Ruotsinkieliset palvelut vyöhykemallin pohjalta

[NRR]

Mitä ajatuksia herättää Jaskan ehdotus: "Olisikin tärkeää muuttaa käytäntöä sellaiseksi, että henkilö voisi rekisteröidä itselleen kaksi äidinkieltä."

[jlo]

Ruotsinkielen valinnalle äidinkieleksi kun on hyvin usein muita perusteluja kuin se, että puhuu ruotsia

"Hyvin usein"? Nyt voisit vähän perustella jollakin datalla. Minulle on tuttua, että joskus kaksikielisissä perheissä toinen vanhempi vuosien/kymmienien kuluttua kokee ruotsin niin äidinkielenomaiseksi, että ilmoittaa olevansa ruotsinkielinen. Jos molemmat vanhemmat esimerkiksi ilmoittautuvat ruotsinkielisiksi vaikka kotona puhuttaisiinkin suomea, lapsi saattaa muodollisesti menettää oikeutensa sille relevanttiin mofi-suomenopetukseen koulussa. Mutta muuten, miksi joku vaihtaisi virallista äidinkieltään joksikin, joka ei vastaa todellisuutta?

No miksi joku iisalmelainen vaihtaa äidinkielensä ruotsiksi mennessään naimisiin ja miksi heidän lapsensa äidin kieleksi ilmoitetaan ruotsi? Ei ainakaan siksi, että he osaisivat tai käyttäisivät ruotsia. Todennäköisesti siksi, että lapset mahdollisesti oppisivat ruotsia koulussa. Tai siksi, että lapset saavat oman koulun. En minä tiedä, siihen ei saa rehellistä vastausta ainakaan kysymällä.
Miksi suomenkieliset ovat koskaan muuttuneet ruotsinkielisiksi? Eivät ainakaan siksi, että osaisivat ruotsia, vaan jostain ihan muusta syystä. Ruotsinkielisten näkökulmasta tämä on tietysti kätevää, koska silloin ruotsinkielisten määrä saadaan näyttämään suuremmalta kuin mitä se todellisuudessa on. Siitä aiheutuu kuitenkin paha ongelma: kukaan ei enää usko, että joku oikeasti tarvitsisi ruotsinkielisiä palveluita; ts niiden, jotka oikeasti äidinkielenään ruotsia puhuvat ja sitä myös jatkuvasti käyttävät, tilanne huononee. Edelleenkin on siis ainakin täältä Sisä-Suomesta löytämättä se kuuluisa ummikko, josta kaikki puhuvat mutta jota kukaan ei ole koskaan nähnyt.

[TK]

Ehdotuksia kaksikielisten rekisteröimiseksi on käsittääkseni tullut ajoittain sieltä täältä, mutta rkp (ja muut pakkoruotsittajat) ovat tyrmänneet ehdotukset, koska ruotsinkielisiksi rekisteröityneiden määrä vähenisi radikaalisti ja pakkoruotsia olisi näin entistä vaikeampaa perustella.

[NRR]

Ehdotuksia kaksikielisten rekisteröimiseksi on käsittääkseni tullut ajoittain sieltä täältä, mutta rkp (ja muut pakkoruotsittajat) ovat tyrmänneet ehdotukset, koska ruotsinkielisiksi rekisteröityneiden määrä vähenisi radikaalisti ja pakkoruotsia olisi näin entistä vaikeampaa perustella.

Ymmärrän, mutta tämä olisi mielestäni kokonaisuutena monikieliselle yhteiskunnalle hyödyllistä - voitaisiin saada ihmisten oma kuva siitä, mikä heidän kielitilanteensa on ja minkälaisia yksi- ja kaksikilisyyksiä maasta löytyy. Minusta olisi tarpeen tietää sekin, että joku on jo kaksikielinen yhdistelmällä, johon ei suomi tai ruotsi kuulu.

Tietenkään mitään valvontaa ei näihin ilmoituksiin voi liittää, joten olisi luotettava siihen, että rehellisestä ilmoituksesta ei ainakaan ole haittaa kellekään.

[TK]

Jos aletaan puhumaan kielivyöhykkeistä, niin pitäisi olla selvillä, millä prosenttiosuudella alue voitaisiin katsoa kaksikieliseksi. Olisiko usein ehdotettu 20%:n raja sopiva?

Jos raja olisi 20%, niin suomenkielisenemmistöisiä kuntia voisi pitää kaksikielisinä vasta, kun surukielisiksi rekisteröityneitä olisi vähintään 20% (ja toisinpäin samoin). Montako kuntaa Manner-Suomessa olisi silloin kaksikielisiksi katsottavia?

