vapaakielivalinta.fi

Jokin iso solmu tässä on, vaikka periaatteessa voisimme "elää ja antaa elää" kovin mielellämme.

Kun taannoin radiossa keskusteltiin Ahvenanmaasta ja jotkut kritisoivat ahvenanmaalaisia siitä, etteivät nämä halua oppia suomea (suomihan ei ole pakollinen Ahvenanmaan kouluissa missään vaiheessa), niin heti soittelivat ahvenanmaalla asuvat suomenkieliset ja puolustivat naapureitaan: eihän täällä kuule suomea, kuinka sitä täällä oppisi ja miten sellaista voitaisiin edes vaatia.

Kun syksyllä Ahtisaaren lausunnot, joissa hän ilmoitti olevansa huolissaan ruotsivastaisuudesta Suomessa, levisivät Ruotsiin, tämä herätti siellä keskustelua. Vastasin eräälle naiselle, joka oli blogissaan taivastellut mokomaa ruotsivastaisuutta, ja kerroin miten paljon murhetta pakkoruotsi aiheuttaa esimerkiksi kielellisen oppimisongelman omaaville ja maahanmuuttajataustaisille lapsille. Hän oli heti hirmuisen ymmärtäväinen ja piti näiden erilaisten oppijoiden puolta. Itse asiassa hän ymmärsi heti koko kielivapauden periaatteen.

Mutta olen lukemattomia kertoja koettanut selittää täällä Suomessa ruotsinkielisessä keskustelussa, miten hankala pakkoruotsi on. En muista kertaakaan kokeneeni sellaista, että joku palstan ruotsinkielisistä olisi noussut puolustamaan suomalaisia samaan tapaan kuin nuo Ahvenanmaan suomenkieliset puolustivat ruotsia puhuvia naapureitaan. En muista kertaakaan, että joku olisi suostunut katsomaan asiaa erityisoppilaiden kannalta, kuten tuo ruotsalaisnainen automaattisesti teki. Hyvin kipakasti on tullut sellaisia kommentteja kuin "meillä puhutaan viittä kieltä", "meilläkin on lapsilla lukivaikeus ja hyvin osaavat ruotsia ja suomea ja englantia", "ovatko suomenkieliset lapset tyhmempiä kuin ruotsinkieliset", "ruotsia eivät opi vain laiskat ja asenneongelmaiset", "heikkolahjaisille lienee omia koulujaan, joissa ei ole ruotsia", "maahanmuuttajat tietävät kyllä, mihin maahan tulevat, täällä sitoudutaan kahteen kansalliskieleen"...

Minulle on jäänyt kuva, että yleinen mielipide ruotsinkielisellä puolella on saatu käännettyä näin armottomaksi. Ruotsinkieliset uskovat tietävänsä kaiken tietämisen arvoisen kielten opiskelusta ja kielten tarpeellisuudesta. Samanaikaisesti kuvitellaan, että kuulutaan siihen suvaitsevaiseen kansanosaan ja fennot ovat niitä armottomia kulttuurinsyöjiä.

Usein sanotaan, etteivät suomenkieliset tunne ruotsinkielisten todellisuutta eivätkä ole kiinnostuneita heidän ongelmistaan. Varmaan näin. Silti virallisesti meiltä vaaditaan koko ajan eläytymistä ja ymmärrystä ruotsinkielisten erityisyydelle ja läpi elämän kestävää ruotsinopiskelua, jotta suomenruotsalaisuus ja sen elintila säilyisivät. Aina välillä kimahtaa otsaan "fennot ette tunne historiaanne, olette ruotsalaisia" -dokumentteja, joita pitäisi katsoa nyökytellen. Kyse on läpi elämän kestävästä koulutusohjelmasta.

Sen sijaan ruotsinkielisten edustajien ei tunnu tarvitsevan lainkaan katsoa asioita muiden kieliryhmien kannalta. Heille jätetään kuvitelma siitä, että he ymmärtävät kaikkia muita kieliryhmiä, koska ovat usein kaksikielisiä ja heillä on läheisyydessään suomenkielisiä tai muunkielisiä (perheenjäseniä, sukulaisia, ystäviä), joiden identiteettiin ruotsin kieli jo oleellisesti kuuluu, ja juuri nämä läheiset ovat finländereiden aidoimmat edustajat, muilla on asenneongelmia.

Tätä solmua pitäisi avata rauhallisesti.

Miksi niiden tarvitsisi kuulla? He eivät ole tilanteessa jossa missään mielessä tarvitsee tai kannattaa neuvotella. Ongelma on se, että suomenkieliset ovat antaneet poliittisesti ja ideologisesti periksi niin paljosta, että mitään neuvotteluvoimaa ei ole, ihan puhdasta demokraattista ylivoimaa lukuunottamatta, ja sen mobilisoiminen "vähemmistön aseman vahingoittamiseksi" on poliittinen itsemurha poliittisille johtohenkilöille...

