Useimmat "Sanomat" vaisusti pakkoa myötäillen

[JV Lehtonen]

Nyt on kyse aktiivisesta manipuloinnista. Mistä isommissa "Sanomissa" tiedetään, että nyt on manipuloitava?

Jos nyt analysoidaan Suomen eliittiä, joka siis käyttää mediaa ohjeiden antamiseen meille alamaisille..
Suomen eliitissä ruotsinkielisten osuus on lähempänä 50 % kuin 5 %!
Sieltä se ohjeistus tulee. Mutta onko sillä lopulta vaikutusta kansalaisiin ?

Emmehän me suostu tähän alamaisen rooliin.. vaikka eliitti kuvittelee niin.

Miten moni yleensä lukee jotain pääkirjoituksia ? Mikä on niiden ohjaava vaikutus ?
Olisko kyse ennemminkin toimittajien lojaalisuuden osoituksesta lehtien omistajatahoille ja eliitille
kuin alamaisten tehokkaalle ohjeistamiselle ?

Asiaa voi verrata siihen, että kansanedustajat suuntasivat viestinsä kansalaisaloitteen käsittelyssä
ruotsinkielisille vähemmistölle, kansalaisaloitteen tekijöiden (ja välillisesti) kansan valtaenemmistön sijasta..

[NRR]

Suomen eliitissä ruotsinkielisten osuus on lähempänä 50 % kuin 5 %!
Sieltä se ohjeistus tulee. Mutta onko sillä lopulta vaikutusta kansalaisiin ?

Emmehän me suostu tähän alamaisen rooliin.. vaikka eliitti kuvittelee niin.

Miten moni yleensä lukee jotain pääkirjoituksia ? Mikä on niiden ohjaava vaikutus ?
Olisko kyse ennemminkin toimittajien lojaalisuuden osoituksesta lehtien omistajatahoille ja eliitille
kuin alamaisten tehokkaalle ohjeistamiselle ?

Asiaa voi verrata siihen, että kansanedustajat suuntasivat viestinsä kansalaisaloitteen käsittelyssä
ruotsinkielisille vähemmistölle, kansalaisaloitteen tekijöiden (ja välillisesti) kansan valtaenemmistön sijasta..

Totta. Mutta minun tulee kyllä tätä toimittajaa sääli.

Ajattele nyt näitä tekstejä.

2010: http://www.esaimaa.fi/Mielipide---P%C3% ... 9188014/66

Kokoomuksen puoluekokouksessa esitettiin hämmentävä episodi. Kokous hyväksyi pakkoruotsin vastaisen aloitteen, mutta puoluejohto mitätöi sen saman tien.

Tapahtuma oli uusi leimahdus pitkään jatkuneessa kielisodassa. Toisen kotimaisen kielen opiskelun pakollisuus peruskoulussa ja lukiossa haluttaisiin murtaa. Paine kasvaa varsinkin suomenkielisen kansan syvissä riveissä, mutta samansuuntaisia näkemyksiä kumpuaa ylemmiltä tasoiltakin. Viimeksi Elinkeinoelämän keskusliitto otti pari viikkoa sitten kantaa pakkoruotsia vastaan.

Poliittinen johto on perinteisillä linjoilla. Tuleva pääministeri Mari Kiviniemi ilmoitti, että keskusta on sitoutunut kaksikielisyyteen. Nähtäväksi jää, millaisia kantoja asiaan otetaan tulevassa vaalikamppailussa.

Pakkoruotsin puolustajat vetoavat historiaan, kulttuuriin ja kansalliseen sivistysperintöön. Vastapoolina on nykyisyys ja tulevaisuus. Kielien ja kansallisuuksien kirjo Suomessa lisääntyy. Ei aikaakaan, kun jonkin uuden vähemmistökielen puhujia on enemmän kuin suomenruotsalaisia.

Ratkaisuja olisi tehtävä ennen muuta nuorten edun mukaisesti. Kansainvälistyvässä maailmassa tarvitaan kansainvälisempää kielitaitoa. Opetuksen painotuksista käydään jatkuvaa kisaa. Onko ruotsin erityisasema perusteltu? Kaakkois-Suomessa olisi hyvä raivata tilaa esimerkiksi venäjän opiskelumahdollisuudelle.