Nykyisen kielilain prosenttiraja on naurettavan alhainen. Tämä rajahan on asetettu poliittisten lehmänkauppojen perusteella, kuten kaikki Suomen kielipolitiikan säädökset. Vantaa on selvin esimerkki nykyisen kielilain irvokkuudesta http://www.vantaa.fi/fi/tietoa_vantaasta , Vantaa on selvästi suomenkielinen kaupunki, mutta sitä pidetään pakolla leikki-kaksikielisenä kuntana.

[Jan-Erik Andelin]

Juuri se, että päättäjät ja "eliitti" yrittävät sotkea suomen- ja ruotsinkielisistä yhtä ja samaa kaksikielistä puuroa yhden kansan ja yhden kulttuurin nimissä, johtaa ruotsinkielisten assimiloitumiseen ja kielenvaihtoon. RKP ajaa ruotsin kielen tuhoon pakkoruotsivaatimuksineen.

Ruotsinkielisten kohtaloksi koituvat tekijät:

1. Jääminen vähemmistöksi suomenkielisen enemmistön lomaan
2. Kaksiäidinkielisyyden yleistyminen
3. Identiteetin puuroutuminen yhteen suomenkielisten kanssa.

Varsin hyvä analyysi, Jaska. Näinhän se juuri menee. Unelma valtakunnan kaksikielisyydestä ja työ sen puolesta onkin johtanut laajaan kanssakäymiseen kieliryhmien välillä. Näin on muodostunut kaksikielisiä ihmissuhteita ja perheitä ripoteltuina valtaväestön keskuuteen, joka on pidemmän päälle uhka vähemmistön olemassaololle.

Kuten NRR sanoo, tämä ei kuitenkaan vielä johda vähemmistön nopeaan liukenemiseen enemmistöön, vaan edelleen päätetään käyttää ruotsinkielisiä kouluja ja muita ruotsinkielisiä instituutioita, joka ylläpitää tätä "uutta suomenruotsalaisuutta". Palvelujen järjestämisessä syntyy sitten tätä kitkaa. Ruotsinkielistä palvelua haluavat eivät asuu enää maantieteellisesti tiiviisti yhdessä, joka tekee palvelurakenteen hankalaksi, ja monen kohdalla suomen kieli on niin hyvä, että voidaan perustellusti kysyä tarvitseeko he niitä kaikkia palveluja lainkaan ruotsiksi.

RKP ja ruotsinkieliset eivät aina edes itse tiedä, haluavatko he tämän territorion, vai haluavatko he tämän "ripotellun" ruotsinkielisyyden. Kuinka vaikeata se voi olla nähtiin Kokkola 2010-insidentissä.

Jos vuonna 1968 ei olisi tullut valtakunnallista pakollista ruotsia, uskon, että Svenskfinland olisi tänään enemmän "vähemmistökanttooni", mutta kyllä todennäköisesti hieman enemmän näivettynyt nimenomaan sen takia, ettei tätä piristystä ja seisovan veden vaihtoa suomenkieliseltä puolelta olisi tullut. Se, että Ruotsinsuhteet ja Ruotsinkauppa olisi ollut vähän selkeämmin "kanttoonin väen" hoidossa ei olisi korvannut sitä inputtia mitä on näinä vuosina suomenkieliselta puolelta tullut aktiivisten, usein hyvin kouluttautuneiden ja myös ennakkoluulottomien suomenkielisten ihmisten muodossa.

Koulujuttua en ole vielä pohtinut. Otan vastaan ajatuksia.

Itse olen ollut sitä mieltä, että rajattoman vapaan kielivalinnan vastapainona voisi olla subjektiivinen oikeus sekä opiskella ruotsia, että myös käydä koulua ruotsiksi koko maassa. Eli valinnaista A- ja B-ruotsia kaikkien koulujen ulottuvilla. Samoin ruotsin- (ja Norden)mielisille suomenkielisille vanhemmille oikeus valita lapsilleen ruotsinkielistä kielikylpykoulua jos pidemmällä tähtäimellä löytyy sille todennettavissa oleva kiinnostus kunnan alueella. Eli käytännössä 6 vuosikertaa x 10 oppilasta, vaikkapa esim. Alavudella. Tämä voisi olla kansalliskielen merkitys sensijaan, että se merkitsisi pakkoruotsia kaikille.

- - -

PS. Hapansilakka on riikinruotsalainen perinne.

[Jan-Erik Andelin]

No miksi joku iisalmelainen vaihtaa äidinkielensä ruotsiksi mennessään naimisiin ja miksi heidän lapsensa äidin kieleksi ilmoitetaan ruotsi? Ei ainakaan siksi, että he osaisivat tai käyttäisivät ruotsia.

Edelleen, enemmän faktaa ja vähemmän suuttumusta, pliis. En ole tiennyt, että iisalmelaiset tekevät noin muuttaessaan etelään.

