Olen aina ollut hämmästynyt siitä, ettei gallupeissa esiintyvä 65-80%:n kannatus vapaammalle kielivalinnalle tee mitään vaikutusta pakon ystäviin. Nyt Hesarin "uhkailu ei ole kriittistä keskustelua"-ketjussa eräs kirjoittaja sai minut ymmärtämään, mihin tämä perustuu.
Tämä keskustelija oli mielestään puolueeton. Hän ei kannata pakkoa mutta hänestä pakko on ainoa järkevä vaihtoehto niin kauan kuin ruotsi on Suomen toinen kansalliskieli - se, että ruotsi oli ollut kansalliskieli yli 50 vuotta ennen pakkoa, ei muuta mitään, nyt on nyt. Puheet siitä, että pakkoruotsi söisi muuta kielitaitoa tai että pakollisesta ruotsista olisi haittaa jollekin, ovat pelkkää "kuvittelua". Asiantuntijat, jotka näin todistavat, ovat "puolueellisia" ja heidän tuomisensa keskusteluun on "asiatonta". Koko kielikeskustelu nollaantuu hänestä siksi, että vapaamman kielivalinnan kannattajat "vouhottavat". Oli kuin seinän kanssa olisi keskustellut. Sitä paitsi ruotsin on hänestä oltava kansalliskieli myös jatkossa, koska se on "oikeudenmukaista". Pakon kriitikot eivät taas pysty esittämään hänestä mitään oikeita argumentteja pakon poistamisen puolesta, he vain "vouhottavat", "vihaavat" ja "kuvittelevat".
Mutta olen siis kiitollinen siitä, miten hän avasi silmiäni.
Hän esitti, ettei gallupeilla ole mitään merkitystä, koska gallupeilla nyt saa esiin mitä vaan kysyjä tahtoo ja on liian "ohjailevaa" pistää ihmiset valitsemaan vaihtoehdoista pakko vai vapaus.
Tietysti gallupeissa on ohjailua. Vääristäviä kyselyjä ovat käyttäneet nimenomaan pakon kannattajat tyyliin "pakkoruotsi vai pakkovenäjä". Aika hurja on kuitenkin ajatus, ettei pakkoa ja vapautta voisi gallupkysymyksessä pistää vaihtoehdoksi, koska vapaus kieltämättä vetoaa ajatteleviin ihmisiin.
Varsinainen pointti hänen ajattelussaan oli, että ihmisiltä pitäisi ensin kysyä, miten merkityksellinen asia koulun kieltenopetus heille on. Jos se ei ole heistä hirveän merkityksellistä heidän elämänsä kannalta, mitään jatkokysymystä ei edes tarvita.
Siis pakkoruotsigallupit ovat väärässä saadessaan ihmiset komppaamaan yleistä vapautta valita kielet, kun he kuitenkaan eivät pidä kieltenopetusta kovinkaan merkityksellisenä elämässään. Tämän vuoksi kaikki gallup-tulokset ovat huuhaata ja ne voidaan ohittaa.
Vuosien keskustelujen jälkeen yhä yllätyn, kun tapa, millä pakon ystävä perustelee itselleen muiden näkemysten ohittamisen, paljastuu oikein kirkkaana ja viattomana. Tämä on minusta huipputason viattomuutta.