Dejavu Neuvostoliitto

[Eero Nevalainen]

Moni ei pidä siitä, että ruotsin kieltä pidetään porttina muihin kieliin, mutta meille ruotsinkielisille se on. Meidän on helpompi aloittaa esim. saksan ja jossakin määrin englannin opiskelu

Tuskin sentään kukaan väittäisi, että juuri tämän takia suomenkieliset pitää lähes "äidinkielistää" ruotsiin, vaikka en enää yllättyisi mistään, sen verran hurjia "ruotsi on opetettava keinolla millä hyvänsä koska siitä on marginaalinen hyöty X sen jälkeen kun se on opeteltu"-argumentteja olen kuullut.

Ruotsiahan yritetään suorastaan pitää ennakkoehtona muihin kieliin. Suruja tuntuu pelottavan, mitä saisimmekaan aikaan, jos kielivalinnat olisivat toisenlaisia. Ehkä he todella uskovat että ruotsi marginalisoituisi opinnoissa, eivätkä he enää voisi patsastella tankerosuomalaisten kielitaidottomuudella, jota pitää auttaa opettamalla lisää ruotsia.

Oma englantini oli aika sujuvaa jo yläasteelle tullessa ja ennen ruotsin opiskelun alkua, mutta saksaa en ole koskaan oppinut puhumiskuntoon ihan siksi, etten jostain syystä opi sen kielioppia kovinkaan intuitiivisesti. Ja juuri sitä osaa saksasta ei saa ruotsista, sitä pitää vaan vääntää kunnes se tulee selkäytimellä.

[TK]

Suomenkielisille hyvä suomen kielen osaaminen on portti muihin kieliin. Tämä on aika itsestään selvä asia.

Suomen kielen tunteja voisi kouluissa olla nykyistä enemmän.

[Jan-Erik Andelin]

Varmaan kielitaju kehittyy niinkin.

[Jan-Erik Andelin]

Mutta miltä tilanne näyttää ruotsinkielisen silmin. Mistä me ei-ruotsinkieliset useimmiten tunnumme olevamme näreissämme?

Tuossa oli nyt monta temaa, mihin vastausta soveltaa, mutta... jos nyt pysytään ihan tiiviisti kieliasenteisiin liittyviin asioihin.

Tunnutte olevanne näreissänne siitä kuvitteellisesta ongelmasta, että suomenruotsalaiset eivät hyväksyisi teitä kanssakansalaisina ja hyvinä suomalaisina jos ette osaa ruotsia. Tämä on virhepäätelmä. Olen monesti yrittänyt vakuuttaa tätä mm. veli Nevalaiselle hänen identeettikamppailuissaan. Makrotasolla, eli suuressa mittakaavassa, on toki näin:

Suomessa on pakkoruotsi > Se ei toimi > Sitä ei opi > Valtio sanktioi pidättämällä tutkintoja ja virkoja

Mutta se ei tarkoita, että keskivertosuomenruotsalaisella olisi kielteistä ennakkoasennetta suomalaista kohtaan, jos hän ei usean opiskeluvuoden jälkeenkään osaa käyttisruotsia. Me tiedämme, että tilanne on usein näin, ja myös ne hyväksyttävät syyt siihen (kieltä ei ole käytännössä kuullut, kieltä ei ole tarvinnut jne.).
Tämä onkin eräänlainen kehäparadoksi.

Suomenruotsalainen (60 %) toivoo pakollista ruotsia > Valtio vaatii sitä > Valtio sanktioi jos ei osaa, mutta: Suomenruotsalainen ei ylenkatso sitä, joka ei opi.

Blogistit ja foorumisvekot sikseen. Siellä saattaa kuulla mitä tahansa, jota saa itse suomenruotsalaisena välillä hävetä. Todellisuus ei ole kuitenkaan tässä asiassa verkossa, vaan oikeassa elämässä. Joten toivoisin, että hankkisitte enemmän first hand experience tavallisista suomenruotsalaisista, niin saatte verifioida itse olenko oikeassa vai en. Ehdotan kesällä menemistä vaikkapa Uudenkaarlepyyn Juthbackan 24:n tunnin markkinoille, asumaan viereiseen kartanohotelliin, ja tanssimaan välillä vaikkapa duurivetoisen tanssimusiikin tahtiin.