Eero Nevalainen kirjoitti:Miksi niiden tarvitsisi kuulla? He eivät ole tilanteessa jossa missään mielessä tarvitsee tai kannattaa neuvotella. Ongelma on se, että suomenkieliset ovat antaneet poliittisesti ja ideologisesti periksi niin paljosta, että mitään neuvotteluvoimaa ei ole, ihan puhdasta demokraattista ylivoimaa lukuunottamatta, ja sen mobilisoiminen "vähemmistön aseman vahingoittamiseksi" on poliittinen itsemurha poliittisille johtohenkilöille...

Toisaalta tuo pitää paikkansa nimenomaan edunvalvojien suhteen. Haluan kuitenkin uskoa, että tavisten joukossa on Ajattelevia Ihmisiä!

Tässä ote viestistä syksyltä 2010 (toin sen tuohon toiseen ketjuun).

Areenalla [ei enää 2013] viulisti ja kapellimestari Jan Söderblomia haastatellaan kohdasta 14.40 alkaen. Nopeasti kuunneltuna haastattelu vaikutti tältä:
JS sanoo suoraan, että ruotsinkielisillä on unelmakuva (drömbild) Suomesta, jossa kaikki oppivat ruotsia ja puhuvat iloisesti ruotsia.
JS ei tiedä, kuka uskoo tähän, mutta arvelee, että joku pitää mielellään kiinni vastakkainasettelusta, joka syntyy, kun tämä unelmakuva ei olekaan totta.
Toimittaja kysyi suoraan, tarvitseeko RKP näitä uhkakuvia säilyäkseen. JS ei sanonut kyllä.
JS ei pidä ajatuksesta, että suomenkielisten pitäisi pelastaa suomenruotsalaiset opiskelemalla ruotsia. Tarvitaan solidaarisuutta ja veljeyttä suomalaisten puolelta, JS sanoo, mutta sitä jo on, hän jatkaa, miksemme ilmaise sitä selkeämmin.
Etkö ole kokenut ruotsivastaisuutta, kysyy toimittaja. Kyllä, varsinkin "pommien" jälkeen, vastaa JS. Ehkä hän tarkoittaa ruotsinkielisten voimakkaita julkisia kommentteja.
JS toivoo avointa keskustelua siitä, mikä kielipolitiikassa toimii ja mikä ei. Hän sanoo, että "meidän ei tule huolehtia itsestämme suomenkielisten välityksellä vaan huolehtia omasta koulutuksestamme".
JS haluaisi myös keskustelua siitä, kuka suomenkielisellä puolella lukee ruotsia ja mistä syystä. Hänen mielestään niitä, jotka haluavat oppia ruotsia, pitäisi suomenruotsalaisten auttaa oppimaan hyvää ruotsia.
Kysymykseen eivätkö suomenruotsalaiset saisi kiihtyä kieliasioista, JS vastasi, että jos kiihtyy, olisi syytä tietää, mistä kiihtyy.

Itse arvostan tämän haastattelun tavattoman korkealle.

Sees kirjoitti:Jokin iso solmu tässä on, vaikka periaatteessa voisimme "elää ja antaa elää" kovin mielellämme [...] Tätä solmua pitäisi avata rauhallisesti.

Kiitos hyvästä puheenvuorosta.

Hyvin kipakasti on tullut sellaisia kommentteja kuin "meillä puhutaan viittä kieltä", "meilläkin on lapsilla lukivaikeus ja hyvin osaavat ruotsia ja suomea ja englantia", "ovatko suomenkieliset lapset tyhmempiä kuin ruotsinkieliset", "ruotsia eivät opi vain laiskat ja asenneongelmaiset"

Näistä puheista olisi kyllä hyvä meidän puolellamme päästä eroon. Olen kirjoittanut siitä, kuten myös RKP:n uhkakuvaretoriikasta, joka nousee pinnalle aina ennen vaaleja: äänestäkää meitä, muuten komeetta putoaa Muumilaaksoon. Itseäni lainatakseni Östra Nyland 10.1.2013, pääkirjoitus: "Todiste siitä, että [kaupungissamme] todellakin on kielimuureja on RKP:läisten keskustelijoiden hiljainen vakaumus siitä, että meitä uhkaa hieman sivistymättömien suomenmielisten kielisalaliitto, niiden taholta 'jotka eivät ole koskaan viitsineet oppia ruotsia'. Lopettakaa mielellään tuokin."

