Mielenkiintoinen muotoilu Andelinilta

[Eero Nevalainen]

Magman (jota siis olen tähän asti halveksinut täysin tarkoitushakuisena propagandaorganisaationa) hallituksen jäsen Jan-Erik Andelin sanoi jotain täysin yllättävää Virrin blogitekstiin liittyvässä keskustelussa:

Magman pitäisi ilman muuta reagoida tilanteeseen, jossa maan enemmistö toivoo pakolliseen ruotsiin muutoksia. Tämä olisikin mahdollista nyt kun vuoden 2016 perusopetuksen ja toisen asteen opetussuunnitelmat, jotka vuorostaan vaikuttavat maan koko kielipalettiin, ovat lausuntokierroksilla.

Siinä täytyisi selvittää onko suomenruotsalaisten yleinen olettamus, että vähemmistön elintila kapenee, jos kantaväestö vähenevässä määrin osaa vähemmistön kieltä, oikea vai ei. Ja jos on, niin millä vaihtoehtoisin keinoin voitaisiin vähemmistö(je)n eurooppalaisia oikeuksia tulevaisuudessa taata.

Samassa lausessa sekä myönnetään tilanne että sanotaan että siihen pitäisi reagoida. Jää vielä auki, mitä hän tarkoittaa tällä reaktiolla... mutta en olisi uskonut näkeväni tuota siltikään.

[Sees]

Totta, Virrin aloittama keskustelu näyttää edelleen jatkuvan:
http://vesavirri.puheenvuoro.uusisuomi. ... a-maan-etu

Andelin kirjoittaa Virrin blogissa: "Jos näissä keskusteluissa ei kuunnella myönnytyksiä tai keskustelunavauksia ruotsinkielisten puolelta, eikä mielletä, että kaikki ruotsinkieliset eivät kannata RKP:n strategiaa tässä asiassa, niin eihän näissä foorumeissa ole mielekästä jatkaa."

Andelinin olen kohdannut aiemminkin yleisellä keskustelupalstalla avoimella mielellä, mistä pisteet hänelle. Muuten ne, joiden nimissä folktinget ja RKP pakkoa ajavat, eivät ole yleensä halukkaita keskusteluun. Siinä on vaikea nähdä, mistä "myönnytyksistä" on kysymys. Mitä "myönnytyksiä" voi olla tarjolla sellaisilla, jotka eivät ensinkään nykyistä linjaa kannata? Sitä paitsi keskustelun tavoitteenahan ei voi olla mikään kompromissi kieltenopetuksessa, tavoitteena on yksiselitteisesti erilaisia yksilöitä kunnioittava valinnanvapaus.

[Eero Nevalainen]

Silti voisi toivoa, että samalla kun luemme Höblästä kommentteja tyyliin "pidetään suomenkieliset omalla paikallaan", niin Andelinin kaltaisille edes antaisi mahdollisuuden.

[Sees]

Silti voisi toivoa, että samalla kun luemme Höblästä kommentteja tyyliin "pidetään suomenkieliset omalla paikallaan", niin Andelinin kaltaisille edes antaisi mahdollisuuden.

Kyllä.

Lainaan EN tekstiäsi tuolta Virrin blogista: "Kieli-identiteettipolitiikastahan tässä on pohjimmiltaan kyse, ja siksi koko keskustelu on usein niin tulehtunutta puolin ja toisin. Kun kaikki muut muka-argumentit poistetaan keskustelusta, tuo jää jäljelle, eikä se ole mielestäni kovinkaan helppo kysymys ratkaista."

Tätä kuvaa mielestäni hyvin HBL:n keskustelupalstan tänäinen kommentti:

"Egentligen så är vi alla finlandssvenskar i Finland, 90 % är finskspråkiga finlandssvenskar och 5 % är svenskspråkiga finlandssvenskar och 5 % är invandrare. (jmf. tv programmet Suomi on ruotsalainen)."

"Oikeastaan olemme kaikki suomenruotsalaisia Suomessa, 90% on suomenkielisiä suomenruotsalaisia ja 5% on ruotsinkielisiä suomenruotsalaisia ja 5% on maahanmuuttajia (vrt. ohjelma Suomi on ruotsalainen)."

