Mietteitä

[Opiskelija]

"Tavallaan siis panokset tulevat kovenemaan, jos maltillinen aloite ei saa ymmärrystä."

Tältä keskustelun kehityskin on näyttänyt vuosien saatossa. Ennen äänenpainot vapaata kielivalintaa kannattavien keskuudessa olivat paljon maltillisempia ja kärsivällisempiä. Me vain pyysimme pakkoruotsin ajajia kuulemaan argumenttejamme ja keskustelemaan kanssamme. Mitään ei tapahtunut, saimme vuosia osaksemme vain ylenkatsontaa ja haukottelua. Sittemmin pakkoruotsi on saanut yhä enemmän aktiivisia vastustajia. Ja sitten PS sai vaalivoiton, jolloin pakkoruotsikysymys nousi laajempaan tietouteen. Sitten alettiin ylimielisillä suilla puhumaan, että persut ovat alkaneet änkyröimään ruotsista, "te olette kaikki persuja, teillä ei ole oikeutta puhua, idiootit". Ja keskustelun taso oli kuulemma surkea, vaikka monen monet maltilliset olivat keskustelleet jo kymmenen vuotta tarkasti argumentoiden.

Kuulostaa aika loukkaavalta, että nyt Nylanderit ja muut toteavat omahyväisesti, että on hyvä, että keskustelu nyt alkaa. Voi vain olla niin, että monet vapaan kielivalinnan kannattajat ovat kyynistyneet, eivätkä ole enää niin hanakoita kuuntelemaan ja nielemään argumentteja näiltä, jotka ovat meitä jo vuosia ylenkatsoneet ja syyttäneet ties mistä. Voi olla, että monesta meistä on jopa tullut persuja, hui!

Monet haluaisivat pysyä maltillisena (en tarkoita etteivätkö mainitut perussuomalaiset olisi maltillisia), mutta jos mitään joustoa ei tule, alkaa heidän uskonsa kaksikielisen Suomen toimivuuteen loppua. Eikä pakkoruotsin vastustajien määrä ole ainakaan vähenemässä. Jos RKP/Kokoomus/SDP/yms. ovat fiksuja, ne aloittavat jo hyvissä ajoin pehmentämään vitsaansa tai voi olla, että vitsa katkeaa kokonaan.

[JV Lehtonen]

Suomea tarvitaan kyllä koko Suomessa, myös Ahvenanmaalla, jossa noin 40 % kansasta arvioi osaavansa suomea "paremmin kuin huonosti" (en löydä heti lähdettä). Ihminenhän asioi paljonkin oman kotiseutunsa ulkopuolella. Mutta vapaata kielivalintaa pitäisi kyllä oikeudenmukaisuuden nimissä olla sitten puolin ja toisin, ja myös olla oikeus olla oman valintansa mukaan myös ummikkoruotsinkielinen virkailija tai tarjoilija.

Joustoja pitäisi Suomessa käyttää rohkeammin.. joten eiköhän 1 %:lle saada räätälöityä jokin ratkaisu.

Tässä pohdintaa Haglundille:

"Kuntataso on oikea taso ratkaista palvelujen tarjonta.

Valtion rooli kaksikielisyyden ohjaamisessa tulee karsia minimiin.

Valtiollinen kaksikielisyys on joka tapauksessa kuolemassa pois.
Se on kuin sisältä ontto, aikoinaan uljas puu, jota nyt kuitenkin pidetään epätoivoisesti pystyssä,
vaikka kaikki tajuavat, että se olisi paras kaataa hallitusti.

RKP voisi tehdä eri skenaarioita doktriinin alaskirjaamisesta.

Jos nyt poistetaan pakkoruotsi,
kaksikielisyysdoktriini vain palaa sille tasolle, missä se oli ennen peruskoulua.

Pakkoruotsihan keksittiin aikoinaan vahvistamaan kaksikielisyyttä,
joka oli jo sodan jälkeen ajautumassa kriisiin,
kuihtumassa pois.

