Huolenaiheet

[rationalisti]

Kyllä täytyy valittaen todetta, että ilmapiiri on täällä huomattavasti huonontunut. Poissa ovat pohdiskelut siitä, että vapaasta kielivalinnasta riippumatta ruotsinkielistä eloa Suomessa suvaitaan, tuetaan tai toivotaan menestyvän. Uutta ovat nämä pohdiskelut miten moni saattaa vapaan kielivalinnankin vallitessa valita edelleen innolla ruotsia, ja miten tämä lopputulos on Suomeen propagoitua aivopesua. Uutta on myös, ettei täällä kuunnella aika isojakin myönnytyksiä vapaan kielivalinnan idealle - vain ehdoton antautuminen näyttää enää kelpaavan jonkinlaisen keskustelun pohjaksi. Aika masentavaa. Mutta niin moni seesteisempi keskustelija onkin jo kerännyt kamppeensa täältä.

Joku voi väittää, että syntynyt tilanne on suomenruotsalaisten, ruotsinmielisten ja/tai maamme johtavien syytä kun ovat jääräpäisiä eivätkä keskustele. Ja joku heidän edustajistaan olisi tietty voinut olla täällä keskustelemassa vähän älykkäämmin kuin vain heittämällä ympäriinsä ne tutut fraasit. Toisaalta voi olla myös niin, että tässä foorumissa onkin ruvennut käymään ilmi tämä sanotun vapaan kielivalinnan kakkosagenda, jota pelkäsinkin olevan olemassa; pelti joka rupeaa pilkistämään maalista läpi.

Kannatan teidän juttuanne vähemmän kuin ennen. Oikeastaan voisin siirtyä odottamaan sitä äänestystä. Tokkopa tämä enää tästä parane.

Kun on oikealla asialla, niin ei siinä kannata kompromisseihin ruveta. Pitäisikö Amnestyn ottaa kannaksi, että suvaitaan ihan pikkasen kidutusta; valvottaa ja eristää saa, mutta ei pieksää? Eipä tässä olla vielä edes tullut keskusteluihin kunnon kompromissiehdotusta sen puoleen. Saukkosen ehdotus, että svenskfinlandissa tiukennettu pakkoruotsi ja muualla vapaus on lähinnä huono vitsi. Yli puolelle pahennettu pakko ja vapaus syrjäseuduille ei ole edes mikään vakavasti otettava ehdotus eikä mitenkään muutos parempaan. Hienoa toisaalta nähdä joidenkin päässeen Kübler-Ross mallin kolmannelle asteelle eli kaupankäyntiin.

[Eero Nevalainen]

Noh, todetaan nyt tähän vielä jotain ennenkuin se seuraava natsiartikkeli ilmaantuu.

Pohdiskelu propagandasta koski ymmärtääkseni enimmäkseen sitä että mitä koulussa on tehty jotta saadaan kansakunnan toivot kannattamaan pakkoruotsia paremmin kuin aiemmin -- ja sehän on edelleenkin ymmärtääkseni meidän mielestämme poliittinen konstruktio jota argumentoidaan kyseenalaisesti. Toki monet non sequiturit ruotsin pakollisuudesta ovat samalla argumentteja jotka yrittävät väittää jotain yletöntä ruotsin hyödyllisyydestä.

Itselleni noin yhteiskuntateknisesti "vapaan kielivalinnan" olosuhteet riittävät, kuten olen sanonut aiemmin, ja sitten lopettaisin aktiivisuuden näiltä tiimoilta. Uskon siihen, että se olisi varmaankin paras tapa nähdä, mikä on yhteiskunnan todellisuus tämän asian suhteen -- nythän meillä on kaikenlaisia väittämiä asian suhteen, ja sitten kutsutaan yhteiskuntaa toteuttamaan nämä asiantilat jos ihmiset tuntuvatkin olevan ihan erilaisia. Ja saattaisivat valita turhan hajanaisesti vapauden tilassa.

En minä sinänsä sitä epäilisi yhtään että vapaan valinnan aikana ruotsia markkinoitaisiin kovasti ja monet sen valitsisivat. Jotkut olisivat varmasti sitä mieltä että vaikka pakko ei olekaan, niin se oikea valinta on silti se ruotsi. Mutta sinulle varmaan se ongelmakohta on, että odottaisin kyllä että ruotsin oikeasti myös voi ja saa jättää valitsematta siksi että siltä tuntuu. Olen valmis testaamaan empiirisesti mitä tapahtuisi... olen sinulle kaljan ja anteeksipyynnön velkaa jos tuolloin koko kansakunta alkaa ilolla opiskelemaan ruotsia ja lähtee Ruotsiin töihin. Jotkin varmasti.

