Kielikylpykoulutusta laajennetaan koko Suomen alueelle

[NRR]

Onko mahdollisesti linkkiä Meinanderin iiriä ja suomen kieltä vertaavaan tilanteeseen?

Täällä keskustelu "Suomen kielen olisi käynyt kuin iirin..." ja siellä linkki.

[Hansa]

JEA toteaa: ” Ei kielivarannon rakentaminen ole mikään nollasummapeli. Jos ihminen oppii kolmea, neljää kieltä … harva pohtii mistä se on ollut pois.”

JEA, nyt sinä taas unohdat realiteetit. Jos koulujen opetusohjelmaan lisätään esim viiden eri kielen opinnot pakollisina, kaikilla kouluasteilla, tietenkin se on pois muiden aineiden opiskelusta, koska resursseja on kertakaikkiaan vain rajallisesti.

Velkaantuvan maan on pakko harkita, mitä kielenosaamista todellisuudessa tarvitaan ja miten paljon. Ei ole mitään järkeä eikä tarvetta opettaa koko väestölle esim puolan kieltä, vaikka se sinänsä lisäisi kielivarantoa.

Juuri nyt uutisissa kerrotaan, että budjettileikkausten takia lukioiden ja ammatillisten koulujen verkostoa joudutaan karsimaan, mikä on huolestuttavaa, koska koulupudokkaiden määrä on huolestuttavan suuri.
Samaan aikaan kuitenkin määrärahoja on lisätty kaksikielisten koulujen opettajakoulutukseen ja kielikylpyopetuksen laajentamiseen koko maahan! Se on vastuutonta itsekästä politiikkaa, jota RKP ajaa. Väestön kokonaisetu unohdetaan, jotta pieni väestöryhmä voisi kasvattaa vaikutusvaltaansa.

JEA, on erittäin mielenkiintoista kuulla, miten sinun suvustasi on aikoinaan tullut ruotsinkielinen tai kaksikielinen. Arvostan kovasti, että kerrot siitä. Kaikki sympatiat perheesi esivanhemmille, eteenpäin ovat menneet sitkeän yrittämisen ja uhrautumisten kautta .
Noista vaiheista olisi hyvä kuulla enemmän monien muidenkin historiaa.

”suomenkielinen esi-isäni 1857 laitettiin ….kouluun, joka oli ruotsinkielinen, koska muita ei ollut”
”isoäitini perhe muutti Iisalmesta Kemiöön 1897 ja ryhtyi osaamaan paikkakunnalla vallalla olevaa kieltä eli ruotsia”
”sen jälkeen oltu enemmän tai vähemmän kaksikielisiä kaiken aikaa? Milloin ruotsista olisi pitänyt luopua, ja miksi?”


Umpisuomenkielisellä alueella asuvalla väestön enemmistöllä on kuitenkin oikeus tehdä kriittisiä kysymyksiä maamme kielipolitiikasta, sen historiasta ja nykyisestä tilanteesta.

Miksi 1860-luvulla ei perustettu suomenkielisiä kouluja?
Miksi vaadittiin ruotsinkielistä oppikoulua seuduille, joissa väestö oli täysin suomenkielistä, esim Mikkeliin?
Miksi yliopisto-opetusta ei suostuttu antamaan suomeksi?
Miksi vielä 100v sitten tässä suomenkielienemmistöisessä maassa ruotsinkielisyys oli edellytys, jotta pääsisi elämässä eteenpäin tai ylöspäin? Miksi se ei ollut mahdollista suomen kielellä?
Miksi ruotsin kielen osaamista edelleen vaaditaan tänä päivänä kaikissa ammattitutkinnoissa, vaikka maamme on kansainvälistynyt ja tarvitaan monien eri kielten osaamista koko ajan enemmän?
Miksi vaihtoehdoksi ei hyväksytä muiden kielten osaamista?