Valtion "kaksikielisyys" kuolee joka tapauksessa,
joten on vain kysymys siitä, miten se kuolee.

Kuihtuuko se edelleen hitaasti vai kaatuuko se rysähtäen,
kun joustojen puutteessa paine järjestelmää vastaan kasvaa.

En kannata rysähdyksiä, niissä voi tulla pahoja vaurioita ja vammoja.

http://aamulehdenblogit.ning.com/profil ... apauksessa

En siis jää kaipaamaan, kun virallinen kaksikielisyys kuolee.
Ruotsihan jää elämään- alueille!
Ja kaikki ovat vapaampia ja onnellisempia.. ja säilyttävät identiteettinsä.

[Jan-Erik Andelin]

"Tavallaan siis panokset tulevat kovenemaan, jos maltillinen aloite ei saa ymmärrystä."

Tämä epämääräinen uhoaminen "panosten kovenemisella" ei kyllä edesauta tätä vuoropuhelua tästä asiasta lainkaan. Kerro mielummin (ja kerro JV Lehtonen) mitä oikeasti aiotte tehdä jos pakollinen ruotsi ei tänä syksynä kaadu eduskunnassa.

[JV Lehtonen]

"Tavallaan siis panokset tulevat kovenemaan, jos maltillinen aloite ei saa ymmärrystä."

Tämä epämääräinen uhoaminen "panosten kovenemisella" ei kyllä edesauta tätä vuoropuhelua tästä asiasta lainkaan. Kerro mielummin (ja kerro JV Lehtonen) mitä oikeasti aiotte tehdä jos pakollinen ruotsi ei tänä syksynä kaadu eduskunnassa.

"Panokset kovenevat" ei ole poliittinen kannanotto, vaan yleisluonteinen toteamus minkä tahansa
prosessin etenemisestä, jos homma ei etene mihinkään--"vasara on liian pieni, haetaan isompi leka"


Eli ei ole mitään konkrettisia suunnitelmia tällä hetkellä.

Odotan eduskunnan keskustelua, julkinen keskusteluhan käy jo vilkkaana.

Todennäköisesti me "alan harrastajat" kokoonnumme kielteisen päätöksen jälkeen
ja tuomme pöytään uusia avauksia.
Kansalaisaloite auttoi meitä verkostoitumaan maanlaajuisesti.

Oma ehdotukseni tullee olemaan "kertarysäys" eli koko kaksikielisyysjärjestelmän olemassaolon kyseenalaistaminen
ja sen tuominen laajaan kansalaiskeskusteluun sekä mahdollinen uusi kansalaisaloite.

HS-mediahan on jo haastamassa keskustelua siihen suuntaan pääkirjoitusten perusteella:

KAKSIKIELISYYS VAATII PAKKORUOTSIN on HS-median viesti.

Kuka sitä ohjailee ?

Mutta en minä ole mikään sen kummempi auktoriteetti alan harrastajien keskuudessa.
Meillä on paljon taitavia miehiä ja naisia, jotka ovat myös mediassa kuin kotonaan.

Pidän itseäni lähinnä kielipolitiikan "pentti linkolana", joka ei "kalastajamökistään usein poistu",
mutta yrittää vaikuttaa yhteiskuntaan omalla tavallaan.

Näyttää kyllä vahvasti siltä, että kaksikielisyysjärjestelmä tullaan panemaan puntariin!

Ei ole kannanottoni, vaan oma ennustukseni tilanteen kehityksestä.

[NRR]

Näissä alueellisissa malleissa on minusta ongelmallista se, että niissä lähdetään alueen kieli-identiteetistä eikä yksilöiden todellisista tarpeista.

Lähtökohtana on laki, jonka mukaan ruotsinkielisten äidinkieliset palvelut on turvattava. Tämän rinnalla näkisin, että "yksilöiden tarpeet" ovat toissijaisia – ja sitäpaitsi liian muuttuvia.

