Kielivapaus kannattelee erilaisuutta, ei vastusta sitä!

[Eero Nevalainen]

Toisaalta joillakin äärivasemmistolaisilla on todella hurjia näkemyksiä siitä että mikä on rasismia, siis ihan yleensäkin ottaen.

[Jan-Erik Andelin]

Meille muille se ei ole sinun äidinkielesi, ei maan vähemmistökieli, ei liioin pohjoismaisen naapurin kieli - se on kieli, jota koulussamme opetetaan pakolla ja vailla perusteita. Valitan.

Odotan kyllä kovasti, että saisin vielä joskus tuntea niitä lämpimiä tunteita ruotsin kieltä kohtaan, jotka olen siihen aiemmin liittänyt, mutta nyt pakkoon liittyvät ongelmat ovat työntäneet nämä lämpimät tunteet tyystin pois. Joudun arvioimaan pakkoruotsia asteikolla pieni haitta, iso haitta, hirveä haitta. Valitan.

Näinkö sinä tosiaan kirjoitit?
Lue vielä kerran.

[NRR]

Meille muille se ei ole sinun äidinkielesi, ei maan vähemmistökieli, ei liioin pohjoismaisen naapurin kieli - se on kieli, jota koulussamme opetetaan pakolla ja vailla perusteita. Valitan.

Odotan kyllä kovasti, että saisin vielä joskus tuntea niitä lämpimiä tunteita ruotsin kieltä kohtaan, jotka olen siihen aiemmin liittänyt, mutta nyt pakkoon liittyvät ongelmat ovat työntäneet nämä lämpimät tunteet tyystin pois. Joudun arvioimaan pakkoruotsia asteikolla pieni haitta, iso haitta, hirveä haitta. Valitan.

Näinkö sinä tosiaan kirjoitit?
Lue vielä kerran.

Ei nyt mitään arvoituksia JEA. Mitä haluat sanoa?

[Jan-Erik Andelin]

Minusta menee mauttomuuden ja hybriksen puolelle kun minulle kanssakeskustelijana - joka olen periaatteessa vapaan kielivalinnan kannalla niin kuin te, jopa suppeammin ehdoin kuin esim. Jaska - vertaatte minun kieleni oppimista vammauttamiseen ja sairastuttamiseen, ja toinen vääntää vielä perään, ettei tässä voi olla kyse kenenkään äidinkielestä, eikä jonkun vähemmistön asemasta, vaan tärkeimpänä siitä pakosta, jonka puolet enemmistöstä kokee.

[TK]

Andelin, et selvästikään ole kunnolla tajunnut, miten suunnattoman raskas ja epämiellyttävä taakka ja rasite pakkoruotsi on suomenkielisille. Ei ole kysymys vain siitä, että pakkoruotsiin ollaan kyllästytty, vaan kysymys on paljon syvällisemmästä asiasta.

Surut kantavat (ainakin julkisuudessa) ihmeteltävän vähän huolta pakkoruotsin negatiivisesta vaikutuksesta ruotsin kielen arvostukseen. Kun pakkoruotsin arvostus on suomenkielisten keskuudessa miinusmerkkinen, niin se heijastuu väistämättä myös ruotsin kielen arvostukseen. Ruotsin kieli kielenä menettää arvostustaan ja kiinnostavuuttaan jatkuvasti.

Sama negatiivinen heijastus lankeaa myös surujen päälle. Ei sille voi mitään. Pakkoruotsissa on kysymys suomenkielisten kyykyttämisestä ja rääkkäämisestä, jota ei tapahtuisi ilman surujen "pitää saada palvelua omalla äidinkielellä" -vaatimuksia.

[NRR]

Minusta menee mauttomuuden ja hybriksen puolelle kun minulle kanssakeskustelijana - joka olen periaatteessa vapaan kielivalinnan kannalla niin kuin te, jopa suppeammin ehdoin kuin esim. Jaska - vertaatte minun kieleni oppimista vammauttamiseen ja sairastuttamiseen, ja toinen vääntää vielä perään, ettei tässä voi olla kyse kenenkään äidinkielestä, eikä jonkun vähemmistön asemasta, vaan tärkeimpänä siitä pakosta, jonka puolet enemmistöstä kokee.

Vaikka sinä kannattaisit ruotsin opetuksen kieltämistä suomenkielisissä kouluissa, se ei muuta näiden kirjoitusten sisältöä. Kyse ei ole lainkaan sinusta vaan meistä, jotka elämme pakkoruotsin varjossa. Kyse on siitä, miten kieli, kauniskin, menettää arvonsa ihmisten silmissä, kun sen avulla tehdään riittävästi haittaa muille. Pakkoruotsin järjettömyys ja ehdottomuus riisuvat ruotsilta sen arvon ja rikkauden, jonka jotkut kuvittelevat voivansa pakon avulla pelastaa ja levittää laajemmalle.

