ÅA:n suomalaisopiskelijan orastava pakkoruotsinmyönteisyys

[NRR]

Vasta 16-vuotias lohjalainen kirjoitti kymmenen laudaturia ylioppilaskirjoituksissa. Tämä yo kirjoitti lyhyestä venäjästä eximian, eli toiseksi parhaan arvosanan. Kielten laudaturit hän nappasi suomen lisäksi englannista, ruotsista, saksasta ja espanjasta. Onhan nykyäänkin mahdollisuus opiskella melkein mitä kieliä tahansa ( kts yo esimerkki) ja valita niistä itselle sopivimmat vaihtoehdot. Ei se ns pakkoruotsi ole kuin tekosyy jos ei ole halua opiskella tai ehkä riittävää kykyä siihen esim riittävään kielivalikoimaan jonka kokee itselleen tärkeäksi. Ei tämä maa laiskoja elätä!!

Tässä on kyse siitä että he haluavat omia itselleen lahjakkaat yksilöt ----

Niin. Tämäkin nuori kaveri seuloitui esimerkiksi, koska hän ilmoitti pyrkivänsä Åbo Akademihin lukemaa tietojenkäsittelytiedettä ja puhui kauniisti ruotsin osaamisen merkityksestä.

Abien historiasivustolla toisaalta kuvattiin Ruotsin vallan ajan ja autonomian alun suomalaisuutta näin:

Jokaisen elämässään eteenpäin pyrkivän etu oli --- tulla ”ruotsalaiseksi”. 1860-luvulle asti Suomi olikin selvästi ruotsalaistumassa.

Suomenruotsalaisuudessa näyttää säilyneen asenne, että "hyvä" ja "eteenpäin pyrkivä" tarkoittaa aina ruotsin kielen merkitystä korostavaa.

Kansallisuusliike ja suomen kielen pääkieliaseman tunnustaminen herättää edelleen katkeruutta noilla areenoilla, joilta poimin lainaukset yllä, eräs puki sen sanoiksi näin:

Ei Snellmankaan puhunut suomea, mutta kansallismielisyys oli silloin 1800-luvulla muotia ja tuontitavaraa. Fennoilu oli aikansa muoti, mutta nykyisin kansainvälisyys on päivän sana. Ruotsin kieli voisi jälleen olla Suomen ainoa virallinen kieli. Tulisi halvemmaksi kun puhuttaisiin eurooppalaista kieltä kaikki.

Siis suomen kielen merkitys ohitetaan antamalla ymmärtää, ettei se ole (indo?)eurooppalainen kieli. Suomen kielen asemaa vahvistanut ajatusmaailmakin oli vain hetkellistä, vierasta nationalismia. Omaa nationalismia ei olla huomaavinaan.

Samalla tarraudutaan tulkintaan Suomesta skandimaana:

meidän kulttuurinen ja taloudellinen viitealueemme koostuu 20 miljoonasta pohjoismaalaisesta jotka puhuvat skandinaavisia kieliä

Ei lainkaan tunnisteta, että suomenkieliset ja uussuomalaiset omaavat muitakin "viitealueita" ja erityisesti sukulaisuuden tunnetta toisaalle.

Jatkuva puhe fennoista ja ruotsivihasta näyttää niin ikään kumpuavan historiasta. Ikään kuin suomenruotsalaisilla olisi jatkuva trauma siitä, ettei 1800-luvun alun ilmapiiriä enää ole.

Pakkoruotsia puoltavat suomenkielisetkin usein määrittelevät itsensä uudelleen Nordenin/skandinaavisuuden kautta. Tämä ketju sai alkunsa erään Åbo Akademissa opiskelevan nuoren blogista. Hän oli vaihtanut pakkoruotsikriittisyytensä pakkoruotsimyönteisyyteen. Hän oli äkkiä tullut tietoiseksi pakkoruotsin historiallisista, kulttuurisista ja pohjoismaalaisista perusteista. Ja hän oli löytänyt itseltään skandijuuret: "Oma sukuni on saanut nimensä todennäköisesti (ainakin näin olen ymmärtänyt) tanskalaisista muurareista, jotka tulivat samoihin aikoihin Suomeen Olavinlinnaa muuraamaan."