Ylläri sinulle: Jos ruotsi olisi ollut vapaaehtoinen kieli minulle koulussa aikanaan, olisin valinnut sen. Helppoja kymppejä ja laudatur kirjoituksista. En silti jaksa liittyä siihen nettikeskustelijoiden kerhoon, joka paukuttelee henkseleitä omalla erinomaisuudellaan ja odottaa kaikilta juuri saman riman ylittämistä.

[Jaska]

Kyllä täytyy valittaen todetta, että ilmapiiri on täällä huomattavasti huonontunut. Poissa ovat pohdiskelut siitä, että vapaasta kielivalinnasta riippumatta ruotsinkielistä eloa Suomessa suvaitaan, tuetaan tai toivotaan menestyvän.

Luulin, että moisten vakuuttelujen aika on jo ohi ja että kaikki olisivat jo ymmärtäneet, ettei vapaa kielivalinta merkitse vähemmistökielisten joukkotuhontaa. Odotuksesi on vähän sama kuin että perussuomalaisten pitäisi koko ajan toitottaa etteivät he kannata natsismia; tai vihreiden pitäisi koko ajan sanoutua irti ekoterrorismista ja turkistarhaiskuista.

Uutta ovat nämä pohdiskelut miten moni saattaa vapaan kielivalinnankin vallitessa valita edelleen innolla ruotsia, ja miten tämä lopputulos on Suomeen propagoitua aivopesua. Uutta on myös, ettei täällä kuunnella aika isojakin myönnytyksiä vapaan kielivalinnan idealle - vain ehdoton antautuminen näyttää enää kelpaavan jonkinlaisen keskustelun pohjaksi. Aika masentavaa. Mutta niin moni seesteisempi keskustelija onkin jo kerännyt kamppeensa täältä.

Luulin tilanteen olleen aina sellainen, että iso ja äänekäs osa hahmottaa kielivapausasian mustavalkoisesti: heille kelpaa vain totaalinen ja yksipuolinen pakkoruotsin poisto, osa vaatii vielä ruotsin kielen valtakunnallisen virallisen aseman (valtion propagandassa kansalliskielen aseman) poistamista.

Mutta täytyy sanoa, että tällä foorumilla niitä harmaasävyjä hahmottavia on kyllä enemmän kuin muualla netissä, ja viime aikoina erilaisia "osittaismalleja" on esitetty aiempaa enemmän. Eli kohtuuttomista ja epäoikeudenmukaisista ääripään vaatimuksista aletaan hiljalleen siirtyä poliittisesti uskottaviin ja siksi todennäköisemmin toteutuvampiin malleihin.

Toisaalta voi olla myös niin, että tässä foorumissa onkin ruvennut käymään ilmi tämä sanotun vapaan kielivalinnan kakkosagenda, jota pelkäsinkin olevan olemassa; pelti joka rupeaa pilkistämään maalista läpi.

Mikäs se sitten on? Ei kai sentään taas se vähemmistöjen joukkotuhonta?

Kannatan teidän juttuanne vähemmän kuin ennen. Oikeastaan voisin siirtyä odottamaan sitä äänestystä. Tokkopa tämä enää tästä parane.

Tuollaisia fiiliksiä ja hetkiä ei voi välttää silloin kun vääntää ison joukon erimielisiä kanssa. Mutta toivottavasti keräät itsesi, olet vahva ja jatkat.

[Jaska]

Kun on oikealla asialla, niin ei siinä kannata kompromisseihin ruveta. Pitäisikö Amnestyn ottaa kannaksi, että suvaitaan ihan pikkasen kidutusta; valvottaa ja eristää saa, mutta ei pieksää? Eipä tässä olla vielä edes tullut keskusteluihin kunnon kompromissiehdotusta sen puoleen. Saukkosen ehdotus, että svenskfinlandissa tiukennettu pakkoruotsi ja muualla vapaus on lähinnä huono vitsi. Yli puolelle pahennettu pakko ja vapaus syrjäseuduille ei ole edes mikään vakavasti otettava ehdotus eikä mitenkään muutos parempaan. Hienoa toisaalta nähdä joidenkin päässeen Kübler-Ross mallin kolmannelle asteelle eli kaupankäyntiin.

