Kielikylpykoulutusta laajennetaan koko Suomen alueelle

[JV Lehtonen]

Jörn Donner RKP:n eduskuntaryhmän silloisena puheenjohtajana piti lennokkaan puolustuspuheen kaksikielisyyden ja pohjoismaisuuden puolesta

Pakko todeta tähän, että "pohjoismainen" Donner ei tunnistanut edes Tanskan kansallislaulua Tampereella pidetyssä EU-vaalitentissä,
vaan väitti hymnien olevan "jostain Balkanilta". Donner RKP:n lähettiläänä on totta tosiaan "buuri Johannesburgista".

http://www.youtube.com/watch?v=-VQarlzsTAU

[Hansa]

Helsingin Sanomat kertoo 29.6.14 miten Stubbin hallitusohjelma muodostettiin, miten puolueet lähtivät sen taakse.

Siitä lainaus
"Kun Remontti Oy:tä on kutistettu ja kielikylpyjä laajennettu, Haglundkin myöntyy lopulta paketin taakse."

RKPn ministeri Carl Haglundille tärkein asia koko Stubbin hallitusohjelmassa on se, että ruotsin kielikylpyjä levitetään kautta koko Suomen!

Se on hävytöntä, koska RKPlle ei kuulu mitenkään suomenkielisten lasten opetusjärjestelyistä huolehtiminen!

Haluamme suomenkieliselle vihdoinkin vapauden päättää itse minkä opiskelun näemme itsellemme parhaaksi.

[Jan-Erik Andelin]

Haluamme suomenkieliselle vihdoinkin vapauden päättää itse minkä opiskelun näemme itsellemme parhaaksi.

Itse olen sitä mieltä, että Suomessa tulisi olla kolme kansalliskieltä, suomi, ruotsi ja saame. Näistä suomi olisi maan pääkieli. Tästä syystä kaikkia kuntia pitäisi mielestäni velvoittaa ylläpitää mahdollisuutta opiskella näitä kieliä sujuvaan arkiseen käyttöön asti. En pitäisi pahana, jos tämä tapahtuisi niin, että pakollinen ruotsi poistetaan, ja että se korvataan hyvällä paletilla vapaaehtoisia keinoja, johon kuuluisi nykyisen ns. normaaliopetuksen lisäksi myös varhaistuksia ja kielikylpyjä. Etäopetus toimii mielestäni vain yksilöllisessa opetuksessa, kuten esim. kotikielen opetuksessa, tai muun opetuksen täydentämiseksi. Siihen ei pidä turvautua laajasti, vaan jos koulussa tai koko kunnassa ei ole tarpeeksi kiinnostusta kansalliskielten opetusryhmien muodostamiseksi, niin paikkakunnalla ei silloin ole ruotsin- tai saamenopetusta lainkaan.

Nykyistä kielikylpymallia pidän liian järeänä toteutettavaksi alueilla, joilla ruotsia ei kuule esim. naapurisuhteissa, julkisessa elämässä tai paikallisessa järjestötoiminnassa. Kielikylpy nykymallissaan vie oppilaan uuden kielen piiriin 50-75 % peruskoulun ajasta, joka on "tyhjiöolosuhteissa" liikaa. Siihen on todennäköisesti löydettävä myös kevyempi malli, jossa esim. vain tiettyjä aineita opiskellaan uudella kielellä. Tämä on laajasti käytäntö suomenkielisten saamassa opetuksessa Ruotsissa.

[NRR]

Haluamme suomenkieliselle vihdoinkin vapauden päättää itse minkä opiskelun näemme itsellemme parhaaksi.

Itse olen sitä mieltä, että Suomessa tulisi olla kolme kansalliskieltä, suomi, ruotsi ja saame. Näistä suomi olisi maan pääkieli. Tästä syystä kaikkia kuntia pitäisi mielestäni velvoittaa ylläpitää mahdollisuutta opiskella näitä kieliä sujuvaan arkiseen käyttöön asti. --- Etäopetus toimii mielestäni vain yksilöllisessa opetuksessa, kuten esim. kotikielen opetuksessa, tai muun opetuksen täydentämiseksi. Siihen ei pidä turvautua laajasti, vaan jos koulussa tai koko kunnassa ei ole tarpeeksi kiinnostusta kansalliskielten opetusryhmien muodostamiseksi, niin paikkakunnalla ei silloin ole ruotsin- tai saamenopetusta lainkaan.

