IL:n pääkirjoitus 25.5.2013 ja "rasismin perintöä" Ruotsissa
Lähetetty: 25.05.2013 08:38
Nyt kun Tukholman yössä palaa autoja ja on pakko miettiä uusia näkökulmia "tasa-arvoiseen" ja "suvaitsevaiseen" Ruotsiin, IL kirjoittaa pääkirjoituksessaan näin:
"Tukholman mellakoijat eivät ole enää "maahanmuuttajia". Tukholman betoni-lähiöissä riehuvat puhuvat ruotsia samalla korostuksella kuin kruununprinsessa Victoria.
---
Betonilähiöiden nuorten turhautumisen taustalla on nähty sitäkin, ettei heillä ole ainuttakaan kantaruotsalaista kaveria. Riikinruotsalaisen kohteliaisuuden ja jämlikhet-liturgian alla on säätytietoisuutta ja jopa rasismin perintöä. Vielä 1920-luvulla Ruotsin koulukirjoissakin opetettiin, että suomalaiset ovat alempirotuisia mongoleja. Natsismillakin oli Ruotsissa kohtuullista kannatusta.
---
Ensimmäisen polven siirtolaiset ovatkin tyytyväisiä jo pääsystä turvallisen hyvinvoinnin piiriin. Toisen ja kolmannen polven nuoret sen sijaan katkeroituvat havaitessaan, ettei nousu kantaväestön elintasoon ja arvostukseen onnistu koulutuksesta ja kotouttamistoimista huolimatta."
Suomen kielikeskusteluun tämä liittyy nimenomaan leimaamisretoriikan kautta. Meilläkin puhutaan "tasa-arvoisesta" ja "suvaitsevaisesta" Nordenista, vaikka nimenomaan Norden-retoriikka meillä pakkoruotsipönkityksineen on nationalistista ja jättää muut kuin "kantaskandinaavit" toissijaiseen asemaan.
Kokosin toiseen viestiini esimerkkejä HBL:ssä eilen ja tänään julkaistuista kommenttenteista Stenbäckin avaukseen, jossa varoiteltiin ruotsinkielisiä tinkimästä pakkoruotsivaatimuksistaan:
- Ruotsin on oltava pakollinen ainakin historiallisesti ruotsinkielisissä kunnissa. Näihin lasketaan koko svenskfinland mukaan lukien Helsinki ja Turku. Vaikka finnarit ovat suomalaistaneet ruotsalaisalueet, ei heillä ole oikeutta olla välittämättä p--------n ALKUPERÄISASUKKAIDEN kielestä.
(Ett minimum är att svenskan är obligatorisk i alla historiskt svenska kommuner. Dit räknas hela svenskfinland, inklusive Helsingfors och Åbo. Att finnarna förfinskat svenskbygder ger dem ingen rätt att skita i ursprungsbefolkningens språk.)
- Ainoa ratkaisu on itsenäinen suomenruotsalainen valtio. Minä asuisin mielelläni rikkaammassa, terveemmässä ja onnellisemmassa ruotsalaisosassa, finnarit voivat asua täyssuomenkielisessä osassaan ja vihata mitä parhaiten vihaavat.
(Den enda lösningen är en självständig Finlandssvensk stat. Jag skulle mer än gärna bo i den rikare, sundare och lyckligare SVENSKA delen, så kan finnarna bo i sin helfinska del och hata vad dom bäst hatar.)
- Jos tarkkoja ollaan, niin finnareiden pitäisi etsiä itselleen oma maa jostain Idästä, ottaen huomioon sen ettei finnareilla ole mitään geneettistä yhteenkuuluvuutta muun Euroopan kanssa ja sen että finnarit ovat ryhtyneet vihaamaan kaikkea, mikä tulee Länsi- ja Pohjois-Euroopasta.
(Om man vill vara petig så borde finnarna egentligen leta ett helt eget land någonstans i Öst, med tanke på att de inte har någon genetisk samhörighet med resten av Europa, plus att finnarna plötsligt har börjat hata allt som kommer från Väst/Nordeuropa.)
