Nylander: Kielivapaus "olisi kaksikielisen Suomen loppu"

[NRR]

Kansanedustaja Nylander (rkp): "Se [ruotsin vapaaehtoisuus] olisi kaksikielisen Suomen loppu. Näemme, että [pakkoruotsin] opetuksella luodaan kaikille lapsille ja nuroille edellytykset jatkossa petrata ruotsin kieltä ja olla osa palveluyhteiskuntaa."

http://www.hs.fi/politiikka/Aloite+pakk ... 6273063752

[jlo]

Nyt taidetaan taas puhua siitä pienestä isänmaasta, koska Suomi ei ole koskaan kaksikielinen ollut eikä ole sitä nytkään? Vai voiko joku oikeasti olla niin pihalla, että luulee pärjäävänsä ruotsilla vaikkapa Jyväskylässä, Joensuussa tai Imatralla?

[Eero Nevalainen]

Hyvä sinänsä että Nylander tunnustaa, että ideologinen kaksikielinen Suomi oikeasti loppuisi kielivapauteen, koska kyse on täysin fiktiiivisestä rakennelmasta. Mutta aika pelottavaa kyllä on se että hänen mielestään tosiaan tämä on se "palveluyhteiskunta" jossa se yksi mikkeliläinen tyttönen koki omaavansa koko ainoan elämän tarkoituksensa, jos aloitteen feissaajien kertomisia on uskominen.

En minä ainakaan halua olla "palvelemassa" millään muotoa tuossa mielessä vaikka sinänsä kannatan sitä, että ruotsia ei tarvitse ajaa yksikielisyysmielessä alas.

[NRR]

Tätä kirjoittaessani Nylanderin alkuperäisestä lausunnosta on kulunut kaksi vuotta ja tuolloin vasta liikkeelle lähtenyt kansalaisaloite ruotsin tekemisestä vapaaehtoiseksi nosti pakkoruotsikeskustelun kaikkien kuultavaksi. Tämä kaksikielisyyden kuolema on sittemmin vallinnut ruotsinkielistä keskustelua aiheesta.

Propakkopuoli on kaiken aikaa halunnut puhua kaksikielisyydestä, joka sen mielestä on rikkaus ja joka edellyttää pakkoruotsia. Ilman pakkoa kaksikielisyysnäytelmäksi kutsumani taso, jossa iso osa ruotsinkielisistä kouluttautuu ja työllistyy erilaisiin ruotsin kielen ylläpito-, valvonta- ja suojelutehtäviin hyvällä palkalla, kenties katoaisi - mutta toki ruotsinkielisyys säilyisi kuten ennenkin, ruotsinkieliset koulut jatkaisivat ja ruotsinkieliset pääsisivät suunnittelemaan kielipalveluitaan siten, että ne toteutettaisiin heidän itsensä ja modernin tekniikan avulla.

Samassa artikkelissa, jossa Nylander parkaisi kaksikielisyyden kuolevan ilman pakkoruotsia vasureiden Lapintie totesi, että "jokaisen kansalaisen oikeuksiin kuuluu molempien kielten opiskelu koulussa". Tämä on ruma kääntötemppu. Tekemällä virkamiehille todellisuudelle vieraat kielitaitovaatimukset ruotsissa päästään väittämään, että pakkoruotsi onkin oikeus, jota ilman suomenkielinen tai uussuomalainen rahvas ei pääse yhteiskuntansa keskeisiin virkoihin - vaikka ruotsinkielisiä on yhteiskunnassa alle viisi prosenttia!

Kahdessa vuodessa ei ole tapahtunut pienintäkään myönnytystä propakkopuolelta, jollei sellaiseksi lasketa Magman julkaisua, jossa ruotsinkieliset halusivat päästä määrittelemään koko pakkoruotsikeskustelun, sen mitä pakon kriitikot muka haluavat ja sen, mikä korkeintaan (pakkovenäjä idässä) voi olla mahdollista.

