Historia, Norden ja vähemmistön oikeudet
Lähetetty: 06.02.2013 21:50
Olen kirjoittanut tästä ennenkin, mutta haluan edelleen nostaa esiin sen, että pakkoruotsin hitaan poistumisen takana on paitsi sanoittamattomia tavoitteita ja etuja, myös tietty arvomaailma.
Joitakin vuosia sitten yritin oikein perinjuurin selvittää, millaiselle maailmankuvalle myötämielisyys pakolle rakentuu. Eräs ystäväni, jonka ajattelua olen tottunut arvostamaan, lähti vääntämään asiasta kanssani. Hän aloitti sanomalla, että olen omaksunut ”postmodernin kulttuurikäsityksen”, jossa ”hyödyttömät vapaudet” nostetaan kunniaan, vaikka ne syövät "kulttuuria ylläpitävät perinteet ja arvot".
Hänelle kielivapauden argumentit näyttivät olevan pelkkiä korulauseita, joilla yritetään peitellä sitä, mitä todella tapahtuisi, jos ruotsista tulisi vapaaehtoinen:
I Ensinkin "yhtenäinen suomalaisuus" hajoaisi. Suomalaisen kulttuurin kieli ei ole suomi tai ruotsi vaan niiden muodostama yhdistelmä, joka vain painottuu eri yksilöillä eri tavoin. Ruotsin kieli on kantanut ja kantaa keskeisiä kulttuuriarvoja: pohjoismaisuutta, vanhan ajan sivistyneistön perinteitä, historiallisuutta… Pelkkä suomenkielinen suomalaisuus on vain varjo siitä, mitä suomalaisuus voisi olla.
II Toiseksi menetettäisiin laillisuus. Ikivanhan ruotsinkielisen väestönosan oikeudet ovat laillisuuden mittari, ”perustuslakiarvoja”. Suomalainen, joka jättää täyttämättä velvollisuutensa opiskella ruotsin alkeet, jotta voi joskus jossain edes hätäisesti yrittää ymmärtää suomenruotsia, rikkoo perustuslain henkeä vastaan. Suomi, joka hylkää ikiaikaiset lait ja ikiaikaisen kansanosan, hylkää kenet vain.
III Kolmanneksi koulutus lakkaisi siirtämästä "omaa kulttuuriamme" ja päädyttäisiin juurettomuuteen. Englanti tulee maahamme "roskakulttuurin" mukana ja kantaa siksi jonkinlaista "kulttuurityhjiötä" mukanaan. Se, että englanti avaa ovia maailmalle, on joutava juttu "kulttuurittomuuden köyhdyttämille" ihmisille ja vain kiihdyttää suomalaisuuden katoamista. Siksi suomalaisille olisi parasta jarruttaa englannin opiskelua ja keskittyä ruotsiin. Suomen ja ruotsin kautta pystytään rakentamaan "omaa suomalaisuutta". Vasta tällaisessa kulttuuriprosessissa mukana oleville lapsille voi muista kielistä olla jotain muutakin kuin haittaa.
Ystäväni kysyi, voisimmeko tehdä äidinkielestä vapaaehtoisen, jos osa kansasta sitä haluaisi. Hän kysyi, miten voi ottaa vakavasti kansan, joka haluaa tehdä äidinkielestään vapaaehtoisen.
Ystäväni maailmankuvasta keskusteltiin mm. näkökulma-palstalla. Jokaista erillistä kohtaa vastaan argumentoitiin sankarillisesti, mutta tietyllä tavalla ystäväni tinkimätön maailmankuva jäi kohtaamatta.
Kun pakkoruotsia ei ainakaan pidetä kovin pahana ja meille rauhoitellen viitataan historiaan, Nordeniin ja vähemmistön oikeuksiin, itse asiassa nojataan tämänkaltaiseen ajatteluun, vaikkei moni osaisi ajatuksiaan näin selkeästi muotoilla.
Joitakin vuosia sitten yritin oikein perinjuurin selvittää, millaiselle maailmankuvalle myötämielisyys pakolle rakentuu. Eräs ystäväni, jonka ajattelua olen tottunut arvostamaan, lähti vääntämään asiasta kanssani. Hän aloitti sanomalla, että olen omaksunut ”postmodernin kulttuurikäsityksen”, jossa ”hyödyttömät vapaudet” nostetaan kunniaan, vaikka ne syövät "kulttuuria ylläpitävät perinteet ja arvot".
Hänelle kielivapauden argumentit näyttivät olevan pelkkiä korulauseita, joilla yritetään peitellä sitä, mitä todella tapahtuisi, jos ruotsista tulisi vapaaehtoinen:
I Ensinkin "yhtenäinen suomalaisuus" hajoaisi. Suomalaisen kulttuurin kieli ei ole suomi tai ruotsi vaan niiden muodostama yhdistelmä, joka vain painottuu eri yksilöillä eri tavoin. Ruotsin kieli on kantanut ja kantaa keskeisiä kulttuuriarvoja: pohjoismaisuutta, vanhan ajan sivistyneistön perinteitä, historiallisuutta… Pelkkä suomenkielinen suomalaisuus on vain varjo siitä, mitä suomalaisuus voisi olla.
II Toiseksi menetettäisiin laillisuus. Ikivanhan ruotsinkielisen väestönosan oikeudet ovat laillisuuden mittari, ”perustuslakiarvoja”. Suomalainen, joka jättää täyttämättä velvollisuutensa opiskella ruotsin alkeet, jotta voi joskus jossain edes hätäisesti yrittää ymmärtää suomenruotsia, rikkoo perustuslain henkeä vastaan. Suomi, joka hylkää ikiaikaiset lait ja ikiaikaisen kansanosan, hylkää kenet vain.
III Kolmanneksi koulutus lakkaisi siirtämästä "omaa kulttuuriamme" ja päädyttäisiin juurettomuuteen. Englanti tulee maahamme "roskakulttuurin" mukana ja kantaa siksi jonkinlaista "kulttuurityhjiötä" mukanaan. Se, että englanti avaa ovia maailmalle, on joutava juttu "kulttuurittomuuden köyhdyttämille" ihmisille ja vain kiihdyttää suomalaisuuden katoamista. Siksi suomalaisille olisi parasta jarruttaa englannin opiskelua ja keskittyä ruotsiin. Suomen ja ruotsin kautta pystytään rakentamaan "omaa suomalaisuutta". Vasta tällaisessa kulttuuriprosessissa mukana oleville lapsille voi muista kielistä olla jotain muutakin kuin haittaa.
Ystäväni kysyi, voisimmeko tehdä äidinkielestä vapaaehtoisen, jos osa kansasta sitä haluaisi. Hän kysyi, miten voi ottaa vakavasti kansan, joka haluaa tehdä äidinkielestään vapaaehtoisen.
Ystäväni maailmankuvasta keskusteltiin mm. näkökulma-palstalla. Jokaista erillistä kohtaa vastaan argumentoitiin sankarillisesti, mutta tietyllä tavalla ystäväni tinkimätön maailmankuva jäi kohtaamatta.
Kun pakkoruotsia ei ainakaan pidetä kovin pahana ja meille rauhoitellen viitataan historiaan, Nordeniin ja vähemmistön oikeuksiin, itse asiassa nojataan tämänkaltaiseen ajatteluun, vaikkei moni osaisi ajatuksiaan näin selkeästi muotoilla.