vapaakielivalinta.fi

Tämän tekstin olen eri muodoissa kirjoittanut ajatuksiani selventääkseni varmaan tuhat kertaa. Yhtä käsittämätön tilanne joka kerta:

Ruotsinkielisiksi rekisteröityjä on Suomessa viitisen prosenttia mannermaalla. Suomenkielisiä on nyt n. 90% mutta maahanmuuttajien osuus kasvaa.

Työtoverini lapset ja serkkuni lapset kuuluvat tähän viiden prosentin ruotsinkielisten ryhmään. Heillä on oikeus ruotsinkieliseen palveluun läpi elämänsä, vaikka he puhuvat äitinsä kanssa suomea.

Minun lapseni opiskelee läpi koulu-uransa pakkoruotsia, koska lapsellani on kuulemma "oikeus" saada pätevyys palvella ruotsiksi - muutamaa prosenttia kansasta! On todella halventavaa puhua "oikeudesta", kun kyseessä on velvollisuus ja pakko. Kun lapsi ei opi helposti ruotsia, hänen koko opiskeluaikansa on taistelua tämän aineen kanssa. Koulutuksen pitäisi kuitenkin palvella yksilöä ja mahdollistaa panostaminen hänen vahvuuksiinsa.

Lapseni luokalla on maahanmuuttajia, jotka puhuvat kotona omaa kieltään, koulussa yrittävät selvitä suomella, tarvitsevat englantia - mutta niin ikään heillä on pakkoruotsinsa, jotta heilläkin olisi "oikeus" saavuttaa pätevyys palvella ruotsiksi, vaikka meidän tulisi rakentaa monikielistyvälle maalle palveluja monin kielin. Vapautuksia ei jaeta, sen sijaan ruotsin opetusta maahanmuuttajille tehostetaan, vaikka suomikin jää monella vajaaksi.

Ruotsi ei ole suurelle osalle helppo kieli. Se on kieli, jota ei kuule arjessa ja sen tarve on jo useammassa sukupolvessa osoittautunut teoreettiseksi. Silti jokainen suomalainen tarvitsee todistuksen ruotsin osaamisesta, jotta voisi valmistua ja sitten elää elämänsä ilman ruotsia. Kukaan suomenkielinen ei voi valmistua mistään oppilaitoksesta omassa maassaan osaamatta nimenomaan ruotsia! Ajatelkaapa, jos yksikään ruotsalainen ei voisi valmistua omassa maassaan osaamatta suomea - sehän olisi kohtuutonta!

Kun tätä ihmettelee ruotsinkielisellä palstalla, tulee oitis kohtelias vastaus: "Normaalit lapset oppivat kieliä helposti, vain laiskat tai heikkolahjaiset eivät opi ruotsia". Mitä ylenkatsetta viisaita ja koulutettuja vanhempia kohtaan, jotka kirjoittavat pakkoruotsin lapsilleen aiheuttamista todellisista ongelmista!

Parin kuukauden välein ilmestyy hallinnolta manifestia, noottia, toimintaohjelmaa, raporttia tai muuta paperia, joissa vahvistetaan ruotsin pakollisuutta. Perusteluita pakolle ei näissä opuksissa näy, kyse on vain maan ruotsinkielisten luovuttamattomasta oikeudesta elää maassa ikään kuin ruotsinkielisiä olisi puolet kansasta. Inhimillistä ja taloudellista hintaa järjestelylle ei saa kysellä. Sellainen kuitataan ruotsivihaksi.

Poliitikot ovat joutuneet toistelemaan, että ruotsi kuuluu jokaisen suomalaisen yleissivistykseen. Rehellisinä hetkinään joku heistä saattaa pukea pakon tarpeellisuuden omassa elämässään näinkin avoimesti: "jos aikoisi kohota vaikka puolueen puheenjohtajaksi --- pitäisi osata puhua sujuvaa ruotsia, koska muuten kaikki pilkkaavat oppimattomaksi noloksi moukkatankeroksi, jota saa hävetä" (Rosa Meriläinen Vihreässä langassa 2010) Pakkoruotsin taustalla on henki, joka tekee siitä suorastaan rasistisen loukkauksen ei-ruotsinkielisiä suomalaisia kohtaan.

Mitä seuraavaksi?