Ihmettelen asennettasi, ja kysymystäsi ”Miksi minua kiinnostaisi millainen enemmistö TEILLÄ suomenkielisillä on pääkaupunkiseudulla 2030?”
Eikö sinulla ole jäljellä mitään sidettä tai rakkautta suomenkielisyyteen, mitään huolta siitä, että edelleen iisalmelainen perhe ja sen lapset joutuvat luopumaan omasta harvinaisesta kieli-identiteetistään, kun he muuttavat maamme eteläisimpään kolkkaan?
Minä suren sitä, koska rakastan tätä harvinaista ja jopa uhanalaista kieltä.
Samalla hyväksyn silti sen, että ruotsinkielisyys saa säilyä omakielisten koulujen ja muiden palvelujen kautta. Mutta sitä en hyväksy, että ruotsinkielisyyden hyväksi vaaditaan edelleen iisalmelaisia luopumaan omista tarpeistaan ja eduistaan. Siksi olen VKVn aloitteen kannattaja.

[TMK]

Juuri nyt uutisissa kerrotaan, että budjettileikkausten takia lukioiden ja ammatillisten koulujen verkostoa joudutaan karsimaan, mikä on huolestuttavaa, koska koulupudokkaiden määrä on huolestuttavan suuri.
Samaan aikaan kuitenkin määrärahoja on lisätty kaksikielisten koulujen opettajakoulutukseen ja kielikylpyopetuksen laajentamiseen koko maahan! Se on vastuutonta itsekästä politiikkaa, jota RKP ajaa. Väestön kokonaisetu unohdetaan, jotta pieni väestöryhmä voisi kasvattaa vaikutusvaltaansa.

Ja vähennettiin rahoitusta saamenkielisiltä kielikylvyiltä.

[Jan-Erik Andelin]

Ihmettelen asennettasi, ja kysymystäsi ”Miksi minua kiinnostaisi millainen enemmistö TEILLÄ suomenkielisillä on pääkaupunkiseudulla 2030?” Eikö sinulla ole jäljellä mitään sidettä tai rakkautta suomenkielisyyteen, mitään huolta siitä, että edelleen iisalmelainen perhe ja sen lapset joutuvat luopumaan omasta harvinaisesta kieli-identiteetistään, kun he muuttavat maamme eteläisimpään kolkkaan? Minä suren sitä, koska rakastan tätä harvinaista ja jopa uhanalaista kieltä. Samalla hyväksyn silti sen, että ruotsinkielisyys saa säilyä omakielisten koulujen ja muiden palvelujen kautta. Mutta sitä en hyväksy, että ruotsinkielisyyden hyväksi vaaditaan edelleen iisalmelaisia luopumaan omista tarpeistaan ja eduistaan. Siksi olen VKVn aloitteen kannattaja.

En nyt itse puhuisi ihan rakkaudesta kieliin, koska kieli on mielestäni on enemmän väline. Jos muuttaisin Iisalmeen pyrkisin varmaan siellä jonkun paikallismedian toimittajaksi suomen kielellä. Jos minulla olisi pieniä lapsia, he kasvaisivat todennäköisesti suomenkielisiksi ja muodostaisivat suomenkielisiä perheitä. Kyllä minä olen nähnyt yhden sukupolven aikana suomettuneita suomenruotsalaisia, eikä siinä mitään, jos olosuhteet ovat olleet sellaisia.

Mutta kai minulla on arvostava suhde suomen kieleen, jos minä nyt esimerkiksi olen päättänyt kommunikoida täällä sillä kielellä, paitsi oikein. niin myös tyylillisesti hyvin? En sitten tiedä onnistuuko. Mutta olisinhan minä voinut debatoida kaikki nämä asiat englanniksikin, joka on kieli, jota tunnutaan arvostettavan tässä foorumissa. Varmaan huomasit käyttämäni referatiivisen lauseenvastikkeen passiivimuodon tuossa, osaan ne tuosta vain, melkein rakkaudesta kieleen, koska suomi on niin jännittävä kieli. Ellei olisi, en ryhtyisi tuollaiseen, sinänsä aivan turhaan sana-akrobatiaan.

