Lainasin yllä olevan toisesta ketjusta.Minusta on turha lietsoa jonkinlaista ideaa siitä, että pakollinen ruotsi loukkaa ja muokkaa suomalaista identiteettiä jollakin tapaa siinä suhteellisen vaatimattomassa muodossa, jossa se kouluopinnoissa tulee vastaan. Eikö jokainen ihminen luo identiteettiään itse, monesta eri komponenteistä, asioista johon hän luottaa ja asioista johon hän ottaa etäisyyttä?
Pakkoruotsi ei ole mitenkään "vaatimattomassa muodossa" meillä vaan sitä luetaan lähes yhtä paljon kuin pitkää A-kieltä - ja työtä se teettää huomattavasti enemmän ainakin niille, joille kielet ovat vaikeita. Voin vakuuttaa.
Pakko jatkuu peruskoulusta ammiksen ja lukion kautta korkeakouluihin ja yliopistoon, missä monen opinnot hidastuvat huomattavasti, jopa keskeytyvät pakkoruotsin vuoksi. Kukaan suomenkielinen tai maassa peruskoulua käynyt uussuomalainen ei voi valmistua mistään koulusta mihinkään ammattiin ilman mittavia ruotsin opintoja.
Meille tarjotaan pakkoruotsin puolusteluissa malleiksi Sveitsiä, Luxemburgia ja Islantia, mutta nuo maat ovat tyystin erilaisessa asemassa kansalaisuuteen ja identiteettin nähden.
Sveitsiläiset (joita minulla on ollut ilo saada vieraaksi tänäkin kesänä kahdesti) näyttävät olevan identiteetiltään ensi sijassa keskieurooppallaisia. Heillä on juuria naapurimaissa (Saksa, Itävalta, Italia, Ranska) ja he kokevat historiansakin usean eri maan historiana, välttävät puhumasta sveitsiläisyydestä, pitävät jopa Sveitsin kansallislaulun osaamista jotenkin kiihkoiluna. Pakkokielet koetaan siellä jo turhiksi, keskustelu on jo alkanut. Silti edes Sveitsin pakkokielimalli ei jatku enää lukion jälkeen virkasaksana tai virkaranskana kuten meillä.
Luxemburg on pieni kaupunki valtiostatuksesta huolimatta, kaupunki saksan- ja ranskankielisten maiden välillä. Puolen miljoonan väestö on liian pieni tarjoamaan esim. kaikkien alojen opintoja. Sama tilanne on Islannissa, missä väkeä on vielä vähemmän ja väestön etniset juuret ovat Skandinaviassa. Noissa maissa naapurikielten pakollisuus on nimenomaan koulutuksen onnistumiseksi ja yhteistyön vahvistamiseksi hyväksytty, vaikka Islannissa nimenomaan tanskan pakollisuus saa myös perusteltua kritiikkiä.
Suomi on valtio, joka kykenee kouluttamaan omat kansalaisensa ja joka tarvitsee normaalin valtion tapaan kulttuurin ja talouden kehittämiseksi eri suuntiin siltoja rakentavia yksilöitä. Meille vapaa kielivalinta olisi ainoa järkevä ja itsenäistä identiteettiä toteuttava vaihtoehto.
Ruotsi on meillä viiden prosentin äidinkieli (nuorista useilla ruotsi on koulukieli vaikka toinen vanhemmista on suomenkielinen ja suomi siksi todellisuudessa äidinkielenveroinen). Ruotsi on ollut maan eliitin kieli ja tästä on aiheutunut paljon ongelmia suomenkielisille. Suomen kieli oli vähällä kadota kuin Iirin kieli, ellei Suomi olisi siirtynyt Venäjälle 1809. Ruotsia ei koeta omien esivanhempien kieleksi, koska se ei ole ollut sitä. Ruotsilla ei ole todellista käyttöä, mutta pakollinen se on, joka koulussa, kaikille.
Kuinka joku voi sanoa pakkoruotsin olevan meillä "suhteellisen vaatimattomassa muodossa" ja väittää, ettei pakkoruotsi "muokkaa suomalaista identiteettiä jollakin tapaa"?
Sanokoon tuon ihmiselle, joka on kipuillut ruotsin kanssa vuosia ja jonka vuosien koulutus uhkaa kariutua tämän tarpeettoman pikkukielen opiskeluun!