Pakkoruotsikeskustelu ei hautaudu säästökurin ja pakolaiskriisin alle, vaikka sitä varmasti toivotaan, vaan vahvistuu siitä tunteesta, jonka hallinnon ja kansalaisten todellisuuksien ero ja muutosten lohduttomuus luovat.

Pidetään pakkoruotsi otsikoissa. Nostetaan esille päätökset, joilla ruotsinkieliset kunnat määräävät pakkoruotsin alkamaan suomenkielisille/uussuomalaisille jo ennen englannin opiskelua. Muistutetaan, että Helsingissä ja monessa muussakin kunnassa kaikkien säästötalkoiden keskellä nostettiin lasten ruotsin tuntimäärää peruskoulussa kolmanneksella!

Pidetään esillä se, ettei missään maassa ole vastaavaa pientä, kaikille pakollista vähemmistökieltä alakoulusta yliopistoon.

Pidetään esillä se, että Ahvenanmaalta poistettiin pakkosuomi jo vuosia sitten, koska se söi kuulemma sikäläisten nuorten muun kielitaidon. Pidetään esillä se, että ahvenanmaalaisille on taattu vapautus pakkovirkakielestä jo ennen kuin saarella luovuttiin pakkosuomesta.

Pidetään esillä se, minkä jopa monikulttuurisuustutkija (Saukkonen) on todennut, että "vahvin argumentti pakkoruotsia vastaan on se, että hyvin suuri osa opiskelijoista ei saa mitään hyötyä ruotsin opinnoistaan".

Ja pidetään esillä se, mitä Soininvaara totesi väitteeseen, ettei voida muka osoittaa, että ruotsi söisi muuta kielitaitoa: "Olisi --- muka yhtä helppoa opiskella ruotsia ja venäjää tai pelkkää venäjää. Väite on kertakaikkisesti väärä. Jos se olisi totta, meidän kannattaisi varmaankin tehdä kaikista maailman kielistä pakollisia, koska yhden kielen lisääminen kielivalikoimaan on aina ilmaista."

Muistutetaan mitä toimittaja Enbuske sanoi ennen vaikenemistaan koko teemasta:
"Pakkoruotsin vastustajat ovat oikeassa. --- No, mikä pakkoruotsin vastustajissa sitten on niin hienoa? Se on liike, joka pyrkii pois suomalaisille tyypillisestä passiivisen aggressiivisesta alamaisen asemasta. --- Toisin kuin monet muut aktiiviset ryhmät, pakkoruotsin vastustajat eivät ole vaatimassa sellaista taloudellista etua itselleen, joka maksettaisiin muiden lompakoista. He vain vastustavat itseensä kohdistuvaa pakkoa. Ja kaikkien pakkojen pitäisi olla todella hyvin perusteltuja."

Kaksikielisyys maassa, jossa "toista kansalliskieltä" on viiden prosentin verran, ei voi olla todellista kaksikielisyyttä, se ei voi olla kahleena 95 prosentin kieliopinnoille. Kieliopinnot on saatava valita oppilaan omaa parasta ajatellen!

[Hansa]

SvenskaYlen sivulla iloitaan siitä miten maahanmuuttaja Alexandr on saanut oikeuden kotoutua ruotsinkieliseksi.

Anna-Maja Henriksson toteaa, että yksilön(eli maahanmuuttajan) pitää saada määrätä kieliopinnoistaan, sen mukaan mitä kielitaitoa hän katsoo tarvitsevansa tulevaisuudessa.

Nylander ja Henriksson eivät kuitenkaan salli tuota oikeutta suomenkielisille.

Maahanmuuttokordinaattori Ann-Jolin Grune toteaa, että maahanmuuttajille riittää englannin ja ruotsin taito: "Vissa klarar sig på engelska i sitt arbete, men behöver svenskan för att ansöka om finskt medborgarskap eller för att kunna prata med sin familj eller sina vänner och bekanta."

Suomenkielisille ei kuitenkaan riitä suomen ja englannin taito. Pakko on opiskella lisäksi ruotsia, mitään muuta vaihtoehtoa eivät ruotsinkieliset meille suvaitse.

