vapaakielivalinta.fi

Andelin kirjoittaa BBL:n pääkirjoituksessa: "Jos joku väittää ja voi jopa todistaa, että nykyasetelma [kieltenopetuksessa] ei ole suomalaisille koululaisille 2013 hyödyllisin mahdollinen, niin erityisesti sellaisen itseään liberaalina pitävän puolueen kuin RKP pitäisi kuunnella." (= "Om någon säger, och kan påvisa, att nuläget inte ger finska skolelever 2013 största möjliga nytta, så borde i synnerhet ett parti som vill vara liberalt som SFP lyssna." http://bbl.fi/opinion/ledare/2013-08-07 ... en-byt-fot)

Tästä lähtökohdasta keskustelu onnistuisi.

Sen sijaan yllätyin, miten Ginman HBL:ssä on ottanut etäisyyttä tähän "kuunnellaan, mitä niillä fennoilla on sanottavaa" -linjaan ja ensisijaisesti tarjoaa lähtökohdaksi omien näkemysten sanomista entistä kovempaa ja tiukemmin (ruotsi osana yleissivistystä, Nordenin merkitys, suomenkielisten lasten etu on osata ruotsia).

Oleellista on minusta se, kyetäänkö meillä kielipolitiikassa kuuntelemaan ei-ruotsinkielisiä.

Ruotsinkielisten huolta heidän palveluistaan, heidän kielensä säilymisestä sekä heidän näkemystään Suomen historiasta ja suomalaisuudesta on kuunneltu osana virallista liturgiaa ja koulujen kieltenopetusta loputtomiin. Nyt pitäisi suostua kuulemaan muitakin:
- yksilöitä ja perheitä, jotka ahvenanmaalaisten tavoin kokevat, että pakkokieli syö muun kielitaidon,
- yksikielisessä ympäristössä eläviä nuoria, joille käytännössä tarpeettoman kielen opiskelu on todella hankalaa, hidastaa opintoja ja pahimmassa tapauksessa lopettaa ne tai saa tyytymään alhaisempaan koulutustasoon
- maahanmuuttajanuoria, joiden pitäisi saada painottaa kotikielten ja koulukielen osaamista
- niitä monikielisiä palveluja (neuvola, terapia, tulkkaus, vanhustenhoito...) tarvitsevia, jotka eivät hallitse suomea tai ruotsia tai englantia
...

Kiitos huomiosta...

Ruotsinkielisten huolta heidän palveluistaan [...] on kuunneltu osana virallista liturgiaa ja koulujen kieltenopetusta loputtomiin.

Saanko vielä huomauttaa samalla kirjoittaneeni myös näin:

Plötsligt har också de finskspråkiga fått börja ställa oroande frågor om service på sitt eget modersmål. För läkare har EU redan avskaffat kravet på att man måste kunna ett lands språk för att få läkarlicens där. Plötsligt börjar det finnas en grund för att se att finsk- och svenskspråkiga i en föränderlig värld sitter i samma båt och inte i varsin.

Yht'äkkiä myös suomenkieliset ovat saaneet itsekin aiheen huolestua palveluistaan omalla äidinkielellään. EU on jo poistanut vaatimuksen siitä, että jonkun maan kieliä olisi osattava, jotta saisi toimia sen maan laillistettuna lääkärinä. Pian me joudummekin näkemään, että suomen- ja ruotsinkieliset muuttuvassa maailmassa istuvat samassa, eivätkä eri veneissä.

Herra Andelin näköjään lukee foorumiamme juuri nyt. Moi Jan-Erik, tervetuloa kielinatsien synkkään joukkoon taasen

Moi-moi. Piti palata ja tutkia ovatko identiteetit kohdallaan.

Jan-Erik Andelin kirjoitti: Yht'äkkiä myös suomenkieliset ovat saaneet itsekin aiheen huolestua palveluistaan omalla äidinkielellään. EU on jo poistanut vaatimuksen siitä, että jonkun maan kieliä olisi osattava, jotta saisi toimia sen maan laillistettuna lääkärinä. Pian me joudummekin näkemään, että suomen- ja ruotsinkieliset muuttuvassa maailmassa istuvat samassa, eivätkä eri veneissä.

Ehkä - ja veneessä on jo iso joukko muitakin kieliä puhuvia. On ihmisoikeuskysymys edes yrittää mahdollisuuksien rajoissa tarjota omankielisiä palveluita kriittisinä hetkinä - tai varmistaa tulkkaus. Vanha sukulaiseni olisi hyötynyt tulkista Virosta tulleen lääkärin vastaanotolla, jos kerran meillä ei pystytä tarjoamaan kotimaisille lääkäreille houkuttavia paikkoja terveyskeskuksissa.