Juuri tätä alleviivaamaan tuo surullisenkuuluisa ohjelmasarja on tehty, mutta avoin keskustelu suomeksi jätetään käymättä.

[Eero Nevalainen]

Näinhän se on -- me olemme "vääränkielisiä ruotsalaisia" heidän maailmankuvassaan, siitäkin huolimatta, että toisaalta he oikeasti tarvittaessa kokevat suomenruotsalaisten edustavan ruotsinkielistä etnistä vähemmistöä. Kaksilla korteilla pelaaminen on toki kätevää.

Itselleni tuon kaksijakoisuuden hyväksyminen olisi ehkä jossain määrin jopa helppoa, mutta heille se ei ymmärrettävistä syistä käy, koska meitä on ihan määrällisesti vain liikaa, joten heidän kannaltaan me "olemassaolemattomat suomensuomalaiset" ikävä kyllä vain pystymme olemaan olemassa... hankala tilanne sinänsä.

[Sees]

Andelin tuntuu suosittelevan tätä Lehtosen blogia rakentavan keskustelun mallina:

http://juleslehtonen.puheenvuoro.uusisu ... pa-svenska

Siellä Andelin kirjoittaa ruotsiksi. Tämä on minusta monen suomenruotsalaisen tapa tällä hetkellä: kaksikielisyyttä alleviivataan pakottamalla kaikki pakkoruotsinsa opiskelleet käymään kaksikielistä keskustelua, jossa ruotsinkieliset kirjoittavat ruotsiksi, vaikka heille suomeksi kirjoittaminen olisi yhtä helppoa kuin ruotsikin. Svenska ylessä tehtiin pakkoruotsikeskustelukin tällä periaatteella. Tämä sulkee ison osan keskustelun ulkopuolelle.

[Sees]

--- me "olemassaolemattomat suomensuomalaiset" ---

Niin, suomensuomalaiset ovat se ongelma.

[Sees]

Andelin ehdottaa Lehtosen blogissa: "Jag tycker att det är bättre om svenskspråkiga kunde bo runtom i landet, men att den svenskspråkiga servicen borde delas in i viktig "klass I"-service och mindre viktig "klass II"-service, som man i huvudsak skulle få bara på finska."

"Mielestäni on parempi jos ruotsinkieliset voisivat asua ympäri maata, mutta ruotsinkielinen palvelu jaettaisiin tärkeään ykkösluokkaan ja vähemmän tärkeään kakkosluokkaan, joka voisi pääsääntöisesti olla suomeksi."

[Hannu Jussi]

Ruotsinkieliset asettavat suomenkielisille vaatimuksia....

Oman kokemukseni mukaan ei kannata uskoa yhteenkään surujen ehdotukseen tai väittämään, oli ne sitten kuinka kauniisti tahansa paketoitu.
Olen lukenut sen verran Västra Nylandia ja keskustellut sukulaisteni kanssa, joten tiedän, että edes ruohonjuuritasolla EIVÄT tule vastaan. Kielisota on heille totisinta totta ja puhuttaessa suomalaisuudesta nousee ihan rakkaallekin tädille viha pintaan. Vaativat mitä milloinkin ja puhuttaessa Itä-Suomesta, huitovat käsillään, silmät leimuavat, sylki roiskuu suusta ja sanovat... "antaa niiden itäsuomalaisten tehdä mitä lystäävät, ovathan ryssiä".
Tähän ei auta järki, maantieto tai nykyinenkään historia jne. Tilanne on toivoton. Olen tosissani.

Nyt on suomalaisten vuoro "viedä".

[Sees]

--- Kielisota on heille totisinta totta ---
Tähän ei auta järki, maantieto tai nykyinenkään historia jne. Tilanne on toivoton. Olen tosissani.
---

Tuoltahan se ruotsinkielisen median tilanne näyttää. Ihmettelen, miten niin avointa suomalaisvihamielisyyttä on voitu rakentaa vuosikausia.

