Kielikylpykoulutusta laajennetaan koko Suomen alueelle

[Hansa]

"Todellista oikeudenmukaisuuttahan olisi jos ruotsinkielisissä kouluissa olisi samat valintamahdollisuudet ja valinnaisaineet kuin suomenkielisissä kouluissa. Mutta näinhän ei todellakaan ole. Vertaapa joskus vaikkapa suomenkielisen ja ruotsinkielisen lukion kurssitarjontaa. Amk-tasolla on lukuisia ammattinimikkeitä joita ei edes voi opiskella ruotsiksi."

Usein väitetään että ruotsinkieliset ylimitoitetut koulutuspaikat eivät ole vain ruotsinkielisille tarkoitettuja, vaan myös suomenkieliset voivat niitä hakea.

Sama juttu suomenkielsiten lukioiden kurssitarjonnassa ja amk-ammattiopinnoissa, niitä voivat ruotsinkieliset hyödyntää myös, ja se on heille helpompaa koska he ovat olosuhteiden pakosta enemmän kaksikielisiä kuin suomenkieliset.

[Hansa]

Saaristossa koulukustannukset ovat erittäin korkeat.

Nyt on kysymys siitä, pitääkö valtion ja kuntien tarjota velkarahalla kalliimpia koulutuspaikkoja niille, joilla on otsaa sellaisia vaatia, vaikka normaalihintaisiakin olisi tarjolla. Ja täytyykö muiden sen vuoksi tyytyä halvempiin koulutuspaikkoihin? Eihän se ole oikeudenmukaista

[NRR]

Minusta Hansan kysymys on oleellinen: "--- suomenkieliset jotka valitsevat itselleen ruotsinkielisen kielikylvyn tai kaksikielisen koulun. Millä perusteella heidän pitää saada kalliimpi koulupaikka kuin suomenkielisten lasten?" Kysehän ei nyt ole vähemmistön asemasta vaan resursseista suomenkielisten ja uussuomalaisten parissa. Tietysti, jos kyseessä on lapset, jotka on osaksi ruotsinkielisiä, tämä liittyy heidän vähemmistöasemaansa - mutta ovatko kyseessä osin ruotsinkieliset lapset?

Tämäkin Hansan kommentti on totta:

JEA:"Todellista oikeudenmukaisuuttahan olisi jos ruotsinkielisissä kouluissa olisi samat valintamahdollisuudet ja valinnaisaineet kuin suomenkielisissä kouluissa. Mutta näinhän ei todellakaan ole. Vertaapa joskus vaikkapa suomenkielisen ja ruotsinkielisen lukion kurssitarjontaa. Amk-tasolla on lukuisia ammattinimikkeitä joita ei edes voi opiskella ruotsiksi."

Usein väitetään että ruotsinkieliset ylimitoitetut koulutuspaikat eivät ole vain ruotsinkielisille tarkoitettuja, vaan myös suomenkieliset voivat niitä hakea.

Sama juttu suomenkielisten lukioiden kurssitarjonnassa ja amk-ammattiopinnoissa, niitä voivat ruotsinkieliset hyödyntää myös, ja se on heille helpompaa koska he ovat olosuhteiden pakosta enemmän kaksikielisiä kuin suomenkieliset.

Lisäksi on muistettava, mitä islantilaiset tekevät vastaavassa tilanteessa, jossa pienellä ryhmällä ei ole mahdollisuutta ylläpitää joka alalla ja tasolla koulutusta - heillä on pakollinen tanska (tai ruotsi tai norja), jotta he voivat kouluttautua näissä maissa ja nojata näiden maiden asiantuntijaverkostoihin. Suomenruotsalaisten asemahan on paljon parempi kuin islantilaisten, heillä on valmiina naapurimaan kieli.

En tiedä, mitä kohti ollaan menossa, mutta nähdäkseni nyt keskustellaan suomenkielisen koululaitoksen sisäisestä rahanjaosta ja painotuksista.

[NRR]

Muistatko JEA, miten ketjun alussa vastasit Hansalle, joka oli kritisoinut kielikylpyjen lisäämistä. Vastasit näin:

Mitä vikaa kielikylvyssä on? Sehän on paitsi suosittu ja toimivaksi koettu, niin myös vapaaehtoinen opetusmuoto.