Toisaalta ollaan vapaan kielivalinnan nimissä nostettu englanti, venäjä, saksa, ranska, kiina ja japani pöydälle. Ei kyllä ole minun mielestäni älyllisen rehellistä sanoa, että näiden kielen oppiminen hakkaa helppoudessaan mennen tullen ruotsin. Tämän argumentin rohkenen heittää pöydälle, väittämättä kuitenkaan ketään tyhmäksi. Ruotsin oikeinkirjoitus ja monikkojen taivutus eivät ole niitä helpoimpia, mutta kiina...

Noh, joka tapauksessa 50 vuotta on kulunut Johannes Virolaisen Suomesta, jolloin ruotsi tehtiin pakolliseksi oppiaineeksi kouluissa. Nyt on tilanne ja maailma toinen, ja kieltä pitää voida valita optimaalisesti omiin tarpeisiinsa. Pakkoruotsin roolia tulppana tuossa on nyt vähän liioiteltu, mutta kaiken kaikkiaan: Oma lähtökohtani on, ettei ole minun asiani mitä te haluatte teidän kouluissanne opiskella, kunhan valinta ei sysää kotimaatani johonkin täydelliseen geopolittiseen hölmöyteen.

Usein sanotaan, etteivät suomenkieliset tunne ruotsinkielisten todellisuutta eivätkä ole kiinnostuneita heidän ongelmistaan. Varmaan näin.

Kiitos tästä toteamuksesta. Varmaan on toisinkin päin, etteivät ruotsinkieliset ymmärrä sitä todellisuutta, missä kouluruotsi tuntuu aivan turhalta ja turhauttavalta, se on myönnettävä. Meidän puolellamme ei juuri vastaavaa kokemusta ole, paitsi kovin ruotsinkielisillä alueilla Pohjanmaalla, jossa koulusuomi todellakin joskus mielletään yläasteella "turhaksi pakkosuomeksi".

Mutta sitä solmua pitäisi siis rauhallisesti avata.

Tämä on jotenkin puolitäyden ja puolityhjän pullon ongelma. Keskusteluissa on käynyt täysin käyväksi argumentiksi, että suomenruotsalaisten asema on kovin ylimitoitettu ja epäoikeudenmukainen. Ehkä niin. Mutta toisaalta, näin paapottuina, suru-vähemmistö on integroitunut kielellisesti hyvin, ja siihen absurdiin tilanteeseen, että ruotsinkielisiä palveluja toivotaan, mutta niitä ei käytetä. Jos saa tänään suomenkielisen lääkärin, ja huomenna ruotsinkielisen, moni meistä lähtee terkkarille jo tänään. Myös perheenmuodostamiset kielirajojen yli ovat sosiaalisesti laajalti hyväksyttyjä.

Ruotsinkieliset koululaiset aloittavat 93 %:isesti suomen kielen opiskelun 3. luokalta, ilman mitään sorto- tai pakkoretoriikkaa kantaväestöä kohtaan. Monessa perheessä (kuten omassani) jompikumpi vanhempi aloittaa suomen kielen heti kun äiti ja vastasyntynyt ovat kotiutuneet.

Kun me ruotsinkielisinä elämme Suomessa perustuslain mukaan "yhtenevin perustein", tilanne voisi olla myös kovin toisenlainen. Maassa voisi olla vähemmistö, joka olisi gettoutunut, eristäytynyt, ja aloittaisi vastahakoisesti suomen kielen opiskelun samaan aikaan kun pakkoruotsi alkaa suomenkielisillä. Jos näin olisi, Suomessa olisi karmea aborigiiniongelma, jossa kielitaidottomia ja työttömiä ruotsinkielisiä yritettäisiin ympätä toimivaan yhteiskuntaan.

Minua askarruttaa yleensä näissä "ei ruotsia"-projekteissa mihin ne päättyvät. Milloin todetaan, että työ on saatettu päätökseen? Jotkut vakuuttavat, ettei mikään muu hierrä kuin se pakkoruotsi. Toiset haluavat ensin virkamiesruotsin pois, josta loogisesti seuraa myös pakkoruotsin poisto. Kun virkamiesruotsi on poistunut, jatketaan samaan viileään sävyyn, voidaan kielitaitoisten virkamiesten puutteessa joitakin kuntia esim. pääkaupunkiseudulla yksikielistää. Jos tilanne ei miellytä, muuttakoot ruotsinkieliset äidinkielisemmille seuduille ruotsinkielisen koulun ja vanhustenhuollon perään, palvelemaan toisiaan.

Tässä kohtaa monelle varmaan rupeaa jo eettinen topparitappi tulemaan vastaan; eurooppalaisessa sivistysvaltiossa ei pitäisi kuitenkaan ruveta kokoamaan sellaisia aineksia, joilla on pahamaineisten etnisten ratkaisujen makua.

