Kielikylpykoulutusta laajennetaan koko Suomen alueelle

[NRR]

Surut ovat kovia keksimään uusia ilmaisuja 95% - 5%:n "kaksikielisyydelle". "Elävä kaksikielisyys" ei taidakaan olle kovin elävää, kun se tarvitsee tuekseen "toiminnallisen kaksikielisyyden", jota aletaan kehittelemään kielikylpyjen avulla. Mikähän mahtaa olla seuraava "kaksikielisyyden" muoto.

Niin, kyllä tässä imagotasolla tehdään töitä - ja ohitetaan realiteetit. Nimenomaan kielipolitiikan sanasto on Orwellin Totuuden ministeriöstä. Ei ihme, että pakkoruotsin kriitikkojen kärsivällisyys on koetuksella.

Kun vaan vihdoin voitaisiin puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Kun voitaisiin kutsua ruotsin kielikylpyä ruotsin kielikylvyksi ja englannin kielikylpyä englannin kielikylvyksi eikä ensimmäinen näistä olisi "kielikylpy" ja toinen "opetusta vieraalla kielellä".

Kunpa joku teksi opinnäytteensä kielipolitiikassa keskeisten käsitteiden ja paradigmojen luomisesta Suomen kielikoulutuksessa ja kielipolitiikassa sellaisissa leipomoissa kuin esimerkiksi
- Opetusministeriö
- Oikeusministeriö ja erityisesti sen "Demokratia- kieli- ja perusoikeusasioiden yksikkö"
- Åbo Akademi
- Jyväskylän "Soveltavan kielentutkimuksen keskus"
- Vaasan yliopiston Pohjoismaisten kielten yksikön "Kielikylvyn ja monikielisyyden keskus"
...

Se valtavan tärkeä ja monitahoinen todellisuus, joka tämän hämäräkielen ja hämärämielen valtaamassa kielikeskustelussa jää koko ajan syrjään - koska sille ei ole edes jätetty sanastoa kuten kaksikielisyys, kielikylpy, kielitarve - on suomenkielisten valtaosan yksikielisyys ja omat kielitarpeet, erityisesti suuremmissa kaupungeissa kasvava aito monikielisyys, perheiden erilaiset kaksikielisyydet, ihmisten todella moninaiset ja eri taustoissa eri tavoin vaikuttavat kielen oppimisen ja käytön ongelmat sekä EU:n ja maailman tason yhdentyminen, maailmankylän kielitodellisuus.

[Jan-Erik Andelin]

[Kielikylvyssä] kyse on nimenomaan panostuksesta pakkoruotsiin

Imagotasoista puheen ollen... et sitten koskaan selittänyt miksi mielestäsi panostus vapaaehtoisuuteen vahvistaa "pakkoruotsiverkostoa" tai pakollisuutta yleensä. Koko Stubb-Haglund-hankehan on täysin nollattavissa, jos yksikään vanhempi ei lähetä lapsiaan tällaisiin opetusviritelmiin. Missä tämä pakko tulee kuvaan?

Pitääkö ymmärtää asiaa niin, että pelkäät kielikylvyn toimivan eräänlaisena siedätyshoitona niin, että pakkoruotsi ei sitten 7. luokalla ja murkkuiässä tunnu enää pakolta? Ja, että tämä vääristää lapsen näkemystä siitä, että ruotsalaisuus ja Ruotsi ovat oikeasti vaarallisia asioita, joihin on hyvä pitää etäisyyttä? Pakkoelämyksen ja inhorefleksin epääminen nuorelta. Vai oliko sinulla joku vähemmän fennomaaninen lähtökohta ajatuksillesi?

En tainnut ymmärtää miksi argumentoit tuolla tavalla.

[NRR]

Pitääkö ymmärtää asiaa niin, että pelkäät kielikylvyn toimivan eräänlaisena siedätyshoitona niin, että pakkoruotsi ei sitten 7. luokalla ja murkkuiässä tunnu enää pakolta? Ja, että tämä vääristää lapsen näkemystä siitä, että ruotsalaisuus ja Ruotsi ovat oikeasti vaarallisia asioita, joihin on hyvä pitää etäisyyttä? Pakkoelämyksen ja inhorefleksin epääminen nuorelta.

Ikkunat on pesty ja nyt saan nauraa, kiitos. Ihan hervotonta tekstiä.

Käsitteiden hämärtäminen toimii kyllä turruttajana - koko kielikoulutus on meillä vailla aitoa puhetta, koska pakkoruotsipuhe (jota on edellä kuvattu) tekee mahdottomaksi käydä keskustelua oikeista asioista.