[Eero Nevalainen]

Vaativat mitä milloinkin ja puhuttaessa Itä-Suomesta, huitovat käsillään, silmät leimuavat, sylki roiskuu suusta ja sanovat... "antaa niiden itäsuomalaisten tehdä mitä lystäävät, ovathan ryssiä".
Tähän ei auta järki, maantieto tai nykyinenkään historia jne. Tilanne on toivoton. Olen tosissani.

Tämä on valitettavan totta, on jotenkin suorastaan aika shokeeraavaa törmätä tähän ihan tosielämässä. Itselläni on tämä eräs täysin suomenkielinen täti tuttavapiirissä joka meni ruotsinkielisiin naimisiin, kasvatti nimenomaan ruotsinkieliset lapset ja joka tulee totaalisesti silmille näissä asioissa -- ja hän on myös näitä tapauksia jotka koko ajan kerjäävät "no eikös tämä ruotsalaisuus nyt olekin todella erityinen asia"-tunnustusta, ja jos sitä ei tule, niin sitten taas tapellaan. Onneksi hän sentään tajuaa ilmeisesti jollain tasolla hävetä (koska asian julkinen mainitseminen on sentään vielä toistaiseksi noloa) päin naamaani heittämää julistusta siitä, kuinka hän halveksuu karjalaisia... ja omaa sukua on vielä kaiken lisäksi sieltä päin.

Jotkin suomenkieliset naiset nimenomaan häpeävät itseään mentyään ruotsinkielisiin naimisiin. Tämä on käsittämätön ilmiö.

[Eero Nevalainen]

Tuoltahan se ruotsinkielisen median tilanne näyttää. Ihmettelen, miten niin avointa suomalaisvihamielisyyttä on voitu rakentaa vuosikausia.

Ahtisaarelta olisi kiva kysyä ihan suoraan, että onko hänellä virallisena rauhanrakentajana mitään sanottavaa näistä asioista, vai onko hänen mielestään tämä asia korjattava ainoastaan meidän suomenkielisten puolelta...

[Hannu Jussi]

Kirjoitin tänne vielä "vuodatuksia" tädeistä ja sedistä, mutta linja katkesi... ehkä onneksi.
Pakko vielä kommentoida, tuo karjalaisuus tuntuu suruille olevan yhtä kamalaa kuin (Henriksson´ille) Baltit. Jos haluaa loukata, niin ei tarvitse kiroilla tai huutaa, käyttää vain tuota "olet aivan kuin karjalaiset" !!!! ja viesti menee perille.

Voi missä liemissä meitä on keitetty!

No vielä; pikku pakko: Setäni suku on rahdattu TYHJÄÄN Tammisaareen 1500-luvulla. Taisinkin lukea että noihin aikoihin nyk. Ruotsissa oli valtava nälänhätä ja väkeä siirrettiin Mälarin rannoita varsinkin nyk. Suomeen, Tammisaareen ja Kemiöön jne.
Setäni kertoo ylpeänä että heidän (suvun) saapuessa Tammisaareen heidät merkittiin heti kirkon kirjoihin. Ei mitään logiikkaa. OMG.
Nyt ovat jotenkin Ruotsin kuninkaan jälkeläisiä - ehkäpä melkein ranskalaisia!

[Sees]

Tuoltahan se ruotsinkielisen median tilanne näyttää. Ihmettelen, miten niin avointa suomalaisvihamielisyyttä on voitu rakentaa vuosikausia.

Ahtisaarelta olisi kiva kysyä ihan suoraan, että onko hänellä virallisena rauhanrakentajana mitään sanottavaa näistä asioista, vai onko hänen mielestään tämä asia korjattava ainoastaan meidän suomenkielisten puolelta...

Taannoin folktingetin hurmauskampanjassa Pirkka-lehden välissä jaettiin lehdykkää, jossa oli mm. Ahtisaaren haastattelu:

Maailman konfliktit nähneenä presidentti Ahtisaari uskoo suomalaisen yhteiskunnan vakauteen myös tulevaisuudessa. Vaikka ruotsin kielen asemasta käytävä keskustelu on välillä kiivastakin, hän ei usko, että kieliryhmien välille syntyy vakavia jännitteitä.
– Populismia esiintyy kaikkialla, Suomessakin, mutta en ole siitä hirveän huolissani. Folk är klokare än man i allmänhet förstår. – väki on viisaampaa kuin mitä yleensä ajatellaan.