Tämä on siitä erilainen juttu kuin kidutus, että tässä voi mennä suoraan toiseen ääripäähän. Nimittäin aivan yhtä epäoikeudenmukaista kuin on koko Suomen pakkoruotsi, on myös sellainen tilanne, jossa ruotsinkielisillä on pakkosuomi mutta suomenkielisillä ei pakkoruotsia. Jos vetoat oikeudenmukaisuuteen, sinun tulisi kannattaa oikeudenmukaista mallia, joka perustuu todellisiin ja pysyviin kielialueisiin eikä muuttuviin valtionrajoihin ja epäoikeudenmukaiseen enemmistöaseman väärinkäyttöön.
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1 ... en-kasitys

[NRR]

Kannatan teidän juttuanne vähemmän kuin ennen.

Mutta ethän sinä ole koskaan kannattanut vapaata kielivalintaa etkä ymmärtänyt, miksi sen vesittäminen ja pakon pitkittäminen olisi väärin meidän lapsiamme kohtaan.

Kun kysyin, miksi meidän lastemme tulisi jatkaa pakkoruotsilla, vastasit:

Koska olemme yhtä ja muodostamme kansakunnan, jossa kannamme toistemme taakkoja. Meilläpäin opiskellaan yhtä lailla yhtä maailman erikoisimpia ja vaikeimpia kieliä, suomea, mukisematta. Ruuhka-Suomessa asuvina me osallistumme tämän hajanaisesti ja epätaloudellisesti asutetun maan ylläpitoon, ja toivomme Utsjoelle lisää poliiseja, vaikka voisimme perustaa oman Svenskfinland-kanttoonin, jossa voisimme pitää enemmän varallisuudestamme ja taloudestamme itseämme varten. Valinta selittää lapsellesi mikä kouluaine on kärsimystä, ja mikä taas on muuten vain vaikea ja ikävä realiteetti on sinun omasi.

Vertaat edelleen suomenruotsalaisten, siis pienen kielivähemmistön hyötysuomea muiden kieliryhmien pakkoruotsiin. Näitä ei voi verrata. Kieliryhmien kielitarpeet ja kielten käytettävyys eivät ole symmetrisiä vaan äärimmäisen epäsymmetrisiä.

Vertaat pakkoruotsia poliisien kustantamiseen Utsjoella! Jos ruotsinkieliset maksavat veroissaan suomenkielisten alueiden poliisista niin muut kieliryhmät saavat luvan opiskella ruotsia? Vertaat syrjäseudun rahalla hankittavaa peruspalvelua koko koulupolun läpi jatkuvaan ja useimmille turhaan pikkukielen opiskeluun, joka hidastaa ja rajoittaa opintoja ja johtaa monen kohdalla jopa opintojen katkeamiseen?

Osoitat, että teillä olisi mahdollisuus perustaa omat kanttoonit ja tulla omillanne toimeen. Muiden kanssa eläminenkö on hyväntahtoinen valinta, johon tulisi vastata pakkoruotsilla?

Sinä opastat minua kertomaan lapselleni, että pakkoruotsista nyt vain on selvittävä, jotta olisi poliiseja Utsjoella ja jotta ruotsinkieliset eivät suuttuisi ja muuttaisi pois. Mikä peruste!

Olet puhunut kauniisti pohjoismaisuudesta, mutta unohdat, että Norden ei ole suomenkielisen toinen koti. Ruotsinkielisillähän on jopa mahdollisuus lähtettää lapset Ruotsiin opiskelemaan ja elämään, mikäli pakkosuomi ei suju. Suomenkielisellä ei ole omankielistä kulttuurialuetta vieressä tai kauempana, joka tarjoaisi ruotsittoman vaihtoehdon opinnoille.

Kuvaamasi laaja alueellinen pakkoruotsi alueilla, jotka eivät todellisuudessa ole lainkaan ruotsinkielisiä, ei todellakaan toimi. Mutta et näe sitä, koska ilmeisesti uskot hyötyruotsiin, gjädjesvenskaniin:

Etkö arvele, että syntyisi melkoinen kapina, kun ihmisille väkirikkaalla etelärannikolla selviäisi, että heidän lapsensa joutuvat lukeamaan ruotsia, kun serkut sisämaassa saavat valita saksan, ranskan tai espanjan?