Miksi 1860-luvulla ei perustettu suomenkielisiä kouluja?
Miksi vaadittiin ruotsinkielistä oppikoulua seuduille, joissa väestö oli täysin suomenkielistä, esim Mikkeliin?
Miksi yliopisto-opetusta ei suostuttu antamaan suomeksi?
Miksi vielä 100v sitten tässä suomenkielienemmistöisessä maassa ruotsinkielisyys oli edellytys, jotta pääsisi elämässä eteenpäin tai ylöspäin? Miksi se ei ollut mahdollista suomen kielellä?
Miksi ruotsin kielen osaamista edelleen vaaditaan tänä päivänä kaikissa ammattitutkinnoissa, vaikka maamme on kansainvälistynyt ja tarvitaan monien eri kielten osaamista koko ajan enemmän?
Miksi vaihtoehdoksi ei hyväksytä muiden kielten osaamista?

Minusta tämä on ongelmaista. Miten ihmiset voivat rauhanomaiseksi ymmärretyssä maassa ymmärtää mitä tulevaisuudessa tullaan tulkitsemaan vääräksi? Mitä jos vielä meidän aikanamme syntyy Savon tasavalta? Ja sen jälkeen kysytään poliittisesti kinkkisissä tilanteissa, että miksei Mikkeliin sitten perustettu savonkielistä koulua? Miksi savon kieltä sorrettiin? Miksi oli väärää sanoa mie? Miksi suurin osa sortajavallasta nauroivat savolaisten puhetavalle ja kansallismentaliteetille? Miksi savolaisilla ei ollut omankielistä mediaa? Miksi Paavo Lipponen, Jyrki Katainen, Erkki Liikanen ja Spede Pasanen lähtivät Helsinkiin vieraan vallan palvelukseen? Miksi Helsingin valta omistaa luonnonrikkaudet kuten Outokummun tai Saimaan kanavan, eivätkä savolaiset? Eli miksi lastenlapsemme kehtaavat olla suomalaisen ylivallan ja näin savolaisten sortajien jälkeläisiä.

Minusta on aivan samalla tavalla hankala yrittää palauttaa joitakin tämäntyyppisiä historiallisia argumenttejä sille mitä tänä päivänä pitäisi tehdä.

[Jaska]

Varmaan huomasit käyttämäni referatiivisen lauseenvastikkeen passiivimuodon tuossa, osaan ne tuosta vain, melkein rakkaudesta kieleen, koska suomi on niin jännittävä kieli.

Jokaisessa toimittajassa asuu pieni kielitieteilijä.

Minusta tämä on ongelmaista. Miten ihmiset voivat rauhanomaiseksi ymmärretyssä maassa ymmärtää mitä tulevaisuudessa tullaan tulkitsemaan vääräksi? Mitä jos vielä meidän aikanamme syntyy Savon tasavalta? Ja sen jälkeen kysytään poliittisesti kinkkisissä tilanteissa, että miksei Mikkeliin sitten perustettu savonkielistä koulua? Miksi savon kieltä sorrettiin? Miksi oli väärää sanoa mie? Miksi suurin osa sortajavallasta nauroivat savolaisten puhetavalle ja kansallismentaliteetille? Miksi savolaisilla ei ollut omankielistä mediaa? Miksi Paavo Lipponen, Jyrki Katainen, Erkki Liikanen ja Spede Pasanen lähtivät Helsinkiin vieraan vallan palvelukseen? Miksi Helsingin valta omistaa luonnonrikkaudet kuten Outokummun tai Saimaan kanavan, eivätkä savolaiset? Eli miksi lastenlapsemme kehtaavat olla suomalaisen ylivallan ja näin savolaisten sortajien jälkeläisiä.

Silmiä avaava ajatusleikki. Jotain tämänsuuntaista käyvät läpi serbit ja kroaatit - ennen puhuttiin serbokroaatin kielestä, enää se ei sovi näiden kansojen tarkentuneeseen/kutistuneeseen nationalistiseen maailmankuvaan.

[NRR]

Miksi 1860-luvulla ei perustettu suomenkielisiä kouluja?
Miksi vaadittiin ruotsinkielistä oppikoulua seuduille, joissa väestö oli täysin suomenkielistä, esim Mikkeliin?
Miksi yliopisto-opetusta ei suostuttu antamaan suomeksi?
Miksi vielä 100v sitten tässä suomenkielienemmistöisessä maassa ruotsinkielisyys oli edellytys, jotta pääsisi elämässä eteenpäin tai ylöspäin? Miksi se ei ollut mahdollista suomen kielellä?
Miksi ruotsin kielen osaamista edelleen vaaditaan tänä päivänä kaikissa ammattitutkinnoissa, vaikka maamme on kansainvälistynyt ja tarvitaan monien eri kielten osaamista koko ajan enemmän?
Miksi vaihtoehdoksi ei hyväksytä muiden kielten osaamista?

