Laiskat suomalaiset ovat pakkoruotsinsa ansainneet?

[jlo]

Mikä tätä maata vaivaa? Olen tehnyt melko paljon työtä sen hyväksi, että yritykselläni olisi edes joskus tulevaisuudessa käytössä kielitaitoisia ja omilla aivoillaan ajattelemaan kykeneviä ihmisiä.
Käytönnössä paria rkp:n änkyrää lukuunottamatta jokainen on ollut kanssani samaa mieltä siitä, että kieltenopetus kaipaa nopeita uudistuksia niin, että edes osa kansasta oppisi englannin lisäksi jonkun hyödyllisen maailmankielen.
Kun sitten pitäisi asialle jotain tehdä, mielenkiinto lopahtaa täysin. En voi käsittää, että joku katselee laiskana sivusta nykyistä epäoikeudenmukaisuutta mieluummin, kuin edes esittää mielipiteensä. Onko tässä kyseessä joku joukkopsykoosi vai mitä täällä oikein tapahtuu?

[TK]

Massa-aivopesusta lienee kysymys. Suomenkieliset on aivopesty uskomaan, että elämässä ei ole etenemismahdollisuuksia ilman pakkoruotsi-todistuksia. Suomenkieliset on käsittämättömästi ja järjen vastaisesti saatu uskomaan, että seinä tulee vastaan joka puolella, jos ei ole pakkoruotsia opetellut.

Surut puolestaan on aivopesty vielä tehokkaammin uskomaan, että kaikki kehitys ja sivistys on riippuvaista ruotsinkielisyydestä, että kaikki hyvä on aina tullut ja on aina tuleva Ruotsista. Surut on opetettu kumartamaan Ruotsin suuntaan.

[thmas]

En voi käsittää, että joku katselee laiskana sivusta nykyistä epäoikeudenmukaisuutta mieluummin, kuin edes esittää mielipiteensä.

Erittäin hyvä ja mielenkiintoinen kysymys. Poliittisilla päättäjillä ei varmaankaan ole rohkeutta kannattaa pakkoruotsista luopumista perussuomalaisia lukuunottamatta. Jos eduskunnassa vastustaa pakkoruotsia niin se voidaan nykyisessä ilmapiirissä väärintulkita nousemiseksi vastarintaan esivaltaa kohtaan. On paljon helpompi puolustaa vähemmistöjen oikeutta kuin heikentää niitä. On varmasti paljon mukavampi kävellä eduskunnan käytävillä jos on ilmaissut näkemyksensä ”kaksikielisyys on rikkaus ja vähemmistöjen oikeuksia pitää parantaa ja vähemmän puhutusta kansalliskielestä ja sen puhujista täytyy pitää huolta.” Pakkoruotsia vastustamalla kansanedustaja joutuisi RKP:n ja monen suuren puolueen kansanedustajan epäsuosioon.

Miksi sitten kansa hyväksyy tilanteen? Ei hyväksykään koska 63% haluaisi ruotsin vapaaehtoiseksi (tammikuu 2013). Lähde

– Perustuslaissa sanotaan, että Suomen kansalliskielet ovat suomi
ja ruotsi. Lainkuuliaiset kansalaiset eivät sivistyneessä valtiossa riko
lakia, Ahtisaari toteaa ja haluaa jäädyttää pakkoruotsikeskustelun.
Presidenttikauden aikana hän vakuuttui täysin Suomen molempien
virallisten kielten vaalimisen tärkeydestä.

Kansallisessa raportissa todetaan, että suomi ja ruotsi ovat Suomen virallisia
kieliä.
– Asiahan on sitä myötä selvä, Ahtisaari sanoo. Kukaan ei ole toistaiseksi
ilmoittanut vastustavansa perustuslakia ja lakia noudatetaan tässä asiassa aivan
samoin kuin muutenkin. Kielikysymystä tulee käsitellä muiden lakikysymysten tavoin, hän sanoo. Laki on tarkoitettu noudatettavaksi.

Ahtisaari painottaa vielä kerran haastattelun aikana, ettei ruotsin asema ole
ongelma Suomessa.
– En halua edes keskustella siitä! En ole eläessäni kuullut kenenkään vaativan,
että perustuslakia pitäisi muuttaa – en edes perussuomalaisten. Niin kauan kuin
meillä on tämä perustuslaki, jokaisen hallituksen tulee noudattaa sitä tarkkaan.

[Eero Nevalainen]

Kyse on meemien voimasta, erityisesti tästä:

http://en.wikipedia.org/wiki/Thought_Re ... lich.C3.A9

Jos olisin jonkinlainen kielentutkija tai sosiologi, tutkisin ehdottomasti tätä ilmiötä jossa suomenruotsalaiset tahot tuottavat näitä kaikkien suollettaviksi "hyvän ihmisen merkkeinä". Sain tänään taas loistavan esimerkin tästä ilmiöstä. Talossani asuu oikein mukava vanhempi rouva, joka nyt tässä sen kummemmin erittelemättömistä syistä tuntuu arvostavan ja sympatiseeraavan minua paljon. Tapaamme pihalla aina silloin tällöin. Keskustelu meni siihen, että norjalainen ystäväni on tulossa Suomeen ensi kuussa. Keskustelu sivusi sitä, että "sinäpä kuitenkin osaat varmasti myös ruotsia", johon minä että "no itse asiassa en puhu sitä kyllä sanaakaan siten että voisin sitä keskusteluun käyttää". Totesin sitten olevani poliittisesti aktiivinen asiassa.

Vastine oli, että "no mutta eikös se ole hyvä että meillä on kaksi kieltä?".

Nämä tulevat aina jotenkin niin naiivin vilpittömästi että ne lyövät aina kuin puulla päähän, ehkä siksikin että niitä kuulee niin usein. Oikea vastaus olisi tietysti alkaa argumentoida, että ketkä me ja miksi juuri ne kaksi kieltä, mutta tulinpa sitten vaan todenneeksi että no ei minun mielestäni siten kuin se poliittis-ideologisesti Suomessa on määritelty...

Ja toki hän oli sitten iloinen siitä kun saan norjalaiselta "vaikutteita". Voin kertoa että ystäväni nauraa räkäisesti ajatukselle, että hän tulee sieltä Oslosta antamaan minulle maailmankuvan aineksia...