Tuo kolmikko kansalliskielissä olisi hyvä - ja itse kaipaan niille kyllä etäopetusmahdollisuutta oikeastaan kaikkialle maahan. Sillä tavoin voitaisiin kunnioittaa paikallisuutta ja ihmisten täkäläisiä juuria (lähes kaikillahan on periaatteessa näiden kielten puhujia juurissaan).

Etäopetuksessa kyse on oikeastaan skypettämisestä pienen ryhmän kanssa, johon myös opettaja kuuluu. Tietysti tässä tulee ongelmaksi, kuka maksaa (koulu, kunta, valtio, perhe,...) mutta tietyllä tavalla olisi ryhdikästä, että meillä olisi ruotsi, saame(t) ja myös viro tarjolla (viron oppimateriaali voitaisiin järjestää osin yhteistyönä Viron kanssa ja ruotsin opetukseen luulisi olevan mamu-materiaalia Ruotsissa jo tehtynä, saame(t) kuuluvat eri maiden saamelaisalueiden yhteistyön piiriin). Olenko liian optimistinen?

[Jan-Erik Andelin]

Omat kuulemani kokemukset etäopetuksesta ovat kyllä vain olleet hieman masentavia - keskittyminen huonompaa jne. Mutta varmaan arvostettu suomalainen pedagogiikka löytää siihenkin ratkaisun. Viro on jo neuvostoajoilta asti ollut kunnianhimoinen kieltenopiskelun suhteen, ja varmaan etäopetuskursseja voidaan järjestää yhteisesti, esim. toisen asteen tasolla. Viro on myös mielestäni selkeämmin nostettava vaihtoehdoksi opiskeltavien vieraiden kielten joukkoon.

[NRR]

Omat kuulemani kokemukset etäopetuksesta ovat kyllä vain olleet hieman masentavia - keskittyminen huonompaa jne. Mutta varmaan arvostettu suomalainen pedagogiikka löytää siihenkin ratkaisun. Viro on jo neuvostoajoilta asti ollut kunnianhimoinen kieltenopiskelun suhteen, ja varmaan etäopetuskursseja voidaan järjestää yhteisesti, esim. toisen asteen tasolla. Viro on myös mielestäni selkeämmin nostettava vaihtoehdoksi opiskeltavien vieraiden kielten joukkoon.

Etäopiskelu on ollut aiemmin enemmän itseopiskelua - nyt siitä on tullut jopa osallistavampaa kuin samassa tilassa oleminen, jossa on enemmän häiriötekijöitä ja esim. ujous voi kangistaa opiskelijaa.

[Jan-Erik Andelin]

Carl Haglund kirjoitti tuossa Facebookissani, että "kielikylpyjä koko maassa" tarkoittaa nykymääritelmän mukaisia kotimaankielisiä kielikylpyjä kaksikielisillä alueilla ja ns. kielisaarekkeilla, missä on pienimuotoista, mutta järjestäytynyttä toiskielistä toimintaa (eli tyyliin Tampere, Pori, Kotka tai käänteisesti Närpiö).

[NRR]

Edelleenkin ihmettelen, miten tätä ministeriömääritelmän mukaista kielikylpyä voidaan hallitusohjelman määräyksellä "laajentaa koko maassa", kun kielikylpyä ei määritelmän mukaan pitäisi voida harjoittaa ei-kaksikielisillä alueilla ("vain alueilla, joissa opetuskieli esiintyy myös oppilaan lähiympäristössä koulun ulkopuolella").

Carl Haglund kirjoitti tuossa Facebookissani, että "kielikylpyjä koko maassa" tarkoittaa nykymääritelmän mukaisia kotimaankielisiä kielikylpyjä kaksikielisillä alueilla ja ns. kielisaarekkeilla, missä on pienimuotoista, mutta järjestäytynyttä toiskielistä toimintaa (eli tyyliin Tampere, Pori, Kotka tai käänteisesti Närpiö).

Ok, kiitos tarkennuksesta.

[Hansa]

Hei Jan-Erik ja muut, miettikääs nyt vähän, nyt ollaan menossa päin honkia. Onko ruotsin vähäinen osaaminen suomalaisten kieltenosaamisen suurin ongelma? No ei todellakaan.

Nyt kuitenkin Stubbin hallitus lisää resursseja vain ruotsin kielikylpyihin. Se on pähkähulluutta!