Hävytöntä, apartheidia.

http://svenska.yle.fi/artikel/2015/09/1 ... m-svenskan

- Det stora dilemmat var vem det är som bestämmer - individen eller tjänstemannen? Dåvarande justitieminister Anna-Maja Henriksson slog fast vid att det är individen som bestämmer och den linjen följer man i dag. Om personen vill studera svenska som första språk ska det vara möjligt. De här anvisningarna har alla arbets- och näringsbyråer i Nyland fått.

[NRR]

SvenskaYlen sivulla iloitaan siitä miten maahanmuuttaja Alexandr on saanut oikeuden kotoutua ruotsinkieliseksi. Maahanmuuttokordinaattori Ann-Jolin Grune toteaa, että maahanmuuttajille riittää englannin ja ruotsin taito --- - Det stora dilemmat var vem det är som bestämmer - individen eller tjänstemannen? Dåvarande justitieminister Anna-Maja Henriksson slog fast vid att det är individen som bestämmer [käännös Suuri dilemma on, kumpi päättää, yksilö vai virkamies? Silloinen oikeusministeri AMH (RKP) otti kannan, että yksilö päättää.]

Niinpä. Meillä kaikki se on hyväksyttävää, mikä vahvistaa ruotsinkielisyyttä (esim. Ahvenanmaan vapaa kielivalinta ja vapautus virkapakkokielestä, koska pakkosuomi söi nuorten muun kielitaidon, maahanmuuttajien yksikielinen ruotsinkielisyys maassa, jossa yli 90% puhuu suomea), mutta yhdelläkään suomenkielisellä ei ole oikeutta jättää ruotsia opiskelematta, koska se kuulemma murentaa paitsi ruotsinkielisten palvelua myös kallisarvoista pohjoismaisuuttamme (muut pohjoismaat eivät toki pidä suomenkielisten ruotsia ehtona pohjoismaisuudelle, kyse on oman ruotsinkielisen vähemmistömme vaatimuksesta).

Demareissa vaikuttava filosofian tohtori, kansalaisaktivisti Thomas Wallgren päätyy Hesarin vaalikoneessa 2011 vastustamaan pakollisen ruotsin muuttamista vapaaehtoiseksi näillä sanoilla: "Pohjoismainen identiteetti on kaikille suomalaisille merkittävä voimavara. En usko että pohjoismaisuuden heikentämisestä Suomessa on kenellekään mitään etua. Kaikilla suomalaisilla tulee säilytttää yhtälainen oikeus [! - filosofi taatusti tunnistaa sanojen oikeus ja velvollisuus eron] ruotsin kielen oppimiseen.

Tämä on valtava periaatteellinen kysymys. Suomenkielinen suomalaisuus (millä tahansa ei-skandinaavisilla kielillä rikastettunakin) siis muka murentaa maan kallisarvoista skandinaavisuuteen sidottua ominaislaatua! Tämän takia on filosofeilla, juristeilla ja humanisteilla otsaa nimittää pakkoruotsia suomenkielisten OIKEUDEKSI!

[Hansa]

Wallgrenin mukaan suomenkielisyys ei kuulu pohjoismaiseen identiteettiin. Siksi suomenkielisyyttä saa murentaa mm siten, että Ahvenanmaalla suomenkielisten lasten identiteetti muutetaan ruotsinkieliseksi. Tai siten, että Suomessa maahanmuuttaja kotoutetaan ruotsinkieliseksi, suomalaisten veronmaksajien kustantamana.

[NRR]

Wallgrenin mukaan suomenkielisyys ei kuulu pohjoismaiseen identiteettiin.

Niin. Propakkoleirin mukaan ruotsinkielisyys muka kuuluu suomalaiseen identiteettin mutta suomenkielisyys ei kuulu pohjoismaiseen identiteettiin. Tämä on heistä "luonnollista".