Joskus tekisi mieli kysyä nobelisti Ahtisaarelta, onko hän nähnyt tällaista gettoutumista maailmalla, ja luoko se hänen mielestään enemmän jännitteitä kuin se purkaa. Pitänee työn puolesta pyytää mieheltä haastattelua. Jospa ei ihan vain Folktingetin käsikassaraksi lähtenytkään tuon raporttinsa kanssa.

"elää ja antaa elää"

Moni suomenruotsalainen ei ole vakuuttunut siitä, että tämä on määräävä ehto keskusteluissa, ja reagoi siten typerästi.

Kiitos vielä kerran hyvästä keskustelunaloituksesta.

andelins kirjoitti:Minua askarruttaa yleensä näissä "ei ruotsia"-projekteissa mihin ne päättyvät. Milloin todetaan, että työ on saatettu päätökseen? Jotkut vakuuttavat, ettei mikään muu hierrä kuin se pakkoruotsi. Toiset haluavat ensin virkamiesruotsin pois, josta loogisesti seuraa myös pakkoruotsin poisto. Kun virkamiesruotsi on poistunut, jatketaan samaan viileään sävyyn, voidaan kielitaitoisten virkamiesten puutteessa joitakin kuntia esim. pääkaupunkiseudulla yksikielistää.

Minusta ideaalitilanne on yksinkertaisesti sellainen, jossa kunkin alueen kieliratkaisut mitoitetaan käytännön tarpeiden mukaan ja suhteessa tasapuolisesti kaikkia kielivähemmistöjä kohtaan. Myönnettäköön, että "suhteessa tasapuolisesti" on välillä vaikeasti määriteltävä, mutta perusperiaatteen pitäisi olla, ettei mitään kieltä erityisesti syrjitä eikä suosita muuten kuin paikallisten demografisten mittareiden perusteella.

Tämä saattaisi johtaa ruotsin kielen erityisaseman poistamisen perustuslaista, tai perustuslain muuttamista huomioimaan kaikki kielivähemmistöt joillain yhtäläisillä periaatteilla.

Minusta on siis joko otettava tämä monikulttuurisuus ja tasa-arvo -periaate tosissaan, tai sitten perusteltava jokin muu lähestymistapa suoraselkäisesti. Moni näyttää pelkäävän tällaisen ehdottoman tasapuolisuuden johtavan esimerkiksi Suomen hitaaseen (tai vähemmän hitaaseen) venäläistymiseen. Minusta tämä ei ole ihan järjetön pelko, mutta keskustelun laatu asiasta on vielä aika kehnoa ja aihe lienee jossain määrin tabu. En näe miksi järkevällä politiikalla ei voitaisi saavuttaa sekä vähemmistöjen tasapuolinen, järkevästi mitoitettu ja kunnioittava kohtelu että (karkeasti sanoen) Suomen väestörakenteen riittävän hidas muuttuminen*, jotta maa pysyisi vakaana.

* (Minusta on selvää, että maa, sen kulttuuri ja sen ihmiset muuttuvat ajan myötä johonkin suuntaan, harjoitettiinpa kuinka konservatiivista politiikkaa tahansa)


Nämä ovat tietysti vain minun mielipiteitäni, mutta uskoakseni ne ovat kohtuullisen lähellä useimpien tässä yhdistyksessä toimivien mielipiteitä.

Jan-Erik Andelin kirjoitti: Minua askarruttaa yleensä näissä "ei ruotsia"-projekteissa mihin ne päättyvät. Milloin todetaan, että työ on saatettu päätökseen? Jotkut vakuuttavat, ettei mikään muu hierrä kuin se pakkoruotsi. Toiset haluavat ensin virkamiesruotsin pois, josta loogisesti seuraa myös pakkoruotsin poisto. Kun virkamiesruotsi on poistunut, jatketaan samaan viileään sävyyn, voidaan kielitaitoisten virkamiesten puutteessa joitakin kuntia esim. pääkaupunkiseudulla yksikielistää. Jos tilanne ei miellytä, muuttakoot ruotsinkieliset äidinkielisemmille seuduille ruotsinkielisen koulun ja vanhustenhuollon perään, palvelemaan toisiaan.

Kiitos pitkästä vastauksesta. Pahoittelen, että nyt aamukiireessä nappaan vain yhden, itselleni vaikean kohdan ja naputtelen ehkä kiivaammansävyisen vastineen kuin olisi tarkoitus.

