Jan-Erik Andelin kirjoitti:Elvis has left the building.
Kiitos käynnistä! Oli mielenkiintoista päästä keskustelemaan!
Elvikselle sellaiset terveiset mukaan, että Ahtisaaripaperin tilaajilla (ruotsinkielisten lakisääteinen edustuselin folktinget ja sitä kautta koko ruotsinkielisten toimijoiden verkosto) ja sen paperin toteutuksen läpiviejillä (RKP:n edustajisto) on moraalinen vastuu lopettaa pakkoruotsittaminen Ahtisaaripaperin nimissä. Se, että kulisseissa on saatu toiset hallituspuolueet tukemaan Ahtisaaripaperin muita kieliryhmiä ja erilaisia oppilaita halveksivaa linjaa, on yhteinen häpeämme. Se paperi oli loukkaus kaikkia muita kieliryhmiä kohtaan ja se sisältää vielä toteutumattomia kohtia, joita kukaan ei voi hyvin omantunnoin ajaa, esimerkiksi lukion kielipainotuksen ja pakollisten kielikokeiden lisääminen.
Oli hienoa, että Elvis kävi, mutta täältä tuskin tarttui mukaan mitään sellaista, mitä Elvis ei olisi tiennyt ennestään: Kielivapauden kannattajia on monenlaisia, jotkut painottavat kielivapautta jotkut yksikielisyyttä, vihasta ruotsinkielisiä kohtaan ei missään nimessä ole kysymys. Sen sijaan ollaan kyllästyneitä siihen, että ruotsinkielisten edustajien enemmistö käyttää koko poliittisen painoarvonsa pakkoruotsittamiseen eikä ruotsinkielisten palvelujen ja kulttuurin vahvistamiseen ilman pakkoruotsia. Ollaan turhautuneita siihen, ettei avointa keskustelua ole muualla kuin nettipalstoilla. Moni on saatellut lapsensa läpi koulupolun pakkoruotsin peruskoulusta yliopistoon. Kaikesta työstä huolimatta alkaa näyttää siltä, että lastenlapsemmekin saavat saman annoksen pakkoruotsia. Turhautuminen näkyy terävinä kommentteina. Ei kai tämä voinut yllättää?
Oleellista on nyt se, viekö Elvis terveisensä perille, huomaako hän kerrankin kuulleensa avointa ja harkittua puhetta kielipolitiikasta muiden kieliryhmien kannalta.
Onnistuuko avoin ja harkittu keskustelu yli kielirajan?
1. Kyllä, jos tunnustetaan
- suomenruotsalaisten huoli siitä, että tarpeellisetkin ruotsinkieliset palvelut ajetaan alas ja että kieliympäristöt rappeutuvat,
- uussuomalaisten huoli siitä, ettei heidän ole helppo kotoutua ja päästä sisään yhteiskuntaamme,
- suomenkielisten huoli siitä, että vielä ei suomenkielisten lasten ja nuorten koulutuksen perusteena ole heidän omat tarpeensa ja mielenkiinnon kohteensa, kuten tulisi olla, ja tästä seuraa monelle niin turhaa riesaa kuin suoranaista vahinkoa.
2. Kyllä, jos erilaisten suomalaisten identiteettien mosaiikkia pidetään luonnollisena. Finländare-identiteetti ei ole yksi maan enemmistön identiteeteistä.
3. Kyllä, jos tunnustetaan, että enemmistöt ja vähemmistöt ovat aina eläneet rinnakkain ja tarvitsevat toisiaan. Kiusanteko puolin tai toisin jää kytemään ja kostautuu... Ahtisaaripaperi oli kiusantekoa! Muut kieliryhmät eivät ole mitään vastaavaa tehneet tai edes suunnitelleet ruotsinkielisten kiusaksi!
4. Kyllä, jos tunnustetaan, että pakollisen ruotsin muuttaminen valinnaiseksi ei ole enää mikään iso juttu. (Miksi Ahtisaaripaperia ei sitten voi pysäyttää!?)
5. Kyllä, jos tunnustetaan, että kielipolitiikan pitää palvella erilaisia suomalaisia ja siksi poliitikkojen tulee kuunnella äänestäjiään tässä asiassa - ei enää suljettujen ovien takana tehtäviä päätöksia! Ei enää lobbaamista muiden kieliryhmien lasten ja nuorten tappioksi!
Avointa keskustelua tältä pohjalta kiitos!