Vieraskynä
Eliitti on aina pelännyt, että kansa äänestää väärin
HS 13.4.20134
Kaikki kansalaisaloitteet tulisi viedä koko eduskunnan käsittelyyn. Myös kansanäänestyksiä voisi järjestää paljon nykyistä enemmän.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini vaati eduskunnan kevätistuntokauden avajaiskeskustelussa kansanäänestystä EU-jäsenyydestä ja kysyi pääministeri Jyrki Kataiselta (kok), pelottaako tätä, että kansa äänestäisi väärin. Pääministeristä kysymys oli älytön, mutta Soinin heitto sisältää demokratian kannalta olennaisen kysymyksen.
Maan poliittinen eliitti on koko Suomen demokratian historian ajan pelännyt, että kansa äänestää väärin. Siksi kansalaiset eivät ole koskaan itse päässeet suoraan vaikuttamaan demokratian kannalta oleellisimpaan kysymykseen: miten asioista pitäisi päättää, eli miten kansanedustus ja vallanjako tulisi järjestää?
Suomesta puhutaan demokratian mallimaana, mutta kansanvaltamme kehittämisen historia on harvainvallan historiaa. Perustuslain pohdinnat on jätetty pienten asiantuntija- ja poliitikkopiirien etuoikeudeksi. Jo vuoden 1906 eduskuntauudistuskomitea loi vaalijärjestelmän, jolla 10 sen 14 jäsenestä valittiin ensimmäiseen eduskuntaan.
Valtiovalta kuuluu Suomessa kansalle ja välillisesti kansanedustajille. Eduskuntavaaleissa äänestäminen on kansalaisille mielekäs vaikuttamismuoto vain jos linjavaihtoehdot ovat tiedossa.
Esimerkiksi kevään 2011 eduskuntavaaleissa ei etukäteen tiedetty sen paremmin hallituspohja- kuin -ohjelmavaihtoehdoistakaan. Äänestäjille jäi täysin epäselväksi, mistä ylipäätään äänestettiin.
Kansalaiset kaipaavat uusia ja suoria vaikuttamismuotoja. Kansalaisaloitteen piti olla vastaus tähän. Pettymys on ollut valtava, kun paljastui, etteivät poliitikot tarkoittaneetkaan kansalaisaloitetta oikeaksi vaikuttamiskanavaksi.
Nyt on luotava järjestelmä, jossa jokainen aloite viedään koko eduskunnan käsittelyyn. Vain siten kansalaisten luottamus demokratiaan voidaan säilyttää.
Parlamentaarinen päätöksenteko näyttäytyy usein sattumanvaraisena tapahtumasarjana. Siksi presidentin suora kansanvaali on monille äänestäjille mielekkäämpi prosessi.
Presidentin valtaoikeuksista on keskusteltu taas sen jälkeen, kun presidentti Mauno Koivisto kauhisteli valtionpään vallan vähyyttä. Entisten presidenttien näkemyksiä kannattaa kuunnella, mutta pitäisikö joskus kysyä kansalaisiltakin, millaisia valtaoikeuksia nauttivan presidentin he haluaisivat?
Presidentinkin valtaa on hierottu pienissä kabineteissa. Poliitikot ja valtiosääntöasiantuntijat – joilla on myös oma poliittinen roolinsa – eivät voi olla keskeisessä asemassa kansanvallasta päätettäessä.
Kansan enemmistö ei ole päätöksissään aina viisas, mutta kansanvaltaan kuuluu sekin, etteivät enemmistön päätökset aina miellytä vähemmistöä.
Vuosituhantinen elitistinen näkemys, jonka mukaan kansalaiset eivät ole kyllin valveutuneita päättämään poliittisesta täysivaltaisuudestaan, on aikansa elänyt. Kansalaisten keskimääräinen koulutus- ja tietotaso yltää nykyään keskimääräisen kansanedustajan valveutuneisuustasolle.
Yksi keino lisätä suoraa demokratiaa ovat kansanäänestykset. Suomessa vuoden 1931 kieltolaki- ja vuoden 1994 EU-kansanäänestysten väliin mahtuu ihmisikä. Äänestyksiä olisi varaa lisätä rutkasti.
Kansanäänestysten edelläkävijävaltiossa Sveitsissä kansalaiset päättivät muun muassa yritysjohtajien palkitsemispäätösten siirtämisestä harvainvaltaisilta hallituksilta demokratian areenalle eli julkisille yhtiökokouksille. Suomen talouselämässä ei ole vielä täysin ymmärretty kansalaisten potentiaalia.
Talouselämän vanhentuneista asenteista parhaan esimerkin antaa Björn Wahlroos, joka sanoo demokratian edustavan enemmistön tyranniaa. Juuri samalla perusteella suomenruotsalaisaatelisto vastusti demokratiaa 1800-luvun lopulla.
Kansanvallan läpimurron jälkeen vanhan poliittisen eliitin oli nieltävä kiukkunsa ja mukauduttava uusiin oloihin. Sama on edessä 2000-luvun talouselämässäkin.
Vanhojen ja oikeudettomien etuuksien jääräpäinen puolustaminen on kehnoa politiikkaa. Uudella aikakaudella kansalaiset voivat olla demokratian suunnannäyttäjiä.
Timo J. Tuikka
Kirjoittaja on vapaa tutkija, joka tekee kirjaa Suomen demokratian historiasta.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Eliitt ... 5746898999