Suomenruotsalaisten on saatava yhteiskunnan palveluja äidinkielellään. Senkin turvaisi paremmin se, että ruotsia opiskelisivat kiinnostuneet vapaaehtoisesti, eivätkä kaikki, useimmat vastahakoisesti.

2014: http://www.esaimaa.fi/Mielipide---P%C3% ... 8418845/66

Niin sanottu pakkoruotsi on politiikan pysyviä kiistakapuloita. Kansalaisaloite ruotsin muuttamiseksi valinnaisaineeksi on nyt eduskunnassa, mutta ei sekään johtane muutoksiin. ---

Kansalaismielipide on osin jakomielinen. Kolme neljästä vastaajasta kannatti ruotsin kouluopiskelun vapaaehtoisuutta, vaikka yli 60 prosenttia arvostaa suomenruotsalaisten ja heidän äidinkielensä merkitystä Suomen yhteiskunnalle ja kulttuurille. Enemmistön mielestä julkisia palveluja on saatava ruotsiksi. ---

Kliseehän myös ”pakkoruotsi” on. Peruskoulussa on muitakin pakollisia oppiaineita. Ruotsin ”pakko” on myös jo aika lievää; 85 prosenttia peruskoululaisista ottaa sen ohjelmaansa vasta 7. luokalla. Sen seurauksena useimmille jää hyvin vaillinainen osaaminen. Tämän tiedon pakkoruotsi-aktivistit osaavat hyödyntää.

Se, että kaikilla peruskoulun käyneillä on edes jonkinlainen kosketus toiseen kotimaiseen kieleen, on kuitenkin tärkeä suomalaisen identiteetin rakenneosa. Osa saa ruotsin alkeista lähtökohdan työelämässä hyödylliselle osaamiselle, vaikkapa julkisissa palvelutehtävissä. ---

Pakkoruotsi-keskustelu jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Kansalaismielipiteen vastahankaisuus on käyttökelpoista vaalikampanja-aineistoa ensi keväänä.

Ja hän tietää, että leivän eteen on tehtävä yhtä ja toista.

[Hillevi Henanen]

Mitä tapahtuu ihmiselle, jolta viedään itsekunnioitus noin täydellisesti? Raskaankin työn kestää jos pystyy olemaan ylpeä tehdystä työstä.

[NRR]

Jaska, minusta tämä kirjoitusten näkökulman täydellinen muutos vuodesta 2010 vuoteen 2013 ja 2014 on häkellyttävä. Nostaisin sen blogiisi, jos olisin kirjoilla siellä.

Sama lehti, sama toimittaja (nimi näkyvissä molemmissa)

2010: http://www.esaimaa.fi/Mielipide---P%C3% ... 9188014/66

---Pakkoruotsin puolustajat vetoavat historiaan, kulttuuriin ja kansalliseen sivistysperintöön. Vastapoolina on nykyisyys ja tulevaisuus. Kielien ja kansallisuuksien kirjo Suomessa lisääntyy. Ei aikaakaan, kun jonkin uuden vähemmistökielen puhujia on enemmän kuin suomenruotsalaisia.

Ratkaisuja olisi tehtävä ennen muuta nuorten edun mukaisesti. Kansainvälistyvässä maailmassa tarvitaan kansainvälisempää kielitaitoa. Opetuksen painotuksista käydään jatkuvaa kisaa. Onko ruotsin erityisasema perusteltu? Kaakkois-Suomessa olisi hyvä raivata tilaa esimerkiksi venäjän opiskelumahdollisuudelle.

Suomenruotsalaisten on saatava yhteiskunnan palveluja äidinkielellään. Senkin turvaisi paremmin se, että ruotsia opiskelisivat kiinnostuneet vapaaehtoisesti, eivätkä kaikki, useimmat vastahakoisesti.