[jlo]

No miksi joku iisalmelainen vaihtaa äidinkielensä ruotsiksi mennessään naimisiin ja miksi heidän lapsensa äidin kieleksi ilmoitetaan ruotsi? Ei ainakaan siksi, että he osaisivat tai käyttäisivät ruotsia.

Edelleen, enemmän faktaa ja vähemmän suuttumusta, pliis. En ole tiennyt, että iisalmelaiset tekevät noin muuttaessaan etelään.

Pahoittelen. Olen uutisvälineistä huomannut, että nykyään pitää olla suuttunut ja pöyristynyt ja sellainen tietysti tarttuu tällaiseen lehmänhermoiseen maalaiseenkin.

Faktat perustuvat omiin havaintoihin. Lopullista totuutta tai kokonaistilannetta emme saa koskaan selville. Joku voi tehdä kyselyn, "olisko ihqua osata hyvin ruotsia?" ja toinen voi kysyä, että "olisiko hyvä jos palveluita olisi tarjolla aina sillä kielellä millä haluaa?". Sen jälkeen kuuluttaisimme, että jokainen haluaa, että jokainen osaa ruotsia.

Toinen voisi tehdä kyselyn palveluntarpeesta siten, että eteen lyötäisiin suomenkielinen paperi jonka ymmärtämisen jälkeen saisi 100 euroa rahaa ja pääsisi kotiin. Tällä menettelyllä löytyisi Suomesta tuskin sataa ihmistä, jotka ruotsinkielistä palvelua tarvitsisivat.

Näiden menetelmien välistä pitäisi löytää keino jolla oikeasti kartoitettaisiin, mikä todellinen palvelutarve on ja miten se voitaisiin mahdollisimman hyvin toteuttaa siten, että toteuttajalle koituva vaiva olisi kohtuullinen. Niin toimitaan kaikkien muidenkin palveluiden kohdalla. Jaska on tällaista työtä ansiokkaasti tehnyt, mutta tuskin mikään virallinen taho?

[NRR]

Itse olen ollut sitä mieltä, että rajattoman vapaan kielivalinnan vastapainona voisi olla subjektiivinen oikeus sekä opiskella ruotsia, että myös käydä koulua ruotsiksi koko maassa. Eli valinnaista A- ja B-ruotsia kaikkien koulujen ulottuvilla. Samoin ruotsin- (ja Norden)mielisille suomenkielisille vanhemmille oikeus valita lapsilleen ruotsinkielistä kielikylpykoulua jos pidemmällä tähtäimellä löytyy sille todennettavissa oleva kiinnostus kunnan alueella. Eli käytännössä 6 vuosikertaa x 10 oppilasta, vaikkapa esim. Alavudella. Tämä voisi olla kansalliskielen merkitys sensijaan, että se merkitsisi pakkoruotsia kaikille.

Tämä olisi minusta hyvä ratkaisu.

Mutta epäilen, että RKP/folktinget/pakon ystävät-verkosto tulee ensin vastustamaan kaikkea pakon lieventämistä kaikista järkiperusteista huolimatta. Nythän on saatu läpi sloganit "kaksikielisessä maassa kaikki opiskelevat molempia kansalliskieliä" ja "Nordeniin kuuluminen edellyttää ruotsia".

Lobbaus ja puoluekuri on tuonut eduskuntaankin lisää pakon kannattajia, joten ihan heti pakon ystävät eivät kuuntele muita kuin itseään.

Epäilen, että näemme vielä yrityksen palauttaa ruotsi yo-kokeisiin Ahtisaaripaperin mukaan kolmannen pakollisen kielikokeen muodossa.

Epäilen, että pitkittämisen jälkeen kompromissina haetaan Saukkosen laajennettu pakko ruuhkasuomeen ja tuo subjektivinen oikeus muualle.
Tätä pelkään.

Tarvitaan todella vahva kamppanja seuraavien eduskuntavaalien yhteydessä, jotta ehdokkaat eivät voi väännellä nuttujaan nykyiseen tapaan.

[Uolevi]

JEA: PS. Hapansilakka on riikinruotsalainen perinne.

Niin sehän syntyi vahingossa, kun suurten jokien, kuten Luulajan ja Uumajan suistoissa maahan haudattu syksyn kalansaalis pilaantui ennen kuin se ehdittiin talvella rekikelin aikaan noutaa kotiin. Tämän vuoksi en syö graavia (hauta)kalaakaan kun en voi olla varma sen tuoreudesta vaan valmistan itse tuoresuolattua ja ilman sokeria

[Jan-Erik Andelin]

Tuo pikku keltainen ukko sinun lauselmasi perässä on ilmeisesti juuri haukannut sitä Luulajan mätäkalaa...