Jokin käsittämätön juttu tässä on. Minun monimuotoisen oppimisvaikeuden omaava lapseni, joka siis esimerkiksi Ruotsissa saisi ilman muuta vapautuksen toisesta vieraasta kielestä ja voisi keskittyä äidinkielen ja englannin hiomiseen, on nyt velvoitettu lukemaan ruotsia lisätunnein, rästikokein ja suullisin tentein aina yliopistotutkintoon saakka, jotta ei olisi pelkoa siitä, että kielitaitoisten virkamiesten puutteessa joitakin kuntia esim. pääkaupunkiseudulla yksikielistetään vastoin todellista kielitarvetta.

Anteeksi, mutta tämä ei ole minusta kohtuullinen diili.

Meillä oli jossain vaiheessa toimivampi vapautuskäytäntö, mutta sitä on maahanmuuttajien lisääntyessä ilmeisesti kiristetty opetushallinnon virkamiesten taholta. Nyt vapautuksia ruotsista eivät saa kuin täysin mukautetut oppilaat, siis oppilaat, jotka lukevat esim. seiskalla viitosen kirjoja muissakin aineissa. Eräs tuntemani rehtori on kuvannut tilannetta sanomalla, että ruotsista on periaatteessa yhtä vaikea saada vapautusta kuin matematiikasta. Taustalla on tietysti tilanne, jossa esim. pääkaupunkiseudulla arvioidaan pian olevan 20% maahanmuuttajataustaisia oppilaita ja erityisoppilaita lähes toinen mokoma. Sellaisesta vapautusten tulvasta ei pakkoruotsi selviäisi, tavikset ryhtyisivät kapinaan.

Kuitenkin maa on oikeasti monikielistymässä. Vanhusten ja lastenhoitoon, poliisiin ja virkamiehistöön tarvitaan erilaisia kielitaitoja.

Nyt provosoin, pyydän etukäteen anteeksi: Onko meille nyt rakennettu kaksikielisyys monikielistymisen ja oppilaiden erilaisuuden huomioimisen pahin vihollinen?

Jan-Erik Andelin kirjoitti:Kun virkamiesruotsi on poistunut, jatketaan samaan viileään sävyyn, voidaan kielitaitoisten virkamiesten puutteessa joitakin kuntia esim. pääkaupunkiseudulla yksikielistää. Jos tilanne ei miellytä, muuttakoot ruotsinkieliset äidinkielisemmille seuduille ruotsinkielisen koulun ja vanhustenhuollon perään, palvelemaan toisiaan.

Virkamiesruotsin poistaminen ei muuta mitään. Nytkään viranomaiset eivät osaa ruotsia, miksi osaisivatkaan kun "kaksikielisen" kunnan määritelmä on Lex Lipposen peruja aivan naurettava. Ilman kärjistämisen häivääkään "joitakin kuntia esim. pääkaupunkiseudulla" pitäisi tasapuolisuuden nimessä peräti viisikielistää. Kielilain vaatimukset kun täyttävät paitsi ruotsinkieliset, myös venäläiset, virolaiset sekä somalit sekä näiden kielten puhujat.

Voi olla että nähdään sekin päivä että ruotsinkieliset joutuvat maksamaan itse koulunkäynnin järjestämisestä, en kuitenkaan usko että mennään ruotsin malliin jossa yksiselitteisesti kielletään ruotsinkielinen opiskelu.

Toki Henrikssonin projektina ollaan luomassa suuri määrä virkoja valtion ja kunnanhallintoon kielipoliiseiksi vahtimaan virkamiesten kielitaitoa. Hyvin looginen ratkaisumalli pakkoruotsitaustalla, normaalijärjellä ei niinkään.

mpartel kirjoitti:En näe miksi järkevällä politiikalla ei voitaisi saavuttaa sekä vähemmistöjen tasapuolinen, järkevästi mitoitettu ja kunnioittava kohtelu että (karkeasti sanoen) Suomen väestörakenteen riittävän hidas muuttuminen*, jotta maa pysyisi vakaana.

En minäkään näe siinä suurempaa periaatteellista ongelmaa. Venäläiset ovat mielestäni "tarpeeksi vakiintunut" vähemmistö, jotta heille voitaisiin taata samantyyppiset oikeudet kuin suomenruotsalaisille. Olen tietysti vähän yllättynyt tästä venäjäbuumista, koska suomenvenäläinen vähemmistö olisi ehkä geopoliittisesti "sähköisempi" kansanosa kuin suomenruotsalaiset. Mutta jos virolaiset osaavat suuren yli 25 %:n venäläisvähemmistön kanssa elää, niin miksi emme mekin.

Olisi hyvä käydä sellaista hypoteesijumppaa, miten venäläisille tulisi sitten tulevina vuosina rakentaa vähemmistöstatus Suomeen niin, ettei suomenruotsalaisten kohdalla miellettyjä virheitä toisteta. Olisi hyvä keskustelun pohjaksi.