En. Onko sellaista nyt kunnasta toiseen, kun kielivalikoima vaihtelee? En ole edes törmännyt moiseen kun mannersuru-serkku tapaa ahvenanmaalaisen serkun; toinen opiskelee suomea vuosikaupalla ja käy armeijan, toinen ei tee kumpaakaan.

Tässäkin rakennat vertausta, joka ei ole todellinen: mannerserkku tarvitsee suomensa ja armeijasta saa tarvittaessa vapautuksen hyvinkin pienellä vaivannäöllä. Kieltäydyt kokonaan näkemästä kieliasetelman ja pakkoruotsin ongelmia.

Esimerkiksi meidän maahanmuuttajamme eivät enää saa vapautusta pakkoruotsista ainakaan pääkaupunkiseudulla, koska tilanne tulisi kestämättömäksi, kun valtaväestö näkisi, että vain heidän lapsillaan on pakkoruotsi ja muut keskittyvät muihin asioihin.

Ruotsia ei kuule Suomessa, ei Helsingissäkään sen enempää kuin suomea Ruotsissa. Voisimmeko kuvitella, että mikäli symmetrinen pakkosuomi olisi luotu Ruotsiin, siellä vaadittaisiin maahanmuuttajia opiskelemaan ruotsin ohella suomea? Tiedän ruotsalaisten opettajien kertovan, että on todella vaikeaa saada maahanmuuttajataustaisille lapsille sellainen ruotsintaito, että se riittää jatko-opintoihin, vaikka siellä tässä on tehty jo pitkään ja kunnianhimoisesti työtä. - Voisimmeko oikeasti edes kuvitella ruotsinkielisten opiskelevan siellä pakkosuomea?

Suomen pakkoruotsi on rakennettu niin ehdottomaksi juuri siksi, että pienikin vuoto aiheuttaisi padon murtumisen.

On turha syyttää minua seesteisyyden kadottamisesta, kun joudun muistuttamaan realiteeteista, jotka pakon ymmärtäjät haluavat vaieta, ohittaa ja korvata omalla "kannamme toistemme taakkoja" -liturgialla, jolla ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä. Pakkoruotsi on taakka, joka on nyt aika nostaa lastemme harteilta. Auta siinä!

[NRR]

Jos vetoat oikeudenmukaisuuteen, sinun tulisi kannattaa oikeudenmukaista mallia, joka perustuu todellisiin ja pysyviin kielialueisiin eikä muuttuviin valtionrajoihin ja epäoikeudenmukaiseen enemmistöaseman väärinkäyttöön.
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1 ... en-kasitys

Tuo on oikeudenmukaista vain kielialueiden jatkumisen kannalta. Sen sijaan yksilöiden kannalta tilanne on ongelmallisempi, koska maa on niin suomenkielinen, ettei edes nimellisesti ruotsinkielinen alue välttämättä vaadi toimimaan ruotsiksi. Maahanmuuttajien kannalta tilanne on vielä mutkikkaampi. Ja vaikka peruskouluissa noilla alueilla olisikin pakkoruotsi, seuraava ongelma on kuntarajat ylittävien lukioiden ja ammattikoulujen pakkoruotsi. Säätöä tarvitaan. Toisaalta prosenttilukusi olivat muistaakseni niin selkeitä ja ajattelit, että kuntarajoja vielä siirrellään alueiden selkiyttämiseksi, että kenties tämä voisi toimia. Mutta kenelle se riittää, että vain kunnissa, joissa ruotsinkielisiä on selvästi yli puolet, ruotsi säilyisi pakollisena?

PS. Oletan edelleen, että pakkosuomi poistuu pakkoruotsin mukana.

[Jan-Erik Andelin]

ja viime aikoina erilaisia "osittaismalleja" on esitetty aiempaa enemmän.

Minulta on jäänyt katveeseen mikä osittaismalli saisi tässä foorumissa kannatusta.

[Jaska]

Vertaat edelleen suomenruotsalaisten, siis pienen kielivähemmistön hyötysuomea muiden kieliryhmien pakkoruotsiin. Näitä ei voi verrata. Kieliryhmien kielitarpeet ja kielten käytettävyys eivät ole symmetrisiä vaan äärimmäisen epäsymmetrisiä.