Suomenruotsissa on myös käsitesotku kansallisen identiteetin kohdalla: Suomalaisuutta ei ole olemassakaan, sillä finsk tarkoittaa suomenkielisyyttä. Suomalaisuus on heille suomenmaalaisuutta, finländsk, johon taas oleellisesti kuuluu ruotsin kieli.

Pohjimmiltaan ruotsinkielisten toistelema kaksikielisyys on synonyymi kansalaisuuskäsitykselle, jossa tämän maan asukkaat ovat suomenmaalaisia (finländare) ja kauneimmillaan suomenmaalaisuus tulee esiin suomenruotsalaisuudessa ja suuntautumisessa Skandinaviaan, puheessa skandinaavisesta perinnöstämme.

Kun sanotaan, että pakkoruotsin loppu on kaksikielisyyden loppu, se tarkoittaa sanojilleen paitsi muuttuvaa työtilannetta kaksikielisyysvirkojen vähetessä myös sitä, ettei heidän määrittelemäänsä suomenmaalaisuutta enää liturgiassa vaalittaisi ja vaadittaisi. Tämä taas merkitsee, että Finlandia sellaisena kuin he ovat oppineet sen mieltämään, ei enää olisikaan olemassa.

Moni ruotsinkielinen puhuu kauniisti monikulttuurisuudesta, mutta he eivät itse pysty kestämään sitä, että suomalaisia identiteettejä voisi olla erilaisia eikä heidän määrittelemänsä suomenmaalaisuus voi enää vaatia suomenkielisiltä vuosien kieliopintoja ja skandinaavistumista.

Tässä maassa syntyneen on voitava olla oman maansa täysivaltainen kansalainen ja identiteetiltään ok ilman ruotsia! Ja sitä paitsi samalla tämän maan kansalaiset ovat myös pohjoismaalaisia kielitaidosta riippumatta ja riippumatta siitä, haluavatko he erityisesti kokea mystistä yhteyttä skandinaaviseen perintöön tai eivät.

[NRR]

Nimienkeruun vapaaehtoiselle ruotsille saavutettua tavoitteensa Turun Sanomissa kysyttiin tunnelmia:

Filosofi Thomas Wallgrenin (sd.) mielestä pakollisen kouluruotsin puolesta tulisi työskennellä lujasti. Hän haluaisi palauttaa ruotsin pakolliseksi aineeksi ylioppilaskokeissa.
– On tärkeää miettiä, mitä pedagogisia menetelmiä voidaan käyttää opiskelumotivaation lisäämiseksi, mutta koulu ei saa olla yksin vastuussa asenteista ruotsia kohtaan.

Asenteista ruotsia kohtaan!

Kun puhutaan aivan uniikista pakkokielijärjestelmästä, siitä miten meillä jokainen oppilas joutuu lukemaan ruotsia alakoulusta yliopistoon, vaikka heillä on erilaisia taustoja, taipumuksia ja tavoitteita kielten suhteen, Wallgren näkee kysymyksen olevan vain asenteista ruotsia kohtaan.

Thomas Wallgren ja Alexis Kouros olivat taannoin radio-ohjelmassa keskustelemassa otsikolla "Suomenruotsalaisuus on arka asia". He maalasivat vastauksissaan kuvaa kielipolitiikan kriitikoista, "suomalaisista", jotka eivät halua monikulttuurisuutta ja jotka ovat kiinni "yksi kansa, yksi kieli" -ajattelussa. He puhuivat ikään kuin vain tietty vähemmän valistunut porukka olisi kyseenalaistanut ruotsin kielen aseman eikä kyseessä olisi gallupista toiseen vuosikausia jatkunut kritiikki, joka nyt on ulottunut myös maahanmuuttajien joukkoon.

