Kielirajalla häiriögeneraattori?
Lähetetty: 06.04.2013 16:43
Kommentit kulkevat kielirajan yli jonkin häiriögeneraattorin kautta, sillä ne ilmeisesti kuullaan tyystin toisin kuin ne on lausuttu tai kirjoitettu.
BBL:n pääkirjoituksen pettynyt kannanotto kielivapauden kannattajiin on oiva osoitus siitä. Tästä pääkirjoituksesta ja sen kommenteista nousee hyviä esimerkkejä ohipuhumisesta ja väärinymmärryksistä.
Pääkirjoitus VKV:n sivuista: "Kysytään myös mitä vajavaisuutta sellaisessa suomenruotsalaisessa on, joka ei hyväksy yksikielistä maata."
Oikeastaan kysymys esitettiin näin: "Siis pelkkä periaatteellinen yksikielisyys riittäisi katkaisemaan välit maahan nimeltä Finland, vaikka ruotsinkieliset palvelut voitaisiin kuinka taata ja vähemmistöoikeudetkin voitaisiin taata (siis sellaiset, jotka olisivat jopa erittäin hyvät 5%:n vähemmistölle missä tahansa maailmassa)?"
Nyt siis tiedän, miten se kuultiin.
Pääkirjoitus VKV:n sivuista: "Nyt puhutaan siitä, miten todellinen suomalainen identiteetti turmeltuu siitä, että sen edellytetään sisältävän myös ruotsinkielisyyttä."
Sanotaan siis meidän puhuvan "todellisesta suomalaisesta identiteetistä", vaikka täällä nimenomaan painotetaan, että identiteetit ovat erilaisia ja itsenäiseen kansaan kuuluvina suomalaisilla lienee lupa itse rakentaa identiteettinsä ruotsilla tai ilman.
Täällä on taatusti oltu tyytymättömiä siihen, että meemeissä pakkoruotsi on tuotu myös suomalaisen identiteetin ja sivistyksen määritelmiin. Mutta tuskin olemme puhuneet sellaisen turmelevan identiteettejä, eihän identiteettejä tai sivistystä voi määritellä vastoin ihmisten kokemusta.
Kriittinen kommentti näiltä sivuilta: "jos maahamme kouluihin tuotaisiin pakollista saamea opiskeltavaksi, pitäisin sitä osana suomalaisuutta ja meidän identiteettiämme, kyllä"
Tässä voi näkyä oleellinen ero erilaisten identiteettikokemusten välillä.
Toiset kuuluvat koulukuntaan, jonka identiteetti tulee lakitekstistä ja muuttuu väistämättä sen mukana.
Useimmat täällä näyttävät kuuluvan koulukuntaan, jonka identiteetti on oman kokemuksen kautta rakentunut ja muuttuu vain kokemusten myötä. Esimerkiksi tietoisuus siitä, että maassa on saamelaisia, romaneja tai tataareja ei tuo näitä osaksi identiteettiä, mutta avioituminen johonkin näihin ryhmään kuuluvan kanssa koskettaneisi myös identiteettiä. Tällainen ero voisi selittää ristiriidat tässä identiteettikysymyksessä.
BBL:n pääkirjoituksen pettynyt kannanotto kielivapauden kannattajiin on oiva osoitus siitä. Tästä pääkirjoituksesta ja sen kommenteista nousee hyviä esimerkkejä ohipuhumisesta ja väärinymmärryksistä.
Pääkirjoitus VKV:n sivuista: "Kysytään myös mitä vajavaisuutta sellaisessa suomenruotsalaisessa on, joka ei hyväksy yksikielistä maata."
Oikeastaan kysymys esitettiin näin: "Siis pelkkä periaatteellinen yksikielisyys riittäisi katkaisemaan välit maahan nimeltä Finland, vaikka ruotsinkieliset palvelut voitaisiin kuinka taata ja vähemmistöoikeudetkin voitaisiin taata (siis sellaiset, jotka olisivat jopa erittäin hyvät 5%:n vähemmistölle missä tahansa maailmassa)?"
Nyt siis tiedän, miten se kuultiin.
Pääkirjoitus VKV:n sivuista: "Nyt puhutaan siitä, miten todellinen suomalainen identiteetti turmeltuu siitä, että sen edellytetään sisältävän myös ruotsinkielisyyttä."
Sanotaan siis meidän puhuvan "todellisesta suomalaisesta identiteetistä", vaikka täällä nimenomaan painotetaan, että identiteetit ovat erilaisia ja itsenäiseen kansaan kuuluvina suomalaisilla lienee lupa itse rakentaa identiteettinsä ruotsilla tai ilman.
Täällä on taatusti oltu tyytymättömiä siihen, että meemeissä pakkoruotsi on tuotu myös suomalaisen identiteetin ja sivistyksen määritelmiin. Mutta tuskin olemme puhuneet sellaisen turmelevan identiteettejä, eihän identiteettejä tai sivistystä voi määritellä vastoin ihmisten kokemusta.
Kriittinen kommentti näiltä sivuilta: "jos maahamme kouluihin tuotaisiin pakollista saamea opiskeltavaksi, pitäisin sitä osana suomalaisuutta ja meidän identiteettiämme, kyllä"
Tässä voi näkyä oleellinen ero erilaisten identiteettikokemusten välillä.
Toiset kuuluvat koulukuntaan, jonka identiteetti tulee lakitekstistä ja muuttuu väistämättä sen mukana.
Useimmat täällä näyttävät kuuluvan koulukuntaan, jonka identiteetti on oman kokemuksen kautta rakentunut ja muuttuu vain kokemusten myötä. Esimerkiksi tietoisuus siitä, että maassa on saamelaisia, romaneja tai tataareja ei tuo näitä osaksi identiteettiä, mutta avioituminen johonkin näihin ryhmään kuuluvan kanssa koskettaneisi myös identiteettiä. Tällainen ero voisi selittää ristiriidat tässä identiteettikysymyksessä.