Nyt kielikysymys on liian kipeä, jotta kannattaisi väittää, että olemme siinä samassa veneessä. Pakkoruotsista kärsivät ovat eri veneessä kuin ne ruotsinkieliset, joille maan enemmistökielen opiskelu on hankalaa - tilanne on täysin vertailukelvoton.

Mutta voimme hyvin pyrkiä rakentamaan huumorilla yhteistä kokemusta suomalaisuudesta. Linus Torvalds näytti mallia retoriikasta, joka antaa toivoa kieliryhmien välien nopeasta korjaantumisesta pakon poistuessa:

"Linus Torvaldsin management by perkele kuohuttaa Piilaaksoa --- Torvalds lyttäsi keskustelupalstalla erään kehittäjän tekemän ehdotuksen värikkäin sanakääntein, osittain myös suomeksi, sillä 'Englannissa on liian vähän kirosanoja, jotta voisin ilmaista kunnolla turhautumiseni', hän kirjoittaa. --- Linux-kehittäjä --- piti Torvaldsin kielenkäyttöä törkeänä --- Vastauksessaan Torvalds puolustautuu – osittain kieli poskessa – muun muassa vetoamalla suomalaisuuteen, johon hänen mukaansa kuuluu kiroilu. 'Haluatko todella sortaa vähemmistöä? Koska suomalaiset ovat vähemmistö lähes mihin tahansa kansalaisuuteen verrattuna', Torvalds kirjoittaa. ---"

Kun ollaan iloisesti samaa maata ja samaa vähemmistöä kaikki, pakkoruotsin pimentämät vuosikymmenet alkavat nopeasti haalistua ihmisten muistista - kunhan pakko on poissa. Kukin voi olla ylpeä niistä vähemmistöistä joihin kuuluu maailmalla uniikin suomalaisvähemmistön lisäksi.

Kukin voi olla ylpeä niistä vähemmistöistä joihin kuuluu maailmalla uniikin suomalaisvähemmistön lisäksi.

On vähän hassua tuntea ylpeyttä siitä että on sattunut syntymään johonkin ryhmään. Yleensä ihmiset jotka eivät voi olla ylpeitä omista saavutuksista tai omista teoistaan, korvaavat saamattomuuden tunnettaan kollektiivisella ylpeydellä. Tällöin ei tarvitse itse saavuttaa mitään, vaan voi uskotella itselleen että kun joku ryhmän yksilö on saavuttanut jotain, niin silloin koko ryhmä on saavuttanut sen jolloin itsekkin on ryhmän jäsenenä osallinen saavutukseen.

Vapaamielinen kirjoitti:

Kukin voi olla ylpeä niistä vähemmistöistä joihin kuuluu maailmalla uniikin suomalaisvähemmistön lisäksi.

On vähän hassua tuntea ylpeyttä siitä että on sattunut syntymään johonkin ryhmään.

Minusta on luonnollista olla ylpeä erilaisista viiteryhmistään: perheestä, suvusta, paikkakunnasta, työporukasta, etnisistä taustaryhmistä, oman alan harrastajista,...

Kyse ei ole ylpeydestä, joka alentaisi muita, vaan ilosta kuulua johonkin.

Ja meillä on kaikilla siksi lukuisia taustaryhmiä, että voimme löytää myös yhteisiä viitekehyksiä.

Elämää ei tarvitse suorittaa.

Tässä yritettiin etsiä niitä nimittäjiä, jotka saavat suomalaiset kokemaan yhteisyyttä kielestä riippumatta.

Vapaamielinen kirjoitti: On vähän hassua tuntea ylpeyttä siitä että on sattunut syntymään johonkin ryhmään.

Tuon voinee kertoa ruotsinkielisille ihan ensimmäisenä. Koko asiaan liittyvä identiteettiretoriikkahan on esimerkiksi sallittua vain heille, mutta ei muille.

Jan-Erik Andelin kirjoitti:Moi-moi. Piti palata ja tutkia ovatko identiteetit kohdallaan.

Niinpä -- ihmettelen edelleen sitä, miten kyseisen asian esille nostaminen on sinulle jostain syystä niin vaikea pala silloin jos asiasta puhutaan toiselta laidalta kuin omaltasi. Taitaa osua tässä kysymyksessä turhankin lähelle sitä perussyytä, miksi ruotsinkieliset eivät voi mitenkään hyväksyä ajatusta siitä, että ruotsi ei olisi "muiden" kieli.

Eero Nevalainen kirjoitti:

Vapaamielinen kirjoitti: On vähän hassua tuntea ylpeyttä siitä että on sattunut syntymään johonkin ryhmään.

Tuon voinee kertoa ruotsinkielisille ihan ensimmäisenä. Koko asiaan liittyvä identiteettiretoriikkahan on esimerkiksi sallittua vain heille, mutta ei muille.

Se on naurettavaa kielestä ja ryhmästä riippumatta. Kertoo vain siitä ettei ole tehnyt itse mitään sellaista, josta voi yksilönä olla ylpeä.

