Pakkoruotsin tiimoilta ei ole rakennettu järkevää keskusteluilmapiiriä vaan pakon kriitikot on yritetty hiljentää virallisella liturgialla ja hävyttömällä leimaamisella (asenneongelmaiset, alemmuudentuntoiset, epäisänmaalliset, kouluttamattomat persut, ruotsinvihaajat, joiden lasten pakkoruotsi on aikaistettava alkamaan ennen kuin nämä omaksuvat vanhempiensa väärät asenteet...).
Sen sijaan, että mediassa ja politiikassa olisi annettu mallia järkevästä vuoropuhelusta, jossa pohditaan erilaisia perusteluita ja näkemyksiä, keskusteluilmapiiriä on näin ajettu umpikujaan, mikä kutsuu mukaan äärimmäisyysaineksia puolin ja toisin. Vaikka vain yhden tahon saamat vihaviestit on julkistettu, todellisuudessahan pakkoruotsikeskustelussa häirintää, järkyttäviä natsivertauksia ja sairaita uhkailuja on jaettu kaikkien osapuolten nimissä.
Jos halutaan tervehdyttää ilmapiiriä, ihmisille on tarjottava tilaisuus avoimeen keskusteluun, missä näkemykset perustellaan ja perusteet punnitaan.