Vuoropuhelun vaikeus kielirajan yli

[NRR]

Onhan se tietysti mielenkiintoista että miten lapset rekisteröidään ruotsinkielisiksi jos vain ns. "mahdollisuus" siihen tulee. Oudoltahan se tuntuu, koska aika harvoin missään muualla ajateltaisiin noin

Minusta se on aika normaalia – moni ihminen on ns. ”suojelija”, eli kun jokin ryhmä on harvinainen tai uhanalainen, sitä halutaan tukea. Etenkin jos puoliso kuuluu siihen.

Minusta ongelma syntyy siitä, että meillä voi rekisteröityä vain yhteen kieleen ja ruotsinkielisten oikeuksia hoidetaan pakkopalvelukielen avulla, tästä on jo keskusteltu aiemmin:

Kaksikielisyyttä (tai jopa monikielisyyttä) tulisi kartoittaa paremman kuvan saamiseksi Suomen todellisista kielioloista ja suomalaisten todellisista kielitarpeista.

Kolumnissa maailmankuvalehdessä Vihreiden Husein Muhammed uskoo kaksikielisistä tulevan suurin vähemmistömme. Hän toivoo myös, että kaksikielisyyttä erilaisin komponentein alettaisiin rekisteröidä muiden maiden tapaan.
http://www.maailmankuvalehti.fi/kolumnit/13992

Keskustelusta puuttuu vielä näkökulma siihen, miten raskasta maahanmuuttajalasten kotoutuminen on, kun he yrittävät opiskella katoavan kotikielen pohjalta yhtä aikaa suomea, englantia - ja ruotsia.

Vihreiden Husein Muhammed on kommentoinut myös pakkoruotsia että pakkovirkaruotsia:
"Sekä pakkoruotsista että virkamiesruotsista tulisikin luopua. Syy siihen, ettei maahanmuuttajataustaisia virkamiehiä ole, johtuu muodollisesta ruotsin kielen vaatimuksesta viran saamisessa. Vaikka enemmistö suomenkielisistä virkamiehistä ei tosipaikan tullen oikeasti osaa palvella ruotsiksi, he ovat kuitenkin etulyöntiasemassa maahanmuuttajiin verrattuna, koska nämä eivät ole opiskelleet ruotsia, eikä heillä ole kielitodistusta. Tehokas ratkaisu tähän ongelmaan olisi varmistaa, että jokaisessa viranomaisessa on ruotsia osaavia virkamiehiä palvelemaan ruotsiksi ruotsinkielisiä, mutta samalla luopua yleisestä, kaikilta työntekijöiltä vaatittavasta 'tyydyttävän ruotsin taidosta', joka ei käytännössä palvele ruotsinkielisiä, ja toisaalta estää tehokkaasti maahanmuuttajia pääsemästä julkisiin virkoihin."

Lainsäätäjämme ovat siis tehneet kaksi virhettä:
- mahdollistaneet vain yhden kielen rekisteröimisen, mikä ei vastaa todellisuutta
- säätämällä virkaruotsin koskemaan yksilöä eikä viranomaista

Tilanne normalisoituu vain muuttamalla nämä kohdat vastaamaan todellisuutta.

[JV Lehtonen]

[quote="e]

En ymmärrä tätä purkausta.

Ymmärtävätkö paikalla olevat varsinaiset VKV:n jäsenet?
Miten tämä liittyy niin sanottuun vapaaseen kielivalintaan – paitsi omani ja perheeni vapaisiin valintoihin?
Missä piileskelet, Ilmari Rostila? Tätäkö sinä ja sinun yhdistyksesi edustatte?[/quote]
[/quote][/quote]


En ole yhdistyksen jäsen, vaan sissitaistelija, joka edustaa vain itseään.

Ymmärrän purkauksia, koska ilman purkauksia olisimme zombeja.

