Suomalaisuuden liitto on hoitanut edunvalvontaa hyvin, tosin sitä ei kuunnella.
Esimerkiksi tässä otteita Suomalaisuuden liiton parin vuoden takaisesta lausunnosta kansalliskielistrategiaan
http://www.suomalaisuudenliitto.fi/?page_id=17
Kielistrategialuonnos on syntynyt yksipuolisesti, koska se seuraa Svenska Finlands Folktingin asettaman Ahtisaaren työryhmän esityksiä --- tässä tapauksessa tilaajan ja eturyhmän intressissä olevan ruotsin kielen säilyttämiseksi Suomessa. Kyseessä on hätävarjelun liioittelu ---
Ruotsin kielen asemaa Suomessa ei voi verrata aikaan, jolloin se maan ainoana virallisena kielenä ja koulutuskielenä oli ylivoimainen suomen kieleen nähden --- Suomen ei tule rakentaa kansallista ja kansainvälistä tulevaisuuttaan vain osana pohjoiseurooppalaista yhteisöä, kuten luonnos edellyttää --- tulee ottaa huomioon etenkin EU-jäsenyyden ja globalisaation vaatimukset 2000-luvun kansalliskielistrategialle. ---
--- Pohjoismainen integraatio ja suomen kieli
Suomen kielen asemaa on myös vahvistettava etenkin Ruotsissa valtioiden välisen kielellisen tasa-arvon ja vastavuoroisuuden pohjalta sekä saatava myös suomi viralliseksi kieleksi pohjoismaiseen yhteistyöhön sekä hyväksyttävä myös englannin kielen käyttö.
EU-integraatio on luonut Suomen ja Ruotsin välille tiiviit yhteismarkkinat. Suomen virallinen kaksikielisyys hyödyttää täten liikaa ruotsalaisia yrityksiä ja henkilöitä verrattuna siihen, mitä Ruotsi vastaavasti tarjoaa suomenkielisille. EU:n markkinaintegraatioon kuuluva lakien yhtenäistäminen edellyttää myös kielilakien harmonisointia. Suomen ja Ruotsin tulee sopia tästä kahdenvälisesti (vrt. Euroopan Neuvoston vähemmistösopimuksen 18 artikla) ja kielistrategiassa tulee tätä suositella yksistään historiallisista syistä.
--- Kansalliskielten osaaminen
--- Liitto katsoo, että poistamalla toisen kotimaisen kielen pakollisuus koulutuksen kaikilla tasoilla sekä käyttämällä näin vapautuvat tunnit äidinkielen, suomen tai ruotsin, vahvistettuun opiskeluun on omiaan ehkäisemään nuorten, etenkin poikien syrjäytymistä. ---
Kokonaisuudessaan kansalliskielistrategiaan sisältyvät ruotsin asemaan paneutuvat ehdotukset vaikuttavat ”veden kantamiselta kaivoon”. Ottaen huomioon sen, miten vähän ruotsia on opittu kouluissa peruskoulusta korkeakouluihin viime vuosikymmeninä vaikuttaa siltä, että ruotsin kielen opetuksen epäonnistuttua hallintoa yritetään palauttaa kaksikieliseksi. Vai, onko tarkoitus varata korkeimmat hallintovirat ns. kaksikielisille samaan tapaan kuin ne olivat ruotsinkielisten hallussa sata vuotta sitten? ---
--- Mitä on kaksikielisyys?
Käsitteet ”kaksikielisyys ja kaksikielinen henkilö” tulisi määritellä ennen kuin perustetaan kaksikielisiä kouluja. 2000-luvun alun kielilakikomitea nimenomaan hylkäsi ”kaksikielisyyden”, koska se Suomen kielilain itseidentifikaation periaatteeseen nojautuvana johtaa helposti keinotteluun ja oikutteluun kielivaatimusten suhteen. --- Olisiko syytä huomioida myös maahanmuuttajien kaksikielisyys?
--- Kielellisesti lahjakkaiden oppilaiden kohdalla ruotsin osaamisvelvollisuuden poistaminen lisäisi mahdollisuuksia kartuttaa Suomen kielivarantoa.