Voi hyvät hyssyrät. Tuohan on nimenomaan pakkoruotsin lähtökohta.

[NRR]

mitä oikeasti aiotte tehdä jos pakollinen ruotsi ei tänä syksynä kaadu eduskunnassa.

Samaa mitä tekisin, jos se kaatuisi. Jatkan työtä erilaiset oppijat ja monikulttuurisuuden huomioivan koulun puolesta. Tie on loputon, mutta pakkoruotsin vaihtuminen vapaaehtoiseksi on kieltämättä aivan oleellinen askel juuri nyt.

[JV Lehtonen]

Kansa on kerännyt nimet, nyt on poliitikkojen vuoro toimia.
Jos he onnistuvat saamaan aikaan hyvän tuloksen, agendat jäävät siihen.
Jos he epäonnistuvat, kai sitä on sitten taas aloitettava alusta.

Tässä Simon Elo ja Mannfolk väittelevät.

http://www.radiohelsinki.fi/podcast/436 ... 14-8-2013/

Sebastian Tynkkynen huomenna Radio YLE 1 klo 12.15
Simon Elo YLE X perjantaina kello 12 ?

Viime viikolla oli väittely Kokkolassa.

Eli nyt pallo on poliitikoilla ja me lepäämme ja katsomme.
Katsotaan, mikä on lopputulos ja reagoidaan sitten

Nyt tulee kieliasiaa joka tuutista infoähkyksi asti
Ja minä kun luulin olevani jotenkin ainutlaatuinen

[Jaska]

Näissä alueellisissa malleissa on minusta ongelmallista se, että niissä lähdetään alueen kieli-identiteetistä eikä yksilöiden todellisista tarpeista.

Lähtökohtana on laki, jonka mukaan ruotsinkielisten äidinkieliset palvelut on turvattava. Tämän rinnalla näkisin, että "yksilöiden tarpeet" ovat toissijaisia – ja sitäpaitsi liian muuttuvia.

Voi hyvät hyssyrät. Tuohan on nimenomaan pakkoruotsin lähtökohta.

Niin on, entä sitten? Se on kuitenkin ainoa oikeudenmukainen lähtökohta. Ei pidä tuomita lähtökohtaa siksi, että joku on joskus rakentanut perusteettoman kyhäelmän siihen vedoten.

Pitää ymmärtää se, että lähtökohdassa itsessään ei ole mitään vikaa. Tällä lähtökohdalla ei todellisuudessa voida oikeuttaa valtakunnallista pakkoruotsia. Ei se, että ruotsinkielisille taataan äidinkieliset viranomaispalvelut, todellakaan oikeuta nykytilannetta, että jokaista ruotsinkielistä kohti on pakkoruotsitettava 15 suomenkielistä. Se oikeuttaisi korkeintaan päinvastaisen tilanteen, eli jokaista 15:tä ruotsinkielistä kohti pakkoruotsitettaisiin yksi suomenkielinen.

Kaikkein tehokkain malli hyötysuhteeltaan olisi, ettei olisi mitään pakkokieliä, vaan viranomaisille järjestettäisiin intensiivikursseja työajalla. Resurssit kohdentuisivat sataprosenttisen tarpeellisesti.

Jatkosta:
Kun tämä aloite tyrmätään, on pehmennettävä maaperää kohtuullisemmille ja oikeudenmukaisemmille malleille. Sellaisille, joissa ruotsinkieliset äidinkieliset palvelut oikeasti turvataan mutta ainakin suomenkielisten kuntien turhasta ja perusteettomasta pakkoruotsista luovutaan.

Basaarissa voi ehkä aloittaa neuvottelut vaatimalla mahdottomia, mutta täällä meillä se ei koskaan johda haluttuun lopputulokseen. Molempien osapuolten on tultava vastaan.