[Jan-Erik Andelin]

Miten epäoikeudenmukaisilta tunnumme väitteissämme?

Joskus tuntuu epäoikeudenmukaiselta kuunnella puheita suomenruotsalaisista säätiöistä ja niiden roolin paisuttelua.

Toki fonderna on myös suomenruotsalaisten kriitikkojen, yleensä vasemmistolaisten, hampaissa. Niitä kritisoidaan kulttuurimaiseman pöhöttämisestä, rahan tuhlaamisesta rahastojen tuottoisina aikoina, ja RKP-vetoisuudestaan. Toisaalta niillä on merkitys kulttuurielämän tukemisessa, mutta ei kyllä rahaa yhteiskunnallisten toimintojen ylläpitoon niin kuin usein kuvitellaan. Jos tuhat taiteilijaa, projektiryhmää ja sekakuoroa saa 2 000 euroa kukin, siitä syntyy kahden miljoonan potti. Jokainen tietää, että sillä rahalla ei paljoa päivittäistä hyvinvointia tai muita yhteiskunnallisia toimintoja ylläpidetä.

Vastaavasti voisi kysyä miksei suomenkielinen Suomi sitten ole syklisesti tulleiden vaurastumisiensa aikoina kerännyt varoja esimerkiksi ruotsinsuomalaisia tukevaan säätiöön, vaikkapa Suomalaisuuden Liiton termein "heimotyönä" Ruotsissa. Aidosti surettaa, ettei suomenkielistä kulttuuria ja elävää kieltä ole siellä voitu ylläpitää enemmän kuin, monessa tapauksessa, yhden sukupolven ajan. Kolmea uutta korkeakoulua perustettiin 1990-luvulla Ruotsiin; miksei, säätiövaroin, neljättä suomenkielistä esim. Åbo Akademin malliin?

[TK]

Varmaankin Uudenkaarlepyyn markkinat tai joku vastaava tapahtuma voi olla ihan mukava tapa tutustua surukieliseen ympäristöön. Jos pakkoruotsia ei olisi, niin voisi hyvinkin löytyä innokkaita lähtijöitä tutustumaan yhteen Suomen suurimmista kielivähemmistöistä omakielisessä ympäristössään.

Pakkoruotsi ikävä kyllä lisää jatkuvasti vastenmielisyyttä kaikkea ruotsinkielisyyttä kohtaan. Koulujen pakkoruotsissa on jo niin paljon kestämistä, että ei enää halua vapaa-ajallaan lähteä ruotsinkielisten sekaan. Luulen, että tällainen ajattelutapa on aika yleinen suomenkielisten keskuudessa ja yleistymään päin.

Sillä ei enää ole suurtakaan merkitystä, mitä keskiverto ruotsinkielinen ajattelee pakkoruotsista tai suomenkielisten ruotsin kielen osaamisen tasosta. Suomenkieliset yksinkertaisesti ovat saaneet tarpeekseen pakkoruotsituksesta. Suomenkieliset ovat kurkkuaan myöten täynnä pakkoruotsia, se tulee kohta oksennuksena ulos ja lentää päin ... niin mitä.

Ongelma on nyt ruotsinkielisten johtohenkilöiden korvien välissä. Heidän olisi saatava joukkonsa ymmärtämään, että pakkoruotsin aika on auttamattomasti ohi.

[Eero Nevalainen]

Aidosti surettaa, ettei suomenkielistä kulttuuria ja elävää kieltä ole siellä voitu ylläpitää enemmän kuin, monessa tapauksessa, yhden sukupolven ajan. Kolmea uutta korkeakoulua perustettiin 1990-luvulla Ruotsiin; miksei, säätiövaroin, neljättä suomenkielistä esim. Åbo Akademin malliin?