Aika propagandistista puhua hyötysuomesta mutta pakkoruotsista... Miksi pakkosuomi olisi hyödyllinen vain sillä perusteella, että se avaa oven suurempaan määrään kuntia kuin pakkoruotsi? Tämähän on kääntäen sama perustelu kuin se, että ruotsin kieli avaa oven Skandinaviaan. Miksi pakkokieli muuttuisi hyötykieleksi vain siksi, että jossain on isompi alue, jossa sillä kielellä pärjää? Tällä logiikallahan pakkovenäjä olisi kaikkein hyödyllisin, koska Venäjä on maailman suurin valtio. Tai jos keskitytään puhujamäärään, niin pakkokiina olisi maailman hyödyllisin kieli.

Ihmiset muuttavat mieluiten sellaiselle alueelle, missä he pärjäävät äidinkielellään. Jos ruotsinkielinen lähtee opiskelemaan, hän menee sellaiseen kaupunkiin ja oppilaitokseen, jossa pärjää ruotsilla. Se siitä hyötysuomesta – samanlainen turha pakkokieli se on kuin pakkoruotsikin. Kielitarpeet ovat siis symmetriset.

Mitä tulee käytettävyyden symmetrisyyteen, niin ne ruotsinkieliset kuntamme, joissa on suomalaisia niin vähän ettei edes nykyinen kaksikielisyyden rajaprosentti täyty, vastaavat erittäin hyvin sisämaan suomenkielisiä kuntia: ensin mainituissa todennäköisesti pärjää suomella vain yhtä takkuisesti kuin sisämaassa ruotsilla. Tilanne on siis symmetrinen.

Ainoastaan puhujien lukumäärän ja pinta-alan suhteen kielet eivät ole samalla viivalla, mutta tämä ei liity symmetriaan.

Olet itse sitä mieltä, ettei pakkoruotsia opi, ellei sille ole todellista käyttöä arkielämässä. Miksi pakkosuomea oppisi yhtään sen helpommin alueilla, joilla selvä enemmistö puhuu ruotsia? Eivät he lue suomenkielisiä lehtiä eivätkä katso suomenkielisiä ohjelmia, ellei sitä kielitaitoa ole jo ennestään.

Suomi on ruotsinkielisille vieras kieli, pois lukien kaksikieliset perheet, joiden lapsilla molemmat kielet ovat yhtä vahvoja. Suomi on vieläpä vaikea kieli, koska yksinkertaisenkin lauseen ilmaisemiseksi on osattava hirveä määrä kieliopillisia aineksia. Toisin on englannissa, jossa taivutus on niin vähäistä, että useimmiten voi vain laittaa sanoja peräkkäin. Ruotsissa ja jopa saksassa taivutus on myös huomattavasti vähäisempää kuin suomessa, eikä sanamuotoihin kasata peräkkäin suuria määriä kieliopillisia päätteitä.

Jan-Erik täällä kyllä kirjoittaa aika täydellistä suomea, mutten ole tavannut vielä yhtäkään ruotsinkielistä suomalaista, joka ei tekisi kielioppivirheitä puhuessaan suomea. Voidaan jopa tehdä lista virheistä, jotka ovat ominaisia nimenomaan ruotsinkielisille, samoin kuin voidaan tehdä lista sellaisista virheistä, jotka ovat ominaisia nimenomaan vironkielisille heidän puhuessaan suomea. Näistä virheistä tunnistaa äidinkielen silloinkin, kun varsinaista vierasta aksenttia ei ole, eli henkilö on elänyt pitkään ja tiiviisti suomenkielisten vaikutuspiirissä ja sattuu vielä olemaan foneettiselta korvaltaan lahjakas eli pystyy tuottamaan oikein äänteitä, joille hänen äidinkielessään ei ole tarkkoja vastineita.

Pidän englantia vahvimpana vieraana kielenäni; pystyn jopa tutkimusta kirjoittaessani ajattelemaan englanniksi, eli minun ei tarvitse kääntää ajatuksiani suomesta englanniksi. On lisäksi paljon helpompi ajatella ja kirjoittaa ensin englanniksi ja sitten kääntää tarvittaessa juttu myös suomeksi kuin toisinpäin – äidinkielelle kääntäminen on aina sujuvampaa. Silti en hallitse edes passiivisesti englannin koko sanavarastoa kuten natiivipuhuja, joten menetän paljon sävyjä ja jonkin verran myös informaatiota käyttäessäni englantia. Tiedostan hyvin painavasti, että kaikki muu kuin äidinkielinen kommunikointi on väkisinkin puutteellista.

