Kaksikielisyyden edut on lueteltu kansalliskielistrategiassa, josta lainaukset omana ketjunaan:
http://vapaakielivalinta.fi/forum/viewt ... =13&t=1741
Nämä hyödyt ovat laadittu porukalla, jossa on varmasti maamme best of the best of the best kaksikielisyystuntijat, joten kaikki oleellinen on nyt varmasti tässä.
Varhaistetun ruotsin seuraus: pakko tarjota lisää ruotsia?
-
JV Lehtonen
- Viestit: 1868
- Liittynyt: 22.04.2013 09:55
Re: Varhaistetun ruotsin seuraus: pakko tarjota lisää ruotsi
Perustuslain 17 pykälässä sanotaan tämä:
(kun ensin on todettu, että kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi)
"...Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan."
Maassa on suomenkielinen väestö ja ruotsinkielinen väestö, eikä mitään kaksikielistä väestöä (lisäksi mainitaan muitakin kieliryhmiä, jotka otetaan huomioon).
Kaikki sellainen puhe, että olisi olemassa tai pitäisi olla jokin kaksikielinen väestö jossakin mitassa tai totaalisesti, ei perustu tähän perustuslakiin.
Joillakin näkyy olevan sellainen toive ja pyrkimys, että ei tunnustettaisi suomenkielisyyttä sellaisenaan, ja se on saanut päät sekaisin korkeimmalla tasolla.
Perustuslain jälkeen sopii palauttaa mieliin, mitä kielilaki tarkoittaa suhteessa pakolliseen ruotsiin:
"Kielilaki ei ota kantaa koulutuspolitiikkaan eikä siten myöskään ruotsin tai suomen kielen pakollisuuteen kouluopetuksessa tai ylioppilaskirjoituksissa. Kuten aikaisemminkin, nämä asiat määritellään muussa lainsäädännössä. Kielilaissa ei mikään viittaa siihen, että lain noudattaminen edellyttäisi ilman muuta koulutukseen lisäresursseja.
Mikään kielilain kohta ei myöskään riveillä eikä rivien välissä viittaa siihen, että ruotsin opetuksen tulisi olla pakollista suomenkieliselle oppilaalle tai suomen kielen opetuksen pakollista ruotsinkieliselle oppilaalle. Tämä on syytä todeta erikseen siksi, että julkisessa keskustelusssa koulun kielenopetus ja kielilain velvoitukset sekoitetaan joskus toisiinsa. Kielilaki siis edellyttää, että suomea tai ruotsia taitavia henkilöitä on kaksikielisten viranomaisten palveluksessa riittävä määrä ja että viranomainen kykenee palvelemaan asiakkaita riittävän hyvin kummallakin kielellä."
Kotimaisten kielten tutkimuslaitoksen johtaja Pirkko Nuolijärvi teoksessa "Monikielinen Eurooppa. Kielipolitiikkaa ja käytäntöä" (Gaudeamus, 2005) sivuilla 290-291.
(kun ensin on todettu, että kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi)
"...Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan."
Maassa on suomenkielinen väestö ja ruotsinkielinen väestö, eikä mitään kaksikielistä väestöä (lisäksi mainitaan muitakin kieliryhmiä, jotka otetaan huomioon).
Kaikki sellainen puhe, että olisi olemassa tai pitäisi olla jokin kaksikielinen väestö jossakin mitassa tai totaalisesti, ei perustu tähän perustuslakiin.
Joillakin näkyy olevan sellainen toive ja pyrkimys, että ei tunnustettaisi suomenkielisyyttä sellaisenaan, ja se on saanut päät sekaisin korkeimmalla tasolla.
Perustuslain jälkeen sopii palauttaa mieliin, mitä kielilaki tarkoittaa suhteessa pakolliseen ruotsiin:
"Kielilaki ei ota kantaa koulutuspolitiikkaan eikä siten myöskään ruotsin tai suomen kielen pakollisuuteen kouluopetuksessa tai ylioppilaskirjoituksissa. Kuten aikaisemminkin, nämä asiat määritellään muussa lainsäädännössä. Kielilaissa ei mikään viittaa siihen, että lain noudattaminen edellyttäisi ilman muuta koulutukseen lisäresursseja.
Mikään kielilain kohta ei myöskään riveillä eikä rivien välissä viittaa siihen, että ruotsin opetuksen tulisi olla pakollista suomenkieliselle oppilaalle tai suomen kielen opetuksen pakollista ruotsinkieliselle oppilaalle. Tämä on syytä todeta erikseen siksi, että julkisessa keskustelusssa koulun kielenopetus ja kielilain velvoitukset sekoitetaan joskus toisiinsa. Kielilaki siis edellyttää, että suomea tai ruotsia taitavia henkilöitä on kaksikielisten viranomaisten palveluksessa riittävä määrä ja että viranomainen kykenee palvelemaan asiakkaita riittävän hyvin kummallakin kielellä."