Nyt siis varoja siirretään ruotsinkylpyihin suomenkielisille, jotka mieluiten ottaisivat kansainvälisiä kylpyjä, joita meillä ei saa edes kutsua kielikylvyiksi - tätä ei pitäisi hyväksyä.

Tietysti, jos kyseessä olisi kylvyt suru-kaksikielisten perheiden lapsille, täytyisi miettiä inhimillisyysaspektia - ehkä panostus heidän vahvaan kaksikielisyytensä olisi riittävä peruste tälle panostukselle. Mutta nythän emme tiedä, mihin resurssit kohdentuvat ja montako kylpyluokkaa edes 5-10 miljoonalla saa ja tarkoittaako tämä, että noita luokkia on tuettava vastaavasti myös jatkossa...

Koko Stubb-Haglund-hankehan on täysin nollattavissa, jos yksikään vanhempi ei lähetä lapsiaan tällaisiin opetusviritelmiin.

Aina kun tarjoutuu mahdollisuus saada lapselle koulutusväylä, joka tarjoaa valikoidun toveriaineksen ja lisäresursseja, vanhempia löytyy.

Muutaman vuoden takainen väitöskirja ”School and choice: An ethnography of a primary school” (Koulu ja valinnan mahdollisuus: Etnografia kaksikielisellä peruskoulun ala-asteella - käsittelee siis englanninkylpijöitä) jäljitti, miten mm. kansallisuuteen, etnisyyteen, sosiaaliseen luokkaan ja sukupuoleen liitetyt erot hakivat ja muuttivat merkitystä, ja miten niitä tuotettiin koulun käytänteissä: --- Opettajat puhuivat päätöksestä erikoistua kaksikielisiin luokkiin keinona varmistaa koulun tulevaisuus. --- Opettajat omaksuivat eri kulttuureita arvostavan aseman pitäytyen kuitenkin näkemyksessä suomalaisuudesta yhteisyyttä luovana rakennelmana koulussa. Etniseen enemmistöön kuuluvat opettajat ja vanhemmat idealisoivat kaksikielisten luokkien omaksuvan neutraalin, puolueettoman position suhteessa erilaisuuteen. Kouluvalinnan suhde esimerkiksi luokkajakoihin oli aihe, jonka he mielellään ohittivat. --- Vanhempien kouluvalintaan liittyvät toiveet kytkeytyivät ajatukseen varmistaa lastensa tulevaisuus. He liittivät sen osaltaan englannin kielen suomiin mahdollisuuksiin, mutta myös eroihin eri koulujen sosiaalisten ympäristöjen välillä. Vanhempien puheesta tutkija löytää ideaalit avoimuudesta ja kosmopoliittisesta orientaatiosta. Tapa, jolla opettajat puhuttelivat oppilaita oppitunneilla tuo tutkijan mukaan esiin, että he odottivat oppilailta vastuullisuutta ja uutteruutta. Kaksikieliset oppilaat myös omaksuivat heille tarjolla olevan hyvän, kyvykkään oppilaan subjektiposition. Se mahdollisti heille suosiollisen aseman koulussa, mutta samalla osallistumiseen kaksikielisellä luokalla kohdistui paine menestyä opinnoissa.

Ruotsinkielisessä kylvyssä on paljon samaa kuin englanninkylvyssä nimenomaan vanhempien odotusten ja myös oppilaan minäkuvan rakentumisen suhteen. Samalla tavisluokissa ns. "heikon oppilaan" kuva vahvistuu. Tämä on siis yleinen ongelma kielikylvyissä.

Tästä taisimme jo puhua.

[Hansa]

Mitä luulet Andelin, jaetaanko noista kielikylpyrahoista suomi-englanti -kielikylpyihin? Vai todetaanko vain, että Suomen kaksikielisyyden takia rahat on tarkoitettu ruotsi-kylvetykseen (ja minimaalisessa määrin suomi tai saame-kylvetykseen)?

Stubb julisti linjapuheessaan, että jokainen meistä haluaa valita oman elämämme päämäärät ilman muiden puuttumista ja jokaisella suomalaisella on oltava mahdollisuus tavoitella oman elämänsä parasta, etenkin koulutuksessa ja kaikilla on oltava mahdollisuus toteuttaa vapauttaan itsensä ja koko yhteiskunnan hyväksi.

Pahoin pelkään, että umpisuomenkielisen kansan omille valinnoille ei tukea riitä. Meille tarjotaan vain pakkoa ja keppiä ja velvollisuutta kustantaa muiden vapaus ja oikeudet.