Mutta en nyt suoraan sanoen ymmärrä juuri tätä purkausta tai fiksaantumista Andelinin henkilöön, koska

JEA nyt kuitenkin on edes yrittänyt ymmärtää suomenkielisen väestön oikeuksia-
päinvastoin kuin tämä eilinen elli, joka haluaa demokratian ohittaen käskyttää suomalaisia -

Melin ja Andelin ovat tahoja joiden kanssa voisi neuvotella, mutta RKP:n kanssa ei voi neuvotella.

Ainoa tapa päästä RKP:n kanssa sopuratkaisuun on RKP:n jyrääminen.
Viimeksi se onnistui 2004, eli kyllä sekin onnistuu - jopa nöyriltä vanhoilta puolueilta.

[rationalisti]

Onhan se tietysti mielenkiintoista että miten lapset rekisteröidään ruotsinkielisiksi jos vain ns. "mahdollisuus" siihen tulee. Oudoltahan se tuntuu, koska aika harvoin missään muualla ajateltaisiin noin -- tekisi mieli lähteä vaikkapa lahjoittamaan suomenkielisyyden ihanuutta Ahvenanmaalle (ja ei, se laillinen status ei taaskaan vaikuta mitään tähän fundamentaaliseen kysymykseen). Itsellenikin on aika monta kertaa iloittu siitä että miten perheet "ymmärtävät" kasvattaa lapsensa ruotsinkielisiksi.

Minä en ainoastaan ymmärrä kyseistä toimintatapaa, vaan vieläpä pidän sitä nykyjärjestelmän vallitessa järkevimpänä mahdollisena keinona. Ainahan se oma piltti on kaikkein paras aivan kaikessa; tuo jo alle yksivuotiaana pikkuvanhuuttaan osoittava järjen jättiläinen, joka jokeltaa ja parkuu huomattavasti viisaammin ja luovemmin kuin naapurin paskapistoolit. Mutta aina on kuitenkin mahdollisuus, että tuo samainen ruudinkeksijä havaitsee koulun liian vaatimattomaksi suurelle neroudelleen ja siksi pärjää jopa keskivertoa huonommin. Onko olemassa ratkaisua, jolla tuo äärimmäisen hyvin piilotettu lahjakkuus kuitenkin lunastaa synnyinoikeutensa? No onhan se olemassa, ilmoittaa tuon piltin ruotsin kieliseksi ja hän on koko elämän kestävällä ohituskaistalla. Tämä kuitenkin edellyttää, ettei status quo tule muuttumaan kyseisenä aikana. Siksipä raivokas pakkoruotsin puolustus, sillä voidaanhan tuon pahimman epäkohdan korjauksen jälkeen alkaa tarkastella muita privilegioita vähän kriittisemmällä silmällä.

[TK]

Kyllähän kaikkien kanssa voi yrittää neuvotella, jos oma kanta on timantin selvä ja pysytään omissa vaatimuksissa eikä anneta periksi. Pakkoruotsittajasurujen kanssa ei kannata lähteä marjaan, jos ei ole itselleen valmiiksi määritellyt, mikä on oma saalistavoite.

Ongelma Andelinin kanssa on mielestäni siinä, että hän selvästi edustaa magmalaista linjaa, ja sitä kautta on mukana yleisessä sururintamassa, mutta ei halua myöntää tätä. Jotenkin näin koen asian.
Tiukan paikan tullen Andelin, kuten kaikki surut, käyttää korostetusti surujen tuttuja ilmaisuja, kuten "minun kieleni", "minun etnisyyteni" jne. jotka osoittavat, että suruille rajalinjat ovat hyvin selviä ja voimakkaita. Surut eivät souda yhteisessä veneessä kuin joskus näytteeksi ja hämäykseksi, tämä pätee etenkin pakkoruotsittasuruihin.

Andelin, huomaamattaan, on avannut normisurujen ajatusmaailmaa. Tämä on tervetullut asia.

Kyllähän Andelinkin on käyttänyt aika voimakkaita ilmaisuja toisista keskusteluista, joten en oikein ymmärrä, jos Andelin nyt huutaa apuun sensuuria, kun hän on joutunut ryöpytyksen kohteeksi, ja varsinkin, kun meni itse mukaan tähän alatyyliseen nokitteluun.