Minusta tämä on ongelmaista. Miten ihmiset voivat rauhanomaiseksi ymmärretyssä maassa ymmärtää mitä tulevaisuudessa tullaan tulkitsemaan vääräksi?

Luin Hansan listan jatkumona, jossa tosin lähdetään 1800-luvulta mutta päädytään tämän päivän ongelmaan: "Miksi ruotsin kielen osaamista edelleen vaaditaan tänä päivänä kaikissa ammattitutkinnoissa, vaikka maamme on kansainvälistynyt ja tarvitaan monien eri kielten osaamista koko ajan enemmän?" Itse lisään tähän vielä sen, että nyt pakkoruotsin avulla karsitaan ja syrjitään ihmisiä, joilla on muutenkin suurimmat haasteet koulutuksessa, mutta joita koulutus voisi erityisesti auttaa sekä väistämään syrjäytymistä että tuomaan erilaisuutta osaksi tätä päivää ja tukemaan muita - siis erityisoppilaat, maahanmuuttajat, monikulttuuriset,...

Tuo Hansan lista rakentuu asenteella, jolla elettiin Ruotsin vallan aikana. Professori Meinander, joka kai kenenkään mittapuulla ei voi olla fenno, puhui muutama vuosi sitten avoimesti siitä, miten suomen kielen olisi käynyt, mikäli olisimme jääneet osaksi Ruotsia. "Suomen olisi käynyt kuin iirin", sanoi Meinander ja perusteli näkemystään näin:

- suomi oli pieni vähemmistökieli Ruotsissa, vain 22%
- suomea puhuvat asuivat idässä ja pohjoisessa, periferiassa, pääasiassa kaupunkien ulkopuolella
- ruotsin kieli oli alkanut voittaa alaa 1700-luvulla väestönkasvun ja kielenvaihdon kautta
- 1700-luvulla yhä useampi vaihtoi kieltä kirjallisen kulttuurin ja koulutuksen yleistyessä
- Ruotsi oli tuolloin hyvin keskusjohtoinen valtio, enemmän jopa kuin muut Euroopan valtiot
- kehitys Itämaassa olisi ollut samankaltainen kuin se oli Torniojoenlaaksossa, Skotlannissa tai Irlannissa
- kuinka moni akateemisemme olisi lähtenyt 1800-luvulla taistelemaan suomen puolesta Ruotsissa, kysyy Meinander ja vastaa, ettei monikaan - Tukholman näkökulmasta tällainen suomen kielen vahvistaminen olisi näyttänyt maanpetokselta, sillä Venäjä olisi varmasti yrittänyt käyttää sitä hyväkseen, sitä ei olisi sallittu

Näin suomenkielisen silmiin näyttää siltä, että koko kielipoliittinen historiamme on rakennettu harhalle, jonka juuret asuvat 1700-luvun suurvalta-asenteissa. Ja kun suomen kielellä ei ollut menneinä vuosisatoina mahdollisuutta luoda ns. korkeakulttuuria, koska suomi tuon ajan tavan mukaan nähtiin arvottomana rahvaan kielenä, nyt perustellaan pakollista ruotsia kaikille sillä, että maata ja sen kulttuuria on niin pitkään rakennettu ruotsiksi. Näin ruotsin asemalla historiassa perustellaan ruotsin asema tänään.

Nyt olisi aika todeta tämän ajan eettisin perustein, ettei suomen kielen asema ollut oikea, että se aiheutti paljon ongelmia ja ettei suomen kielen ja suomenkielisten ainakaan enää tarvitsisi uudestaan maksaa Ruotsin vallan ajan asenteista.