[Jan-Erik Andelin]

Aina kun tarjoutuu mahdollisuus saada lapselle koulutusväylä, joka tarjoaa valikoidun toveriaineksen ja lisäresursseja, vanhempia löytyy.

Etkö sitten koe samaa "valikoitumista" ihan normikoulun esim. valinnaisessa ranskanryhmässä?

Toki olet oikeassa siinä, että paikkakunnan yrittäjä- ja uravanhemmat häärivät keskimääräistä enemmän kielikylpyjen ympärillä. Tämä toisaalta myös sen takia, että toimintaa aikaisemmin käytännössä jouduttiin pyörittämään tukiyhdistysten varassa. Toisaalta on epäoikeudenmukaista sanoa, että kielikylvyissä käyvät vain "parempien perheiden" lapset. Siellä käyvät myös ihan tavisperheiden lapset, joilla on kaksikielinen koti, mutta joissa perhe ei ole halunnut lähettää lasta täysin ruotsinkieliseen kouluun, vaan tällaiseen hybridikouluun, jossa huomioidaan suomi vahvempana identiteettinä.

En tiedä oletko koskaan käynyt kielikylpykoulussa. Ellei, niin menisit.

[TMK]

[Kielikylvyssä] kyse on nimenomaan panostuksesta pakkoruotsiin

Imagotasoista puheen ollen... et sitten koskaan selittänyt miksi mielestäsi panostus vapaaehtoisuuteen vahvistaa "pakkoruotsiverkostoa" tai pakollisuutta yleensä. Koko Stubb-Haglund-hankehan on täysin nollattavissa, jos yksikään vanhempi ei lähetä lapsiaan tällaisiin opetusviritelmiin. Missä tämä pakko tulee kuvaan?

Onko kukaan edes kysynyt vanhemmilta/kunnilta, olisiko ruotsin kielikylpyihin kiinnostusta? Voisin nimittäin uskoa, että "koko Suomessa" sellaiseen on hyvin vähän halukkuutta. Jos on kiinnostusta laittaa lapsi kielikylpyyn, mutta ainoa mahdollisuus on ruotsi, niin onko se ruotsi sitten enää kovin "vapaaehtoista"? Näistä lapsistahan saataisiin tietysti sitten tekosyy ruotsinkielisten ylimitoitettuihin opiskelupaikkoihin, koska suomenkielisetkin kielikylvetetyt voisivat niihin hakea...

[NRR]

Aina kun tarjoutuu mahdollisuus saada lapselle koulutusväylä, joka tarjoaa valikoidun toveriaineksen ja lisäresursseja, vanhempia löytyy.

Etkö sitten koe samaa "valikoitumista" ihan normikoulun esim. valinnaisessa ranskanryhmässä?

Ainoastaan, jos luokat perustetaan siten, että ranskanlukijat muodostavat oman luokkansa (jolloin rinnakkaisluokat muodostuvat vähemmän kielellisesti suuntautuneista ja kenties niissä oppilaat omaavat enemmän oppimisvaikeuksia) ja näillä ranskanlukijoilla on jotain muutakin erilaista kuin muissa luokissa (esim. matkoja) ja lisäksi huomattavasti paremmat jatkomahdollisuudet.

Jos on kiinnostusta laittaa lapsi kielikylpyyn, mutta ainoa mahdollisuus on ruotsi, niin onko se ruotsi sitten enää kovin "vapaaehtoista"?

Niin, jos siis tehdään kielikylpyjä - jotka paitsi maksavat rahaa myös aiheuttavat ongelmia muille oppilaille - panostuksesta olisi ainakin saatava irti se laaja kielivaranto ja mahdollisuudet lukea eri kieliä, joita on toivottu yhteisön ja perheiden taholta.

Näistä lapsistahan saataisiin tietysti sitten tekosyy ruotsinkielisten ylimitoitettuihin opiskelupaikkoihin, koska suomenkielisetkin kielikylvetetyt voisivat niihin hakea...

Jo pakkoruotsia käytetään tähän. Toki ne perheet, jotka panostavat ruotsiin silmissään lapsen helpompi tie jatko-opintoihin, ovat myös niitä, jotka pitävät ruotsinkielisen opetuksen puolta - ja myös ruotsivaatimusten puolta.

En tiedä oletko koskaan käynyt kielikylpykoulussa. Ellei, niin menisit.

Olen aiemmin opettanut koulussa, jossa on kielikylpyluokka (ruotsi) alakoulusta yläkouluun.
Mutta tarkoitit ehkä jotain muuta. Mitä meidän kannattaisi mielestäsi nähdä?