Noh, tämä lienee puhtaasti resurssikysymys. En minäkään välttämättä lähtisi maksamaan suomenkielisyydestä Ruotsissa, kun meillä on ihan tarpeeksi tekemistä suomenkielisyyden kustantamisesta Suomessa, kun meitä vielä tavallaan verotetaan sen suhteen, että asioita on tehtävä omalta osalta myös ruotsiksi...

[Sees]

Vastaavasti voisi kysyä miksei suomenkielinen Suomi sitten ole syklisesti tulleiden vaurastumisiensa aikoina kerännyt varoja esimerkiksi ruotsinsuomalaisia tukevaan säätiöön, vaikkapa Suomalaisuuden Liiton termein "heimotyönä" Ruotsissa. Aidosti surettaa, ettei suomenkielistä kulttuuria ja elävää kieltä ole siellä voitu ylläpitää enemmän kuin, monessa tapauksessa, yhden sukupolven ajan. Kolmea uutta korkeakoulua perustettiin 1990-luvulla Ruotsiin; miksei, säätiövaroin, neljättä suomenkielistä esim. Åbo Akademin malliin?

Tämä oli aika hengästyttävä kommentti. En tiedä muista, mutta oma sukutaustani on keskittynyt näihin päiviin asti pysymään leivässä. Olen ensimmäisiä koulutettuja suvussani. Ei ole koskaan tullut mieleenikään, että meillä olisi ollut mahdollisuus kerätä säätiöitä ruotsinsuomalaisten tueksi. Siellä elävät tutut olivat rutkasti vauraampia kuin tänne jääneet.

Meniköhän minulta nyt hyperventiloidessa koko kirjoituksen pointti sivu suun?

[Eero Nevalainen]

Muuten, voinen huomauttaa että minä kerään henkilökohtaisella tasolla varoja vapaan kielivalinnan tuleville säätiöille muhkeista ansio- ja pääomatuloistani... toivottavasti jälkeläiset jatkavat perinnettä

[Jan-Erik Andelin]

Mitkä tämän Nordenin läheisyyden lisäksi ovat sellaisia oleellisia asioita, jotka takaisivat ruotsinkielisen kansanosan kielen ja kulttuurin jatkumisen?

Mielestäni kantaväestön suvaitsevainen hyväksyntä arkisissa asioissa. Se onkin kasvamassa mm. sen takia, että monella suomalaisilla on jo kokemusta monikulttuurisista ympäristöistä, ovat itse asuneet jonkin aikaa ulkomailla jne. Minulle ei ole tärkeätä kuulla suomenkielisten puhuvan minulle ruotsia, jos eivät sitä mielellään tee. Mutta jo sujuva kuuntelukin on eräänlaista suvaitsevaisuutta. Tämä ei ole vitsi. Näistä asioista syntyy hyvä rinnakkais- ja yhteiselo.

[Sees]

Tunnutte olevanne näreissänne siitä kuvitteellisesta ongelmasta, että suomenruotsalaiset eivät hyväksyisi teitä kanssakansalaisina ja hyvinä suomalaisina jos ette osaa ruotsia.

Aika lähelle.

Olen näreissäni siitä, että lapseni ei voi valmistua mihinkään ammattiin mistään oppilaitoksesta omassa maassaan osoittamatta osaavansa ruotsia. Tämä on halveksuntaa lastani kohtaan, hänen taustaansa kohtaan ja hänen ponnistelujaan kohtaan.

Vaikkei keskivertosuomenruotsalaisella olisi kielteistä ennakkoasennetta suomalaista kohtaan omasta mielestään, valtaosa hyväksyy tämän kohtelun. Valtaosa vetoaa siihen, että kyseessä on "muutama sata tuntia..."