2014: http://www.esaimaa.fi/Mielipide---P%C3% ... 8418845/66

--- Kansalaismielipide on osin jakomielinen. Kolme neljästä vastaajasta kannatti ruotsin kouluopiskelun vapaaehtoisuutta, vaikka yli 60 prosenttia arvostaa suomenruotsalaisten ja heidän äidinkielensä merkitystä Suomen yhteiskunnalle ja kulttuurille. Enemmistön mielestä julkisia palveluja on saatava ruotsiksi. ---

Kliseehän myös ”pakkoruotsi” on. Peruskoulussa on muitakin pakollisia oppiaineita. Ruotsin ”pakko” on myös jo aika lievää; 85 prosenttia peruskoululaisista ottaa sen ohjelmaansa vasta 7. luokalla. Sen seurauksena useimmille jää hyvin vaillinainen osaaminen. Tämän tiedon pakkoruotsi-aktivistit osaavat hyödyntää.

Se, että kaikilla peruskoulun käyneillä on edes jonkinlainen kosketus toiseen kotimaiseen kieleen, on kuitenkin tärkeä suomalaisen identiteetin rakenneosa. Osa saa ruotsin alkeista lähtökohdan työelämässä hyödylliselle osaamiselle, vaikkapa julkisissa palvelutehtävissä. ---

HH sanoi osuvasti, että toimittajat on pantu rakentamaan risuaitoja lunivyöryn eteen - näin selkeää muutosta loogisesta ajattelusta liturgian toisteluun harvoin näkee. Se täydentää oleellisesti kuvaa median roolista ja vapaudesta tämän teeman alla.

[Hillevi Henanen]

Nämä toimittajat pakotetaan tekemään itse itsestään julkisia pellejä.
Kiristyksellä? Rahalla? Molemmilla?
Mikä vaikutus tällä on heidän uskottavuuteensa toimittajina yleensä?
Mikä mahtaa olla heidän suhtautumisensa ruotsin kieleen tämän jälkeen?

[Jaska]

Jaska, minusta tämä kirjoitusten näkökulman täydellinen muutos vuodesta 2010 vuoteen 2013 ja 2014 on häkellyttävä. Nostaisin sen blogiisi, jos olisin kirjoilla siellä.

Kiitos kun sanoit suoraan, en tajunnut vihjettä. Joo, tuohan on hyvä bloggausidea.

[NRR]

Nämä toimittajat pakotetaan tekemään itse itsestään julkisia pellejä.

Se taitaa mennä samaan tapaan kuin suomettumisen aikana. Oma ura ja verkostot ovat kiinni siitä, että noudattaa koodia. Sitä voi pohtia, miten kapean eliitin pään nyökkäyksistä tai pudistuksista koodi syntyy.

Osa toimittajista vetää suurella tunteella ja mitään kyseenalsistamatta kuten Pohjolan sanomien pääkirjoitusten laatija. Osa taas yrittää vaisummin painottaa valitun linjan välttämättömyyttä, kuten tämä Etelä-Saimaan pääkirjoittaja. Siihen voi mennä mukaan vastoin parempaa tietoaan ja selittää itselleen, että ehkä sitten voi vaikuttaa joihinkin muihin asioihin...

[NRR]

Jaska, minusta tämä kirjoitusten näkökulman täydellinen muutos vuodesta 2010 vuoteen 2013 ja 2014 on häkellyttävä. Nostaisin sen blogiisi, jos olisin kirjoilla siellä.

Kiitos kun sanoit suoraan, en tajunnut vihjettä. Joo, tuohan on hyvä bloggausidea.

Asiaa voi tietysti kysyä suoraankin. Onko jompi kumpi varamiehen käsialaa vai onko hän tosiaan pohtinut asiaa uudelleen vai onko lehden linja päätetty ylempänä...

[rationalisti]

Asiaa voi tietysti kysyä suoraankin. Onko jompi kumpi varamiehen käsialaa vai onko hän tosiaan pohtinut asiaa uudelleen vai onko lehden linja päätetty ylempänä...

Yksi ilmiselvä vaihtoehto jäi huomaamatta. Jospa pakon puolustajien vahvat argumentit ovat vakuuttaneet? Itsekin vastustin ennen kovasti pakkoruotsia, mutta sitten sain kuulla, että meillä on pakkomatematiikkakin!

[Hillevi Henanen]

Asiaa voi tietysti kysyä suoraankin. Onko jompi kumpi varamiehen käsialaa vai onko hän tosiaan pohtinut asiaa uudelleen vai onko lehden linja päätetty ylempänä...