[Uolevi]

Ei vaan hyvää tuoresuolattua siikaa, jota juuri sillä nimellä juuri ostin Paltamon marketista kesäkuussa kuvausmatkalla Kuusamoon.

[Jaska]

Koulujuttua en ole vielä pohtinut. Otan vastaan ajatuksia.

Itse olen ollut sitä mieltä, että rajattoman vapaan kielivalinnan vastapainona voisi olla subjektiivinen oikeus sekä opiskella ruotsia, että myös käydä koulua ruotsiksi koko maassa. Eli valinnaista A- ja B-ruotsia kaikkien koulujen ulottuvilla. Samoin ruotsin- (ja Norden)mielisille suomenkielisille vanhemmille oikeus valita lapsilleen ruotsinkielistä kielikylpykoulua jos pidemmällä tähtäimellä löytyy sille todennettavissa oleva kiinnostus kunnan alueella. Eli käytännössä 6 vuosikertaa x 10 oppilasta, vaikkapa esim. Alavudella. Tämä voisi olla kansalliskielen merkitys sensijaan, että se merkitsisi pakkoruotsia kaikille.

Tuohan kuulostaa hyvältä. Koulumaailma on minulle täysin vieras, kun kävin kouluni merovingiajalla, joten en osaa siitä aiheesta sanoa paljonkaan.

PS. Hapansilakka on riikinruotsalainen perinne.

Ihanko totta?! Eivätkö suomenruotsalaiset harrasta sitä? No rapukekkerit ovat kai ainakin suomenruotsalaisten juttu?


Tuli mieleen, että mitäs jos palvelujen parantamisesta annettaisiin uhkavaatimus:
"Ellei kunta saa viiden vuoden tarkkailuajanjakson aikana kunnassa vähemmistönä olevan mutta kunnan kaksikielisyyteen oikeuttavan kieliryhmän vähemmistökielisten palvelujen tasoa nostettua X pykälän verran niissä kehyksissä kuin kuudennen pykälän neljännessätoista momentissa tarkemmin kerrotaan, astuu kunnassa voimaan viiden ikäluokan (viisi alkavaa kouluvuotta, seuraten ikäluokkia peruskoulun loppuun saakka) mittainen pakko[vähemmistökieli]. Mikäli palvelujen taso ei nouse tarkkailuajanjakson aikana edes puoleen tavoitteesta, astuu kunnassa voimaan kymmenen ikäluokan mittainen pakko[vähemmistökieli]."

(Pahoittelen, etten saanut kapulakieli-imitaatiostani riittävän vaikeaselkoista ja ympäripyöreää.)

Toisin sanoen kunnille annettaisiin mahdollisuus vapaaehtoisin voimin nostaa vähemmistökielen palvelut kielilain edellyttämälle tasolle, mutta jos tähän ei rakenteellisista tai resurssisyistä pystytä, astuisi voimaan määräaikainen pakkokieli.

[NRR]

Pari vuotta sitten keskusteltiin kolmesta ruotsinkielisestä suurkunnasta:
http://yle.fi/uutiset/professori_suomee ... aa/5437610
http://www.magma.fi/lankar/nya-svenskfi ... toepsleven

[Jaska]

Mielenkiintoista tietoa Folktingetin identiteettikyselystä:
http://folktinget.fi/Site/Data/137/File ... et_low.pdf

"Yhteenvetona voidaan todeta, että jokseenkin kaikki suomenruotsalaiset kokevat tärkeäksi
saada terveydenhoitoa ruotsiksi ja saada puhua poliisin kanssa äidinkielellään,
vaikka joka kolmas katsoo osaavansa suomea kuin äidinkieltään. Silti halukkuus aloittaa
keskustelu ruotsiksi Helsingissä on silmiinpistävän matalalla tasolla sikäläisille ihmisille,
kun taas pohjanmaalaiset paljon suuremmassa määrin pitävät kiinni kielestään. Sama
suuntaus on näkyvissä suhteessa asioimiseen viranomaisten kanssa. Voidaan kysyä,
olemmeko Helsingin seudulla läpikäymässä selkeää kielenvaihtoprosessia, jossa ruotsi on
häviämässä julkisissa yhteyksissä, ja siitä on tulossa pelkkä kotikieli."
"Pohjanmaalla ja naisten joukossa oli voimakkaampi tuki ajatukselle, että ruotsinkielinen kulttuuri on omanlaisensa kulttuuri, joka eroaa suomenkielisestä kulttuurista."

Siis myös asenteiden ja identiteetin tasolla Pohjanmaa, jossa ruotsinkielisiä on suhteessa paljon enemmän kuin pääkaupunkiseudulla, erottuu edukseen. Vyöhykkeet näyttävät nappaavan kielellisen todellisuuden aika hyvin haltuun.