Moni- ja muukielisyys

[JV Lehtonen]

Mutta on kysyttävä, eivätkö nuo Pietarsaaren, Mustasaaren jne ruotsinkieliset ole oppineet yhtään suomea, vaikka ovat olleet jatkuvassa luonnollisessa kielikylvyssä 95% suomenkielisessä maassa? Vai onko heillä niin kielteinen asenne suomea kohtaan että siitä ei mene läpi yhtään suomen sanaa?

Käy tutkimassa paikkoja. Kesä on oiva aika matkailulle. Tai kysy JV:ltä mitä hän on käytännössä ajatellut tapahtuvan näillä alueilla, jos hänen mallinsa toteutuisi.

Tämä kehityshän on jo menossa esim. Raaseporissa, mikäli et ole sattunut huomaamaan!
Siis RKP on tämän mallin keksinyt, minä vain tein siitä oman versioni, jossa huomioidaan myös
suomenkielisenemmistöiset kunnat!

[Jan-Erik Andelin]

Tätähän kannattaa ensisijaisesti pohtia kaupallisten palveluiden, kaupan, matkailun ja viennin kannalta - ja mitä odotuksia se asettaa paikalliselle kieltenosaamiselle ja paikalliselle kielitarjonnalle koulujärjestemässä. Julkinen sektori on supistumassa. Suomenruotsalaiset ja muunkieliset kaksikielistyvät tai ottavat maan pääkielen haltuun (nopeammin kuin suomenkieliset vastaavasti ruotsin). Joten kunnan yleisen kielistatuksen merkitys tulee tulevaisuudessa vähenemään. Sensijaan on edelleen tärkeätä millä tavalla mm. koulut reagoivat alueelliseen kielikysyntään tällaisessa mallissa.

Tästä yritin jotakin sanoa kun oli puhe virkamiesruotsista vs. ammattiruotsista, mutta ei oikein ottanut tulta. Tai otti, mutta väärällä tavalla...

[NRR]

--- kunnan yleisen kielistatuksen merkitys tulee tulevaisuudessa vähenemään. Sensijaan on edelleen tärkeätä millä tavalla mm. koulut reagoivat alueelliseen kielikysyntään tällaisessa mallissa.

Tästä yritin jotakin sanoa kun oli puhe virkamiesruotsista vs. ammattiruotsista, mutta ei oikein ottanut tulta. Tai otti, mutta väärällä tavalla...

Anteeksi nyt, mutta kirjoititko sinä aiemmin tosiaan siitä, miten suomenkielisten koulujen kieliohjelmaa tulisi kehittää kysymällä paikallisilta asiantuntijoilta = paikalliset suomenkieliset ja uussuomalaiset asukkaat, mitä kieliä he toivovat lapsilleen koulussa tarjottavan?

[NRR]

Johan täällä jokin aika sitten kehiteltiin virtuaalikuntamallia turvaamaan vähemmistökieliset palvelut - eiköhän tuo luonnistu olivat paikalliset kielimallit mitä tahansa.

Minua houkuttaa ajatus monikielisistä maahanmuuttajista pysyvänä vähemmistönä, jonka koko on aaltoillut historian kuluessa. Onhan meillä ollut eri aikoin monenlaisia ryhmiä, jotka ovat tuoneet jotain mukanaan ja sitten sulautuneet joko ruotsinkielisiin tai suomenkielisiin. Euroopan tasolla on aina ollut maasta toiseen kulkeutuneiden ryhmiä. Vaikka siis periaatteessa uudet tulijat ovat "uusia" ja sellaisina vailla vanhojen ryhmien oikeuksia, he samalla ovat jatkamassa lähes aina ja lähes kaikkialla esiintynyttä muuttovirtaa, jolla on ollut tervetullut vaikutus niin geenipooliin kuin kulttuuriin.

Tältä pohjalta mietin sitä, että maahanmuuttajat (joilla Euroopan tasolla on jopa yhteisiä kokemuksia, yhteistä historiaa) ovat ryhmä, jota voitaisiin huomioida sittenkin "ikivanhana" vähemmistönä, jonka ominaisuuksiin kuuluu se, että se muodostuu aina uudenlaisista ihmisistä ja sen historia muovautuu toisin kuin paikallaan pysyvillä ryhmillä.

Palaan tähän hapuilevaan yritelmääni hahmotella uussuomalaisten periaatteellista asemaa. Voidaanko maahanmuuttajia pitää ikivanhana vähemmistönä, joka kuuluu jokaisen avoimen yhteiskunnan osaksi ja jolle voidaan koko Euroopan tasolla määritellä oikeuksia, historian ja identiteetin tutkimusta...