Monelle on tuttu vertaus rakkauden säilymisestä vain vapaudessa: Ota avoimelle kämmenelle hienoa hiekkaa ja se pysyy siinä, mutta kun suljet kämmenen tiukaan nyrkkiin, hiekka valuu sormien lomitse pois. Niin käy rakkaudelle, jonka yrittää pakottaa pysymään. Jopa rakkaus menee pilalle pakottamisesta. Se lakkaa olemasta toiselle sitä hyvää, mitä sen oli tarkoitus olla.

Hybris on tuo nyrkkiin puristettu käsi. Ja siitä rikkaudesta, jota tavoiteltiin, ei jää käteen mitään.

[NRR]

Andelin, et selvästikään ole kunnolla tajunnut, miten suunnattoman raskas ja epämiellyttävä taakka ja rasite pakkoruotsi on suomenkielisille. Ei ole kysymys vain siitä, että pakkoruotsiin ollaan kyllästytty, vaan kysymys on paljon syvällisemmästä asiasta.

Tämän johtopäätöksen näissä keskusteluissa tekee. Täytyy toisaalta kiittää JEA:ta siitä, että hän on antanut minulle tilaisuuden pysähtyä miettimään tätä ristiriitaa.

Äimistyn aina uudestaan jonkin kommentin edessä. Nyt JEA kokee, että minä avoimine puhetapoineni edustan hybristä, pöyhkeää rikollista joka vielä saa ansaitun rangaistuksen.

Jo aiemmin JEA on pakon aiheuttamista ongelmista puhuessani vastannut, että evvk = "Valinta selittää lapsellesi mikä kouluaine on kärsimystä, ja mikä taas on muuten vain vaikea ja ikävä realiteetti on sinun omasi." Kuitenkin pakon aiheuttamat ongelmat ovat merkittäviä aina yksilön oman äänen hiljentämisestä hänen opintojensa pitkittymiseen ja katkeamiseen. Eivätkä suomalaisen identiteetin määrittelyt meidän puolestamme ihan pikkujuttuja ole nekään.

Me ei-ruotsinkielisethän olemme rangaistuksemme jo saaneet pakkoruotsin muodossa. Minun ja perheeni rikos on olla suomenkielisten suomalaisten jälkeläinen maassa, jossa ehdoton enemmistö on ainakin pari tuhatta vuotta puhunut suomea tai sen varhaisia muotoja. Ja nyt edustamme sitten hybristä, kun kerromme, miltä pakkoruotsi saa ruotsin maistumaan.

[jlo]

Minusta menee mauttomuuden ja hybriksen puolelle kun minulle kanssakeskustelijana - joka olen periaatteessa vapaan kielivalinnan kannalla niin kuin te, jopa suppeammin ehdoin kuin esim. Jaska - vertaatte minun kieleni oppimista vammauttamiseen ja sairastuttamiseen, ja toinen vääntää vielä perään, ettei tässä voi olla kyse kenenkään äidinkielestä, eikä jonkun vähemmistön asemasta, vaan tärkeimpänä siitä pakosta, jonka puolet enemmistöstä kokee.

Ihan yleisellä tasolla totesin, ettei liberalismin tavoitteisiin kuulu tasa-arvon saavuttaminen siten, että heikennetään keinotekoisesti ja pakolla muiden asemaa siten, että tasa-arvo heikomman kanssa toteutuu. Sinun äidinkieleesi ei ole kukaan puuttumassa.

[NRR]

Uskon, että ohipuhumisessa tällaiset peruslähtökohdat ovat merkittäviä.

JEA, kun puhutaan kielestä X, joka on toiselle rakas äidinkieli ja toiselle raskas pakkokieli, joudutaan helposti molemminpuolisen loukkaantumisen suohon. Minä ymmärrän sen, että sinulle rakasta äidinkieltä pitäisi arvostaa ja tukea sekä tämän päivän ruotsinkielisten suomalaisten vuoksi että monen historiallisen hyvän asian vuoksi ja myös suomalaisuusmosaiikkiin monella kuuluvan skandinaavisen komponentin vuoksi.

Voisitko sinä mitenkään ymmärtää, miten pakko on tärvännyt ruotsin merkityksen monen kohdalla?

Kirjoitan siis uudestaan:

Odotan kyllä kovasti, että saisin vielä joskus tuntea niitä lämpimiä tunteita ruotsin kieltä kohtaan, jotka olen siihen aiemmin liittänyt, mutta nyt pakkoon liittyvät ongelmat ovat työntäneet nämä lämpimät tunteet tyystin pois. Joudun arvioimaan pakkoruotsia asteikolla pieni haitta, iso haitta, hirveä haitta. Valitan.