Jan-Erik Andelin kirjoitti: En minäkään näe siinä suurempaa periaatteellista ongelmaa. Venäläiset ovat mielestäni "tarpeeksi vakiintunut" vähemmistö, jotta heille voitaisiin taata samantyyppiset oikeudet kuin suomenruotsalaisille. ...
Olisi hyvä käydä sellaista hypoteesijumppaa, miten venäläisille tulisi sitten tulevina vuosina rakentaa vähemmistöstatus Suomeen niin, ettei suomenruotsalaisten kohdalla miellettyjä virheitä toisteta.

Ymmärrän kyllä sinänsä eräiden piirien pyrkimyksen rakentaa väärää dilemmaa joko nykyisen kielipolitiikan tai jonkinlaisen uuden venäläistämiskauden välille (pelottelu "pakkovenäjällä"). Lienee kuitenkin aika hankalaa hahmottaa, että venäjästä tulisi "kolmas kansalliskieli" kaikkine niine olettamineen mitä tuohon statukseen ruotsin suhteen liittyy. En sinänsä pitäisi huonona ajatusta siitä, että venäjänkielisten maahanmuuttajien perheineen ei ainakaan tarvitsisi sinänsä kieltänsä kadottaa koska tästä olisi Suomelle hyötyä, mutta tuskinpa antaisin "yleisen ja yhtänäisen virkamiesvenäjän" mennä läpi, jotta saadaan tuotettua venäjänkieliset palvelut...

Jan-Erik Andelin kirjoitti: Toisaalta ollaan vapaan kielivalinnan nimissä nostettu englanti, venäjä, saksa, ranska, kiina ja japani pöydälle. Ei kyllä ole minun mielestäni älyllisen rehellistä sanoa, että näiden kielen oppiminen hakkaa helppoudessaan mennen tullen ruotsin. Tämän argumentin rohkenen heittää pöydälle, väittämättä kuitenkaan ketään tyhmäksi. Ruotsin oikeinkirjoitus ja monikkojen taivutus eivät ole niitä helpoimpia, mutta kiina...

Itse olen hieman "pintaraapaissut" kiinaa, ja ihan ääntämyksen takia se pitäisi nimenomaan aloittaa hyvin nuorena. Siinä kielessä on oikeasti äänteitä joiden eron tunnistan mutta en pysty niitä tuottamaan vaikka en koskaan tyypillinen suomalainen "tankero" ole ollutkaan. Ja lukutaidottomuus lähtökohtana on tietysti oma ongelmansa. Ei tunnu kuitenkaan estävän ruotsalaisia, ja siitä heille pisteet. En vaan pysty ymmärtämään argumenttia jonka takia meidän pitäisi aloittaa jollain erityisen helpolla jotta voimme sitten tehdä jotain vaikeampaa. Kyllä ne lahjattomammat voivat minun puolestani sen ruotsin lukea, niin saadaan niitä palvelijoita

Kiitos tästä toteamuksesta. Varmaan on toisinkin päin, etteivät ruotsinkieliset ymmärrä sitä todellisuutta, missä kouluruotsi tuntuu aivan turhalta ja turhauttavalta, se on myönnettävä.

Joskus tavallaan tuntuu, että koko minun ihmisyyden kokemustani nimenomaan suomenkielisenä suomalaisena ei kerta kaikkiaan tajuta, ja että se on jopa jotenkin jotain uhkaavaa. Ehkä dramaattisesti sanottu, mutta silti... ehkä se johtuu jotenkin siitä, että suomenruotsalaisten henkinen konteksti on se, että "ruotsin kieli sitoo meidät länsimaiseen sivistykseen"...

Ruotsinkieliset koululaiset aloittavat 93 %:isesti suomen kielen opiskelun 3. luokalta, ilman mitään sorto- tai pakkoretoriikkaa kantaväestöä kohtaan. Monessa perheessä (kuten omassani) jompikumpi vanhempi aloittaa suomen kielen heti kun äiti ja vastasyntynyt ovat kotiutuneet.

Noh, se erohan on siinä että suomenkieliset eivät vaan koe ruotsia "omakseen" samalla tavalla kuin miten suomenruotsalaisista tulee efektiivisesti kaksikielisiä luonnostaan. Ruotsi on minullekin de facto vieras kieli siinä missä muutkin. Tämän takiahan RKP ja kumppanit haluavat lapsiin käsiksi mahdollisimman nuorelta iältä. Ne asenneongelmat, nääs.

