvapaus toimii monikielisessä ympäristössä.

[NRR]

Häkkisen malli on siinä mielessä kömpelö, että se tekisi esim. Espoosta (jossa asuu maan toiseksi suurin määrä ruotsinkielisiä yhden kunnan alueella) yksikieliseksi. Mutta kai siinä omat mielenkiintoiset puolensa oli.

Häkkinen on halunnut tunnustaa jonkinlaisia ruotsinkielisiä "kotialueita", joissa suomenkieliset olisivat enemmänkin maahanmuuttajia kuin maan pääkielen puhujia. Hänellä on kieltentutkijan näkökulma.

Näissä alueellisissa malleissa on minusta ongelmallista se, että niissä lähdetään alueen kieli-identiteetistä eikä yksilöiden todellisista tarpeista.

[Hannu Koho]

Olen monesti kysynyt samaa, että mihin tämä ruotsin kielen/ruotsalaisuuden vastustaminen päättyy? Tässäkin foorumissa olen saanut monenlaisia vastauksia.

Joillekin taisto päättyy tosiaan vapaaseen kielivalintaan.

Suurimmalle osalle meistä.
Kun nykyjärjestelmää vastustaa valtaosa kansasta, on selvää että monenlaisia ja monen asteisia vaatimuksia lentää ilmassa.
Ei RKP:n tarvitse keskustella "ruotsinsyöjien" kanssa. Riittää kun annatte enemmistölle sen minkä enemmistö haluaa: vapauden valita opiskelemansa kielet. Sen jälkeen valtaosa viime vuosien keskusteluaktiiveista löytää muuta tekemistä kuin ruotsin asemasta puhumisen. Kokeilkaa, jos ette usko.

[TK]

Jos pakkoruotsia ei saada (nopeasti) poistettua suomenkielisistä kouluista, niin on selvää, että paine Suomen muuttamiseksi yksikieliseksi, suomenkieliseksi maaksi kasvaa.

Tämän kansalaisaloitteen http://www.ruotsivapaaehtoiseksi.fi tarkoituksena ei ole kajota viralliseen kaksikielisyyteen.
Mielestäni surut toimisivat järkevästi, jos he hyväksyisivät tämän kansalaisaloitteen vaatimukset.

[Jaska]

Häkkisen malli on siinä mielessä kömpelö, että se tekisi esim. Espoosta (jossa asuu maan toiseksi suurin määrä ruotsinkielisiä yhden kunnan alueella) yksikieliseksi. Mutta kai siinä omat mielenkiintoiset puolensa oli.

Olen valmis joustamaan.
Mutta mieluummin kuitenkin muuttaisin kuntarajoja kuin lähtisin absoluuttisten lukumäärien tielle. Tosin Espoossa kieliryhmät taitavat olla aivan sikin sokin vailla alueita, jolloin absoluuttiseen lukumäärään turvaaminen lienee ainoa vaihtoehto. Tai virtuaalikunnat.

Näissä alueellisissa malleissa on minusta ongelmallista se, että niissä lähdetään alueen kieli-identiteetistä eikä yksilöiden todellisista tarpeista.

Lähtökohtana on laki, jonka mukaan ruotsinkielisten äidinkieliset palvelut on turvattava. Tämän rinnalla näkisin, että "yksilöiden tarpeet" ovat toissijaisia – ja sitäpaitsi liian muuttuvia.

[JV Lehtonen]

JOUSTO on avainsana kielpolitiikassa.
RKP:n jousto suomenkielisten suuntaan on ollut NOLLA!

Perustuslain tulkinta sen sijaan on ollut "ruotsinmielisten" monopoli vuosikausia, Kimmo Sasi ja Jacob Söderman esimerkkeinä.
Perustuslakia tulkitaan aina ruotsin kielen hyväksi,
ei koskaan enemmistön kielen hyväksi.
Perustuslain tulkinnasta oikeastaan puuttuu suomenkielisen
enemmistön näkökulma kokonaan.
17 § päätehtäväksi tulkitaan ruotsin kielen aseman varjelu.

Perustuslakia voisi aivan hyvin venyttää vaikka siten, että suomi on koko maassa virallinen ja siten kaikille pakollinen kieli ja
ruotsi virallinen,kouluissa opetettava kieli vain niillä seuduilla, missä ruotsia puhuu yli 20 %.

Suomeahan tarvitaan koko maassa ja ruotsia lähinnä niillä alueilla, missä on ruotsinkielinen enemmistö.

Siis historiallisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta perustuslakia pitää alkaa katsoa myös enemmistön näkökulmasta-
perustuslaki on venynyt aina ainoastaan ruotsin kielen privilegion hyväksi.

Saukkosen mallia voisi soveltaa, jos kaksikielisyyden raja nostetaan 20 %:iin.

Muussa tapauksessa, nykyisillä prosenteilla, on selvempää luopua pakkoruotsista kokonaan.

[Jaska]

Perustuslakia voisi aivan hyvin venyttää vaikka siten, että suomi on koko maassa virallinen ja siten kaikille pakollinen kieli ja
ruotsi virallinen,kouluissa opetettava kieli vain niillä seuduilla, missä ruotsia puhuu yli 20 %.

Suomeahan tarvitaan koko maassa ja ruotsia lähinnä niillä alueilla, missä on ruotsinkielinen enemmistö.

Tottahan tuokin osapuilleen on.
Mutta ei kai siellä Larsmossa, Korsnäsissä tai Närpiössäkään suomea käytännössä tarvita, kun sitä siellä vain muutama prosentti puhuu. Oikeudenmukaisinta olisi pitää sama prosenttiraja molemmissa kielissä.

[Jan-Erik Andelin]

Suomea tarvitaan kyllä koko Suomessa, myös Ahvenanmaalla, jossa noin 40 % kansasta arvioi osaavansa suomea "paremmin kuin huonosti" (en löydä heti lähdettä). Ihminenhän asioi paljonkin oman kotiseutunsa ulkopuolella. Mutta vapaata kielivalintaa pitäisi kyllä oikeudenmukaisuuden nimissä olla sitten puolin ja toisin, ja myös olla oikeus olla oman valintansa mukaan myös ummikkoruotsinkielinen virkailija tai tarjoilija.