Wallgren myönsi eliitin kohdalla kielirakenteen olevan vinoutunut mutta korosti suomenruotsalaisuuden vähemmistöymmärrystä ja niin ikään tuntui luokittelevan kielipolitiikan kriitikot myös monikulttuurisuuden ja monikielisyyden kriitikoiksi:

- Euroopassakin kaikki kansallisvaltiot Portugalia ja Islantia lukuunottamatta ovat monikielisiä ja monikulttuurisia ---
- Yhteiskunnan olemus on se, että erilaiset ihmiset elävät yhdessä --- Erilaisuudet myös tuottavat konflikteja, mutta tuottavat myös rakkautta ---
- Epävarmuudessa --- saatetaan etsiä syntipukkeja ---
- Oikeudellisessa mielessä molemmilla kieliryhmillä on samat oikeudet --- eräässä mielessä ruotsinkielisten asema on huonompi --- Helsingissä --- palvelut ovat kauempana --- lisäksi --- kun minä sairastun --- on epätodennäköistä, että saan hoitoa omalla äidinkielelläni --- ruotsinkielisten asema on jokapäivä selvästi heikompi --- historiallisesti ruotsinkielinen väestö on yliedustettuna ollut eliitissä aina --- tämä asia on tärkeä tuoda esille --- pitää totuus tunnustaa --- useimpien ruotsinkielisten asema on aivan tavallisen rahvaan asema --- silloin kun Suomi syntyi --- suomenruotsalaisten kontribuutio on ollut merkittävä

Keskustelijat tuntuivat jakavan neljä näkemystä:

1) Se, mitä suomenruotsalaisen eliitin katsotaan tehneen historiassa maan hyväksi, on edelleen asia, jonka pitää näkyä suomenruotsalaisten asemassa. (Mutta pitääkö sen näkyä muiden ryhmien osattomuutena kielipolitiikan laatimisessa?)

2) Se, että suomenruotsalaisten käsiin päätyi melkoinen osa kansallisomaisuudesta Ruotsin vallan päättyessä ja sittemmin omaisuutta on kertynyt vielä lisää erityisesti suomenruotsalaisiin säätiöihin, antaa suomenruotsalaisille oikeuden käyttää vaikutusvaltaa ja rahaa oman ryhmänsä etujen valvomiseen. (Mutta voiko se antaa oikeuden omia kielipolitiikka?)

3) Erilaisuuden hyväksyminen on sitä, että sopeudutaan suomenruotsalaisten näkemykseen vähemmistöistä ja enemmistöistä ja erilaisuudesta. (Miksi suomenkieliset tai muut kieliryhmät eivät saa rakentaa omaa identiteettiään ja omaa osaamistaan omista lähtökohdistaan? Miksei kielipolitiikassa ole demokratiaa - voiko demokratian puute olla erilaisuuden hyväksymistä?)

4) Kun joku ilmaisee kriittisyyttä nykyiselle kielipolitiikalle pakkoruotsineen, hän osoittaa olevansa kykenemätön sopeutumaan monikulttuuriseen ja monikielistyvään maailmaan. (Miten voi asia kääntyä näin päälaelleen, miten suomenkieliset nähdään umpimielisinä monikulttuuriallergikkoina silloinkin, kun he haluavat nimenomaan rakentaa suomalaista monikulttuuria?)

Nämä miehet tiesivät olevansa keskustelussa, jonka lähtökohtana oli Umayya Abu-Hannan ajatukset: "Suomi on erittäin vaikea monikulttuurisuusnäkökulmasta, koska meillä on valtaväestön lisäksi erittäin vakiintunut ja hyvin vallassa oleva vähemmistö ruotsinkieliset - ruotsinkielisten on lähdettävä mukaan vähentämään ruotsinkielisten asemaa..." - Kohteliaasti Wallgren ja Kouros väistivät tämän kuten kaikki muutkin oleelliset kysymykset.

Miksi he eivät kykene näkemään, että nyt kyse ei ole muiden asenteesta ruotsin kieltä kohtaan vaan heidän asenneongelmastaan muita kieliryhmiä ja muita suomalaisia identiteettejä kohtaan?

[NRR]

Puhuttaessa Suomen "kaksikielisyydestä" tarkoitetaan jotain ihan muuta kuin mitä sana muissa yhteyksissä tarkoittaa.

