Palaan vielä tähän:
Melinin mukaan ruotsin vapaaehtoisuus tulisi yhdistää siihen, että samanaikaisesti voimallisesti uudistetaan koulutusta siten, että kehitetään kielikylpyä ja että ruotsi tulee jo ykkösellä, keskitytään puhumaan ei kielioppiin ja ruotsin oppiminen on hauskaa - tarvitaan porkkanoita, jotka tekevät ruotsista kiinnostavan. --- Melinin mukaan RKP on tehnyt hyvää työtä ruotsin puolesta ja toivoittavasti RKP voi työskennellä sen puolesta, että pakollinen ruotsi saa uuden merkityksen. Kielikylvyt ja ykköseltä alkava ruotsi ovat kuulemma oleellisia.
Näinkö pakkoruotsin poistosta pitää puhua ruotsinkielisille - vakuuttaen, että poiston yhteyteen täytyy tulla kielikylpyjä ja ykköseltä alkavaa ruotsia ja vielä laulaen ylistystä RKP:lle?
Se, mikä tästä keskustelusta puuttuu, on kokonaan peruste sille, miksi ruotsin pitäisi olla vapaaehtoinen. Melin siirtyi suoraan tähän kompromissiin, muttei mitenkään selittänyt omilleen, miksi ylipäätään pitäisi tehdä ruotsista vapaaehtoinen kun ei matematiikastakaan tehdä vapaaehtoista.
Tämä keskustelu kielivapauden perusteista on ilmeisesti tabu.
Melinin mukaan yhdistyksen puheenjohtaja Rostila on kolumnissaan myöntänyt, että haluaa ruotsin pois Suomesta ja Rostilan asenne leimaa hanketta.
Tarkoittaako hän tätä Rostilan blogia viime keväältä:
http://blogit.iltalehti.fi/ilmari-rosti ... aihtoehto/
"Suomalaiseen yhteiskuntaan on rakennettava kokonaan ruotsiton vaihtoehto, ruotsista vapaa kaista alhaalta ylös, duunarista presidenttiin.
--- Kirjassani ”Vapaaehtoinen ruotsi on hyvinvointietu. Suomenkielisten näkökulma kielipolitiikkaan” olen esittänyt perusteita laajemmin. Seuraavassa lyhyesti kolme näkökohtaa.
- Ensiksi tasa-arvo --- motivoituminen suomen opiskeluun on ruotsinkieliselle huomattavasti helpompaa kuin ruotsin oppiminen suomenkieliselle --- --- ruotsin opiskelu asettaa suomenkieliset keskenään eriarvoiseen asemaan --- Lisäksi monien oppilaiden kohdalla tasa-arvosyiden vuoksi olisi perustelua käyttää ruotsin vaatima aika esimerkiksi äidinkielien lisätunteihin.
- Toiseksi suomalaisten kielitaidon monipuolistaminen. Tarvitaan yhä enemmän asiantuntijoita, jotka osaavat saksaa, kiinaa, portugalia tai venäjää. Ruotsin poistaminen ylioppilaskirjoituksista ei ratkaissut kyseistä pulmaa, koska koululaisten on edelleen käytettävä aikaa ruotsin opiskeluun eivätkä he näin ollen voi käyttää aikaansa hyödyllisemmiksi kokemiensa vieraiden kielten opiskeluun.
- Kolmanneksi vapaus ja vapauden arvo. Suomenkielisten yksilöiden, perheiden ja koko suomenkielisen väestön on aika saada määritellä suhteensa ruotsin kieleen vapaasti. ---"
Tämä on siis hyökkäys ruotsia kohtaan?
Magman sivuilla puitiin Rostilan kirjaa ja tätä blogitekstiä pitkästi:
http://www.magma.fi/tema/den-onyttiga-s ... as-lidande (linkki ei enää toimi)
Otsikointi on pilkallinen "Turha ruotsi ja suomalaisten kärsimys". Jo otsikko oli siis argumentointivirhe nimeltä Red Herring/Olkinukke. Tämän logiikkavirheen viljely on pakkoruotsin puolustajien lempitaktiikkaa - väänntetään kielivapauden vaatimuksesta jokin irvikuva, jota sitten mätkitään. Paljon tunteita, ei asiaa.
Tekstissä väitetään, että Rostilan nostamat ongelmat eivät liity ruotsinopetukseen vaan kouluun ylipäätään ja väitetään, että "kokonaisuus, josta hän unelmoi, oikeudenmukaisuus, jota hän väittää puolustavansa, ei ole mitään muuta kuin hyökkäys kulttuurista monimuotoisuutta, monikielisyyttä ja kulttuurista monitahoisuutta vastaan ("den enhet han drömmer om, den rättvisa han säger sig försvara inte är någonting annat än ett angrepp på kulturell diversitet, flerspråkighet, kulturell komplexitet"). Siis koska Magman kirjoittajan mielestä vapaa kielivalinta on väärä tapa ratkaista koulun ongelmia, Rostilan ehdotuksen täytyy johtua siitä, että hän vastustaa kulttuurista monimuotoisuutta ja muuta hyvää. Selkeä argumentointivirhe tämäkin.
Rostilan analyysin "valheellisuus" kuulemma tulee selvästi esiin hänen ratkaisuehdotuksessaan eli ruotsin tekemisessä vapaaehtoiseksi. Että joku voisi kokonaan väistää ruotsin opinnoissaan, aiheuttaisi Magman kirjoituksen mukaan suurta epätasa-arvoa suomenkielisten nuorten parissa kieliosaamisen kehittymisessä nykyiseen verrattuna. Argumentointivirheiden tulvaan näyttää hukkuvan koko teksti.
Kirjoituksessa viitataan kauhistellen myös tähän Rostilan blogiin, jossa puhutaan kokonaan ruotsittomasta vaihtoehdosta.
Ja lopussa kysytään, minne katosi unelma tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta. Ei olla ymmärtävinään, ettei taaskaan suostuta kuulemaan suomenkielisten (ja uussuomalaisten) unelmaa tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta.
Loppuun on vielä liitetty yhteenveto Palviaisen taannoisesta tutkielmasta, jossa kuvataan, miten ruotsin pakollisuuden poistuminen vaikuttaisi Suomessa (pakkoruotsin kannattajan näkökulmasta).