Kotimaisten kielten tutkimuslaitoksen johtaja Pirkko Nuolijärvi teoksessa "Monikielinen Eurooppa. Kielipolitiikkaa ja käytäntöä" (Gaudeamus, 2005) sivuilla 290-291.
Re: Varhaistetun ruotsin seuraus: pakko tarjota lisää ruotsi
Teille on kolmaskin vaihtoehto. Tämä "kaikki jatkuu kuten ennenkin", joka näyttää olevan ruotsinkielisten toimijoiden suosikki.JV Lehtonen kirjoitti:Kyllähän keskustelu väistämättä päätyy kaksikielisyysjärjestelmän uudelleenarviointiin.
Kumpi on oikeassa: Saukkonen vai Lehtonen ?
Saukkonen väittää, että kielivapauden toteutuminen aiheuttaa ketjureaktion, joka rapauttaa järjestelmän.
Lehtonen väittää, että kielivapauden estäminen aiheuttaa järjestelmän laajamittaisen kyseenalaistamisen,
joka johtaa mutkan kautta kielivapauteen..
Lehtosen väite toteuttaa Saukkosen romahdusskenaarion..
Eikö olisi järkevämpää JOUSTAA ja katsoa, johtaako vapaus dominoefektiin vai ei ?
Kumpi parempi- rapautuminen vai romahdus ?
Saukkonen siis laati mallin, joka jättää kolmisen miljoonaa suomalaista kaikkein väkirikkaimmilla ja monikielisimmillä alueilla pakkoruotsin alle pelkästään, jottei pahoittaisi ruotsinkielisten kieliaktivistien mieltä. Mutta pahoitti heidän mielensä silti.
Syyskesällä julkaistiin ruotsinkielisissä lehdissä monia artikkeleita, joissa Saukkosen mallia kritisoitiin. Esimerkiksi näin eräs toinen dosenttii Vasabladetissa:
"Eniten Saukkosen kielipoliittisessa ehdotuksessa kaipaan ymmärrystä suomenruotsalaisen kulttuurimuodon merkitykselle, ei vähiten kirjallisuudessa mutta myös muilla kulttuurin aloilla missä ruotsinkieliset/suomenruotsalaiset ovat tuottaneet ja tuottavat merkittäviä panostuksia koko maan hyväksi. Merkittävää on ruotsinkielisten intellektuellien valtava määrä (kirjailijoita, toimittajia, luovan työn tekijöitä eri aloilla). --- Tämän kulttuurin merkitys on tunnusomaista Suomelle eikä sitä saisi aliarvioida. Suomenruotsalaiset / ruotsinkieliset, jokta elävät suomenkielisyyden ja muun maailman raja-alueilla, tulevat aina olemaan avainasemassa."
"Det jag saknar kanske allra mest i Saukkonens språkpolitiska initiativ är en uttalad förståelse för betydelsen av den finlandssvenska kulturformen, inte minst då litteraturen, men nog även andra kulturella områden, där de svenskspråkiga/finlandssvenskarna har utfört och fortfarande utför betydande insatser hela landet till fromma. Den stora grupp intellektuella arbetare som finns på finlandssvenskt håll (författare, journalister, personer verksamma inom så kallade kreativa yrken av olika slag) är betydande --- Betydelsen av denna kulturform som är specifik för Finland får inte underskattas. Som en grupp som befinner sig i ett gränsområde mellan det finska och den övriga världen kommer finlandssvenskarna/de svenskspråkiga alltid att ha en nyckelställning." http://online.vasabladet.fi/Artikel/Visa/6277
Näin kirjoittaa siis dosentti, joka vetää projektia "Bitar av samma pussel? Intersektionella perspektiv på det svenska i Finland", jota taas rahoittaa Svenska litteratursällskapet i Finland...
Kuinka mielettömästi meillä on poliitikkoja, virkamiehiä, toimittajia ja erilaisia tutkijoita pönkittämässä ruotsin merkitystä? Kuka yrittäisi edes jollain tapaa piirtää tätä kuviota? Siellä tunnutaan ajattelevan, että ruotsinkielisten merkityksellisyys vaatii pakkoruotsin kaltaisia rakenteita ja toisaalta näiden rakenteiden purkaminen söisi ruotsinkielsiten merkityksen ja juuri siksi köyhdyttäisi maata. Monikieliset suomalaiset ja uussuomalaiset eivät taas mitenkään voisi nousta ilman ruotsia noihin luovuuden sfääreihin kulttuurien risteyskohdissa.
Ja näiden hyvin palkattujen ja työssään erilaista liturgiaa tuottavien tahojen vastapainona löytyy maasta muutama suomenkielistä ja uussuomalaista suomalaisuutta näkökulmissaan esiin tuova yhdistys, joissa vaikuttaa muutamia työn ja perheen ohessa voimiaan tähänkin työhön suuntaavia yksilöitä.