Vaikka ruotsinkieliset kielikylvyt olivat alallaan ensimmäisiä, niin toimiihan tämä opetusmuoto jo muissa kielissä. Ruotsinkielisillä seuduilla, missä vanhemmat ovat huolissaan, että heidän lapsensa suomen kielen taito jää lapsilla heikoksi (esim. Raaseporissa tai Pietarsaaressa) on suomenkielisiä kielikylpyjä. Ja muuntyyppisiä kielikylpyjä on kansainvälisissä kouluissa, IB-kouluissa tai vaikkapa saksalaisissa tai ranskalaisissa kielikouluissa. Hallitusohjelmassa ei puhuta nimenomaan ruotsinkielisistä kielikylvyistä, ja voisi kuvitella, ettei eurooppamielinen pääministeri haluakaan niitä rajoittaa ruotsin kieleen.

Eivätkö kielikylpylinjat ja -koulut ole Vapaan kielivalinnan aatteen mukainen opetusmuoto?

Eikö tilanne nyt näytä tyystin toiselta, kuin tuossa ensimmäisessä kommentissasi? Etkö itsekin jo myönnä, että kyse on nyt nimenomaan ruotsinkylvyistä - tai kuten Satakunnan kansa totesi "rannikon lasten etuoikeus kasvaa kaksikielisiksi on nyt piirun verran laajenemassa kohti sisämaata".

Moitit edelleen meitä, jotka suhtaudumme nihkeästi tähän suomenkielisen koululaitoksen resurssien siirtoon ruotsinkylpyihin. Alussa käytit itsekin väärää terminologiaa puhumalla muiden kielten kylvyistä. Sitten osasit valistaa meitäkin, ettei kylpy sanaa tule käyttää kuin "kotimaisten kielten" kohdalla ja alueilla, joilla näitä kieliä käytetään - kuitenkin nkäytännössä kylvyt ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ruotsia ja nyt siis on tarkoitus mennä alueille, jossa ruotsia ei edes kuule.

Olet nähnyt, että suomenkieliset vanhemmat haluaisivat muita kielikylpyjä (pääkaupunkiseudun yksityisessä päiväkotitarjonnassa muut kielet voittavat ruotsin 37-1). Onko tällä mitään merkitystä?

Onko nyt hallitusohjelmaan kirjatussa ja syksyllä neuvoteltavassa kylvetyksessä kyse todella niiden perheiden toiveesta, joiden lapset käyvät suomenkielistä koulua? Kenen kielitarpeista on kyse?

[TMK]

Kielikylpyvouhotus loukkaa kansalaisten tasavertaisuutta, yksikielisen Suomen tarpeista ja eduista ei välitetä, savolaisille ja kainuulaisille ja karjalalaisille kuuluu vain maksajan osa, kuten aikoinaan, kun oltiin osa Ruotsin kuningaskuntaa.

Jos ylimääräistä rahaa riittää jaettavaksi kielikylpykouluille, suhteessa yhtä paljon rahaa on jaettava myös suomenkielisten koulujen tarpeisiin! Se on välttämätöntä, jotta kansalaisten tasavertaisuus toteutuisi.

Lukematta myöhempiä kommentteja halusin vain näin sudeettisavolaisena sanoa olevani Hansan kanssa juuri tästä samaa mieltä. Jos kerran ruotsin kielikylpyjä tulee "kaksikielisille alueille" valtion varoilla, niin saman verran rahaa on löydyttävä myös yksikielisille alueille. Muuten jo ennestään köyhemmät alueet köyhtyvät edelleen. (Täytyy muistaa, että Karjalassakin oli rikkauksia ja elinkeinoelämää, ne vain menetettiin naapurille.)

[TK]

Näistä Stubbin hallituksen ruotsin kielikylpysuunnitelmista puuttuu kokonaan suomenkielisten näkökulma. Suomenkielisten tarpeet on kokonaan sivuutettu. Suomenkielisiä ei ole edes kuultu.

Suomenkieliset olisivat varmasti halukkaita laittamaan lapsensa esim. englannin, venäjän, saksan tai ranskan kielikylpykouluun. Ajatella, millainen valtti se olisi työmarkkinoilla, jos olisi "toiminnallisesti kaksikielinen" (kuten kielikylpytermi kuuluu) yhdistelmillä suomi + englanti, suomi + venäjä, suomi + saksa tai suomi + ranska. Monet ovat EU:n työmarkkinoilla avautuisivat ja maailma olisi avoinna valloitettavaksi.