Stubbin vaimo totesi aikoinaan, että on valtavaa resurssien tuhlaamista vaatia työelämässä kieltä, jota ei edes tarvitse.
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uu ... 0/01/29624

Velkakello tikittää hirvittävää vauhtia eteenpäin ja Stubb vain törsää rahaa ruotsin opetuksen lisäämiseen eli Kankkulan kaivoon.

”on todennäköisesti löydettävä myös kevyempi malli, jossa esim. vain tiettyjä aineita opiskellaan uudella kielellä. ”

Jan-Erik, tuo ei ole kevyt eikä halpa ratkaisu, koska siihen pitää ensin kouluttaa opettajat, tuhansia ja tuhansia opettajia, jos sitä sovelletaan koko Suomen alueelle.

Ja jos sitä sovelletaan vain virallisesti kaksikielisiin kuntiin, sitäkin aluetta hallitus laajentaa koko ajan! Sekin tulee liian kalliiksi.

Ja koko ajan todellinen ongelma on se, että isoja maailmankieliä pystytään opiskelemaan liian vähän.
Hankenilla se tunnustetaan, mutta suomenkielisellä puolella asiasta vaietaan ja puhutaan vain ruotsin opetuksen lisäämisestä

http://svenska.yle.fi/artikel/2014/03/2 ... r-mera-lon

[TK]

Suomi on todellisuudessa aika pitkälle kaksikielinen mallilla suomi + englanti. Jos englannin kielikylpyjä tarjottaisiin koko maassa ja osa opetuksesta annettaisiin englanniksi, niin juttuhan olisi ihan ok.

Suomenkielisten ruotsin tarve sen sijaan on olemattoman pieni, nollaluokkaa. Ruotsia ei tarvita eikä siitä ole todellisessa elämässä juuri mitään hyötyä.

Voisiko vapaaehtoisia ruotsin kielikylpyjä ajatella tarjottavaksi alueilla, joilla on yli 50% surukielisiä? Tällaisillakin alueilla kielikylpyjen pitäisi olla vapaaehtoisia ja ruotsin pitäisi olla valinnaiskieli suomenkielisissä kouluissa.

Stubb ja Haglund ovat eilispäivän miehiä kielipolitiikassa. Juna meni jo.

[Jan-Erik Andelin]

Jos nyt Haglund on, suoraan häneltä kuultuna, edellä (klo 17:21) mainittua mieltä, niin lähinnä vain kaksikielisiin kuntiin oltaisiin perustamassa uusia kotimaisten kielten kielikylpyjä, sekä suomen- että ruotsinkielisiä.

En tiedä minkälainen kuva teillä on kielikylvystä, että onko se jotenkin uimahallin tapainen laitos, vai mikä. Käytännössä kielikylpy on luokka, yleensä vain yksi per vuosikerta, jolla on eri opetussuunnitelma kuin muissa luokilla 1-9. Erillistä kielikylpyopettajien koulutusta on nykyään toki olemassa, mutta mikä tahansa opettaja, jolla on hyvät/erinomaiset taidot sekä koulun pääkielessä että kylpykielessä voi ryhtyä kielikylvyn opettajaksi. Joten mistä tämä ajatus, että olisi "tuhansia ja tuhansia" opettajia koulutettava tähän työmuotoon on tullut en ymmärrä. Sitähän ei olla nyt levittämässä "koko maahan", ja silloinkin nykyiset ruotsinopettajat pääosin hoitaisivat opetuksen.

Suuressa osaa kaksikielisiä kuntia näitä kylpyjä on jo olemassa. 11 kunnassa on ruotsinkielinen peruskoulun kielikylpy, yhdessä suomenkielinen, yhdessä saamenkielinen. (Lähde: Erään kielikylpyprojektin raportti vuodelta 2011)

Kaksikielisen kylvyn aikaansaaminen "koko maahan" tarkoittaa siis, että 7 kuntaan tarjottaisiin ilmeisesti hallituksen taholta tukea perustaa uutta ruotsinkielistä ja 11 kuntaan suomenkielistä kielikylpytoimintaa. Tietysti kunnissa missä väestöryhmät ovat lähellä tasasuuria saatettaisiin perustaa kielikylpyjä molemmilla kielillä.

Suomenkielisten ruotsin tarve sen sijaan on olemattoman pieni, nollaluokkaa.