[NRR]

Mitä jos vielä meidän aikanamme syntyy Savon tasavalta? Ja sen jälkeen kysytään poliittisesti kinkkisissä tilanteissa, että miksei Mikkeliin sitten perustettu savonkielistä koulua? Miksi savon kieltä sorrettiin? Miksi oli väärää sanoa mie? Miksi suurin osa sortajavallasta nauroivat savolaisten puhetavalle ja kansallismentaliteetille? Miksi savolaisilla ei ollut omankielistä mediaa? Miksi Paavo Lipponen, Jyrki Katainen, Erkki Liikanen ja Spede Pasanen lähtivät Helsinkiin vieraan vallan palvelukseen? Miksi Helsingin valta omistaa luonnonrikkaudet kuten Outokummun tai Saimaan kanavan, eivätkä savolaiset? Eli miksi lastenlapsemme kehtaavat olla suomalaisen ylivallan ja näin savolaisten sortajien jälkeläisiä.

Silmiä avaava ajatusleikki. Jotain tämänsuuntaista käyvät läpi serbit ja kroaatit - ennen puhuttiin serbokroaatin kielestä, enää se ei sovi näiden kansojen tarkentuneeseen/kutistuneeseen nationalistiseen maailmankuvaan.

Oikeasti. Savolaiset opettajatutut sanovat mie sekä siviilissä että luokassa. Murteille ei nykyisin naureta, niitä puhutaan ylpeästi. Savolaisuus ei estä ymmärtämästä hallinnon kieltä tai pyrkimästä eduskuntaan. Eduskunta toki on Helsingissä eikä Mikkelissä, mutta tämän vertaaminen siihen, mikä oli suomen kielen ja suomenkielisten asema historiassa, on huonoa huumoria.

Sen sijaan tietysti voidaan kysyä, ovatko saamelaiseet saaneet oikeutta...

[Hansa]

JEA: ”En nyt itse puhuisi ihan rakkaudesta kieliin, koska kieli on mielestäni on enemmän väline.”

Kieli on väline ja liima, joka YHDISTÄÄ ihmisiä kansakunniksi. Siksi on Saksa, Ranska, Ruotsi, Puola, Tanska, Italia jne jne Lähes poikkeuksetta kansallisvaltiot ovat syntyneet yhteisen kielen ympärille.

Kieli myös EROTTAA ihmisiä ja alueita, jos tasavertaisuus ei liitossa toteudu, ja toista osapuolta loukataan ja käytetään vain hyväksi. Esim hyvin monet mannersuomalaiset haluaisivat ottaa Ahvenanmaasta eron, koska manner-Suomella on velvollisuudet, Ahvenanmaalla oikeudet. Se on loukkaavaa.

Pakkoruotsissa on kyse samasta asiasta. PAKKOruotsin takia meillä on näitä kieliriitoja, se erottaa meillä kieliryhmiä.
Esim itäsuomalaiselle ruotsi-suomi-kaksikielisyyden vaatimus on täysin eri asia kuin esim vantaalaiselle ruotsinkieliselle, joka asuu täysin suomenkielisten ympäröimänä, jatkuvassa kielikylvyssä.

Keinotekoinen kaksikielisyyden vaatiminen herättää vastenmielisyyttä, koska sen toteutuminen ei synny luontevasti, vaan toinen joutuu selvästi uhrautumaan enemmän kuin toinen.

Ruotsinkielisten pitäisi tunnustaa, että heille riittää se, että heillä on omakieliset koulut, joissa voivat säilyttää ruotsin kielen.
On väärin ja hyvin loukkaavaa, että he lisäksi vaativat koko 5 milj suomenkielistä väestöä opiskelemaan heidän kielensä. Se on apartheidin, kun kielisuhteet ovat 5% ja 90%.

JEA: ”Jos muuttaisin Iisalmeen pyrkisin varmaan siellä jonkun paikallismedian toimittajaksi suomen kielellä. Jos minulla olisi pieniä lapsia, he kasvaisivat todennäköisesti suomenkielisiksi ja muodostaisivat suomenkielisiä perheitä.”
Silti lapsillasi on täydet mahdollisuudet säilyttää myös ruotsin kielen taito, koska he voivat opiskella äidinkieltään koulussa vapaaehtoisesti niin paljon kuin haluavat. Vastaavaa mahdollisuutta ei suomenkielisillä ole edes Ahvenanmaalla eikä myöskään Ruotsissa.
Tasavertaisuus ei toteudu, siksi Suomen kielipolitiikkaa pidetään virheellisenä.