Suomenkieliset huippupoliitikot puhuvat siitä, että "suomalaiseen yleissivistykseen kuuluu sekä suomen että ruotsin osaaminen" ja "ruotsin kielen merkitys pohjoismaisen identiteetin rakennusaineena on keskeinen" ja ... - identiteetin ja suomalaisuuden määrittelyä ohi meidän oman kokemuksemme.

Enkö saisi olla näreissäni? Etkö sinä suomenkielisenä olisi vähintäänkin näreissäsi?

[Jan-Erik Andelin]

Muuten, voinen huomauttaa että minä kerään henkilökohtaisella tasolla varoja vapaan kielivalinnan tuleville säätiöille muhkeista ansio- ja pääomatuloistani... toivottavasti jälkeläiset jatkavat perinnettä

Voithan sinä kerätä porukan, joka perustaa yksityiskoulun, jossa on vain luokat 6-9, ja jossa ei ole pakkoruotsia. Tutkimusten mukaan 70 % kansasta toivoo tälläisia koulua, joku saattaa jopa siitä jotain maksaakin.

[Sees]

Mitkä tämän Nordenin läheisyyden lisäksi ovat sellaisia oleellisia asioita, jotka takaisivat ruotsinkielisen kansanosan kielen ja kulttuurin jatkumisen?

Mielestäni kantaväestön suvaitsevainen hyväksyntä arkisissa asioissa. Se onkin kasvamassa mm. sen takia, että monella suomalaisilla on jo kokemusta monikulttuurisista ympäristöistä, ovat itse asuneet jonkin aikaa ulkomailla jne. Minulle ei ole tärkeätä kuulla suomenkielisten puhuvan minulle ruotsia, jos eivät sitä mielellään tee. Mutta jo sujuva kuuntelukin on eräänlaista suvaitsevaisuutta. Tämä ei ole vitsi. Näistä asioista syntyy hyvä rinnakkais- ja yhteiselo.

Et oikeastaan vastannut kysymykseen. Vastasit nähdäkseni siihen, mitä toivoisit suomenkielisiltä.

Kun sanot, että "sujuva kuuntelukin on eräänlaista suvaitsevaisuutta", minulle tulee auttamatta mieleen, etten ole kokenut, että minua kuunneltaisiin edes silloin, kun yritän ruotsiksi kertoa siitä, miksi pakkoruotsi ei voi jatkua ja minkälaisia ongelmia se aiheuttaa. Kuunteleminen ei ole kiinni kielestä, vaan siitä tunteesta, että toinen kuuntelee.

Kuuntelenko minä sinua? Vai estääkö jokin nyt minua kuulemasta oikein?

[Sees]

Muuten, voinen huomauttaa että minä kerään henkilökohtaisella tasolla varoja vapaan kielivalinnan tuleville säätiöille muhkeista ansio- ja pääomatuloistani... toivottavasti jälkeläiset jatkavat perinnettä

Voithan sinä kerätä porukan, joka perustaa yksityiskoulun, jossa on vain luokat 6-9, ja jossa ei ole pakkoruotsia. Tutkimusten mukaan 70 % kansasta toivoo tälläisia koulua, joku saattaa jopa siitä jotain maksaakin.

Me tarvitsemme ensimmäiseksi tällaisen yliopiston, mielummin verkkopohjaisen. Selvittelen nykyisten käytäntöjä pakkoruotsin suhteen.

[Eero Nevalainen]

Muuten, voinen huomauttaa että minä kerään henkilökohtaisella tasolla varoja vapaan kielivalinnan tuleville säätiöille muhkeista ansio- ja pääomatuloistani... toivottavasti jälkeläiset jatkavat perinnettä

Voithan sinä kerätä porukan, joka perustaa yksityiskoulun, jossa on vain luokat 6-9, ja jossa ei ole pakkoruotsia. Tutkimusten mukaan 70 % kansasta toivoo tälläisia koulua, joku saattaa jopa siitä jotain maksaakin.

Ymmärtänet hyvin, että virkamiesruotsit sun muut tulevat tielle. Noin muutoin olisin kyllä toki perustamassa jotain tuollaista...