vapaakielivalinta.fi

http://www.vapaakielivalinta.fi/pdf/Kie ... alinta.pdf

Hyvä kalvosarja jossa on selkeästi tuotu suurten kielten osaaminen Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Hollannissa. Muutama asiavirhe kalvosarjaan on lipsahtanut ja lisäksi olen yhdestä asiasta eri mieltä.

Ensimmäinen asiavirhe on toisella sivulla jossa kerrotaan ruotsinkielisen osuudeksi 4,5%. Todellinen määrä on 5,4% (kun Suomelle kuuluva Ahvenanmaa lasketaan mukaan). Lisäksi kartasta puuttuu Ahvenanmaa.

Toinen asiavirhe löytyy sivulta 7 jossa kysytään voidaanko olettaa että suomalaiset oppivat enemmän kieliä kuin muut eurooppalaiset. Pienten kielten edustajat ovat kautta aikojen lukeneet enemmän vieraita kieliä kuin suurten kielten puhujat. Näin varmasti on myös tulevaisuudessa ellei esperantoa oteta käyttöön tai tapahdu jotain muuta yhtä mullistavaa. Varsinainen asiavirhe on siinä että tuossa väitetään että euroopassa luetaan oman äidinkielen lisäksi vain yhtä vierasta kieltä. Näin ei ole koska Euroopan Unioni on jo useamman vuoden pitänyt tavoitteena että kaikki unionin kansalaiset lukisivat kahta vierasta kieltä. Saksan tilannetta en tiedä mutta esimerkiksi Ranskassa kaikki koululaiset lukevat sekä englantia että toista kieltä. Toinen kieli on yleensä espanja tai saksa, harvemmin italia tai venäjä. Ranskalainen voi mm. esittää puheenvuoronsa YK:ssa omalla kielellään mutta silti he lukevat kahta kieltä. Suomalainen ei omalla kielellään tule toimeen maan rajojen ulkopuolella niin mielestäni EU:n tavoite kahdesta kielestä on kannatettava, varsinkaan pienten kielten edustajien ei ole varaa jättäytyä pelkän pienen äidinkielen ja englannin varaan. Toinen kieli on kuitenkin ehdottomasti saatava valita itse, sen ei tarvitse olla kaikille ruotsi niin kuin tällä hetkellä on.

Sitten kommentoisin vielä sivulla kaksi mainittua kysymystä tarvitseeko lottonumerot lukea myös ruotsiksi. Lottonumeroiden lukemiseen menee ehkä parikymmentä sekuntia. Uskallan väittää että useimmat ihmiset eivät ole niin kiireisiä etteivät ehdi kuunnella numeroiden lukemista ruotsiksi ennen jokeriarvontaa. Onhan se hyvä että numerot luetaan molemmilla kansalliskielillä jos lähetystä katsoo joku ihminen jossain joka ei ymmärrä suomea. Ei numeroiden lukeminen kahdella kielellä ole keneltäkään pois eikä se ainakaan minua haittaa. Se mihin pitäisi saada muutos on että ruotsia ei tarvitsisi opiskella eikä sen osaamista vaadittaisi muissa viroissa kuin niissä missä se oikeasti on tarpeellinen.

Minua ei myöskään haittaa vaikka maitopurkin kyljessä on tekstit kahdella kielellä, ei se ole keneltäkään pois. Ruotsin pakko-opetus sen sijaan on pois tärkeämpien kielten opiskelusta.

thmas kirjoitti:ruotsinkielisen osuudeksi 4,5%. Todellinen määrä on 5,4% (kun Suomelle kuuluva Ahvenanmaa lasketaan mukaan)

Kiitos korjauksesta! Tekstissä pitäisi mainita, että kyse on luvusta ilman Ahvenanmaata. Ahvenanmaa on omaleimainen autonomiansa, jossa ei myöskään ole kaksikielisyyttä eikä pakkosuomea.

thmas kirjoitti:
Pienten kielten edustajat ovat kautta aikojen lukeneet enemmän vieraita kieliä kuin suurten kielten puhujat. Näin varmasti on myös tulevaisuudessa ellei esperantoa oteta käyttöön tai tapahdu jotain muuta yhtä mullistavaa.

Siis vähemmistökielten edustajat ovat kautta aikojen lukeneet yhden kielen enemmän kuin muut. Kielen tarve arjessa on oleellinen kriteeri.

Esperanton sijaan käytössä on englanti, toimii paremmin mutta esperantossa on tietysti oma charminsa.

thmas kirjoitti: Euroopan Unioni on jo useamman vuoden pitänyt tavoitteena että kaikki unionin kansalaiset lukisivat kahta vierasta kieltä. Saksan tilannetta en tiedä mutta esimerkiksi Ranskassa kaikki koululaiset lukevat sekä englantia että toista kieltä. Toinen kieli on yleensä espanja tai saksa, harvemmin italia tai venäjä.

Tavoite on hyvä, kohtuudella. Onhan useimmissa EU-maissa naapurina omaa lähikieltä puhuva maa, jossa myös puhutaan maailmankieltä. Itse pidän tärkeänä niin oppimisvaikeuksien kuin maahanmuuton huomioimista kieliohjelmaa keventämällä niiden kohdalla, joilla on omat haasteensa nimenomaan kielissä ja erityisesti koulukielessä. Näin tehdään mm. Ruotsissa, missä toisen vieraan kielen voi vaihtaa kotikieleen tai vahvistukseen ruotsissa tai englannissa.

Ranskassa lienee kaksi pakollista kieltä yläkouluasteella. En tunne käytäntöä. Vastaava kahden kielen pakollisuuden ajatus esitettiin jokin aika sitten Hollannista, jolloin selvitin sen taustaa. Kaksi kieltä oli pakollisina jossain oppilaitoksessa, mutta ei kaikkialla. Esimerkiksi Hollannissa ei ole meidän lukiotamme vastaavaa oppilaitosta vaan toisen asteen koulutuksessa on 12-18 -vuotiaille tarjolla erilaisia väyliä. Ensimmäisenä kolmena vuotena (vrt. meidän yläkoulu), kaikilla on yleensä samankaltainen perusopetus. Tämän jälkeen (lukio/ammis-vaiheessa) oppilaat valitsevat esimerkiksi yhden neljästä profiilista:
- kulttuuri ja yhteiskunta (tässä painotetaan taiteita ja vieraita kieliä (ranska, saksa, joskus myös espanja ja venäjä, arabia ja turkki, vie kohti humanistisia korkeakouluja)
- talous ja yhteiskunta (vie kohti liike-elämää ja sen alan korkeakouluja)
- luonto ja terveys (vie kohti terveydenhuollon ammatteja ja korkeakoulutusta)
- luonto ja tekniikka (vie kohti teknisiä ammatteja ja korkeakoulutusta)
Pakollisina on vain hollanti ja englanti sekä joitakin sivuaineita. Mutta on muitakin mahdollisuuksia, jopa klassisia kieliä ja taiteita painottava väylä.

Koulut ovat Euroopassa varsin erilaisia.

Hyvä huomio tuo, että Ranskassa valitaan usein espanjaa. Ruotsissakin espanja on erityisesti poikien suosima kieli. Myös Suomessa oppilaat olisivat erityisen halukkaita valitsemaan espanjaa, mutta tätä vaihtoehtoa meillä on äärimmäisen vähän.