Yksi ilmiselvä vaihtoehto jäi huomaamatta. Jospa pakon puolustajien vahvat argumentit ovat vakuuttaneet? Itsekin vastustin ennen kovasti pakkoruotsia, mutta sitten sain kuulla, että meillä on pakkomatematiikkakin!

Loistavaa rationalisti! Täytyypä ruveta arvioimaan uudelleen omaakin kantaa!

[NRR]

Tästä aihepiiristä eräässä blogissa varsin osuvasti:

Selailin muutaman viime päivän sanomalehtiä. Ehkä eräänlaisena huipennuksena voidaan pitää, että päivän Ilta-Sanomien kolumnisti arvosteli ihmisiä siitä, että heidän kirjoitustaitonsa ei ole kovin täydellistä. Kepeitä multia vain täältä lukijapuolelta. Teknistä koulutusta saaneena en osaa edes kuvitella insinööriä, joka arvosteli ihmisiä siitä, että nämä eivät itse osaa hoitaa putkiasennuksiaan.

Kyseessä oli tietenkin perusteltu, harkittu ja korkeasti sivistynyt kanta ilmeisesti taas vellovaan pakkoruotsikeskusteluun. Asia oli esillä muissakin lehdissä. Päätoimittajia ja kolumnisteja ymmärtää siinä mielessä, että he toimivat vain etäispäätteinä ja sanelukoneina, joiden on pakko muotoilla omistajan kanta luettavaan muotoon. Sopuisa ja lattea älyttömyys on sellaisesta lähes automaattinen seuraus.

Kymen Sanomissa, kuten myös tuossa Ilta-Sanomissa, pidettiin ristiriitaisena sitä, että suuri osa osa ihmisiä arvostaa suomenruotsalaista kulttuuria ja ruotsinkieltä, mutta huomattavasti pienempi osa heistä hyväksyy pakkoruotsin. Asiassa ei ole mitään ristiriitaa, vaan se vain osoittaa jälleen kerran sen suomalaisen erityispiirteen, että kansa on viisaampaa ja sivistyneempää kuin skribenttinsä ja komeljanttarinsa. Pakkoruotsilla ei ole mitään tekemistä ruotsin arvon, kauneuden ja tyylikkyyden kanssa, vielä vähemmän suomenruotsalaisen kulttuurin arvon, vaan sillä on tekemistä lähinnä vain suomalaisten politiikkojen koulutuspoliittisen typeryyden ja näköalattomuuden kanssa. Perinteinen media sitten komppaa poliitikkoja, kun ei muutakaan osaa. Ilta-Sanomissa tämä tuotiin täysin näkyväksi nuolemalla Paavo Lipposta niin, että siveämpää ihmistä jo hirvitti.

Itse väitän, että koska pakkoruotsi on typerää ja valheellista - valheellista siinä mielessä, että sitä on nyt 1970-luvulta asti jatkettu, eikä se ole lisännyt ruotsin osaamista lainkaan - se on pidemmän päälle vahingollista suomenruotsalaiselle kulttuurille ja sen arvostukselle. ---

http://hatapaidenkalinaa.blogspot.fi/20 ... emman.html

[NRR]

Lapin kansa jatkaa propakkolinjalla muita propakkopääkirjoituksia yhdistellen:
http://www.lapinkansa.fi/Mielipide/1194 ... uutta.html

Ruotsalaisuus on osa suomalaisuutta

Ruotsin kielen vastaiset kovat puheet eivät edusta suomalaisten yleistä mielipidettä. Niiden ääni kuuluu, jotka huutavat kovimmin.

Joulun alla uutisoitiin kuinka suomenkieliset suomalaiset suhtautuvat kielteisesti kouluruotsin pakollisuuteen.

Tämä suomalaisten mielipide selviää Åbo Akademin monivuotisesta ja varsin laajasta tutkimuksesta.

Tutkimus osuu mielenkiintoiseen saumaan. Eduskunnan käsittelyyn on määrä tulla lähiaikoina lausuntokierrokselta kansalaisaloite, jossa vaaditaan ruotsia valinnaiseksi oppiaineeksi.

Nähtäväksi jää, millaisen mausteen Åbo Akademin tutkimus eduskuntakeskusteluun antaa, taannoinen lähetekeskustelu ennakoi aloitteen hylkäämistä.