”Mutta kai minulla on arvostava suhde suomen kieleen, jos minä nyt esimerkiksi olen päättänyt kommunikoida täällä sillä kielellä”
Hyvä niin. Ja ihan hyvin onnistut.

JEA, tartut lillukanvarsiin, kun vertaat murteita vieraisiin kieliin.
Aikoinaan suomalaiset tekivät lukemattomia vetoomuksia ja valituksia Ruotsin kruunulle siitä, että eivät saaneet omakielisiä asiakirjoja kruunun antamista säädöksistä, eivätkä pystynyt hoitamaan virallisia asioitaan.
Suomen rahvas oli järkyttävässä tilanteessa vieraskielisen vallan alla. Ei ollut kyse eri murteen puhumisesta, vaan täysin vieraasta kielestä.

On ikävä häpeätahra ruotsinkielisyyden historiassa Suomessa, että maamme enemmistökielisille ei haluttu antaa omakielisiä lyseoita eikä korkeakouluja. Se heijastuu myös tämän päivän kielipolitiikkaan.

NRR toteaa edellä viisaasti:
”koko kielipoliittinen historiamme on rakennettu harhalle, jonka juuret asuvat 1700-luvun suurvalta-asenteissa. Ja kun suomen kielellä ei ollut menneinä vuosisatoina mahdollisuutta luoda ns. korkeakulttuuria, koska suomi tuon ajan tavan mukaan nähtiin arvottomana rahvaan kielenä, nyt perustellaan pakollista ruotsia kaikille sillä, että maata ja sen kulttuuria on niin pitkään rakennettu ruotsiksi. Näin ruotsin asemalla historiassa perustellaan ruotsin asema tänään. ”

[Jan-Erik Andelin]

Jospa sinun pitäisi tulostaa se utopiasi sitten, millaista on silloin kun nämä vääryydet on korjattu.

[JV Lehtonen]

Jospa sinun pitäisi tulostaa se utopiasi sitten, millaista on silloin kun nämä vääryydet on korjattu.

Pohjoismainen ja eurooppalainen kielipolitiikka on siis utopiaa ??

Kyllä minun silmissäni tämä nykyinen kaksikielisyysoppi lähinnä on utopiaa, jota ylläpidetään
rahaa säästämättä. Kohta Tampereen ja 300 muun suomenkielisen kunnan kannattaa hakea
valtionosuuksien toivossa kaksikielisiksi. Kaksikielisyyteen rahaa riittää rajattomasti, kun kaikkialta muualta joudutaan
kuluja karsimaan. Valtionosuuksien uusi kaksikielisyyslinjaus on taikasana ja raha-automaatti!
Sen takia yksikieliset Närpes ja Larsmo ryhtyvät "kaksikielisiksi"..

Huvittavin esimerkki sästöistä tässä:

http://yle.fi/uutiset/tyovoimatoimistoj ... origin=rss

Työvoimatoimistoista on vähennetty viime vuosina viidennes väestä. Tarkastusvirasto vertasi lukuja työttömiin ja putsasi tilastoista muun muassa alueelliset tekijät. Säästöä on tullut 32 miljoonaa, mutta työttömyys olikin lisääntynyt.

[Jan-Erik Andelin]

Utopialla tarkoitin Hansalta mielikuvaa siitä millaista hänen mielestään olisi sitten kun kaikki on kielipoliittisesti hyvin. Eli ihanteellinen päämäärä.

[JV Lehtonen]

Utopialla tarkoitin Hansalta mielikuvaa siitä millaista hänen mielestään olisi sitten kun kaikki on kielipoliittisesti hyvin. Eli ihanteellinen päämäärä.

No, kunhan päästäisiin nyt pakkoruotsista, tuskin ketään enää sen jälkeen koko kielipolitiikka jaksaa isommin kiinnostaa.

Eikö muuten ole aika ironista, että RKP:n paikallispomot ovat toteuttamassa Jussi Halla-ahon visiota
tulevaisuuden Suomesta..rahanhimossaan..