Ruotsinkielisillä suomalaisilla on yhtäläinen oikeus tulla toimeen äidinkielellään kotimaassaan kuin suomenkielisillä suomalaisilla.

Tuot jatkuvasti esiin maahanmuuttajat, mutta jos meidän on valittava kahdesta oikeudesta:
1. vanhan, suuren ja alueellisen vähemmistön (ruotsinkielisten) oikeus, tai
2. nuorten, pienten ja sirpaleisten vähemmistöryhmien (nykyajan maahanmuuttajat) oikeus,

...niin kyllä ensimmäistä voidaan perustellusti pitää tärkeämpänä. Suomen valtion tehtävä on huolehtia Suomen alueen kielistä – muiden valtioiden tehtävä on huolehtia muista kielistä.

Oikeudenmukaisuus edellyttää, että ruotsinkielisellä alueella ruotsi säilyy yhtä virallisena ja pakollisena kielenä kuin suomenkielisellä alueella suomi. Kaksikielisten kuntien kohdalla saattaa siis tulevaisuudessakin olla kaksi pakkokieltä. Tällaisten alueiden maahanmuuttajille voitaisiin toki antaa vapaus valita näistä vain yksi, eikä sen tarvitsisi olla suomi. Luultavasti he valitsisivat kunkin alueen enemmistökielen – ja tätä kielivapautta vastaan on turha heittää mitään "suomen kieli on portti sisä-Suomeen" -argumentointia (ks. viestin alku).

[Jaska]

ja viime aikoina erilaisia "osittaismalleja" on esitetty aiempaa enemmän.

Minulta on jäänyt katveeseen mikä osittaismalli saisi tässä foorumissa kannatusta.

Alueelliset mallit (Saukkosen tai minun) ovat saaneet eräiltä keskustelijoilta varauksellista kannatusta. Jipii. Kunhan leviää laajemmalle ymmärrys siitä, että tässä on enemmän kuin kaksi vaihtoehtoa (eli ei vain se, että ruotsi on pakollinen valtakunnallisesti ja kaikilla kouluasteilla, ja se, että se ei ole pakollinen missään koskaan), niin ainakin oikeudenmukaisten osittaismallien kannatus todennäköisesti tulee kasvamaan (nyt luotan naiivisti ihmisten ymmärrykseen ja oikeustajuun).

[JV Lehtonen]

Rehellisesti sanottuna en ymmärrä lainkaan "huolenaiheita".

Muutama fakta:

Gallupien mukaan joka kolmas suomalainen suhtautuu ruotsin kieleen niin myönteisesti, että on valmis kannattamaan
sen pakollista opetusta paitsi omille lapsilleen myös kaikkien muiden lapsille.

Tuossa joukossa on kaikkien puolueiden edustajia, kaikkien alojen edustajia.

On siis loogista ajatella, että joka kolmas suomalainen perhe tulee laittamaan ilolla lapsensa ruotsin tunnille.

JOKA KOLMAS! Se on todella suuri määrä.

Katson siis, että ruotsin kielellä saati ruotsinkielisillä ei tule olemaan mitään hätää,
vaikka 2/3:n tahto toteutuu.

1/3 suomalaisista tukee ruotsia erittäin voimakkaasti tässä maassa.

Eli "huolenaiheet" on vain tahallista viivyttelemistä.

Ja toinen asia: Milloin aletaan kuunnella meidän, kuitenkin samojen gallupien mukaan, ylivoimaisen enemmistön ääntä ?

Milloin meidän huoliamme aletaan kuunnella ?

Edelleen keskustelu käydään vain ainoastaan ruotsin kielen näkökulmasta!

Pientä realismia nyt, JEA!

Teillä on vähintään JOKA KOLMAS SUOMALAINEN VAHVANA TUKENANNE!

EI MITÄÄN SYYTÄ HUOLEEN!

[NRR]

Vertaat edelleen suomenruotsalaisten, siis pienen kielivähemmistön hyötysuomea muiden kieliryhmien pakkoruotsiin. Näitä ei voi verrata. Kieliryhmien kielitarpeet ja kielten käytettävyys eivät ole symmetrisiä vaan äärimmäisen epäsymmetrisiä.