Minua askarruttaa yleensä näissä "ei ruotsia"-projekteissa mihin ne päättyvät. Milloin todetaan, että työ on saatettu päätökseen? Jotkut vakuuttavat, ettei mikään muu hierrä kuin se pakkoruotsi. Toiset haluavat ensin virkamiesruotsin pois, josta loogisesti seuraa myös pakkoruotsin poisto. Kun virkamiesruotsi on poistunut, jatketaan samaan viileään sävyyn, voidaan kielitaitoisten virkamiesten puutteessa joitakin kuntia esim. pääkaupunkiseudulla yksikielistää.

Analogisesti voin sanoa että "mihin se päättyy jos ensin myönnetään ruotsinkieliset palvelut... sitten vain kylmän viileästi sanotaan, että se on teille hyväksi että kakarat on jo ruotsinkielisessä päiväkodissa, että virkamiesruotsi onnistuu".

Itse muuten käytännössä haluan ensin virkamiesruotsin pois. Se on se oleellisin rakennelman osa, joka varmistaa sen, että et pääse akateemiseksi Suomessa ellet puhu ruotsia.

Tässä kohtaa monelle varmaan rupeaa jo eettinen topparitappi tulemaan vastaan; eurooppalaisessa sivistysvaltiossa ei pitäisi kuitenkaan ruveta kokoamaan sellaisia aineksia, joilla on pahamaineisten etnisten ratkaisujen makua.

Aika huono natsikorttiin päättyvä "liukas pinta"... noin voinee argumentoida kaikessa vähemmistöpolitiikassa sen puolesta, että mitään tilannetta ei saa vähemmistön kannalta katsoen heikentää.

Eero Nevalainen kirjoitti:
Itse muuten käytännössä haluan ensin virkamiesruotsin pois. Se on se oleellisin rakennelman osa, joka varmistaa sen, että et pääse akateemiseksi Suomessa ellet puhu ruotsia.

Tämä muutos auttaisi käytännössä myös peruskoululaisia ja lukiolaisia. Sillä pakollisen virkaruotsin purkaminen tekisi jo vapautukset mahdollisiksi. Enää ei voitaisi vedota siihen, että lapsen ja nuoren elämä on pilalla, ellei pakkoruotsivalmiutta ole virkaruotsia varten.

Tätä ilmeisesti ruotsinkielisten on todella vaikea ymmärtää: pakkoruotsi karsii akateemisia, monelta jää tutkinto pakkoruotsia vaille ja pakkoruotsiin joudutaan panostamaan sitten kesken työuran aivan järjettömällä tavalla. Olen jutellut tästä eläkkeelle jääneen teknisen puolen korkeakoulun ruotsinopen kanssa.

Virkaruotsi on myös pakkoruotsijatkumon nuorin tulokas, Gestrinin tutkinnonuudistukseen junailema vuodelta 1978.

Lisäys:

Tosin epäilen, että veruketta vain muutetaan. Vapautusten määrä olisi liian suuri, jotta pakkoruotsi voisi sen kestää. Muut nousisivat kapinaan, kun kaikki luokan mamut ja erityisoppilaat vapautettaisiin. Tai sitten kokonaiset luokkakunnat ilmoittautuisivat erityisoppilaiksi.

Pakkoruotsia suojaa nyt myös tuore Henrikssonin ohjauksessa syntynyt kielistrategia:

"pilottihankkeet ja muut kokeilut eivät saa vaarantaa lasten mahdollisuuksia oppia äidinkieltään tai toista kansalliskieltä"

Tarkoittaneeko tämä nyt sitä, että kielistrategiassa on jo kielletty kaikki sellaiset kokeilut ja erikoisluvat, joilla pakkoruotsia voitaisiin yrittää lieventää?

Sees kirjoitti: Virkaruotsi on myös pakkoruotsijatkumon nuorin tulokas, Gestrinin tutkinnonuudistukseen junailema vuodelta 1978.

Lisäksi se on ollut tavallaan omanlaisensa akateeminen vitsi; ainakin oma tietojenkäsittelytieteen virkamiesruotsini(!!) tuli jotenkuten sönkötettyä läpi "hyvin tiedoin", ja tosiasiallisesti iso osa kurssista pääsi läpi kai jotenkin säälistä. Epäilisin että olemme kaikki kuitenkin pärjänneet elämässä ihan kohtuullisesti siitä huolimatta.

Tietysti viime vuosinahan "tietyt tahot" ovat vaatineet jostain syystä asennetta tiukennettavan ihan eri tavalla vaikka ovat olleet melko passiivisia status quon suhteen hyvinkin pitkään. Tämä johtunee varmaan siitä että kielipolitiikkaa on myös jossain määrin kritisoitu, joten siellä on herätty siihen että "no kun meillä on nämä vaatimukset niin tottakai ne pitää sitten myös täyttää", ja tästä saadaan perusteet koko asetelman tiukentamiselle aina sinne ala-asteelle asti.