1) Nykyisistä yksikielisistä ruotsinkielisistä kunnista tulee kaksikielisiä.
Muutoksen jälkeen Suomessa on suomenkielisiä ja kaksikielisiä kuntia.

http://www.halla-aho.com/scripta/kielip ... uksia.html

[Hansa]

Menneisyyden vääryyksiä ei voi mitenkään pyyhkiä pois, niistä on kerrottava uusille sukupolville, jotta ymmärrettäisiin, miksi meillä suomenkielinen sivistys ja kulttuuri, suomenkielinen koululaitos ja yliopistot ja suomenkielinen hallinto pääsivät kehittymään paljon myöhemmin kuin monessa muussa maassa.
On uskallettava sanoa ääneen, että kehitystä jarrutti se, että olimme Ruotsin alusmaa ja sittemmin ruotsinkielisen eliitin vallankäytön alaisena, ja se kaikin voimin pyrki estämään suomen kielen nousua maamme pääkieleksi.

On voitava myös sanoa ääneen, että tuo vallankäyttö jatkuu vielä tänä päivänä, kun RKP huutaa Eduskunnassa, että suomenkielisten pitää opiskella pakollista ruotsia, jotta ruotsinkielisyys säilyisi tässä maassa ja ruotsinkieliset saavat heille kuuluvia omakielisiä palveluita. Ylimitoitetut kaksikielisyysvaatimukset ja koko kansan velvollisuus opiskella 5% vähemmistön kieltä ovat selviä jäänteitä ruotsinkielisen yläluokan alistavasta suhtautumisesta suomenkielisiin.

On voitava sanoa ääneen, että ei ole oikeudenmukaista että vastuu ruotsinkielisyyden säilymisestä lastataan suomenkielisten harteille ja kustannettavaksi, vaikka olemme itse asiassa pienempi kieliryhmä kuin ruotsinkieliset, joita on lähes 10 miljoonaa, meitä on vain reilut 5 miljoonaa.

On voitava sanoa että on väärin, kun meidät leimataan ruotsin ja ruotsinkielisten vihaajiksi ja rasisteiksi ja laiskureiksi ja tyhmiksi, kun vastustamme epäoikeudenmukaista kielipolitiikkaa.

On voitava sanoa ääneen, että mistään sivistysmaasta ei löydy vastaavaa väestön enemmistöä loukkaavaa kielipolitiikkaa, kun Etelä-Afrikastakin apartheid on jo lopetettu.

”millaista on silloin kun nämä vääryydet on korjattu” ?

Kun virheellinen kielipolitiikka lopetetaan, meillä on samanlainen kielitilanne kuin missä tahansa Länsi-Euroopan valtiossa, jossa maan selvästi eniten puhuttu kieli on tunnustettu maan pääkieleksi. Kuten esim Ruotsissa.
Vanhoilla vähemmistökielillä on tunnustettu asema ja oikeus omakieliseen kouluun ja omakielisiin palveluihin. Ne järjestetään kohtuullisuutta ja oikeudenmukaisuutta noudattaen, hyödyntäen mm nykyteknologiaa. Selvästi uhanalaiseen kieleen, saaameen, on kohdistettava erityistoimia, koska sen tukena ei ole omaa kansallisvaltiota.
Ruotsinkieliset saavat pitää kielensä ja omakieliset koulunsa ja yliopistonsa ja ruotsinkieliset palvelut jatkuvat.
Kun pakollisen ruotsin opiskelu muuttuu vapaavalintaiseksi; se merkitsee että osa väestöstä opiskelee jatkossakin ruotsia, ihan vapaaehtoisesti ja saavuttaa siinä hyviä tuloksia. Kun osa väestöstä opsiskelee ruotsin asemesta muita oppiaineita ja kieliä, se tuo uutta tärkeää osaamista tähän maahan ja hyödyttää koko väestöä.

JEA, mikä tuossa tulevaisuus-skenaariossa on epäoikeudenmukaista ja huonoa ruotsinkielisten kannalta?

[Jaska]

Silmiä avaava ajatusleikki. Jotain tämänsuuntaista käyvät läpi serbit ja kroaatit - ennen puhuttiin serbokroaatin kielestä, enää se ei sovi näiden kansojen tarkentuneeseen/kutistuneeseen nationalistiseen maailmankuvaan.