[Jan-Erik Andelin]

Anteeksi nyt, mutta kirjoititko sinä aiemmin tosiaan siitä, miten suomenkielisten koulujen kieliohjelmaa tulisi kehittää kysymällä paikallisilta asiantuntijoilta = paikalliset suomenkieliset ja uussuomalaiset asukkaat, mitä kieliä he toivovat lapsilleen koulussa tarjottavan?

Niin, siltä pohjaltahan vanhemmat mm. arvioivat, että voivatko heidän lapsensa aikanaan työllistyä ja hankkia elantonsa ja vaurautensa esim. paikallisten "kaupallisten palveluiden, kaupan, matkailun ja viennin" kautta. Ja valitsevat sen mukaan lapsillensa koulukieliä. Siinä yhteydessä virkamieheksi ja julkiseen virkasuhteesen päätyminen muodostaa vain piene(nevä)n osan.

[NRR]

Anteeksi nyt, mutta kirjoititko sinä aiemmin tosiaan siitä, miten suomenkielisten koulujen kieliohjelmaa tulisi kehittää kysymällä paikallisilta asiantuntijoilta = paikalliset suomenkieliset ja uussuomalaiset asukkaat, mitä kieliä he toivovat lapsilleen koulussa tarjottavan?

Niin, siltä pohjaltahan vanhemmat mm. arvioivat, että voivatko heidän lapsensa aikanaan työllistyä ja hankkia elantonsa ja vaurautensa esim. paikallisten "kaupallisten palveluiden, kaupan, matkailun ja viennin" kautta. Ja valitsevat sen mukaan lapsillensa koulukieliä. Siinä yhteydessä virkamieheksi ja julkiseen virkasuhteesen päätyminen muodostaa vain piene(nevä)n osan.

Ymmärränkö oikein, että jos et kirjoittanutkaan ihan noin aikaisemmin, voisit kirjoittaa niin nyt. Siinä tapauksessa: kiitos.

[Jan-Erik Andelin]

Palaan tähän hapuilevaan yritelmääni hahmotella uussuomalaisten periaatteellista asemaa. Voidaanko maahanmuuttajia pitää ikivanhana vähemmistönä, joka kuuluu jokaisen avoimen yhteiskunnan osaksi ja jolle voidaan koko Euroopan tasolla määritellä oikeuksia, historian ja identiteetin tutkimusta...

Tätähän Euroopan neuvoston vähemmistökielten peruskirjan tyyppinen paperi tavallaan on yrittänyt säädellä. Siinä ei vain toistaiseksi ole huomioitu maahanmuuttajia vaan lähinnä vanhempia vähemmistöjä. Minulle ei ole ongelma antaa 10 burmalaiselle samat oikeudet kuin paikkakunnan 10 suomenruotsalaiselle ja 10 suomenvenäläiselle (nyt joku on jo kirjoittamassa että pakkoburmaa) - mutta heidän tarpeensa ovat vain kovin erilaiset.

[NRR]

--- Minulle ei ole ongelma antaa 10 burmalaiselle samat oikeudet kuin paikkakunnan 10 suomenruotsalaiselle ja 10 suomenvenäläiselle (nyt joku on jo kirjoittamassa että pakkoburmaa) - mutta heidän tarpeensa ovat vain kovin erilaiset.

Siksi oleellista on antaa vähemmistöille oma ääni.

Kuten Saukkonen sanoi, suomenruotsalaisten on sanottava, mitä he pitävät omalla kohdaallaan tärkeänä. Nyt pakkoruotsitetaan koko kansa, uussuomalaisineen, täyttämään palveluvelvoitetta tai ymmärrysvelvoitetta (Sasi: "jokaisen suomalaisen on ymmärrettävä, että elämme kaksikielisessä maassa") emmekä edes tiedä, mihin tätä tarvitaan jos tarvitaan. Suomenruotsalaiset ovat sulkeneet suunsa ja puhuvat vain hämäristä uhkista, jotka heidän lastenlapsiaan kohtaavat ilman pakkoruotsia kasvaneiden suomenkielisten ja uussuomalaisten taholta.

Ja muiden vähemmistöjen ääntä ei kuulu lainkaan, he ovat hyväätarkoittavan suvaitsevaiston mutun varassa.

Oleellista on rehellisyys ja se, että tarpeet muovataan selkeiksi sanallisiksi ilmaisuiksi, joista voidaan keskustella - kuten demokratiassa tulee.