[NRR]

Näissä alueellisissa malleissa on minusta ongelmallista se, että niissä lähdetään alueen kieli-identiteetistä eikä yksilöiden todellisista tarpeista.

Lähtökohtana on laki, jonka mukaan ruotsinkielisten äidinkieliset palvelut on turvattava. Tämän rinnalla näkisin, että "yksilöiden tarpeet" ovat toissijaisia – ja sitäpaitsi liian muuttuvia.

Voi hyvät hyssyrät. Tuohan on nimenomaan pakkoruotsin lähtökohta.

Niin on, entä sitten? Se on kuitenkin ainoa oikeudenmukainen lähtökohta. --- Se oikeuttaisi korkeintaan päinvastaisen tilanteen, eli jokaista 15:tä ruotsinkielistä kohti pakkoruotsitettaisiin yksi suomenkielinen. Kaikkein tehokkain malli hyötysuhteeltaan olisi, ettei olisi mitään pakkokieliä, vaan viranomaisille järjestettäisiin intensiivikursseja työajalla.

Ymmärrän, että oikeutettua olisi palkata osa virkamiehistä joko ruotsintaitoisena tai valmiudella kouluttautua sellaiseksi työajalla - en vain kutsu sitä pakkoruotsitukseksi, koska siinä ihmisellä on kuitenkin mahdollisuus valita olla hakematta juuri kyseistä paikkaa.

[Jaska]

Näissä alueellisissa malleissa on minusta ongelmallista se, että niissä lähdetään alueen kieli-identiteetistä eikä yksilöiden todellisista tarpeista.

Lähtökohtana on laki, jonka mukaan ruotsinkielisten äidinkieliset palvelut on turvattava. Tämän rinnalla näkisin, että "yksilöiden tarpeet" ovat toissijaisia – ja sitäpaitsi liian muuttuvia.

Voi hyvät hyssyrät. Tuohan on nimenomaan pakkoruotsin lähtökohta.

Niin on, entä sitten? Se on kuitenkin ainoa oikeudenmukainen lähtökohta. --- Se oikeuttaisi korkeintaan päinvastaisen tilanteen, eli jokaista 15:tä ruotsinkielistä kohti pakkoruotsitettaisiin yksi suomenkielinen. Kaikkein tehokkain malli hyötysuhteeltaan olisi, ettei olisi mitään pakkokieliä, vaan viranomaisille järjestettäisiin intensiivikursseja työajalla.

Ymmärrän, että oikeutettua olisi palkata osa virkamiehistä joko ruotsintaitoisena tai valmiudella kouluttautua sellaiseksi työajalla - en vain kutsu sitä pakkoruotsitukseksi, koska siinä ihmisellä on kuitenkin mahdollisuus valita olla hakematta juuri kyseistä paikkaa.

Ei sellainen olisikaan pakkoruotsia. Palvelut onkin mahdollista turvata ilman pakkoruotsia, joten siksi pakkoruotsia ei voida perustella palvelujen turvaamisella.

[TK]

Ruotsinkielisten/kaksikielisten palveleminen saadaan järjestettyä ilman koko kansan pakkoruotsitusta.

http://areena.yle.fi/tv/1996855

[JV Lehtonen]

Ruotsinkielisten/kaksikielisten palveleminen saadaan järjestettyä ilman koko kansan pakkoruotsitusta.

http://areena.yle.fi/tv/1996855

Mutta kun pakon perimmäinen olemus onkin eliitin paskantärkeyden korostaminen keksimällä kaksikielisyysidentiteetti,
johon jokaikinen kansalainen YRITETÄÄN, nimenomaan YRITETÄÄN aivopestä.
Ei ole tarkoituksena oppia kieltä eikä turvata palveluita. Se on vain ovela sumuverho.
Tämä johtopäätös selittää hyvin monta epäloogisuutta tässä asiassa.
Logiikka löytyi paskantärkeydestä!

Se, onko ruotsia yksi tunti vai tuhat tuntia on sivuseikka. Se, että pakko on, se on ydinkysymys.