Eero Nevalainen kirjoitti:noin voinee argumentoida kaikessa vähemmistöpolitiikassa sen puolesta, että mitään tilannetta ei saa vähemmistön kannalta katsoen heikentää.

Eurooppalainen vähemmistöpolitiikka takaakin juuri tämäntyyppisen suojan. Useinhan vähemmistö sitten itse tekee valintoja, jotka sitten heikentävät sitä tai johtavat sen sulautumiseen kantaväestöön. Näin sen onkin varmaan oltava.

Eero Nevalainen kirjoitti: Lisäksi se on ollut tavallaan omanlaisensa akateeminen vitsi---

Totta matemaattis-luonnontieteellis-teknisellä puolella se todella on vitsi. Silti se on liian vaativa niille, joilla on aito kielellinen ongelma.

Niin virkaruotsin kuin yo-ruotsin tiukentaminen vain johtaisi katastrofiin nimenomaan ei-humanistisissa opinnoissa. On vaikea uskoa, että tähän mentäisiin.

Ahtisaaripaperissa suureleisesti vaaditaan takaisin kolmea pakollista kielikoetta ylioppilaskirjoituksiin.

Kun yo-tutkintoa uudistettiin ja pakkoruotsi poistettiin kokeiden joukosta, käytiin hallituksessa läpi perustelut:
- haluttiin antaa tilaa matemaattisten aineiden lukemiselle ja kirjoittamiselle,
- haluttiin turvata ammattikoulun kautta kirjoituksiin tulevien yo-kirjoitukset,
- haluttiin päästä irti kirjoitusten ja lukion kielipainotuksesta,
- haluttiin vähentää reppuja ja lyhentää lukioaikaa.

Kyse oli siis järkevyydestä ja oikeudenmukaisuudesta. Nyt pakollisten kielikokeiden lisääminen "yleissivistyksenä" tai koska virkaruotsin suorittamisessa korkeakouluissa on ongelmia, olisi järjettömin ja epäoikeudenmukaisin ratkaisu.

Lainaan tänne toisella keskustelupalstalla näkemääni tekstiä, jonka todenperäisyydestä ei siis ole takeita:

Tuula Haatainen teki suunnitelmat siitä, kuinka pakollinen ylioppilasruotsi poistuu yhdessä Eero Heinäluoman kanssa. Suurin este matkalla oli Paavo Lipponen. --- Tuula Haatainen kertoo kirjassaan ”Arjen kuningattaret”, kuinka pakollinen yo-ruotsi poistui. Kun Haataisesta tuli vuonna 2003 opetusministeri, niin hänelle selvisi, että päätös ylioppilasruotsista ei voinut odottaa. Kaikki virkamiehet opetusministeriössä olivat vapaaehtoistamisen puolesta. Esteitä oli vain omassa puolueessa ja hallituksessa. Piti tehdä huolellinen suunnitelma. Haatainen puhui silloisen puoluesihteeri Eero Heinäluoman kanssa. Haataisen mukaan Heinäluoma oli samaa mieltä siitä miten pitäisi edetä. Paavo Lipponen oli vaikein este.
– Heinäluoma neuvoi minua aloittamaan vaikeimmasta esteestä eli Lipposesta.
Paavo Lipponen oli pääministerinä pysäyttänyt aikaisemmat suunnitelmat pakollisen yo-ruotsin poistamisesta. Haatainen piti pitkän keskustelun Lipposen kanssa, jossa hän viittasi mm. kansan tahtoon.
– Kansalaiset eivät enää hyväksy palaamista pakoruotsiin kirjoituksissa
Lipponen ei ollut ihastunut ollenkaan suunnitelmiin, mutta sanoi lopulta, että hän luottaa opetusministeriön päätökseen. Haatainen kirjoittaa myös, että hänen kamppailunsa pakollista ylioppilasruotsia vastaan oli vaikea myös hänen erityisavustaja Maarit Feldt-Rannalle. Se johti siihen, että Haatainen ei voinut hyödyntää erityisavustajaansa kamppailussa. Hallituksessa Haatainen luotti vain Matti Vanhaseen, jonka kanssa hän teki valmisteluja. Sen jälkeen asiat sujuivat paremmin erityisesti, kun RKP ei tehnyt asiasta hallituskysymystä.

Tässä siis sanotaan, että tuolloin "kaikki virkamiehet opetusministeriössä olivat vapaaehtoistamisen puolesta". Mitä mahtaa olla tapahtunut ministeriössä tuon jälkeen?

Kuka olisi "Haatainen" tässä tai seuraavassa hallituksessa, kun lukiouudistusta käsitellään?

On muuten, Eero, raskasta tämä sinun jatkuva epäilyksensekainen ironisointisi, joka on suunnattu ihmisille, jotka eivät ole paikalla.