[Jan-Erik Andelin]

Ehkäpä kokonaisen kielikylpykoulun näkeminen antaisi kuvan siitä mitä kielikylpy on ja mitä se ei ole.

http://www.sipoo.fi/fi/palvelut/koulutu ... tien_koulu

[NRR]

Ehkäpä kokonaisen kielikylpykoulun näkeminen antaisi kuvan siitä mitä kielikylpy on ja mitä se ei ole.

http://www.sipoo.fi/fi/palvelut/koulutu ... tien_koulu

Missä on varaa yksisarjaiseen alakouluun! Siis jokaista luokka-astetta on vain yksi luokka. Tuollaisia kouluja ei voi rakentaa missään siellä, missä itse olen työskennellyt - ja olen sentään nähnyt tosi paljon.

Olen varma, että siellä tehdään hyvää työtä.

---

Kävin Sipoon koulut läpi, kaikki seitsemän ruotsinkielistä alakoulua ovat tämän Leppätien koulun kokoisia tai sitä pienempiä. Jopa uusia kouluja. Enpä ole tajunnutkaan, miten erilainen koulumaailma on Sipoossa.

[Jan-Erik Andelin]

Onko kukaan edes kysynyt vanhemmilta/kunnilta, olisiko ruotsin kielikylpyihin kiinnostusta? Voisin nimittäin uskoa, että "koko Suomessa" sellaiseen on hyvin vähän halukkuutta.

Seuratessaan tilannetta silloinen kielikylpyjen projektiasiamies Hertzberg sanoi, että kysyntä ylitti tarjonnan ainakin suurissa kaupungeissa kuten Helsinki, Turku, Vaasa ja Porvoo. Eli opetuspaikkoja jonotetaan ja arvotaan jne. hakijoiden kesken. Kai se mielenkiinto sitten hiipuu sitä mukaa missä sen määritelmän mukaan kuuluukin hiipua, eli alueilla missä kieltä ei julkisessa elämässä kuule.

[TMK]

Ainoastaan, jos luokat perustetaan siten, että ranskanlukijat muodostavat oman luokkansa (jolloin rinnakkaisluokat muodostuvat vähemmän kielellisesti suuntautuneista ja kenties niissä oppilaat omaavat enemmän oppimisvaikeuksia) ja näillä ranskanlukijoilla on jotain muutakin erilaista kuin muissa luokissa (esim. matkoja) ja lisäksi huomattavasti paremmat jatkomahdollisuudet.

Kävin itse vielä osittain luokallista lukiota. Ekan luokan kävin "kielipuolella", jossa oli lyhyttä matikkaa ja kolmatta kieltä lukevat, ja toisen ja kolmannen luokan pitkän matikan lukijoiden puolella (muistaakseni koska luin pitempää saksaa... vai lyhyttä ranskaa, jomminkummin). Huomattavasti rauhallisempaa oli enimmäkseen poikien seurassa pitkän matikan luokassa. Yläasteella oli käytössä isommat A-ryhmät ja pienemmät B-ryhmät kielissä ja matikassa, mutta niistä piti kai luopua, harmi. Mielestäni ei ole ollenkaan huono asia, jos hyvilläkin oppijoilla on mahdollisuus omatahtiseen opetukseen ja rauhalliseen ympäristöön. Silloin 30 oppilaan luokassa on vähemmän hälinää kuin 20 oppilaan "sekaryhmässä" (niissä B-ryhmissä oli kai n. 15), kun kaikki ovat kiinnostuneita opetuksesta.

[NRR]

Onko kukaan edes kysynyt vanhemmilta/kunnilta, olisiko ruotsin kielikylpyihin kiinnostusta? Voisin nimittäin uskoa, että "koko Suomessa" sellaiseen on hyvin vähän halukkuutta.

Seuratessaan tilannetta silloinen kielikylpyjen projektiasiamies Hertzberg sanoi, että kysyntä ylitti tarjonnan ainakin suurissa kaupungeissa kuten Helsinki, Turku, Vaasa ja Porvoo. Eli opetuspaikkoja jonotetaan ja arvotaan jne. hakijoiden kesken. Kai se mielenkiinto sitten hiipuu sitä mukaa missä sen määritelmän mukaan kuuluukin hiipua, eli alueilla missä kieltä ei julkisessa elämässä kuule.

Luulen, että TMK tarkoitti myös, että onko ruotsinkylpyihin halukkuutta huomattavasti enemmän kuin esim. englanninkylpyihin tai ylipäätään kansainvälisiin kylpyihin. Tätä kartoitusta odotellaan.