"Pohjoismainen identiteetti on kaikille suomalaisille merkittävä voimavara. En usko että pohjoismaisuuden heikentämisestä Suomessa on kenellekään mitään etua. Kaikilla suomalaisilla tulee säilytttää yhtälainen oikeus ruotsin kielen oppimiseen." Blaablaa...

Norden on siis lähinnä taivasta maan päällä. Norden ei ole monikielinen eikä edes kaksikielinen - Norden on ihanteellisen yksikielinen, fornnordiskalle rakennettu nationalistinen unelma, toki unelma, johon sulautetaan uusia väestöryhmiä. Muka vain opiskelemalla ruotsia suomalainen voi olla osa Nordenia ja siten oikeasti suomenmaalainen. Muka vain opiskelemalla ruotsia suomenkielinen voi olla rakentava eikä heikentävä osa kansaansa.

Koska Norden on niin ihana, normaalit realiteetit lakkaavat toimimasta. Kukaan ei toki puolustaisi ylimääräistä pakkokieltä (vaikkapa pakkosuomea) Ruotsin maahanmuuttajille ja erityisoppilaille ja väittäisi sen vahvistavan heidän oppimistuloksiaan. Mutta täällä on toisin. Mikään niin hyvä kuin osallisuus Nordenissa, ei voi oikeasti täällä aiheuttaa niitä ongelmia, joita pakkokielet muualla aiheuttaisivat. Muualla pakkokielet voisivat jopa syödä nuorten kielitaidon, kuten Ahvenanmaalla suomi, josta oli tehtävä vapaaehtoinen. Nordenruotsi ei tällaista voi tehdä. Kaikki oppivat kaiken, kielet tukevat toisiaan, ruotsi on portti muihin kieliin jne.

Tällaiset todellisuudelle vieraat unelmat ovat sekä inspiroineet ihmisiä että pitemmän päälle aiheuttaneet hirveitä Mitä unelmiinsa vedoten voi vaatia muilta?

[JV Lehtonen]

Oikeastaan on ajan tuhlausta pohtia svekomaanien mielenmaisemaa,
koska he elävät omassa vuosisatojen aikana muodostuneessa kuplassaan, jota he paksuntavat
raivokkaalla itsesuggestiolla, rakentamalla uhkakuvia ja demonisoimalla muutosvoimia.

Tärkeämpää on seurata, miten hallitusvastuussa olevien puolueiden
retoriikka muuttuu.

Esim. maahanmuuttokeskustelussa on tapahtunut hätkähdyttävä sävymuutos,
kun tilanne on de facto luisunut poliittisen eliitin hallinnasta.

Muidenkin puolueiden kuin persujen ministerit puhuvat jo tulvasta,
ongelmasta, palautuksista.. eli on hätkähdyttävää, miten persujen retoriikka
on nyt tilanteen karattua käsistä levinnyt myös keskustaan ja kokoomukseen.

Samalla tavalla pitäisi alkaa puhua kielipolitiikasta oikeilla termeillä.

Kun RKP oli jokaisessa hallituksessa, myös sen vaihtuvat apupuolueet
omaksuivat RKP-läisen retoriikan vuosikymmeniä kestäneessä riippuvuussuhteessa
RKP:n ideologiaan (svekomaniaan)

Nykyinen hallitus ei enää tunnu toistavan samalla intensiteetillä RKP-läistä retoriikkaa,
mutta uskaltaako se murtautua ulos RKP:n luomasta svekomaanisesta kuplasta-- aika näyttää!

Kun puolue on hallituksessa vuosikymmeniä, se pystyy soluttamaan
myyriään joka hallinnonallalle ja korruptoimaan (laajassa merkityksessä)
korkeimmat virkamiehet kaikkialla hallintokoneistossa.

Mutta miten käy, kun rahat eivät enää riitä kaksikielisyysteatterin näytöksiin ?