Aika propagandistista puhua hyötysuomesta mutta pakkoruotsista... Miksi pakkosuomi olisi hyödyllinen vain sillä perusteella, että se avaa oven suurempaan määrään kuntia kuin pakkoruotsi? Tämähän on kääntäen sama perustelu kuin se, että ruotsin kieli avaa oven Skandinaviaan. Miksi pakkokieli muuttuisi hyötykieleksi vain siksi, että jossain on isompi alue, jossa sillä kielellä pärjää? Tällä logiikallahan pakkovenäjä olisi kaikkein hyödyllisin, koska Venäjä on maailman suurin valtio. Tai jos keskitytään puhujamäärään, niin pakkokiina olisi maailman hyödyllisin kieli.

Todellinen kielten osaaminen kertoo sen, mikä on kielten tarve.

Ruotsinkieliset oikeasti tarvitsevat suomea, mikäli aikovat elää ruotsinkielisten pikkukuntien ulkopuolella. Ahvenanmaalainen ei suomea tarvitse, siksi pakkosuomi poistettiin sieltä ja vielä samoin perustein kuin pakkoruotsia halutaan pois täällä. Suomenkielinen ei mannermaalla tarvitse ruotsia muuta kuin täyttääkseen kaksikielisyyttä vaativan hallinnon vaatimukset viranhaussa. Todellisuudessa edes sitä ruotsia ei osata.

Suomalaiset eivät ole Norden-valtion kielivähemmistö eivätkä osa Venäjää. Edelleenkin valtio on se merkityksellisin taso käytännön kannalta.

[NRR]

--- virheistä tunnistaa äidinkielen silloinkin, kun varsinaista vierasta aksenttia ei ole, eli henkilö on elänyt pitkään ja tiiviisti suomenkielisten vaikutuspiirissä ja sattuu vielä olemaan foneettiselta korvaltaan lahjakas eli pystyy tuottamaan oikein äänteitä, joille hänen äidinkielessään ei ole tarkkoja vastineita. --- Tuot jatkuvasti esiin maahanmuuttajat, mutta jos meidän on valittava kahdesta oikeudesta:
1. vanhan, suuren ja alueellisen vähemmistön (ruotsinkielisten) oikeus, tai
2. nuorten, pienten ja sirpaleisten vähemmistöryhmien (nykyajan maahanmuuttajat) oikeus,
...niin kyllä ensimmäistä voidaan perustellusti pitää tärkeämpänä. Suomen valtion tehtävä on huolehtia Suomen alueen kielistä – muiden valtioiden tehtävä on huolehtia muista kielistä.

Nämä asiat linkittyvät toisiinsa. Koulumme varsinkin pääkaupunkiseudulla ovat yhä enemmän monikielisiä. On jo nyt ongelmia siinä, että esim. ensimmäisen luokan oppilaista niin suuri osa lapista puhuu suomea toisena kielenään (siis tekee kielivirheitä), ettei luokka enää kykene ylläpitämään oikeakielisyyttä vaan kaikki alkavat tehdä noita virheitä. Ruotsinkielisissä kouluissa luultavasti suomenkielisten läsnäolo tuotta samaa. Tähän on kielten elämistä.

Sirpaleryhmien oikeudet ovat oleellisia, sillä jollei heidän ajatteluaan ja kieltään nosteta tasolle, jolla korkeampi koulutus on mahdollista, petaamme palavia autoja lähiöiden yöhön.

jatkan tästä myöhemmin, kun on aikaa.

[JV Lehtonen]

Kun on oikealla asialla, niin ei siinä kannata kompromisseihin ruveta. Pitäisikö Amnestyn ottaa kannaksi, että suvaitaan ihan pikkasen kidutusta; valvottaa ja eristää saa, mutta ei pieksää? Eipä tässä olla vielä edes tullut keskusteluihin kunnon kompromissiehdotusta sen puoleen. Saukkosen ehdotus, että svenskfinlandissa tiukennettu pakkoruotsi ja muualla vapaus on lähinnä huono vitsi. Yli puolelle pahennettu pakko ja vapaus syrjäseuduille ei ole edes mikään vakavasti otettava ehdotus eikä mitenkään muutos parempaan. Hienoa toisaalta nähdä joidenkin päässeen Kübler-Ross mallin kolmannelle asteelle eli kaupankäyntiin.