Stubbin ja rkp:n suunnitelmien mukaan ruotsin kielikylvyillä tuotetaan vain surujen palvelijoita, surukielisten palvelujen työmuurahaisia. Ruotsin kielikylvyt ovat kuin märkä rätti heitettäisiin suomenkielisten kasvoille.

Jos valtion rahoilla ylläpidetään ruotsinkielisiä kylpyjä, niin valtion rahoilla on ylläpidettävä myös muunkielisiä kylpyjä - kaikkialla Manner-Suomen alueella.

[TMK]

Näistä Stubbin hallituksen ruotsin kielikylpysuunnitelmista puuttuu kokonaan suomenkielisten näkökulma. Suomenkielisten tarpeet on kokonaan sivuutettu. Suomenkielisiä ei ole edes kuultu.

Suomenkieliset olisivat varmasti halukkaita laittamaan lapsensa esim. englannin, venäjän, saksan tai ranskan kielikylpykouluun. Ajatella, millainen valtti se olisi työmarkkinoilla, jos olisi "toiminnallisesti kaksikielinen" (kuten kielikylpytermi kuuluu) yhdistelmillä suomi + englanti, suomi + venäjä, suomi + saksa tai suomi + ranska. Monet ovat EU:n työmarkkinoilla avautuisivat ja maailma olisi avoinna valloitettavaksi.

Stubbin ja rkp:n suunnitelmien mukaan ruotsin kielikylvyillä tuotetaan vain surujen palvelijoita, surukielisten palvelujen työmuurahaisia. Ruotsin kielikylvyt ovat kuin märkä rätti heitettäisiin suomenkielisten kasvoille.

Jos valtion rahoilla ylläpidetään ruotsinkielisiä kylpyjä, niin valtion rahoilla on ylläpidettävä myös muunkielisiä kylpyjä - kaikkialla Manner-Suomen alueella.

Aivan, sanoit sen huomattavasti paremmin, kuin minä olisin osannut. Näissä pohdinnoissa ei ole kysytty, mitä hyötyä suomenkielisille olisi "toiminnallisesta" ruotsin kielestä. Tuskin kaikki lähtevät Tukholmaan suurlähettilääksi tai Ruotsiin kirjeenvaihtajaksi. Ilmeisesti suomenkielisistä halutaan kielikylvyillä kouluttaa hoitajia ruotsinkielisille.

[Hannu Jussi]

"Ilmeisesti suomenkielisistä halutaan kielikylvyillä kouluttaa hoitajia ruotsinkielisille."

Tämä on julmaa peliä ihmishengillä; sieluilla.

Mutta juuri näin sanoi sivuutettu opetusministeri Jukka Gustafsson silloin puhuessaan 2000 koulutuspaikan alasajosta... "menköön hoitoalalle"....

Oma Suomen kieli ja minuutemme halutaan syrjäyttää ei ruotsalaiseksi, vaan suomenruotsalaiseksi. Suomenruotsalaiset ovat muuten myös Ruotsissa vaatineet erityisasemaa ja kohtelua. Puhuvathan he aivan eri kieltä.

[Hannu Jussi]

On ollut puhetta siitä, että eduskunta, hallitus ja virkamiehet on lahjottu.
Eivätkö hölmöt ole tulleet ajatelleeksi, että jos rahaa tarvitsevat, niin kyllähän heille 4,5 miljoonan suomalaisen avulla saisi jonkun kokoisen kolehdin kokoon.

Senhän voisi ottaa vaikka verotuksella, vähän niin kuin se sen yhden vekkulin keksimä Yle-vero.

[NRR]

Poliitikot, erityisesti puoluejohdot ovat vain "poliittisten realiteettien" sitomia

Puoluejohdon tai sinne tahtovien on vakuuteltava pakkoruotsimyönteisyyttään osana kamppanjaa, joka takaa hyvät välit RKP:n verkostoihin ja rahoittajiin ja takaa sen, ettei tule leimatuksi "moukkatankeroksi" tai "ruotsinsyöjäksi"? Rivipoliitikot vielä saavat kritisoida pakkoruotsia. Nouseminen puoluehierarkiassa pakottaa etsimään syviä ja muitakin sitovia merkityksiä satunnaisille kohtaamisille skandinaavisen kulttuurin kanssa.

Olen ajatellut, että oleellisimpa pakon ylläpitäjinä ovat samat tahot, jotka loivat pakkoruotsin - siis tahot, jotka olivat keskeisiä peruskoulun pakkoruotsin synnylle ja synnyttivät virkapakkoruotsin.