Selvää on, että halukkuutta näille kielipoluille on, sillä nehän ovat oikeastaan vaativampaa erityisopetusta koulumyönteisten ja kunnianhimoisten perheiden lapsille.

--- Yläasteella oli käytössä isommat A-ryhmät ja pienemmät B-ryhmät kielissä ja matikassa, mutta niistä piti kai luopua, harmi. Mielestäni ei ole ollenkaan huono asia, jos hyvilläkin oppijoilla on mahdollisuus omatahtiseen opetukseen ja rauhalliseen ympäristöön. Silloin 30 oppilaan luokassa on vähemmän hälinää kuin 20 oppilaan "sekaryhmässä" (niissä B-ryhmissä oli kai n. 15), kun kaikki ovat kiinnostuneita opetuksesta.

Nykyisin luokat eivät ole enää yleensä 30 oppilaan luokkia. Monissa kouluissa kielissä ja matikassa on onnistuttu pudottamaan ryhmät jopa alle 20. Silloin käytetään luokkien jakamista, jolloin A- ja B-luokista syntyvät ryhmät aa, ab ja bb. Tästä hyötyvät kaikki.

[TMK]

Onko kukaan edes kysynyt vanhemmilta/kunnilta, olisiko ruotsin kielikylpyihin kiinnostusta? Voisin nimittäin uskoa, että "koko Suomessa" sellaiseen on hyvin vähän halukkuutta.

Seuratessaan tilannetta silloinen kielikylpyjen projektiasiamies Hertzberg sanoi, että kysyntä ylitti tarjonnan ainakin suurissa kaupungeissa kuten Helsinki, Turku, Vaasa ja Porvoo. Eli opetuspaikkoja jonotetaan ja arvotaan jne. hakijoiden kesken. Kai se mielenkiinto sitten hiipuu sitä mukaa missä sen määritelmän mukaan kuuluukin hiipua, eli alueilla missä kieltä ei julkisessa elämässä kuule.

Niin, rannikkoseutu ei edelleenkään ole koko Suomi. Pitäisikin kysyä, onko Jyväskylässä, Lappeenrannassa, Kuopiossa, Joensuussa, Oulussa ja Rovaniemellä kiinnostusta ruotsin kielikylpyyn, vai mahdollisesti jonkin toisen kielen kylpyyn. Vai olisiko ylimääräiset rahat parempi käyttää vaikkapa A2-kielen tarjoamiseen kunnissa, joissa sitä ei ole?

[NRR]

--- ylimääräiset rahat ---

Koulutuksessa ei vain ole ylimääräisiä rahoja niin kauan kuin on uhkana, että pari päivää sairastaville opettajille ei hankita sijaisia.

Onko kielikylpy todella se koulutuksen osa-alue, jolle lisärahoitusta on suunnattava? Mites se, että pakkoruotsin hinnalla päästäisiin pohtimaan laajempaa kielitarjontaa?

[TMK]

--- Yläasteella oli käytössä isommat A-ryhmät ja pienemmät B-ryhmät kielissä ja matikassa, mutta niistä piti kai luopua, harmi. Mielestäni ei ole ollenkaan huono asia, jos hyvilläkin oppijoilla on mahdollisuus omatahtiseen opetukseen ja rauhalliseen ympäristöön. Silloin 30 oppilaan luokassa on vähemmän hälinää kuin 20 oppilaan "sekaryhmässä" (niissä B-ryhmissä oli kai n. 15), kun kaikki ovat kiinnostuneita opetuksesta.

Nykyisin luokat eivät ole enää yleensä 30 oppilaan luokkia. Monissa kouluissa kielissä ja matikassa on onnistuttu pudottamaan ryhmät jopa alle 20. Silloin käytetään luokkien jakamista, jolloin A- ja B-luokista syntyvät ryhmät aa, ab ja bb. Tästä hyötyvät kaikki.

Yhtenä tai kahtena vuonna meillä olikin alle 20 oppilaan ryhmiä (kuusi luokkaa, kielissä kai kahdeksan ryhmää). Mutta jos sen jakaa kahteen A- ja neljään B-ryhmään, niin saadaan 2*30 + 4*15 vrt. 6*20 (jos oppilaita olisi 120). Minun pointti kuitenkin oli, että siinä selvästi isoimmassa ryhmässä, jossa kai oli kolmisenkymmentä oppilasta, oli huomattavasti rauhallisempaa kuin niissä pienemmissä edellisenä vuonna ja opiskeleminen oli mielekkäämpää.