Englanti on pakollista monissa maissa, oli tulossa Suomeenkin ennen pakkoruotsin keksimistä. Tietääkseni Ruotsissa (ja Ahvenanmaalla?) englannin pakollisuus ei ole tuonut ongelmia, koska käytännössähän kaikki sitä lukevat ja oppivat muutenkin, tai ainakin haluaisivat oppia. Englannin pakollisuutta puoltaa myös se, että sitä tarvitsee itse kukin jo omissa opinnoissaan ja sen osaamattomuus voi olla esteenä yliopisto-opinnoille. En kuitenkaan haluaisi englantia pakolliseksi ensimmäiseksi kieleksi, mutta pakolliseksi A-kieleksi sen voisi mielestäni laittaa, mikä ehkä helpottaisi kieliopintojen järjestämistä myöhemmässä koulutuksessa. Tosin koska kaikki sitä kuitenkin lukisivat, niin asialla ei ole suurempaa merkitystä.Jan-Erik Andelin kirjoitti:Sehän on nytkin käytäntö vieraiden kielten osalta. Eli vapaa kielivalinta on sinun maailmassasi vapaa kielivalinta vain kunnes ollaan vapauduttu ruotsista. Sen jälkeen haluaisit tilalle uusia pakkoja, eli pakkoenglantia enemmistölle, ja kaksi pakkoa vähemmistöille: suomi ja englanti. Mielenkiintoista. Muilta osin lähdet nyt suoraan käänteisesti kopioimaan juuri niitä argumentteja oman mallisi puolesta, jotka ovat olleet niin halveksittavia kun niitä on käytetty pakollisen ruotsin puolesta.
(Olen pohtinut, olisiko mahdollista lukea A2-kieltä enemmän ja nopeammassa tahdissa, jotta yläkoulussa tai viimeistään lukiossa A1- ja A2-kielen lukijat voisivat olla samassa ryhmässä. Kielioppia olisi varmasti mahdollista käydä saman verran läpi lyhyemmässä ajassa ja englannin sanastoa oppivat nuoret jo nyt nopeasti muualta, varsinkin jos kyse on kielellisesti lahjakkaista, kuten toisen kielen ottajat yleensä ovat. Muistakseni joku kaverini kertoikin näin tapahtuneen, ehkä muuton takia, että hän oli samassa luokassa englantia pitempään lukeneiden kanssa, A1-kielenä oli kai ollut ruotsi. Itse muistelen, että lukioon mennessä oma englannin taitoni oli jo niin hyvällä tasolla, etten tuntenut oppivani lukiossa enää mitään. Silloin en edes ollut matkustellut paljoa, saati käynyt englanninkielisissä maissa, nettiäkään ei vielä ollut, vaan kielitaito oli tullut yksinomaan telkkarin kautta. Tosin meille tilattiin jonkin aikaa myös Time-lehteä, joten siitä tuli luettua artikkeleita.)
Myös maan selvän pääkielen eli Suomen tapauksessa suomen pakollisuus on täysin hyväksytty asia varmaan kaikkialla maailmassa. Suurin osa maista ei liene näin yksikielisiä, mutta maan hallintokielen, joka nyt "kaksikielisyydestä" huolimatta on suomi, osaamista pidetään kaikkialla muualla (koulutetussa maailmassa) täysin itsestäänselvänä.