Monilla pakkoruotsifaneilla tuntuu olevan ongelmia logiikan ja luonnontieteiden kanssa. Näin runoilee vihreä vaasalisvaltuutettu:
Pitäisikö meidän tosiaan alkaa laskea todennäköisyyksiä sille, tuleeko kuopiolainen nuori koskaan tarvitsemaan ruotsin kieltä? Lasketaanko saman tien kuinka moni ryhtyy kuvataiteilijaksi, että saadaan tietää tarvitaanko kuvaamataidon tunteja? Kuinka moni meistä muistaa kaikki suomen sijamuodot? Koska viimeksi laskit jotain käyttäen piitä tai teit ristipiston? Miten paljolta vaivalta säästyttäisiinkään, jos arvottaisiin jokaiselle vastasyntyneelle ammatti valmiiksi. Ei menisi niitä resursseja hukkaan.
Ei lähdetä sille tielle. Asioiden oppiminen on itseisarvo, eikä jokaisen oppimasi asian ole tarkoitus kantaa rahallista hedelmää. Ne turhatkin asiat opettavat sinulle myös jotain itsestäsi. Mitä laajemmalla skaalalla saamme oppia asioita, sitä laajemmin näemme myös itsemme. Et voi tietää rakastavasi leivontaa, jos ei koskaan ole sitä saanut kokeilla. Annetaan jokaiselle tilaisuus löytää oma tiensä, ei määrätä sitä etukäteen todennäköisyyksien mukaan.
Ei teini-ikäistä kuopiolaista ehkä huvita opiskella ruotsia, mutta ei se tarkoita, ettei hän sitä koskaan tulisi tarvitsemaan. Joskus elämä yllättää ja aikuisena huomaa, ettei se kaikkitietävä teini tiennyt paljon mitään, ei ainakaan omasta tulevaisuudestaan. Itse sanoin kahdeksannella luokalla opettajalleni, etten koskaan tulisi tarvitsemaan ruotsin kieltä. Tarvitsenpas, aika paljon tarvitsenkin. Oikein jopa tykkään puhua ruotsia, ja kuunnella ja lukea. Jos kohdalleni sattuu aikakone, käyn ehkä sanomassa pari valittua sanaa neljätoistavuotiaalle itselleni.
Fysiikkaa en oikeastaan ole tarvinnut. Olen kuitenkin iloinen siitä, että olen saanut oppia myös turhia asioita.
http://www.pohjanmaanvihreat.fi/?p=526
* hirveän pitkä huokaus *
Tässä tekstissä on ajatusvirheitä niin, että huimaa.
Valtuutettu päättelee, että koska hän ei nelitoistavuotiaana voinut tietää, tuleeko tarvitsemaan ruotsia, kaikien tulee varmuuden vuoksi lukea ruotsia! Entäpä ne kaikki oppilaiden hyvin koulutetut ja valistuneet vanhemmat, jotka eivät ole tarvinneet ruotsia? Heidänkö kokemuksellaan ei ole mitään merkitystä? Eikö nelitoistavuotias muka voisi tietää, haluaako lukea mielummin ruotsia, ranskaa vai espanjaa? Ovatko muut kielet käyneet tarpeettomiksi?
Tämä valtuutettu päättelee reippaasti, että koska kaikista ei olla tekemässä kuvataiteilijoita tai leipureita, mutta silti kouluissa on kuvataidetta ja kotitaloutta, niin pakkoruotsi on perusteltua, vaikkei kaikista ruotsin osaajia tulisikaan (ja useimmistahan ei tule). Kuitenkaan mikään valtuutetun luettelemista "taidoista" ei vastaa taustalla olevan oppiaineen keskeisiä tavoitteita:
- Kuvataiteen tunneilla ei koulita kuvataiteilijoita eikä käsityössä ristipistoeksperttiä vaan harjoitetaan käden ja silmän yhteistyötä, tutustutaan taiteen kieleen, työtapoihin, materiaaleihin ja kartoitetaan käsillä tekemisen luovuutta.
- Sijamuotojen ulkoaoppiminen ei ole äidinkielen opintojen varsinainen tavoite vaan kyse on kielen rakenteiden hahmottamisesta.
- Esimerkiksi valtuutetun luulisi myös tarvitsevan kykyä käsitellä suuria summia, tunnuslukuja, prosentteja ja tilastoja, vaikkei juuri niissä piin käyttöä tarvitakaan.
- Kotitalouskin on jotain muuta kuin pelkkää leivontaa, vaikka leivontakin tulee arjessa kohtuullisen useasti vastaan.
Kielen ja leivonnan tai ristipistojen oppimisella on huikea aika- ja tasoero. Leivontaan ja sanaluokkiin sijoitetaan muutama tunti - ruotsia luetaan pian alakoulusta yliopistoon, edelleenkin se on ainoa kaikille pakollinen oppiaine kaikilla opetuksen tasoilla korkeakouluihin asti!
Fysiikkaa luetaan puolitoista vuotta yläkoulussa ja yksi kurja kurssi lukiossa, jossa kerrataan tuo yläkoulun osuus jonkinlaiseksi pohjaksi luonnontieteellisen maailmankuvan alkeiden hahmottamiseksi. Vastaa vaativuudeltaan noin seiskaluokan ruotsia eli "Jag heter Mimosa"-ruotsia.
Useimmilla oma varsinainen asiantuntijuus on kovaa ja vaativaa työtä jollakin rankalla erityisalalla - kuten tekniikassa, tieteessä, käytännön osaamisessa jne. Tämän rinnalla kaikilla ei ole voimia/kykyä/motivaatiota lukea "varmuuden varalta" -ruotsia läpi koko koulu-uran. Vieraiden kielten oppiminen tähtää nimenomaan tietyn kielen oppimiseen siten, että sitä voi käyttää kommunikaatiossa. Tämä edellyttää halua ja tarvetta ylläpitää kieltä läpi elämän. Siksi kielet on valittava mahdollisimman viisaasti yksilön omasta näkökulmasta.
Mikä oppiaine on vihkinyt niin monet perustamaan muille asettamiaan vaatimuksia ilmiselviin ajatusvirheisiin ja vielä kirjoittamaan niistä pitkään ja kiihkeästi?
Tämä on siis pakkoruotsin puolustuksen peruslähtökohta: "Annetaan jokaiselle tilaisuus löytää oma tiensä, ei määrätä sitä etukäteen todennäköisyyksien mukaan." --- Absurdi päätelmä: pakkoruotsi = tilaisuus löytää oma tiensä!!! Etteikö tämä olisi orwellilaista uuskieltä!