Peruskoulun pakkoruotsin synnystä on kerottu näin: ”--- koulunuudistus toi esiin --- painostusryhmiä. --- kielikiistan takana oli Ruotsalainen kansanpuolue (RKP) --- kiistaa käytiin kiivaimmin eduskunnassa ja tiedotusvälineissä. Painavimmat ryhmät olivat eräät elinkeinoelämän keskusjärjestöt Keskuskauppakamarin johdolla. --- alkuperäisten ideoiden mukainen peruskoulu jäi toteutumatta --- [ohitettiin] kouluviranomaisten, opettajajärjestöjen ja koulunuudistustoimikunnan enemmistön näkemys siitä, että vain englannin kieli olisi pakollinen kieli. --- " (Pirin väitöskirja: Suomen kieliohjelmapolitiikka 2001, JY s. 52) Siis 1960-luvulla poliitikot siirtyivät hetkessä pakollisen englannin kannatuksesta pakollisen ruotsin kannatukseen. Samaan aikaan syntyi laaja (poliittinen) virkamiesluokka, jonka piiristä näyttää nousseen niin pakkoruotsituksen "tieteellisen" tuen pesäpaikat (ÅA, Vaasan yliopiston Kielikylvyn ja monikielisyyden keskus, Jyväskylän yliopiston SOLKI eli Soveltavan kieltentutkimuksen keskus) kuin tutkinnonuudistukseen ujutetun pakollisen virkamiesruotsin laatijat. Kyse on rakennelmasta, jota on sitten vahvistettu vuodesta toiseen resursseilla, liturgialla, keskinäisellä tuella ja erilaisin kielipoliittisin palkinnoin. Tämä rakennelma ylläpitää ja resurssoi itseään pakkoruotsitivolin ympärillä. Monen vaikutusvaltaisen ihmisen elämäntyö on kiinni tässä tivolissa.

[NRR]

Toistan itseäni kopioimalla tähän pätkän edellisestä viestistä

--- Kyse on rakennelmasta, jota on sitten vahvistettu vuodesta toiseen resursseilla, liturgialla, keskinäisellä tuella ja erilaisin kielipoliittisin palkinnoin. Tämä rakennelma ylläpitää ja resurssoi itseään pakkoruotsitivolin ympärillä. Monen vaikutusvaltaisen ihmisen elämäntyö on kiinni tässä tivolissa.

Tämän rakennelman vahvistaminen on ollut keskeistä nykyisellä hallituskaudella. Stubbin hallitus jatkaa Kataisen hallituksen hallitusohjelman toteuttamista - uusi miniohjelma vain täydentää ja tarkentaa sitä. Kataisen hallitusohjelman kielipoliittisena osiona on (aluksi täälläkin huvittuneisuutta vanhoillisuudellaan herättänyt) Ahtisaaripaperi, jonka Folktinget tilasi vuotta ennen edellisiä vaaleja hallitusohjelmaa varten. Tässä paperin vaatimukset:
- ministeri pitämään huolta molemmista kansalliskielistä
- oikeusasiamiehen kansliaan kieliasiamies
- kieliasioista vastaava jokaiselle kaksikieliselle virastolle
- korkeampaa projektitukea kielikylvyille ja kielisuihkuille
- pakollisen ruotsinopetuksen ei-ruotsinkielisillä alettava viimeistään 6. luokalla
- hoitoalalla erityistarkkailu kieliasioissa
- maahanmuuttajien kotouttaminen ruotsiksi kaksikielisillä alueilla
- riittävästi resursseja svenska Ylelle
- ylioppilaskirjoituksissa kirjoitettava kaksi vierasta kieltä äidinkielen lisäksi
Vain viimeinen kohta näistä lienee enää saavuttamatta, mutta Krista Kiuru ehtii kyllä vielä...

Nykyiseen miniohjelmaan kirjattu lisätuki kielikylvyille on siis kohdan neljä lisäpainotusta.

Koko tämä paperi on pelkästään tuon alussa kuvaamani rakennelman vahvistamista. Yhä useammat virkamiehet hallinnossa ja myös toteuttavalla tasolla sekä valitaan työhönsä että saavat palkkansa edellytyksenä pakkoruotsirakennelman uusintaminen: juristeja, toimittajia, opettajia, ...

Mitä mittavampi tämä verkosto on, sitä vaikeampi sitä on purkaa, sitä useamman ihmisen elämäntyö, talous, identiteetti ja onnistumisen tunne ovat kiinni tämän rakennelman jatkamisessa ja sen julkisesti nauttimassa arvostuksessa.