Seuraavaksi jaettaneen niukoista rahoistamme varoja näihin hankkeisiin:
- ruotsi aikaistetaan alakouluun
- luokanopettajista aletaan koulia ruotsinopettajia, sillä heidän kuuluu jatkossa integroida ruotsin kieltä ja ruotsinkielistä kulttuuria muihin oppiaineisiin
- pakkoruotsia ulotetaan entistä tehokkaammin maahanmuuttajiin
- yo-kirjoituksiin suunnitellaa lisää pakkoa, jotta mahdollisimman monen on kirjoitettava taas pakkoruotsi
- kansalliskielistrategia kiristää pakkoruotsin taitovaatimuksia entisestään
- tarvitaan lisää virkamiehiä, joiden tehtävänä on seurata kielistrategian toteutumista
...

Eikö ennen kaikkea tätä resurssointia pakkoruotsiin pysähdyttäisi hetkeksi kysymään, mitä haittaa olisi siitä, jos ruotsin sijaan osa väestöstä voisikin opiskella vaikka espanjaa tai syventyä ohjelmointiin? Eikö pienen ruotsinkielisen vähemmistön palveluja voisi hoitaa hienosti ilman kaikkia koskettavaa pakkoruotsia? Ketä pakkoruotsi oikeasti hyödyttää?

Vai onko folktinget luonut Ahtisaaripaperissaan hirviön, joka etenee pysäyttämättä koko hallituskauden ajan ja juurruttaa pakkoruotsin ja samalla kieliryhmien vastakkainasettelun entistä syvempään? Mikä on nykyisen kielipolitiikan tavoite?

Vaikka kuinka yritämme edetä sovinnollisesti ja ketään syyllistämättä, pakkoruotsi on rakennelma, josta ei saa kaunista kuvaa. Jos sen avaa rehelliseksi kokemukseksi, tulee tahtomattaan loukanneeksi niitä, jotka haluaisivat ruotsin olevan keskeinen ja arvostettu kieli maassa, jossa sitä on jo kauan puhuttu. Pakkoruotsissa ruotsin kielelle on jäänyt karu rooli, jota yhdelläkään kielellä ei pitäisi olla, ei varsinkaan sellaisella, jota kutsutaan kansalliskieleksi ja jolle kaivataan kunnioitusta ja jopa rakkautta.

Sees kirjoitti:
Ruotsinkielisiksi rekisteröityjä on Suomessa viitisen prosenttia mannermaalla. Suomenkielisiä on nyt n. 90% mutta maahanmuuttajien osuus kasvaa.


Minusta tässä on huomionarvoista tuo 'rekisteröityjä'.
Tunnetuin rekisteröity lienee Kimmo Sasi.
Tällä tarkoitan siis niitä suomenruotsalaisia jotka ovat äidinkieleltään muunkielisistä,
yleensä suomenkielisiä.

Aina kun puhutaan näistä ruotsinkielisiksi rekisteröidyistä niin minulle tulee mieleen
tuntemani nainen, suomenkielinen, joka on ruotsinkielisen kanssa naimisissa.
Heillä on kolme lasta. Kaikki ruotsinkielisiksi rekisteröityjä.
Näiden lasten äidinkieli on siis suomi jota he yleensä käyttävät ja paremmin puhuvatkin.
Toki he puhuvat myös hyvää ruotsia.
Paljonkohan tuossa viidessä prosentissa on näitä Saseja, kääntyneitä tai jo lapsena ruotsinkielisiksi
rekisteröityjä suomea äidinkielenään puhuvia?

Tuntuu jotenkin kohtuuttomalta järjestää mitään erikoispalveluja näillä taustoilla oleville.
Esimerkiksi peruskoulun järjestäminen ruotsiksi pelkästään näille lapsille olisi minusta yhteisten varojen
ja resurssien väärinkäyttöä.

Noustenmaa kirjoitti: Esimerkiksi peruskoulun järjestäminen ruotsiksi pelkästään näille lapsille olisi minusta yhteisten varojen
ja resurssien väärinkäyttöä.

Ehkei sentään. Voi olla, että meillä on jatkossa kouluja myös venäjäksi ja viroksi, jotta nämä lähimpien naapureiden kieltä puhuvat kaksikieliset vähemmistöt ja suomalais-venäläisten tai suomalais-virolaisten kotien lapset voisivat saavuttaa kaksikielisyyden, jota pelkästään kotikielen opetuksessa ei saavuteta.

Jos perhe on kaksikielinen, luonnollinen toive on siitä, että lapsetkin olisivat.

Luultavasti kaksikielisten koulujen mallia aletaan kehittää meilläkin. Siinä voi mennä tovi eikä tämä taas saisi hidastaa pakkoruotsin poistamista.

Kouluille tulee joka tapauksessa ongelmaksi se, että monet vanhemmat yrittävät saada lapsilleen valikoituneen kaveripiirin ja jotain ekstraa valitsemalla jonkin muun koulun kuin lähikoulun - tai muuttamalla tasokkaan koulun naapuriin. Tämä on todellinen haaste. Sitä tuskin voidaan ratkaista kieltämällä mahdollisuus siirtyä kielen tai painotuksen perässä.