Oikeasti. Savolaiset opettajatutut sanovat mie sekä siviilissä että luokassa. Murteille ei nykyisin naureta, niitä puhutaan ylpeästi. Savolaisuus ei estä ymmärtämästä hallinnon kieltä tai pyrkimästä eduskuntaan. Eduskunta toki on Helsingissä eikä Mikkelissä, mutta tämän vertaaminen siihen, mikä oli suomen kielen ja suomenkielisten asema historiassa, on huonoa huumoria.

Minun pointtini oli osoittaa, että hyvin lähisukuiset murteet voivat sopivassa poliittisessa tilanteessa päätyä etnisen "viharajan" eri puolille. "Kirjasuomen" ja savon suhde on kielitieteellisesti yhtä läheinen kuin serbin ja kroaatin, joille on nyt poliittisista syistä kehitetty erilliset kirjakielet, eivätkä niiden puhujat enää suostu käsittelemään niitä yhtenä ja samana kielenä.

Tämän kulman minä bongasin Andelinin esimerkistä. Ehkä joku muu keskittyi eri näkökulmaan.

[Jan-Erik Andelin]

Menneisyyden vääryyksiä ei voi mitenkään pyyhkiä pois, niistä on kerrottava uusille sukupolville, jotta ymmärrettäisiin, miksi meillä suomenkielinen sivistys ja kulttuuri, suomenkielinen koululaitos ja yliopistot ja suomenkielinen hallinto... jne.

Minusta sinä olet nyt se keskusteluosapuoli, joka kaivautuu 1800-luvun kansallisvaltiopoteroihin. Yleensähän minua syytetään suomenruotsalaisena siitä, että minä, ja me, haikailemme paluuta tuohon aikaan. Minusta on suoraan sanoen vähän primitiivistä, että 2010-luvulla, kansainvälistyvässä maailmassa teemme vanhanaikaista kielirajapolitiikka, kun mielestäni omat esivanhempani eivät tehneet niin edes yli 100 vuotta sitten. Kuten olen jo kertonut he valitsivat sen kielen, jolla pääsivät asioita parhaiten asioita hallinnoimaan, satulantekijöinä, mylläreinä, kauppiaina ja tehtaitten kirjureina. Mutta ehkä eri suvuissa kulkee eri tapoja suhtautua koko asiaan.

Ei minulla ole mitään länsieurooppalaista kielipolitiikkaa vastaan, jos poliittinen enemmistö siitä päättää eurooppalaisesti hyväksytyn säännöstön mukaan. Onnistukaakin vihdoinkin siinä! Enemmän minua pelottaa tuo tapa pitää "menneitä vääryyksiä" elossa sukupolvesta toiseen eri yhteiskuntatilanteiden varalta. Niin teki Slobodan Milosevic-vainaa, joka meni puhumaan 630 vuoden takaisesta Kosovo Poljen, Rastaiden vainion, vääryydestä ja lopun tiedämme. En minä tiedä minkälaisissa tilanteissa sinä ja jälkeläisesi katsotte tärkeäksi nousta suomalaisuuden nimissä jostakin sorron yöstä.

En lähde kiistelemään Ruotsin ajan tapahtumista Suomessa. Saattaa olla, että on asioita, joista ei ole voinut puhua ja joista olen tiedostamaton, vaikka historia kiinnostaakin. Sellaista se historia ja historiankirjoitus on.

Mutta kulkiessani itäisessä Saksassa, Ukrainassa, tai viime viikolla Puolassa, tarinat suurvalta-Ruotsin tappomeiningistä, ryöstöistä ja julmuuksista ovat ihan jotain muuta mitä olen kuullut Ruotsin vallan toimista omassa kotimaassani. Mutta ehkä siitä ei sitten vaan "ole saanut puhua". Joskin tämä asia ei nyt mielestäni kuulu mitenkään vuoden 2016 peruskoulun opetussuunnitelmiin tai vapaaseen kielivalintaan yleensä, luovutaan kuiten todistustaakan tässä asiassa sinulle, jos nyt haluat siitä jatkaa.