Jan-Erik Andelin, alkuperäisessä keskustelussa kirjoitti:
--- minua on kyllä viime kuukausina huolestuttanut kummallinen piirre ainakin VKV-läisten webbifoorumissa käytävässä keskustelussa.
Sinä olet ollut huolestunut ensi hetkestä tällä palstalla eli paljin kauemmin kuin pari kuukautta. Olet keskustellut kanssani alusta asti ja ihan samoin otsarypyin.
Jan-Erik Andelin, alkuperäisessä keskustelussa kirjoitti:
Pakkoruotsi on nyttemmin suomenruotsalaisten syy, vaikka enemmistö suomenkielisistä päättäjistä ylläpitää ao. järjestelmää, ja vaikka Suomen silloinkin jos täällä ei asuisi ruotsinkielisiä joutuisi pohtimaan kannattaako suuren lähimmän naapurimaan kieltä osata.
Jos meillä puhuttaisiinkiin vain siitä, kannattaako naapurin kieltä osata. Silloinhan meillä keskusteltaisiin paitsi ruotsin myös viron, venäjän, norjan ja saamen osaamisesta, vapaaehtoisesta opiskelusta. Sellaista keskustelua ei ole.
Kuvitellaan, että Ruotsin suomalaisvähemmistöllä olisi oma puolue verkostoineen ja riittävästi resursseja ja poliittisia lihaksia, jotta Ruotsiin olisi julistettu pakkosuomi; kuvitellaan, että hanke olisi syntynyt ruotsinsuomalaisissa verkostoissa, sitä koskevat lehmänkaupat olisi tehty tämän verkoston kautta, sen rankentamista edelleen ajaisivat tämän verkoston jäsenet ja lehdet täyttyisivät ruotsinsuomalaisten kiukunpurkauksista ja syytöksistä pakon kritiikin noustessa - miten ruotsalaiset pukisivat silloin sanoiksi arvionsa suomenkielisen verkoston toiminnasta?
Jan-Erik Andelin, alkuperäisessä keskustelussa kirjoitti:
Syytetään myös ruotsinkielisiä kouluja eristävän kulttuurin ylläpidosta, ja sanotaan, että suomenruotsalaiset elävät toista todellisuutta. Tämä vaikka puolet suomenruotsalaista koululaisista tänään tulevat kaksikielisistä kodeista - mutta silloinkin tällä toisella vanhemmallakin on vähän epäilyttäviä surujauhoja pussissaan ja kummallisia prioriteettejä.
Minä olen kirjoittanut tästä, koska en näe mitään muuta selitystä sille, että ruotsinkieliset ovat niin pihalla suomenkielisten tarpeiden ja tavoitteiden kunnioittamisesta. Ruotsinkielisten koulujen identiteettityö näyttää jättävän ihmiset uskomaan maan olevan skandinaavimaa ja historianopetus näyttää jättävän kaipaamaan "Suomi on ruotsalainen" -sarjan asenteita. Ja oman jälkikasvun kautta karjalaistuneena tiedän, että vanhemmat muodostavat identiteettinsä usein lastensa mukaan. Kyllä suomenkieliset ja muut kieliryhmät kestävät sen, että ruotsinkielinen koulu kasvattaa skandinaaveja ja painottaa skandihistoriaa, ongelma syntyy vain ja ainoastaan siitä, että samaa painotusta totutaan vaatimaan kaikilta ja pidetään sitä ainoana oikeana suomalaisuutena, "suomenmaalaisuutena".
Jan-Erik Andelin, alkuperäisessä keskustelussa kirjoitti:
Argumentit, että tutkimusten mukaan 40 % suomenruotsalaisista eivät lainkaan kannata pakollisen ruotsin järjestelmää, eivät kelpaa, vaan surut ovat kuitenkin helpoimmin ymmärrettävissä yhtenä ryhmänä, jotka kaikki pohjimmiltaan ovat samanlaisia ja yhdessä syypäitä tähän syntyneeseen tilanteeseen.