Eero Nevalainen kirjoitti:--- lähelle sitä perussyytä, miksi ruotsinkieliset eivät voi mitenkään hyväksyä ajatusta siitä, että ruotsi ei olisi "muiden" kieli.

Niin, tämä "yhteinen ruotsalaisuus" on jotenkin kielikeskustelun sanattomassa ytimessä.

Lapseni ei saa valita kieliopintojaan, koska jollain mystisellä tasolla hänen ja koko maan yhteinen etu on opiskella nimenomaan ruotsia, vaikka se haittaisi muita opintoja kuinka, olisi kuinka tarpeetonta työn ja arjen kannalta.

Ruotsin puutteellisenkin osaamisen kautta avautuvaa "maisemaa" arvostetaan ruotsinkielisten taholla aivan käsittämättömän paljon, ja se nähdään lopulta kaikkien fennojen ja uussuomalaisten vaivan arvoisena.

Olen tavannut tasan yhden keskustelijan, joka myönsi, että pakkoruotsista varmaan on haittaa muiden kieliryhmien nuorille - mutta hänkään ei uskonut, että haitta voi olla kovinkaan suuri.

NRR kirjoitti: Ruotsin puutteellisenkin osaamisen kautta avautuvaa "maisemaa" arvostetaan ruotsinkielisten taholla aivan käsittämättömän paljon, ja se nähdään lopulta kaikkien fennojen ja uussuomalaisten vaivan arvoisena.

Näinhän se valitettavasti on -- ja se maisema joka avautuu ei kyllä todellakaan ole ollut ainakaan omalta kannaltani katsottuna minkään arvoinen. Anteeksi nyt vain. Siellä on vaan tyyppejä jotka kuvittelevat syvästi, että minun pitäisi saada heistä jotain, vaikken saakaan.

Vapaamielinen kirjoitti: Se on naurettavaa kielestä ja ryhmästä riippumatta. Kertoo vain siitä ettei ole tehnyt itse mitään sellaista, josta voi yksilönä olla ylpeä.

No itse asiassa koen että olen yksilönä ihan täysin hyväksyttävä siitä riippumatta, että joku ruotsinkielinen kertoo minulle, että ruotsi olisi minulle jonkinlainen ennakkoehto. Koko idea on vaan täysin typerä ja tuppaa olemaan heidän oma ego-ongelmansa. Tekisi mieli jättää koko ajatus täysin omaan arvoonsa, mutta ikävä kyllä tässä yhteiskunnassa minua kohtaan käytetään valtaa joka vahvistaa tuota ideaa.

Eero Nevalainen kirjoitti:

Vapaamielinen kirjoitti: --- koen että olen yksilönä ihan täysin hyväksyttävä siitä riippumatta, että joku ruotsinkielinen kertoo minulle, että ruotsi olisi minulle jonkinlainen ennakkoehto

Tämä onkin hurjaa. Jos lapseni olisi kasvanut vaikka Sveitsissä, hän olisi ihan sivistynyt suomalainen ja eurooppalainen ilman pakkoruotsiaan - mutta täällä hänen suomalaisuudelleen on asetettu pakkoruotsikynnys, ja nyt tarvitaan elämänmittainen koulutusprosessi, että hänestä tulee sivistynyt, ruotsinsa lukenut suomalainen, joka osaa vastata oikein kysyttäessä pakkoruotsin tarpeellisuutta: kyse ei ole kielen tarpeesta vaan sivistyksestä, historiasta ja pohjoismaalaisuudesta...

joku ruotsinkielinen kertoo minulle, että ruotsi olisi minulle jonkinlainen ennakkoehto ...
Tekisi mieli jättää koko ajatus täysin omaan arvoonsa, mutta ikävä kyllä tässä yhteiskunnassa minua kohtaan käytetään valtaa joka vahvistaa tuota ideaa

Mikäli tuntee olevansa yksilönä epätäydellinen tai huono, tai tuntee ahdistuneisuutta oman viiteryhmän vankina, tai jokin muu asia yhteiskunnassa tuntuu niin ahdistavalta, että kokee sen lamauttavan henkisesti ja asettavan minäkuvalle ylivoimaisia taakkoja, voi apua hakea Suomen mielenterveysseuralta.

Suomen mielenterveysseura tarjoaa vertaistukiryhmiä sekä tukipuhelimia joiden avulla potilaalle annetaan mahdollisuus paremman minäkuvan rakentamiseen ja lamaannuttavien elämänsolmujen purkamiseen.

Akuutissa hädässä voi myös soittaa kaupungin psykiatrian päivystykseen. Numeron löytää oman kaupungin nettisivuilta. Missään tapauksessa ahdistusta ja pahaa mieltä ei kannata jäädä potemaan yksin kotiin.