Sees kirjoitti: Ehkei sentään. Voi olla, että meillä on jatkossa kouluja myös venäjäksi ja viroksi, jotta nämä lähimpien naapureiden kieltä puhuvat kaksikieliset vähemmistöt ja suomalais-venäläisten tai suomalais-virolaisten kotien lapset voisivat saavuttaa kaksikielisyyden, jota pelkästään kotikielen opetuksessa ei saavuteta.

Tässä luultavasti -- ikävä kyllä -- nousisi esteeksi Suomessa niin rakas "kansalaisten yhdenvertaisuus", eli meillä pitäisi olla yhtenevät opetussuunnitelmat näille monikielisille kouluille.

Sinänsä ajatus on minusta varsin mielenkiintoinen vaikka juuri suomenkielinen opetus jonkinlaisena oman kielen kivijalkana minulle tärkeä juttu onkin. Ts. jos itsellä olisi penskoja niin eivät varmasti menisi ruotsinkieliseen kouluun "jotta oppivat ruotsin"... on hieman surullista miten vähän monet suomenkieliset tuntuvat arvostavan suomea juuri opetuskielenä.

Kirjoitin 'pelkästään' joka tarkoittaa ettei umpisuomenkielisellä alueella tule järjestää opetusta ruotsiksi
äidinkieleltään suomenkielisille, ruotsinkielisiksi rekisteröityneille, vain siksi että sattuvat sitä haluamaan. Tämä tie olisi loputon suo johon
kaikki varat saadaan helposti kadotettua.

Noustenmaa kirjoitti:Kirjoitin 'pelkästään' joka tarkoittaa ettei umpisuomenkielisellä alueella tule järjestää opetusta ruotsiksi
äidinkieleltään suomenkielisille, ruotsinkielisiksi rekisteröityneille, vain siksi että sattuvat sitä haluamaan. Tämä tie olisi loputon suo johon
kaikki varat saadaan helposti kadotettua.

Ylipäätään kotikielten vahvistamiseen soisi kehiteltävän uusia ratkaisuja. Nuorten kohdalla esimerkiksi nettiyhteisöt ja suoranaiset etäopetustuokiot voisivat osin korvata kotikielen tunteja siellä, missä kotikielelle ei löydy muuten tukea.

Noustenmaa kirjoitti:ettei umpisuomenkielisellä alueella tule järjestää opetusta ruotsiksi äidinkieleltään suomenkielisille, ruotsinkielisiksi rekisteröityneille, vain siksi että sattuvat sitä haluamaan. Tämä tie olisi loputon suo

Eihän niin tehdäkään. Umpisuomalaisilla alueilla koulut ovat yksityisiä kuten Oulussa, Porissa, Tampereella ja Kotkassa. Muualla vanhemmat yleensä käytännössä luopuvat lapsen oikeudesta ruotsinkieliseen kouluun ja tyytyvät samaan kotikieliopetukseen kuin ulkomaalaistaustaisillekin annetaan. Varkauden ja Lahden yläkouluissa annetaan osittain opetusta ruotsiksi. Etelä-Suomen yksikielisissä kasvukunnissa kuten esim. Hyvinkäällä tai Tuusulassa kunta ylläpitää ruotsinkielistä alakoulua, muttei yläkoulua tai lukiota.

Sitten palataankin jo aiemmin esittämääni:
Kuinka moni suomenruotsalaisista on aikuisten oikeasti ruotsinkielinen?
Tarkoitan tässä suomenruotsalaisella ruotsinkieliseksi rekisteröityä henkilöä.

Minusta jokainen ruotsia puhuva suomalainen ei ole eikä voi olla suomenruotsalainen.
Tuo taitaakin olla ainoa asia josta olen Ida Asplundin kanssa samaa mieltä.

Se että osaa ruotsia ja rasti ruutuun menetelmällä tekee itsestään suomenruotsalaisen ei voi
johtaa oikeuteen vaatia ruotsinkielisiä palveluja.

Noustenmaa kirjoitti:Sitten palataankin jo aiemmin esittämääni:
Kuinka moni suomenruotsalaisista on aikuisten oikeasti ruotsinkielinen?

Tai jonkin muun kielinen. Ihmisten todellisten äidinkielen/suomen kielen taidon/monikielisyyden ja kielitarpeiden kartoittaminen olisi tärkeää nimenomaan palvelujen kohdentamisen kannalta ja myös pohdittaessa, mitä tukea kukin kieliryhmä tarvitsee oman kielen säilyttämisessä.