Hillevi Henanen kirjoitti:TK kirjoitti:Vertaistukitoiminta on luottamuksellista. Kaikki ovat samassa veneessä. Kaikki tietävät, miltä häpeä tuntuu, miltä vähättely tuntuu, miltä epäonnistujaksi leimaantuminen tuntuu.
Ihmisten kokemuksia voidaan julkaista ilman kasvoja ja oikeita nimiä. Omalla nimellä ja kasvoilla esiintymisen on oltava vapaaehtoista, kuten aina kaltoin kohdelluiden kertomusten kohdalla on.
TK, olen itse pähkäillyt ihan tätä samaa. Samaan nurkkaan ahdistetuilla on mahdollisuus todella ymmärtää toisiaan. Jo siitä on apua, että keskustelukumppani on kokenut tilanteen itse, eikä neuvo käpymetsään.
Tärkeintä on huomata, että ei ole yksin eikä syypää tilanteeseen.
Viralliselta Suomelta apua on turha odottaa ihmisten, joita ei ole edes olemassa.
Hillevi, olet niin oikeassa ja asetat sanasi niin harkiten, etten voi kuin kumartaa ja kiittää!
Jos sanastoa vielä mietin, niin pidän Rostilan nostamaa termiä "hyvinvointitappio" osuvana, tosin käytän vain sanaa tappio.
Pakkoruotsi ja koko kaksikielisyysnäytelmä ovat tappioita niin yhteisölle kuin yksilöille.
Yhteisön tasolla
- on vinoutettu koko kieltenopetusjärjestelmä kouluttamalla pilvin pimein ruotsinopettajia, joiden työllistämisestä on tullut kieltenopetuksen kantava voima, kun suurin osa kieltenopettajista on myös ruotsinopettajia
- on rampautettu koulujen kielitarjonta
- on vääristetty kieltenopetuksen tutkimus siten, ettei kielissä voi olla ongelmia ja kielet yksin ovat kaikille tärkeitä
- on häivytetty näkyvistä niin suomenkielisen enemmistön kuin uussuomalaisten kielitarpeet
- on jatkettu tarpeettomasti koulun vanhaa perintöä, jossa oppikoulu oli ensisijaisesti virkamiesten ja papiston kouluttamista varten ja näiden opinnoissa kieliopinnot, erityisesti ruotsi olivat keskeisiä, esim. matemaattiset ja teknologia-aineet saatettiin ohittaa lähes tyystin kuten nytkin
- on luotu yhteiskuntaan mieletön liturgia-aparaatti, jonka taustalla on poliittisia lehmänkauppoja ja palkitsemisjärjestelmiä
- on luovuttu kansalaisten kunnioituksesta ja demokraattisesta kuulemisesta ja päädytty leimaamaan ihmisiä sen perusteella, miten kriittisesti he suhtautuvat pakkoon, jolla ei ole perusteita
- pakkojen ja näytelmien todellista hintaa ei saa laskea, se on kuulemma loukkaavaa
- ...
Yksilön tasolla
- on ryhdytty vaatimaan "oikeaa asennetta" ruotsiin muka sivistyksen ja suvaitsevavisuuden synonyyminä
- on annettu pakkoruotsin hidastaa opintoja
- on saatu moni tyytymään alempiin opintoihin pakkoruotsin ja kielipainotusten takia
- on hyväksytty jopa opiskelu-urien katkeaminen pakkoruotsiin
- on ohitettu yksilön oma motivaatio valita kieliä ja kulttuureja, jotka ovat itselle tärkeitä
- on päädytty jopa edellyttämään yksilöiltä yhdenmukaista identiteettityötä ja oman identiteetin rakentamista Norden-hengessä
- ...
Ehkä olisi syytä puhua meistä kaikista pakkoruotsin ja kaksikielisyysnäytelmän aiheuttamien tappioiden maksajina. Jotkut maksavat enemmän kuin toiset - ja jokunen jopa hyötyy, mikä tekee tilanteesta erityisen ruman.
Toki pakkoruotsin pitkittäjät ovat kehittäneet liturgian, jossa ruotsi on muka tärkeää maan muille kieliryhmille, vaikka nämä eivät itse ymmärrä sitä. Presidenttiehdokkaana Biaudet vertasi pakkoruotsista luopumaan halukasta suomalaislasta (kaikesta PISA-menestyksestä huolimatta) intialaiseen lukutaidottomaan tyttöön, jonka perhe ja joka itsekin on hyväksynyt kouluttamattomuutensa. Näin viestitään, että ilman ruotsia muut kieliryhmät Suomessa ovat vain moukkatankeroita. Pakkoruotsin pitkittäjät kieltäytyvät ymmärtämästä, miten paljon ongelmia pakkoruotsi aiheuttaa. He haluavat uskoa, että ruotsi on helppo aine, jota on vain muutama tunti, ja että vain täydelliset moukkatankerot eivät selvitä näitä ruotsinopintoja ja ettei pakkoruotsi mitenkään voi haitata muita kieliopintoja (vaikkei missään vaadita kolmea vierasta kieltä) vaan avaa tärkeitä ovia. Tämä moukkatankero-ajattelu on nyt keskusteluissa nostettava paljaana esille ja näytettävä sen rumuus ja naurettavuus.
Soininvaara kirjoitti jo vuosia sitten: "On jotenkin periaatekysymys, että kouluopetusta arvioidaan lähtien oppilaan omasta edusta eikä jonkun muun edusta. Siksi asiaa on harkittava sen kannalta, onko ruotsin pakollisesta opiskelusta hyötyä oppilaalle itselleen."
Monikulttuurisuustutkijamme Saukkonen taannoin ruotsinkielisessä ohjelmassa: "vahvin argumentti pakkoruotsia vastaan on se, että hyvin suuri osa opiskelijoista ei saa mitään hyötyä ruotsin opinnoistaan". Porin Suomi-areenalla Saukkonen täydensi: "ruotsi voi avata muutamille suomenkielisille ovia, muttei kaikille". Hän ei vielä tohtinut mainita mitään tappioista, mutta eiköhän sekin aika vielä tule.
Se, millä nyt autetaan pakkoruotsin tappioiden suurmaksajia on nostaa uudelleen ja uudelleen esiin oikeudenmukaisuuden tavoite:
Suomenkielisten ja uussuomalaisten kieliopintoja pitää jatkossa lähestyä vain ja ainoastaan heidän omasta näkökulmastaan, heidän omista tarpeistaan ja pitäen heitä täysvaltaisina kansalaisina ja asiantuntijoina omassa elämässään - näin kohdellaan kansalaisia muissakin maissa.