Tämä on siitä erilainen juttu kuin kidutus, että tässä voi mennä suoraan toiseen ääripäähän. Nimittäin aivan yhtä epäoikeudenmukaista kuin on koko Suomen pakkoruotsi, on myös sellainen tilanne, jossa ruotsinkielisillä on pakkosuomi mutta suomenkielisillä ei pakkoruotsia. Jos vetoat oikeudenmukaisuuteen, sinun tulisi kannattaa oikeudenmukaista mallia, joka perustuu todellisiin ja pysyviin kielialueisiin eikä muuttuviin valtionrajoihin ja epäoikeudenmukaiseen enemmistöaseman väärinkäyttöön.
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1 ... en-kasitys

Täysin vapaan valinnan oloissakin ruotsinkieliset kunnat taatusti tarjoavat laadukasta ruotsin kielen opetusta ilman erillistä lakia!
Ja taatusti ruotsinkielisillä paikkakunnilla asuvat suomenkieliset opiskelevat sitä, jo ihan naapurisovun takia.

Luotan siis kuntien ja kuntalaisten harkintakykyyn.
Lainsäädännöllinen, osittainenkaan, pakko ei ole toimiva ratkaisu,
koska seuraava kiista on se, mikä on ruotsin kielen kotiseutualue.

Tiukimman eli nykytulkinnan mukaan koko Suomi on ruotsin kielen kotiseutualue (Vrt saamen kielen alue)

Siis päätäntä- ja harkintavalta lähemmäs kansalaista, kuntalaista, lähidemokratiaa.

[JV Lehtonen]

Jaskalle vielä:
Englannin kieli voisi aivan hyvin olla vertailukohta, kun etsitään oikeudenmukaisuutta.
Englanti ei ole pakollinen kieli lainsäädännössä.
Kuitenkin luultavasti 100 % lukee sitä- itsensä takia.

Perusopetuslakiin riittää siis pieni viilaus eli poistetaan sieltä sana "toinen kotimainen"

Sama tehdään lukiolakiin ja päivitetään yliopistoasetus (virkamiesruotsi/suomi)

"Perusopetuslain mukaisia perusopetuksen oppimäärään kuuluvia kaikille opetettavia ns. yhteisiä aineita ovat äidinkieli ja kirjallisuus, toinen kotimainen kieli, vieras kieli, ympäristöoppi, terveystieto, uskonto tai elämänkatsomustieto, historia, yhteiskuntaoppi, matematiikka, fysiikka, kemia, biologia, maantieto, liikunta, musiikki, kuvataide sekä käsityö ja kotitalous. Opetussuunnitelman perusteiden mukaan ympäristöoppi, terveystieto, fysiikka, kemia, biologia ja maantieto muodostavat vuosiluokilla 1-4 oppiainekokonaisuuden nimeltä ympäristö- ja luonnontieto."

Muutetaan:

Perusopetuslain mukaisia perusopetuksen oppimäärään kuuluvia kaikille opetettavia ns. yhteisiä aineita ovat äidinkieli ja kirjallisuus, valinnaiset vieraat kielet, ympäristöoppi, terveystieto, uskonto tai elämänkatsomustieto, historia, yhteiskuntaoppi, matematiikka, fysiikka, kemia, biologia, maantieto, liikunta, musiikki, kuvataide sekä käsityö ja kotitalous. Opetussuunnitelman perusteiden mukaan ympäristöoppi, terveystieto, fysiikka, kemia, biologia ja maantieto muodostavat vuosiluokilla 1-4 oppiainekokonaisuuden nimeltä ympäristö- ja luonnontieto.

[NRR]

Ja taatusti ruotsinkielisillä paikkakunnilla asuvat suomenkieliset opiskelevat sitä, jo ihan naapurisovun takia. Luotan siis kuntien ja kuntalaisten harkintakykyyn.
Lainsäädännöllinen, osittainenkaan, pakko ei ole toimiva ratkaisu,
koska seuraava kiista on se, mikä on ruotsin kielen kotiseutualue.
Tiukimman eli nykytulkinnan mukaan koko Suomi on ruotsin kielen kotiseutualue (Vrt saamen kielen alue)
Siis päätäntä- ja harkintavalta lähemmäs kansalaista, kuntalaista, lähidemokratiaa.

Olen samaa mieltä. Haluaisinkin kuulla, missä ruotsin on tarpeen olla pakollinen ja keille?