vapaakielivalinta.fi

Suomenkielinen suomalainen tietää, kuka hän on. Keskeinen identiteetin osa on kieli - suomen kieli. Suomalaisuutta määritellään usein niin, että rajataan pois asioita, jotka eivät kuulu suomenkielisen suomalaisen identiteettiin. Ruotsin kieli on vieras asia, joka ei kuulu suomenkielisen suomalaisen identiteettiin.

Tietysti aina voi yhä uudelleen kysyä "Keitä me suomenkieliset suomalaiset olemme" ja etsiä vastauksia syvemmältä historiasta. Mitä kauemmaksi historiassa mennään, niin sitä vähäisemmäksi tulee ruotsin kielen merkitys suomalaisille. Ruotsalaiset ja heidän jälkeläisensä ovat uusia tulokkaita Suomen alueella.

Poliittisen ja taloudellisen vallan keskittyminen aikoinaan ruotsinkielisten käsiin on johtanut ikävään pakkoruotsi-systeemiin, josta vanhoilliset, vanhoihin yhteiskunnallisiin rakenteisiin ripustautuneet poliitikot yrittävät kynsin hampain pitää kiinni. Pakkoruotsi-systeemistä on tullut este suomalaisen yhteiskunnan kehittymiselle.

Pakkoruotsittajat ovat yrittäneet syöttää suomenkielisille keinotekoista pakkoruotsitettua identiteettiä, mutta huonoin tuloksin. On saatu aikaiseksi hokemia ja mantroja, mutta ei ne eivät muuta todellista tilannetta. Suomi on suomenkielinen maa ja samalla monikielinen maa, sillä erilaisten kielivähemmistöjen määrä jatkuvasti kasvaa.

Suomenkielisen suomalaisen identiteetti on selvä. Siitä voidaan käydä keskusteluja ja tarkastella suomenkielisen identiteettiä eri kannoilta. Tärkeää tällä hetkellä on saada Suomi ja suomalaiset vapautettua pakkoruotsi-systeemistä:

http://www.ruotsivapaaehtoiseksi.fi

TK kirjoitti:Suomenkielinen suomalainen tietää, kuka hän on. Keskeinen identiteetin osa on kieli - suomen kieli.

Kyllä. Samoin äärettömän tärkeää on tietoisuus oman suvun historiasta. Me useimmat tunnemme esivanhempamme 1800-luvulta ja vielä 1700-luvulta, tunnemme paitsi nimet myös heidän tarinansa. Monen nimilistat ja sukutarinat vievät tätäkin kauemmaksi. Meillä on suomenkieliset juuret, joissa on värinä oksia ympäröivistä kansoista. On käsittämätöntä, että meille tullaan sanomaan, että esivanhempamme 1809 olisivat olleet ruotsalaisia tai venäläisiä, koska suomalaisuutta ei muka ollut. Tuollainen sanoilla leikkiminen osoittaa äärettömän suurta halveksuntaa tai ymmärtämättömyyttä suomenkielistä sukupolvien ketjua kohtaan. Ja ne suomenkieliset ketjut vievät todella kauas ja kantavat äärimmäisen kallisarvoista perintöä, kalliisti maksettua. Tämän tunnustamisen ei pitäisi olla kenellekään vaikeaa.