[TK]

Mikään ei ole ikuista. Kaikki keinotekoiset rakennelmat sortuvat omaan mahdottomuuteensa ennemmin tai myöhemmin. Näin tulee käymään sairaan hullulle pakkoruotsi-järjestelmällekin. Historia ei armahda.

Poliitikkojen lammasmaisuutta täytyy ihmetellä. Mikä saa ylätason poliitikot ja virkamiehet käyttäytymään pakkoruotsi-asiassa kuin lampaat? Ihan kuin päättävät ihmiset olisivat hypnoosissa ja he tekevät, mitä käsketään tekemään. Jotakin hyvin omituista tässä rakennelmassa on.

[NRR]

Voidaanko tätä vääristynyttä "kielitivolia" purkaa tai kääntää se todellisiin asioihin? Onko rakennelmassa ja ennen kaikkea sen liepeillä pilvin pimein ihmisiä, jotka vain odottavat, että saisivat luvan toimia todellisen kielitilanteen ja ihmisten todellisten kielitarpeiden mukaan? Uskon näin.

Onko mahdollista, että saataisiin läpi esim. seuraavia muutoksia:
- suomen pääkieliasema tunnustettaisiin
- saamen kieli nostettaisiin kansalliskieleksi suomen ja ruotsin rinnalle
- monikielisyys (perheessä kaksi tai useampia kieliä, joista välttämättä mikään ei ole jokin maan kansalliskielistä) tunnustettaisiin pysyväksi haasteeksi ja voimavaraksi (tukea suomenopinnoille ja tukea kotikielten opinnoille sekä tukea kohtaamisille virkamiesten kanssa ja inhimillisesti merkittävissä tilanteissa kuten lapsen tai vanhuksen sairaus, terapiapalvelut...)
- moninaiset kielelliset todellisuudet ja ongelmat sekä näiden vaikutus etenemiseen opinnoissa ja selviämiseen yhteiskunnassa tulisi niin ikään huomioiduiksi erilaisissa suunnitelmissa koulutuksen, hallinnon ja palveluiden piirissä
...

Näin "kielitivoli" saataisiin lähemmäs todellisuutta. Vai saataisiinko?

[TK]

Ei kannata hajottaa asioita liian monen tavoitteen alle. Tärkein tavoite on suomen pääkielen aseman tunnustaminen. Tämä tavoite on pidettävä esillä joka paikassa. Sillä on suuri vaikutus kielipolitiikkaan ja kouluihin: kaikkien koululaisten on opeteltava maan pääkieltä - suomea.

Kun pääkielen asema on tunnustettu, niin vähemmistökieletkin asettuvat helpommin yhteiseen kuvaan ja saavat arvostusta osakseen.

[NRR]

Ehkä hetkeksi poiketaan vapaan kielivalinnan toiminnasta (joka sisältää pelkästään kielivalintojen vapauttamisen) ja keskustellaan siitä, miten hallintoon ja tutkimukseen rakennettu vääristynyt "kielitivoli" saadaan purettua tai päivitettyä IRL todellisuuteen.

Näen, että tuo tapa lähteä suomen pääkieliasemasta, on yksi vaihtoehto.

Itse suosin toista ääripäätä: sovitaan pakkoruotsin vapautuksesta niille, joilla on todistus oppimisvaikeudesta tai monikielisestä kodista ilman ruotsia - muutamassa vuodessa koko rakennelma sulaisi pois tavisten vanhempien hermostuessa yhä lisääntyviin vapautuksiin.

Oletan, että molemmat vaihtoehdot ovat mahdottomia juuri siksi, ettei vääristynyt "kielitivoli" halua sulaa pois vaan taistelee vastaan ja lujittaa ideologista pohjaansa toistelemalla vanhoja sloganeita, sitouttamalla poliitikkoja entistä tiukemmin.

Mutta monikielisyyskeskustelu ja saamen kielen aseman nostaminen käyttävät samaa retoriikkaa kuin pakkoruotsiverkosto - ja jopa todellisuudessa merkittävässä asiassa. Toivon, että tätäkin tietä vahvistettaisiin ja annettaisiin näin "kielitivolin" ihmisille mahdollisuus päivittää maailmankuvansa ja ryhtyä itse uudistamaan tivoliaan, sillä sen purkaminen näyttää aika vaikealta.