vapaakielivalinta.fi

Kommentit kulkevat kielirajan yli jonkin häiriögeneraattorin kautta, sillä ne ilmeisesti kuullaan tyystin toisin kuin ne on lausuttu tai kirjoitettu.

BBL:n pääkirjoituksen pettynyt kannanotto kielivapauden kannattajiin on oiva osoitus siitä. Tästä pääkirjoituksesta ja sen kommenteista nousee hyviä esimerkkejä ohipuhumisesta ja väärinymmärryksistä.



Pääkirjoitus VKV:n sivuista: "Kysytään myös mitä vajavaisuutta sellaisessa suomenruotsalaisessa on, joka ei hyväksy yksikielistä maata."

Oikeastaan kysymys esitettiin näin: "Siis pelkkä periaatteellinen yksikielisyys riittäisi katkaisemaan välit maahan nimeltä Finland, vaikka ruotsinkieliset palvelut voitaisiin kuinka taata ja vähemmistöoikeudetkin voitaisiin taata (siis sellaiset, jotka olisivat jopa erittäin hyvät 5%:n vähemmistölle missä tahansa maailmassa)?"

Nyt siis tiedän, miten se kuultiin.



Pääkirjoitus VKV:n sivuista: "Nyt puhutaan siitä, miten todellinen suomalainen identiteetti turmeltuu siitä, että sen edellytetään sisältävän myös ruotsinkielisyyttä."

Sanotaan siis meidän puhuvan "todellisesta suomalaisesta identiteetistä", vaikka täällä nimenomaan painotetaan, että identiteetit ovat erilaisia ja itsenäiseen kansaan kuuluvina suomalaisilla lienee lupa itse rakentaa identiteettinsä ruotsilla tai ilman.

Täällä on taatusti oltu tyytymättömiä siihen, että meemeissä pakkoruotsi on tuotu myös suomalaisen identiteetin ja sivistyksen määritelmiin. Mutta tuskin olemme puhuneet sellaisen turmelevan identiteettejä, eihän identiteettejä tai sivistystä voi määritellä vastoin ihmisten kokemusta.



Kriittinen kommentti näiltä sivuilta: "jos maahamme kouluihin tuotaisiin pakollista saamea opiskeltavaksi, pitäisin sitä osana suomalaisuutta ja meidän identiteettiämme, kyllä"

Tässä voi näkyä oleellinen ero erilaisten identiteettikokemusten välillä.

Toiset kuuluvat koulukuntaan, jonka identiteetti tulee lakitekstistä ja muuttuu väistämättä sen mukana.

Useimmat täällä näyttävät kuuluvan koulukuntaan, jonka identiteetti on oman kokemuksen kautta rakentunut ja muuttuu vain kokemusten myötä. Esimerkiksi tietoisuus siitä, että maassa on saamelaisia, romaneja tai tataareja ei tuo näitä osaksi identiteettiä, mutta avioituminen johonkin näihin ryhmään kuuluvan kanssa koskettaneisi myös identiteettiä. Tällainen ero voisi selittää ristiriidat tässä identiteettikysymyksessä.

Nevalaisen laati pääkirjoitukseen vastineen, jonka lainaan tähän:

Vähän ikävää että lähdet tähän natsitteluretoriikkaan mukaan, vaikka meillä oli jopa ihan kohtuullisia keskusteluja Vapaan kielivalinnan sivuilla. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tuntui siltä, että johonkin ruotsinkieliseen voi saada jonkinlaisen älyllisen otteen jonka pohjalta voi keskustella.

Se, että tämä asia ikävä kyllä tietysti pyörii vähemmistöväestön oikeuksien ja enemmistön velvoitteiden ympärillä nyt on vaan tosiasia, eikä se tee sen kritiikistä vähemmistövihamielisyyttä sinänsä. Toki suomenruotsalaiset pyrkivät häivyttämään tämän aspektin sitä kautta, että meidän kaikkien on oleellisesti oltava heidänkaltaisiaan -- heidän ehdoillaan -- ja kaikki muu on häpeällistä metsäläisyyttä tai natsismia. Sittenpä mitään ongelmia ei tietenkään enää olisikaan. Näppärää.

Mitä identiteettipuheeseen tulee, suomenruotsalaisilla joka tapauksessa tuntuu olevan oikeus tunnistaa oma identiteettinsä ja argumentoida sen erityisyyden puolesta; miksi joku toinen ihminen ei sitten saa toiselta puolelta puhua samasta asiasta?

RKP:n poliittinen merkitys ja vaikutusvalta on tottakai ihan selvä asia, vaikka toki eduskunnan enemmistö onkin aina sitten hyväksymässä ne kielilait jotka ensin on Lipposen sanoin kirjoitettu sellaisiksi kuin ruotsinkieliset haluavat.

Viime aikoina olen muuten kuullut muualtakin yrityksiä hämärtää mielipiteenmuodostuksen edellytyksiä siinä mielessä, että en voi/saa sanoa, "kuka on jotain mieltä"... onhan se vaan hassua, että esimerkiksi koko pakkoruotsin perustelu on niin täysin liturginen, ja siihen liittyvät meemit lähtevät liikkeelle tyypillisesti jostain folktingetiläisen poliitikon tai ajatuspaja magmalaisen suusta. Niitä sitten rummutetaan ruotsinkielisessä mediassa kunnes niistä tulee uusia uskonkappaleita, joita "ruotsinmielisten" on toisilleen hymisteltävä tunnistaakseen "hyvän ihmisen".

Sitten nämä lähtökohtaisesti aika vinksahtaneet ja tarkoitushakuiset ajatusrakennelmat päätyvät, jostain kumman syystä, kansalliskielistrategiaan (aiemmin "kansallinen kielistrategia") ja jopa EN:n nootteihin Suomelle.

Mielenkiintoista, eikö totta?

Se sai oitis vastineen, jossa katsotaan Nevalaisen vahvistaneen pääkirjoituksen kritiikin VKV:lle:

Eero Nevalainen är visst en konstig liten filur.

Han verkar vara väldigt känslig om någen ens insinuerar att skolspråksivrarna inte har rena mjöl i påsen, men han ser inga problem i det att han själv stämplar alla svenskspråkiga som okunniga att föra intelligenta debatter. Se fast sista meningen i första stycket av hans inlägg.

Sen upprepar han samma mönster i följande stycke. Det är som om han kommit hit med sina fördomsulla konspirationsteorier bara för att ge bevis till den tes Andelin kom fram till.

Yhteenkään Nevalaisen nostamaan aiheeseen ei kajottu, mutta kirjoittaja arvioitiin leimalla "en konstig liten filur". Sen jälkeen keskityttiin loukkaantumaan siitä, että kirjoituksessa olisi annettu ymmärtää, että kaikki ruotsinkieliset ovat kykenemättömiä käymään älyä vaativia keskusteluja. Lopuksi katsottiin, että Nevalainen on salaliittoteoreetikko, joka näin vain vahvistaa pääkirjoituksen teesejä.

Miten häiriögeneraattorin saa pois päältä?


http://bbl.fi/opinion/ledare/2013-04-02 ... -illviljan