Tässä siis ruotsinkielisellä puolella hellittyä keskustelua, joka retoriikassa samaistetaan "vähemmistömyönteisyyteen", "tasa-arvoisuuteen" ja "suvaitsevaisuuteen". Ja meitä syytetään vihapuheesta!
"Tukholman mellakoijat eivät ole enää "maahanmuuttajia". Tukholman betoni-lähiöissä riehuvat puhuvat ruotsia samalla korostuksella kuin kruununprinsessa Victoria.
---
Betonilähiöiden nuorten turhautumisen taustalla on nähty sitäkin, ettei heillä ole ainuttakaan kantaruotsalaista kaveria. Riikinruotsalaisen kohteliaisuuden ja jämlikhet-liturgian alla on säätytietoisuutta ja jopa rasismin perintöä. Vielä 1920-luvulla Ruotsin koulukirjoissakin opetettiin, että suomalaiset ovat alempirotuisia mongoleja. Natsismillakin oli Ruotsissa kohtuullista kannatusta.
---
Ensimmäisen polven siirtolaiset ovatkin tyytyväisiä jo pääsystä turvallisen hyvinvoinnin piiriin. Toisen ja kolmannen polven nuoret sen sijaan katkeroituvat havaitessaan, ettei nousu kantaväestön elintasoon ja arvostukseen onnistu koulutuksesta ja kotouttamistoimista huolimatta."
Suomen kielikeskusteluun tämä liittyy nimenomaan leimaamisretoriikan kautta. Meilläkin puhutaan "tasa-arvoisesta" ja "suvaitsevaisesta" Nordenista, vaikka nimenomaan Norden-retoriikka meillä pakkoruotsipönkityksineen on nationalistista ja jättää muut kuin "kantaskandinaavit" toissijaiseen asemaan.
Kokosin toiseen viestiini esimerkkejä HBL:ssä eilen ja tänään julkaistuista kommenttenteista Stenbäckin avaukseen, jossa varoiteltiin ruotsinkielisiä tinkimästä pakkoruotsivaatimuksistaan:
- Ruotsin on oltava pakollinen ainakin historiallisesti ruotsinkielisissä kunnissa. Näihin lasketaan koko svenskfinland mukaan lukien Helsinki ja Turku. Vaikka finnarit ovat suomalaistaneet ruotsalaisalueet, ei heillä ole oikeutta olla välittämättä p--------n ALKUPERÄISASUKKAIDEN kielestä.
(Ett minimum är att svenskan är obligatorisk i alla historiskt svenska kommuner. Dit räknas hela svenskfinland, inklusive Helsingfors och Åbo. Att finnarna förfinskat svenskbygder ger dem ingen rätt att skita i ursprungsbefolkningens språk.)
- Ainoa ratkaisu on itsenäinen suomenruotsalainen valtio. Minä asuisin mielelläni rikkaammassa, terveemmässä ja onnellisemmassa ruotsalaisosassa, finnarit voivat asua täyssuomenkielisessä osassaan ja vihata mitä parhaiten vihaavat.
(Den enda lösningen är en självständig Finlandssvensk stat. Jag skulle mer än gärna bo i den rikare, sundare och lyckligare SVENSKA delen, så kan finnarna bo i sin helfinska del och hata vad dom bäst hatar.)
- Jos tarkkoja ollaan, niin finnareiden pitäisi etsiä itselleen oma maa jostain Idästä, ottaen huomioon sen ettei finnareilla ole mitään geneettistä yhteenkuuluvuutta muun Euroopan kanssa ja sen että finnarit ovat ryhtyneet vihaamaan kaikkea, mikä tulee Länsi- ja Pohjois-Euroopasta.
(Om man vill vara petig så borde finnarna egentligen leta ett helt eget land någonstans i Öst, med tanke på att de inte har någon genetisk samhörighet med resten av Europa, plus att finnarna plötsligt har börjat hata allt som kommer från Väst/Nordeuropa.)
Tässä siis ruotsinkielisellä puolella hellittyä keskustelua, joka retoriikassa samaistetaan "vähemmistömyönteisyyteen", "tasa-arvoisuuteen" ja "suvaitsevaisuuteen". Ja meitä syytetään vihapuheesta!