JEA, niille, jotka tuntevat ja näkevät pakon aiheuttamat ongelmat, ruotsi ei ole sinun äidinkielesi, ei edes maan vähemmistökieli, ei liioin pohjoismaisen naapurin tai Nordenin kieli - se on kieli, jota koulussamme opetetaan pakolla ja vailla perusteita - ja annetaan tuon kielen vielä toimia armotta karsivana tekijänä opinnoissa. Olen pahoillani siitä, että sinun äidinkielellesi kävi näin.

Toivon, että pakon purkamisen jälkeen uusi sukupolvi voisi nollata tilanteen nopeasti ja ruotsi saa sen paikan rakastettuna valinnaiskielenä, joka sille kuuluu.

[Hannu Jussi]

.

[Eero Nevalainen]

Liberaalien periaatteiden mukaan yhdenvertaisuutta ei tavoitella huonontamalla kaikkien asemaa siten, että yhdenvertaisuus heikoimman kanssa saavutetaan. Heikoimman asemaa voidaan kyllä tarpeen mukaan helpottaa. Voidaan esimerkiksi asettaa vammaiskiintiöitä, mutta ihmisistä ei tehdä väkisin kiintiövammaisia. Voidaan parantaa sairaita, mutta ihmisiä ei sairastuteta tahallaan. Huomaatko eron?

Itse joudun omalla kohdallani paljonkin pohtimaan kielipolitiikan suhdetta juuri näihin asioihin.

Vammaiskiintiöitä en kyllä kannattaisi koskaan, tuota väkisin vammauttamista olen joskus pohtinut siksi, että ruotsi on tavallaan kommunikaatiovamma, jota voidaan verrata vaikka kuurouteen. Silti kaikilla muilla ihmisillä ei ole velvollisuutta viittomakielen osaamiseen, vaikka se olisi portti tajunnanräjäyttäviin uusiin kokemuksiin, sivistykseen, suvaitsevaisuuteen, jopa yleiseen ihmisyyteen sinänsä ja rikastuttaisi valtavasti.

Kuurot ovat muuten kovasti RKP:n kanssa kimpassa koska he ovat mieluummin "kielivähemmistö" kuin "vammaisryhmä"; ja tätä myötä he ovat sitten omanlaisensa saamelaiset jotka saavat ruotsinkielisiltä poliittisia muruja samalla kun puolustavat RKP:n paljon laajempia tavoitteita. Ja jos vastustat tätä heidän jenginsä synteesiä, niin sitten "vastustat vähemmistöjä".

Joudun kai lähinnä omassa oikeustajussani vetoamaan vain siihen, että vaikkapa esteettömyys ja ruotsinkielisyys ovat kaksi eri asiaa. Vammaiskysymyksissä voidaan sentään keskustella siitä, missä määrin koko väestön on tuotettava "vammaispalveluja", "identifioiduttava" vammaisiksi tai jopa oltava vammaisia, jotta minulla olisi hyvät fiilikset asiasta. Asennehan se ratkaisee, onko siinä pyörätuolissa kivaa vai ei.

Ruotsinkielisyyttä voi enemminkin verrata uskontoihin ja uskonnonvapauteen tai seksuaaliseen suuntautumiseen tässä mielessä.

[Hannu Jussi]

.

[Eero Nevalainen]

Tuota retoriikkaa voidaan keventää ihan siltä pohjalta että jos maassa on 92% suomenkielisiä niin heillä on siihen oikeus ja se myös sitten näkyy ja tuntuu jossain. Jos ne ruotsinkieliset ovat sitä mieltä että tämä tilanne on jotenkin "maan luonteen" kannalta väärin, niin sitten pitää kysyä että onko ongelma siinä heidän käsityksessään siitä, miten maa on heidän mielestään määritelty... tietysti sitten päästään taas siihen "kaksikielisen maan" käsitteeseen jolla periaatteessa aina yritetään epälegitimisoida se, mikä kuitenkin on totta.

[JV Lehtonen]

Enrique Tessieri, te ette nyt oikein ymmärrä tätä pakkoruotsiproblematiikkaa.

Pakkoruotsi ei ole "pienen avuttoman vähemmistön" aseman tukemista, vaan kastilaitoksen ylläpitoa. Ruotsin kieli oli ainoa virallinen kieli vielä 150 vuotta sitten! Suomenkielisillä ei ollut mitään oikeuksia, ellei muuttanut kieltään ruotsiksi. Meitä suomalaisia siis on pidetty omassa maassamme vähempiarvoisina kansalaisina, vaikka olemme aina olleet enemmistö!

Teidän ei kannata lähteä RKP:n soturiksi, koska se käyttää teitä vain tykinruokana ruotsin kielen vuosisataisen privilegion ylläpitämiseksi.
Selitän asian teille vaikka kasvotusten, jos asutte Tampereella!

[Hannu Jussi]

.