Pakkoruotsia vähemmälle huomiolle on jäänyt kyselyn muu anti. Esimerkiksi se, että suomalaiset eivät tunne inhoa ruotsin kieltä kohtaan, vaikka toisiin ajatuksiin voisi viimeaikaisista keskusteluista tulla.

Suomenkielisten suomalaisten enemmistö suhtautuu myönteisesti ruotsiin, vaikka haluavat sen opiskelun vapaaehtoiseksi.

Keskustelua ruotsin asemasta on hallinnut – valitettavasti – turhanaikainen kiivastelu ja alatyyli. Se ei anna sivistynyttä kuvaa keskustelukulttuuristamme.

Toisaalta on lohduttavaa saada nyt tietää, että ruotsin kielen vastaiset kovat puheet eivät edusta suomalaisten yleistä mielipidettä.

Niiden ääni kuuluu, jotka huutavat kovimmin.

Huutojen kovuudesta on voitu tehdä johtopäätöksiä, joiden mukaan pakkoruotsin poistaminen on ensimmäinen askel ruotsin kielen ja ruotsalaisuuden merkityksen vähentämiseksi Suomessa.

Näin ei näytä tämän tutkimuksen valossa olevan. Se puhuu selvää kieltä näitä luuloja vastaan.

ÅBO Akademian tutkimusta johtavan professori Kimmo Grönlundin mukaan ruotsin kieleen vihamielisesti suhtautuvia on Suomessa ”erittäin vähän” (HS 23.12.). Ruotsin kieli ja ruotsalaisuus koetaan päinvastoin osana suomalaista yhteiskuntaa, ja valtaosa suomalaisista katsoo, että ruotsin kielen häviäminen olisi vahinko. Ruotsia on puhuttu Suomessa satoja vuosia, vähintään yhtä kauan kuin suomea. Ruotsalaisuudesta on aikojen saatossa iskostunut pysyvä osa suomalaista identiteettiä. Se on osa suomalaista historiaa, jota ei pidä lähteä tärvelemään.

Suomenruotsi ja suomenruotsalaisuus on nähtävä luontevana ja vahvana siteenä liittää Suomi skandinaaviseen kulttuuriperinteeseen sekä läntisiin arvoihin.

Kaksikielisyys on rikkaus, mutta se on myös vähemmistöpolitiikan periaatekysymyksiä. Ne eivät ole toisarvoisia asioita.

LAPISSA ruotsi ei ole pakkoruotsia, vaan se on silta rajojen yli länteen ja pohjoiseen. Se on arkisen kanssakäymisen oiva väline. Rajan yli tähtäävät lappilaisyritykset tietävät, kuinka tärkeää on osata ruotsia kaupankäynnissä, mutta myös pohjoisilla työmailla.

Ruotsin osaamisesta ei ole kenellekään haittaa, mutta sen puutteesta voi olla.

Ruotsin kielen vahva asema Suomessa ei ole myöskään pois muista kielistä, esimerkiksi venäjän kielen vahvistamisesta itärajan kunnissa.

Aika outo aloitus uudelle vuodelle, kun toisaalla saimme juuri lukea, miten pakkoruotsi Lapissa talloo jalkoihinsa saamen kielet (niillä ei ole tunteja, ei materiaaleja, ei resursseja) ja kuitenkin saamelaisväestö pärjää Ruotsin ja Norjan pohjoisosissa ennemmin saamellaan kuin kankealla kouluruotsilla.

[Hansa]

Taas yksi lehti ja sen toimittaja odottavat kieli pitkällä palkintorahaa ruotsinkieliseltä säätiöltä.

[Hillevi Henanen]

Vaihtoehtoisesti pitää kynsin hampain kiinni työpaikastaan.

[Jaska]

Huutojen kovuudesta on voitu tehdä johtopäätöksiä, joiden mukaan pakkoruotsin poistaminen on ensimmäinen askel ruotsin kielen ja ruotsalaisuuden merkityksen vähentämiseksi Suomessa.

Näin ei näytä tämän tutkimuksen valossa olevan. Se puhuu selvää kieltä näitä luuloja vastaan.

Tämän voisi tulkita niinkin, että Lapin Kansa haluaa lievittää pakkoruotsin poistamista pelkäävien pelkoja.