[Jan-Erik Andelin]

En ole missään puhunut etnisyydestä muulloin kuin silloin kun keskustelukumppani ei lue minun mielipiteitäni vaan mitä ilmeisimmin kirjoittaessaan vain havainnoi että "tuo on suru tuo on suru tuo on suru". Ajattelin että sellainen ilmaisu ehkä pysäyttäisi. Vastapuoli on silloin etnoasialla liikkeellä, enkä minä.

[Hannu Jussi]

Vielä

Andelin ilmeisesti leikkii hyvä poliisi, paha poliisi samassa persoonassa.
Ensin on vapaan kielivalinnan puolella. Vaihtaa puheenaiheita summittain eli käyttää viivytystekniikkaa. Sitten on se paha poliisi, ja "lyö navan alle", jonka jälkeen jälleen . . . "mitä te nyt siinä ... minähän kannatan vapaata kielivalintaa."

Tämähän on vain leikkiä ja viivytystaistelua. Andelin ei ole näiden vuosien aikana tehnyt mitään vapaan kielivalinnan hyväksi.
-----

Olisin hyvin mielelläni väärässä.

[Eero Nevalainen]

En ole missään puhunut etnisyydestä muulloin kuin silloin kun keskustelukumppani ei lue minun mielipiteitäni vaan mitä ilmeisimmin kirjoittaessaan vain havainnoi että "tuo on suru tuo on suru tuo on suru". Ajattelin että sellainen ilmaisu ehkä pysäyttäisi. Vastapuoli on silloin etnoasialla liikkeellä, enkä minä.

Jaa-a. Kyllä minä ainakin tässä tulkitsen asian niin että koet nimenomaan olevasi eri etnisyyttä edustava henkilö. Se ei välttämättä olisi paha asia, mutta en hyväksy kaksilla korteilla pelaamista tässä asiassa.

Meidän oikeutemme tässä keskustelussahan nimenomaan pyritään poistamaan sanomalla, että emme muodosta ryhmää jolla on oikeus siihen että meidät pitää noteerata silloin kun vaikkapa joku suomenruotsalainen puhuu "identiteetistään" ja siitä miten muita pitää käyttää sen edistämiseksi. Tällöin myös suomen nykyinen asema Suomessa saadaan demonisoitua jonkinlaisena pahan nationalismin aikaansaannoksena -- mitäpä emme ymmärtäneet muuttua kokonaan ruotsinkielisiksi aikanaan vaan rupesimme mokomat kouluttautumaan suomeksi ja niin pois päin. Tästä että "suomenkieliset eivät ole koskaan luoneet kulttuuria" (suora lainaus keskustelusta ihan kasvoista kasvoihin) ollaan hyvin katkeria; joidenkin ihmisten maailmankuvassa tosiaan tilanteemme on todella epäansaittu ja väärin.

Mutta joo, itse koen omaavani "etniset oikeudet" kielellisessä keskustelussa siinä määrin kuin kieli esimerkiksi on yksi merkittävimpiä etnisen ryhmän tunnusmerkkejä -- ja ilmeisesti se merkittävin tunnusmerkki, jos ajattelemme vaikka Ahvenanmaata. Eihän meissä suomalaisissa pitäisi olla mitään pelättävää jos kulttuurillisesti erona olisi vain kieli. Emmehän me toisaalta historiallisesti ole edes voineet kommunikoida keskenämme koska kielet ovat niin erilaisia.

"Kaksikielinen Suomi" siten kuin Melinin unelmissa se määritellään ei ole koskaan ollut olemassa missään muualla kuin ideologisissa rakennelmissa joilla suomenruotsalaiset on saatu tyytyväiseksi tilanteissa joissa he eivät siedä sitä että suomenkielisiä on "liikaa", ja jos se olisi syntynyt hänen ehdoillaan, niin se olisi ilmeisesti sitten tarkoittanut suomalaisten sulautumista ruotsalaisuuteen lopullisesti.