Olin muistaakseni ensimmäinen, joka toin tuon ilouutisen tänne palstalle, että 40% suomenruotsalaisista ei kannata pakkoa. Silti suomenruotsalaisten nimissä ja suomenruotsalaisten lakisääteisen edustajiston, folktingetin toimesta ajetaan pakkoa eikä kukaan nouse tätä vastaan vaan ennemminkin tuntuu löytyvän ymmärrystä sille, että jossei pakko nyt olekaan liberaalia niin onhan se sentään kommunitääristä ajattelua ja tuonut paljon hyvääkin... Eli pakon kannattamisen sijaan nähdään, että pakkoa voi aina pitkittää eikä sen kritiikki ole kovin vakuuttavaa, ehkä sen taustalla onkin ruotsivihaa tai jopa kielivihaa...
Jan-Erik Andelin, alkuperäisessä keskustelussa kirjoitti:
Olen kieli-ihmisiä. Olen elämässäni aloittanut yhteensä 11 kielen opiskelun, joskaan en ole jaksanut menestyä kaikissa, mutta joissakin kyllä. Kannatan vapaata kielivalintaa. Mutta kun tuossa mainitussa seurassa jankataan, että englannissa heidän mielestään on Suomen tulevaisuus ja elämän lingua franca, niin yksikään heistä ei heittäytynyt sitten kanssani keskusteluun englanniksi.
Mitään pakkoruotsi-ongelmaa ei tietenkään olisi, jos kaikki olisivat kieli-ihmisiä ja opiskelisivat kymmenkunta kieltä eläissään. Kielipainotus vain ei palvele erilaisia ihmisiä. Juuri erilaisuuden ymmärtäminen ja kunnioitus ovat tässä avainkäsitteitä.
Mitä ihmettä sinä yrität todistaa tuolla "eivät puhu kanssani englantia"? Senkö etten osaa sen paremmin englantia kuin ruotsiakaan ja kielitaidottomana en ole oikeutettu käymään tätä keskustelua? Sinä tulet suomenkieliseen keskusteluun asenteella "panepa fenno vähän enkelskaa tähän jos osaat" ja otat itsesi tosissasi. Tuntuu hurjalta.
Jan-Erik Andelin, alkuperäisessä keskustelussa kirjoitti:
Joten jäin miettimään, että onko tässä nyt oikeasti kyse innostuksesta kielten maailmaan – vai jostakin muusta? Ja haluanko todellakin ilmoittaa tuolle porukalle heidän olevansa noilla argumenteilla oikeassa? Vaikka heidän ilmoittamansa päämäärä on sama, jota itse kannatan.
Muista en tiedä, mutta itse pidän itseäni laulujen, runojen, keskustelujen, väittelyjen ja ajattelun ystävänä, en kielten ystävänä. Tekeekö se minusta yleissivistymättömän ja kelpaamattoman keskustelemaan kielivapaudesta?
Ja sinä JEA hyväksyt vapaan kielivalinnan, jos se on aivan välttämätöntä, mutta kannattaminen on oma tulkintasi. Olet hyväksynyt (ruotsiksi) nämä pakon kritiikiksi:
1. Määrä. Paljon useampi lukee pakollista ruotsia kuin olisi tarpeen --- kukaan suomenmaalainen ei voi valmistua tai saada ammattia osaamatta jonkun verran ruotsia.
2. Tehottomuus. Ruotsin opetuksen vaikuttavuus on huono, kielitaito jää heikoksi --- suuressa osassa maata ei ole kontakteja ruotsinkielisiin.
3. Siili. Suomenruotsalainen kielikeskustelu on yhtä kaoottista ja paniikinomaista kuin kielivapauden kannattajankin puhe (No huh huh).
Et nosta suomenkielisten ja muiden kieliryhmien omia tarpeita ja omaa ymmärrystä kielivapauden perustaksi. Silloin olet parhaimmillaankin holhoava muita kieliryhmiä kohtaan näiden kieliopinnoissa. Se ei ole kielivapautta.