--- Kielikylvyt
Globalisaatiosta, etenkin kaupallisista, aiheutuvien tarpeiden tyydyttämiseksi tulee panostaa kielikylpy- ja kielisuihkumahdollisuuksiin muidenkin kuin de facto ruotsin kielen suhteen. ---
--- Uusia toimenpidesuosituksia
Itsehallinnollinen Ahvenanmaa on saanut Euroopan Neuvostolta huomautuksen vähemmistönsä eli suomenkielisten huonosta kohtelusta. Tämä tulisi ottaa esiin kielistrategiassa. ---
Luonnoksessa ei ole minkäänlaisia arvioita kielistrategian aiheuttamista välittömistä tai välillisistä kustannuksista.
---
Toimenpiteiden toteutusaikataulu, vuoden 2013 alusta lähtien, on epärealistinen. Näin, koska kansalliskielistrategia, toimenpideluonnos ja todelliset kieliolosuhteet eroavat liikaa toisistaan.
Tämä oli osuva lausunto - mutta sillä ei ollut mitään merkitystä.
Joku jo muistutti Sinulle JEA, että näet rikan veljesi silmässä muttet malkaa omassasi. Hyökkäät edelleen kielivapauden kannattajia vastaan, mutta jätit vastaamatta edelliseen viestiini Sinulle:
Niinpä - olisiko nyt oikeasti syytä kysyä JB:n tavoin: "Joka kerta, kun HBL kirjoittaa kouluruotsista, tulvii vihapostia toimitukseen. Mikä herättää niin paljon inhoa?"
Miksi suuri enemmistö suomalaisista kaikissa gallupeissa vastustaa pakkoruotsia, jos
- kyse on vain yhdestä oppiaineesta, vieläpä helposta oppiaineesta
- pakolliselle ruotsinopiskelulle on hyvät ja yleisesti hyväksytyt perusteet
- pakollinen ruotsinopiskelu ei voi vähentää muiden kielten opintoja
- pakollinen ruotsinopiskelu ei voi hidastaa tai estää ihmisten valmistumista
- ne, joille pakkoruotsi on ongelma, ovat vain tyhmiä, laiskoja, asenneongelmaisia, asenneongelmaisten vanhempiensa uhreja, vailla yleissivistystä, vailla suomalaista identiteettiä, vailla historiaa ja kulttuuriperintöä...
- kyse on niin hyödyllisestä kielestä, että sen opiskelu pitäisi oikeastaan aloittaa jo ensimmäisellä luokalla
...
Voiko älyllisesti rehellinen ihminen allekirjoittaa tämän ja lisätä, että suomenkieliset ja uussuomalaiset eivät vain ymmärrä tilannetta, omaa ja lastensa etua? Että kaksikielisyys tälla tavoin ymmärrettynä ja toteutettuna nyt vaan on rikkaus. Aivan huikean paljastavan kuvan piirsi presidenttiehdokas Biaudet vertaamalla pakkoruotsia kritisoivaa suomalaisperhettä intialaisperheeseen, jossa ei haluttaisi kouluttaa tyttölasta ja tyttö itsekin olisi valmis tämän hyväksymään. Ikään kuin suomalainen Pisa-huippua edustava oppilas olisi kehitysmaan lukutaidottoman lapsen tasolla ilman pakkoruotsiaan.
Ja Journalistilehdessä toimittaja itkee omaa kaksikielisyyden aiheuttamaa epävarmuuttaan ja sen pitäisi hellyyttää muut. Sen sijaan nuorelle, jonka opinnot uhkaavat kariutua pakkoruotsiin, voidaan vaan sanoa, että ehkä raksapuolen amiksessa olisi sinun paikkasi.
Jos sellaiset ihmiset kuin minä ja Hillevi, jotka olemme pitäneet ruotsista, harrastaneet ruotsia, jotka olisimme periaatteessa juuri niitä suomalaisia, joita ruotsi on kielenä ja kulttuurina kiinnostanut, jotka olemme nauttineet yhteyksistämme Pohjoismaihin,
jos mekin pidämme kaksikielisyysnäytelmää ihmisten ajattelukykyä vakavasti haittaavana oireyhtymänä, pitäisikö kaksikielisiyysnäytelmään kiintyneiden vihdoin katsoa peiliin?
Entä jos kaksikielisyysnäytelmä, sellaisena kuin RKP on sen luonut ja siirtänyt osaksi suomenruotsalaisten maailmankuvaa, on oikeasti vakava virhe, vääristymä, joka tulee aiheuttamaan vain yhä kasvavaa oikeutettua inhoa muissa kieliryhmissä?