[Eero Nevalainen]

"Tavallaan siis panokset tulevat kovenemaan, jos maltillinen aloite ei saa ymmärrystä."

Tämä epämääräinen uhoaminen "panosten kovenemisella" ei kyllä edesauta tätä vuoropuhelua tästä asiasta lainkaan.

Tuossa on vain kysymys siitä, että itsellänikin alkaa aina välistä tuntua siltä että "no luovutaan siitä kaksikielisyydestäkin sitten jos se on se mistä kiikastaa, minä en enää jaksa teitä". Eihän se tietenkään mitään auta koska RKP ja kaverit nimenomaan pelottelevat sillä epämääräisellä kaksikielisyyden kaatumisella... minulle se vaan ei ole sellainen kaiken kieliargumentaation lähteellä oleva pyhä lehmä, etteikö siitä voitaisi hankkiutua eroon jos mikään muu ei auta.

[Uusi kielipolitiikka]

Somessa esiintyy usein
5 vuotta
10 vuotta sitten..


Tässä hyvä ketju.

Mitään joustoja ei pakkoruotsiin
tullut 10 vuotta sitten.
Ei mitään joustoja.

Päinvastoin tuli kiristyksiä ja entistä kovemman pakkoruotsin vaatimuksia,
kuten RKP:n vaatimus palauttaa yo-pakkoruotsi ja pakkoruotsin lisäys peruskouluun.


Mitä suomalaisten enemmistö tekee tällaisella itseään kuormittavalla keinotekoisella kaksikielisyydellä?

EI YHTÄÄN MITÄÄN!

Lukekaapa tämä koko ketju, "senkin fasistit"!

[Uusi kielipolitiikka]

Mitään joustoja ei pakkoruotsiin
tullut 10 vuotta sitten.
Ei mitään joustoja.

Päinvastoin tuli kiristyksiä ja entistä kovemman pakkoruotsin vaatimuksia,
kuten RKP:n vaatimus palauttaa yo-pakkoruotsi ja pakkoruotsin lisäys peruskouluun.


Mitä suomalaisten enemmistö tekee tällaisella itseään kuormittavalla keinotekoisella kaksikielisyydellä?

EI YHTÄÄN MITÄÄN!

Lukekaapa tämä koko ketju, "senkin fasistit"!

Myös monikulttuurisuustutkija Pasi Saukkonen yritti kymmenen vuotta sitten saada aikaan keskustelua Suomen kielipolitiikan järkevyydestä.

Valitettavasti suomenruotsalainen eliitti tyrmäsi tuolloin Saukkosen maltilliset ehdotukset.

Miksi RKP:lle on annettu tällainen veto-oikeus, jolle edes perussuomalaiset huomattavasti suurempana
puolueena ei voinut mitään?

Kielipolitiikan pitäisi olla aivan samanlaista politiikkaa kuin mikä tahansa muu politiikka:

Pohditaan eri vaihtoehtoja asiallisesti.

Virallinen yksikielisyys olisi kansakunnan kokonaisedun kannalta järkevämpi ratkaisu kuin nykyinen keinotekoinen kaksikielisyys, jossa suuri enemmistö sopeutetaan pienen vähemmistön tarpeisiin ja intresseihin.

96% väestöstä käyttää suomea ensisijaisena kommunikointikielenä, lisäksi 2% osaa suomea täysin, mutta vaatii palvelua ruotsiksi, joten jäljelle jää vain 2% väestöstä, jonka ruotsinkielisyyden takia koko maan pitää olla kaksikielinen..

Mikä järki tässä "kaksikielisyydessä" enää on?

Jatkopohdinnan aihe on:
Miten 2-4%:n vähemmistön kielelliset oikeudet on tarkoituksenmukaista järjestää?

Mitä kansainväliset sopimukset sanovat ja millaisia eurooppalaiset ja pohjoismaiset käytännöt ovat?