Jaska kirjoitti:Lalli kirjoitti:TMK kirjoitti:...Haluaisin myös kuulla ne perustelut, miksi joku (ei-englanninkielinen) ei haluaisi lapsensa oppivan sitä. Olisiko lapsi aikuisena samaa mieltä? Tällaiset yksittäistapaukset voitaisiin hoitaa koulun sisäisesti, kuten muidenkin aineiden kohdalla, joustavuutta lisäämällä. Itse pidän tosiaan sitä vähän epämääräisenä, että jokin asia on virallisesti "vapaa", mutta todellisuudessa ei.
Olen varmaankin lähes kaikesta kanssasi samaa mieltä. Enkä usko, että ajatustasi pakkoenglannista vastustettaisiin kuten pakkoruotsia nyt vastustetaan, koska englannin pakollisuudelle olisi paljon paremmat perusteet. Minun puolestani englanti voisi muutoin olla pakollinen, mutta pitäisin erikoisena, jos tavoittelisimme ruotsin vapaaehtoisuutta ja samaan aikaan pyrkisimme muuttamaan englannin pakolliseksi.
Olen tästä täysin samaa mieltä! On turha puhua vapaasta kielivalinnasta, jos kannattaa pakkokieltä. Se on totta, että jos jokin pakkokieli olisi perusteltu, niin kyllä juuri englanti. Mutta millä perusteella yleensä tarvittaisiin pakkokieliä?
Englannin pakollisuudelle ei ole myöskään tarvetta: sitä ottaa jo vapaaehtoisestikin vuodesta riippuen 98-99 % oppilaista!
Englannin pakollisuus muissa maissa perustuu paitsi englannin hyödyllisyydelle myös lukujärjestystekniikalle. Kaikille pakollinen oppiaine voidaan sijoittaa koko luokan tunniksi keskelle päivää ja sen siirtely on kohtuullisen helppoa. Aineet, joissa on oppilaita useammalta luokalta (esim. eri uskonnot, yhteiset valinnaisaineet, vaihtoehtoiset A-kielet) vaatii useamman luokan ja useamman opettajan sitomisen yhtä aikaa ja sellaista palkkia on vaikea siirrellä. Jos kaikki luokan oppilaat eivät voi olla mukana palkissa kyseessä on reunapalkki, joka voi olla vain päivän aluksi tai lopuksi - näitä reunoja on vähän ja kun oppilailla on eri tuntimääriä, heillä ei voi olla paljon yhteisiä reunapalkkeja. Palkit sijoitetaan lukujärjestystä tehtäessä ensin ja niiden siirtely on todella hankalaa. Lisäksi lukujärjestystä rajoittavat tilavaraukset (erikoisluokat kuten tekninen, tekstiili, atk, kotitalous ovat yleensä varattuna aamusta iltaan, joten niiden tunteja on vaikea järjestellä) ja luokkien jakaminen pienemmiksi ryhmiksi naapuriluokan kanssa (usein matematiikan, fyken, kielten, kotitalouden ja käsitöiden tunneilla),... No tätä voisi jatkaa, mutta todellisuus on se, että lukujärjestys on melkoinen palapeli ja mitä enemmän on reunapalkkeja, sitä nopeammin loppuvat vaihtoehdot. Oppilailla ei voi olla hyppyjä, mutta heidän lukujärjestyksistään voi tulla hyvin epätasaisia: ma 8-16 pelkkiä lukuaineita, ti 10-13 pelkkää taitoa. Tämä ei suju peruskoulussa.
Mielestäni meidän tulee olla realistisia kielivapauden suhteen. Jo se osoittaa kielivapautta, etteivät vanhemmat muissa maissa joudu suomalaisvanhempien tapaan järjestäytymään kielivalintojen vapauttamiseksi vaan kielitarjottimiin ollaan tyytyväisi. Ahvenanmaalla ja Ruotsissa on pakkoenglanti mutta silti vapaa kielivalinta - koska oppilaiden tarpeet tulevat kuulluksi ja valintoja voi tehdä siellä, missä se on oppilaiden tarpeiden kannalta oleellista.
Meidän kriitikkomme tietysti leikkivät sanoilla. Heistä kielivapautta näyttää olevan vain se, että kaikki saavat missä tahansa koulussa valita mitä tahansa kieliä. Eli heistä kielivapaus on siis sana, joka ei voi realisoitua tässä ulottuvuudessa. Todellisuudessa jo se on vapautta, että perhe voi etsiä koulun, jonka kielitarjonta vastaa heidän toiveitaan ja muuttaa sen lähelle. Näin on varmasti toiminut moni kiinan kielen opintoihin lapsensa mielivä perhe.
Vaikka englanti olisikin meillä pakollinen, senhän lähes kaikki nyt valitsevat vapaaehtoisesti, kyse on käytännön järjestelystä. Jos kyse ei ole ideologisesta pakosta, oppilaat saavat tarvittaessa vapautuksen englannista (hehän voivat osata sitä jo äidinkielen omaisesti) ja he voivat vaikka tenttiä jonkin muun kielen (tätäkin on tehty, vanhempi voi olla vaikka kieltenopettaja tai ainakin kielen natiivipuhuja). Kielivapaus on siis mielestäni sitä, että pakkokielten sijaan on mahdollisuus tarjota muuta, valita muuta ja siitä, mikä kieltenopetuksessa on koulun tasolla pakollista, voidaan aina poiketa oppilaan eduksi. Poikkeamat vaativat yleensä perheeltä ja oppilaalta itseltäänkin hiukan enemmän. Vapautettujen oppilaiden kohdalla hypyt lukujärjestyksessä sallitaan.
Joten englannin ei tarvitse olla pakollinen, se on lähtökohta. Se, että englanti monessa koulussa muodostuisi pakolliseksi ei ole ongelma, koska koulunvaihto tai vapautus, antaa yksilölle mahdollisuuden valita englannin pois.