Nyt olisi loistava mahdollisuus kohtuullistaa velvoitteeksi ja rasitteeksi
muodostunutta "kaksikielisyyttä" (lue: ruotsin kielen ylimitoitettu privlegioasema)

Hallitukselta tulee kysyä: Mitä kaksikielisyys (lue: ruotsin rankasti ylimitoitettu privilegioasema)
antaa suomenkielisille ja toisaalta koko ajan kasvavalle vieraskielisten ryhmälle ?

RKP:lle tämän kysymyksen asettaminen on turhaa, koska he kuvittelevat narsistisesti
olevansa suurin lahja, mitä suomenkielisille suomalaisille voidaan antaa...

Toisaalta he haluavat vastalahjaksi nautintaoikeuden suomenkieliseen väestöön..
suomenkielinen väestö on tarkoitettu heidän palvelemistaan varten..
koska he ovat "lahja, josta emme voineet kieltäytyä"..

Jos pakkoruotsin poistaminen johtaa kaksikielisyyden (lue: ruotsin rankasti ylimitoitettu privilegioasema)
romahtamiseen, en usko 95 %:n olevan lainkaan pahoillaan lopputuloksesta.

Svenska kulturfonden (Swedish Cultural Foundation in Finland) annually organises an international seminar on language minority issues. This year’s seminar took place on 13 November 2012 in Brussels and the focus was on the linguistic majority:

“It is important that the members of society representing the linguistic majority not only understand the position of the minority
but also act accordingly”

In 2010 Ahtisaari was nominated chairman of the action plan to strengthen the national languages in Finland. He reminded us of the fact that although only 5.4 % of Finland’s population have Swedish as their mother tongue, legally they are not a minority because according to the constitution they have the right to use their mother tongue everywhere. However, even though their rights are in many ways respected, there are problems in the implementation of legislation, particularly in public services, such as health care and the court of law. That’s why a systematically implemented action plan is needed, as well as concrete tools to put it into action.

There is an economic cost of maintaining minority languages, so naturally the country in question will have to be willing and able to invest in it.
Ahtisaari pointed out that even if each country has a different language situation, we can still draw comparisons between minority languages in different countries and learn from each other. “We need more egalitarian policies. Europe needs an Index of Good Governance, similar to the Ibrahim Index of African Governance. We should perhaps invite people to the Nordic countries to see what we’re doing.

Encouragement is, however, always better than naming and shaming.”

Jopa englanniksi ruotsin kielen asema on täysin käsittämätön... (teksti on julkaistu on julkaistu "languagerichblogissa)

Ruotsista pitäisi tehdä rehellinen vähemmistökieli ja lopettaa muutosvoimiin kohdistuva parjaus ja demonisointi.

[JV Lehtonen]

“It is important that the members of society representing the linguistic majority
not only understand the position of the minority but also act accordingly”

Eli tässä ruotsinkieliset esittävät itsensä vähemmistönä---

Mutta seuraavassa virkkeessä he eivät enää olekaan vähemmistö..

although only 5.4 % of Finland’s population have Swedish as their mother tongue,
legally they are not a minority because according to the constitution
they have the right to use their mother tongue everywhere.

Joka kerta, kun ruotsinkielinen itkee "vähemmistöön kohdistuvaa" kritiikkiä,
hän aktiivisesti jättää perustuslain huomiotta--
mutta muistaa sen, kun pitää pakottaa de facto enemmistö pakkokieleen!!

Pitäiskö tällaista kaksinaamaisuutta kohtaan tuntea (lain)kunnioitusta ?

Jos kerran ollaan vähemmistö, silloin tehtäköön vähemmistöpolitiikkaa..
kuten muuallakin Euroopassa.
Se tarkoittaa silloin myös vähemmistökielipolitiikkaa!


Me muutosvoimat haemme tässä vain oikeudenmukaisuutta, tarkoituksenmukaisuutta ja
johdonmukaisuutta swedesplainingin tilalle!!

Mikä rehellisyydessä pelottaa ja harmittaa ?