Tuoreessa Norden ja kielet -kirjassa Ahtisaaren osuudessa kerrotaan näin:

Rauhanpalkittu vaatii aselepoa: Lain mukaan meillä on kaksi kieltä. Ja sillä sipuli. (Ahtisaaren haastattelu kirjassa)

MARTTI AHTISAARI sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2008 työstään rauhanomaisten ratkaisujen löytämiseksi kansainvälisiin konflikteihin. Hän on toiminut monien kiistojen keskipisteessä ja onnistunut saamaan osapuolet laskemaan aseensa ja solmimaan rauhan. Erityisen tärkeä hänen panoksensa oli Kosovon rauhanneuvotteluissa. Kenties sen vuoksi hän itsepäisesti kieltäytyy kutsumasta Suomen kielikysymystä ongelmaksi.

– Perustuslaissa sanotaan, että Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Lainkuuliaiset kansalaiset eivät sivistyneessä valtiossa riko lakia, Ahtisaari toteaa ja haluaa jäädyttää pakkoruotsikeskustelun.


Viime vuoden lopulla Ahtisaaren lausunnot levisivät pohjoismaiseen mediaan:

Ahtisaari oroad av antisvensk debatt

Alla finländare bör förstå hur viktigt och nyttigt det är att lära sig svenska, anser Finlands tidigare president Martti Ahtisaari.
- Under de senaste åren har jag oroats av tonen i en del av kommentarerna om svenskans roll i Finland, sade Ahtisaari på Svenska kulturfondens minoritetsspråksseminarium i Bryssel på tisdagen.

Minoriteter är beroende av majoritetens välvilja men under kriser börjar en del personer ifrågasätta minoriteter, till exempel genom att tala om deras kostnader.
- Språk ska ses som en källa av ovärderlig ekonomisk, social och politisk nytta i alla länder och samhällen i Europa. De 50 miljoner som talar ett landsdels- eller minoritetsspråk i EU är verkligen en tillgång för hela den europeiska idén. EU:s politiska ledare bör därför förbinda sig att stöda språkliga minoriteter, sade Ahtisaari.


Jääkö tässä jotain kysyttävää?

[Sees]

täti tuttavapiirissä joka meni ruotsinkielisiin naimisiin, kasvatti nimenomaan ruotsinkieliset lapset ja joka tulee totaalisesti silmille näissä asioissa --
Jotkin suomenkieliset naiset nimenomaan häpeävät itseään mentyään ruotsinkielisiin naimisiin. Tämä on käsittämätön ilmiö.

Tämä ei itse asiassa (evoluutiobiologisesti?) ole ollenkaan käsittämätöntä. Minusta äidin identiteetti on yleensä yhtä lasten identiteetin kanssa. Äiti siis vaihtaa identiteettiä, mikäli se olisi muuten eri kuin lapsilla. Onhan minustakin tullut puoliksi karjalainen

Suomenruotsalaisilla ei ole sellaista "puoliksi suomenruotsalainen" -identiteettiä vaan suomenruotsalaisuus on aina se ensimmäinen määre, mikäli lapset käyvät ruotsinkielistä koulua. Ja koska jopa suomenkieliset lapset usein omaksuvat suomenruotsalaisen identiteetin, mikäli käyvät ruotsinkielistä koulua (tästä oli taannoin tutkimus), myös näissä perheissä tapahtuu identiteettimuutoksia. Se joukko, joka kokee suomenruotsalaisuuden osana identiteettiään, on siis paljon laajempi kuin 4,5%. Tämä on nimenomaan identiteettityötä. Kyllä tämä problematiikka tunnetaan suomenruotsalaisten koulutussuunnittelijoiden ja kieliasiantuntijoiden keskuudessa, vaikkei sitä sanoitettaisikaan ainakaan suomeksi.