Jos tämä on totta, niin silloin kielikylpyryhmiä ei myöskään synny. Tämä on vapaaehtoinen opetusmuoto. Joten voit, TK, olla huoleti.

[NRR]

mikä tahansa opettaja, jolla on hyvät/erinomaiset taidot sekä koulun pääkielessä että kylpykielessä voi ryhtyä kielikylvyn opettajaksi.

Käsittääkseni luokanopettajia koulitaan kylvetykseen, mutta yläkoulussa yleensä turvaudutaan lähellä sijaitsevaan kylpykieliseen kouluun niin, että opettajat tietyissä aineissa tulevat sieltä tai sitten oppilaat siirtyvät kylpemään toiselle kouluun tiettyjen aineiden tunneilla.

[Jan-Erik Andelin]

yläkoulussa yleensä turvaudutaan lähellä sijaitsevaan kylpykieliseen kouluun niin, että opettajat tietyissä aineissa tulevat sieltä tai sitten oppilaat siirtyvät kylpemään toiselle kouluun tiettyjen aineiden tunneilla.

Tiedän. Nukun öisin sellaisen opettajan vieressä.
Vaimo opettaa pääosin suomea kaksikielisille lapsille ruotsinkielisessä koulussa, mutta käy myös suomenkielisen koulun ruotsinkielisissä kielikylpyluokissa opettamassa saksaa.

[NRR]

Vielä eräs mutta.

Suhtaudun kielikylpyihin varauksella - oli kieli mikä hyvänsä. Nimittäin tämä on vanhempien tapa hakea lapselleen luokka, jossa on mahdollisimman vähän haasteellisia oppilaita ja mahdollisimman monen lapsen taustalla koulumyönteinen, kunnianhimoinen koti. Tietysti on muitakin tapoja, mutta kielivalinnat ja erityisesti kielikylvyt ovat olleet perinteisesti sellainen mahdollisuus lukeutua ns. lahjakkaitten lasten joukkoon ja tämä näkyy sitten myös opettajien palautteessa ja lasten omassa kokemuksessa.

Mutta tämä on osa laajempaa keskustelua koulusta ja koulun kehittämisestä. Kaikilla ratkaisuilla on plussia ja miinuksia. Onnetonta on kuitenkin se, että monessa suomenkielisessä koulussa luokat muodostetaan kielivalintojen perusteella, ja ne luokat, joilla luetaan minimikielet, keräävät kaikkein heikoimmat ja/tai haastavimmat oppilaat. Olisi kuitenkin parempi, että luokat ovat tasapainoisesti koottuja ja ryhmät erottuisivat vain kielten tunneilla.

[Jan-Erik Andelin]

On siinä muitakin muttia. Vaikka kielikylpylapset saattavat tulla ns. kunnanhimoisemmista kodeista, sehän ei tee kielikylpyluokasta ongelmatonta. Päinvastoin meilläpäin kerrotaan, että kielikylpyluokka usein on muita luokkia levottomampi nimenomaan sen takia, että jotkut oppivat kylpykielen nopeammin kuin muut. Tällaista ongelmaahan ei ole samalla tavalla äidinkielisessä luokassa.

Samoin luulen, että ollaan oltu hieman ylioptimistisia siitä, minkälaisen kielitaidon kielikylvyssä lopulta saa, tai miten kielitaito toimii muussa kontekstissa kuin kouluissa, tai muutaman vuoden kuluttua koulun päätyttyä. Viimeksi kun haastattelin 10-vuotiasta kielikylpyoppilasta, hän kysyi isältään, että pitääkö hänen nyt puhua ruotsia vaikka ei olla koulussa.

Kielikylvyssä jotkut lahjakkaat yksilöt oppivat tietysti kielen niin hyvin, että saattavat jopa vaihtaa kokonaan kylpykieliseen kouluun (ruotsinkieliseen, kansainväliseen jne). Mutta kun kokonaista kielikylpyluokkaa on yritetty lähettää esim. täysin ruotsinkielisen koulun vaikeamman asiasisällön tunneille (esim. biologia tai yhteiskuntatieto) on tullut ongelmia, kielikylpyoppilaiden puutteellisen kielitaidon vuoksi. Tässä toisaalta kaksikielinen didaktiikka on vielä kesken - eli miten opetat esim. matematiikaa englanniksi niin, että tiedät milloin oppilas on niin suurissa vaikeuksissa, että sinun on vaihdettava puhumaan hänen äidinkieltään.