[NRR]

Näin Anette Karlsson kuvasi suomalaista identiteettiä ja suomalaisten juuria 2012:

Minun lapsuudessani pohjoismaalaisuus näkyi peruskoulun opetuksessa laajasti. Tämä saattaa kylläkin johtua siitä että suoritin ruotsinkielisen peruskoulun. Olen kuullut, että nykypäivänä pohjoismaista kulttuuria, kieltä ja historiaa opetetaan vähemmän kuin ennen. Pohjoismainen identiteetti on häviämässä pikkuhiljaa yhteiskunnastamme. Se on pelottava ajatus, sillä pohjoismaalaisuus on osa suomalaisuutta. Ruotsinkieli linkittyy vahvasti pohjoismaalaisuuteen ja pohjoismaalaisen identiteetin vähenemisen vuoksi ruotsinkielen arvostuskin on vähentynyt.

Julkisuudessa puhutaan jatkuvasti Euroopasta, hyvässä ja pahassa. Mutta harvemmin näkyy artikkeleita Pohjoismaisesta yhteistyöstä tai Pohjoismaisista tavoitteista. Voiko tämä johtua siitä, että suomalaiset kokevat olevansa enemmän eurooppalaisia kuin pohjoismaalaisia. Ajatuksena sekin on mielenkiintoinen, sillä julkisuudessa on vahvasti ollut esillä keskustelua suomalaisten tuntemuksista EU:ta kohtaan ja EU:sta eroaminen on mainittu useaan otteeseen. Ehkä suomalaiset ovat tässä myllerryksessä ja uudistuksessa unohtaneet juurensa ---

Maarit Feldt-Rannan sanoin: ”Pohjoismaisuus on tapa hahmottaa yhteiskuntaa ja maailmaa.” Pohjoismainen identiteetti löytyy meistä kaikista, ehkä se on vain hetkellisesti unohtunut. Nyt olisikin aika nostaa Pohjoismaalaisuutemme vahvemmin esiin ja olla ylpeitä taustastamme riippumatta siitä miten meillä sujuu EUssa. Pohjoismaat ovat ainutlaatuisia, sillä missään muualla maailmassa ei ole samanlaista hyvinvointijärjestelmää kuin meillä täällä Pohjoismaissa.

http://anettekarlsson.fi/2012/09/12/poh ... -olemassa/

Tuntuu siltä, että ruotsinkielisessä koulutuksessa rakennetaan tietoisesti oppilaissa ja opiskelijoissa skandikieliin perustuvaa "pohjoismaista identiteettiä", mutta ei yhtenä eurooppalaisuuden virtana ja yhtena mahdollisena samaistumiskohteena vaan oleellisena perustana, juurina ja tulevaisuutena kaikkien suomalaisuudelle.

Työväenliikkeellä on ollut aivan erityinen suhde ns. pohjoismaiseen malliin:
"Kulttuuriantropologit puhuvat pyhistä symboleista. Pyhä symboli tiivistää sen, mikä ryhmälle on identiteetin ja maailmankuvan kannalta tärkeää. Kristitylle risti ja islamilaiselle puolikuu symboloivat keskeisiä arvoja ja olemassaolon perustaa. Pohjoismaisella mallilla on skandinaaviselle työväenliikkeelle tällainen pyhän symbolin merkitys. Malliin tiivistyy alkukertomus hyvän voitosta pahasta ja valon voitosta pimeydestä."
Pohjoismainen malli – työväenliikkeen pyhä symboli (Talous ja yhteiskunta 2/2012)

Jotain tästä asetemasta ovat omaksuneet myös nordistit niin muualla kuin erityisesti meillä, ja meillä asetelmaan on aivan erityisesti kiedottu vielä ruotsin kielen asema.

[Ajatuspaja]

"Kristinusko on tapa hahmottaa yhteiskuntaa ja maailmaa.” Kristillisprotestanttinen identiteetti löytyy meistä kaikista, ehkä se on vain hetkellisesti unohtunut. Nyt olisikin aika nostaa kristillisyys vahvemmin esiin ja olla ylpeitä taustastamme riippumatta siitä miten meillä sujuu monikulttuurisessa maailmassa. Kristinusko on ainutlaatuista, sillä missään muualla maailmassa ei ole samanlaista hyvinvointijärjestelmää kuin kristinuskoa tunnustavissa maissa."

Laitetaanpa hieman perspektiiviin tuota hehkutusta!

Ja kuorrutuksena: meillä on tästä kaikesta huolimatta uskonnonvapaus, ei ole pakko osallistua uskonnopetukseen koulussa,
ei puolustusvoimissa eikä missään muuallakaan.

Mutta nordismin opinnoista ei ole vakaumuksenvapautta! Eikö ole erikoista ?